Pidän sellaisia vanhempia laiskoina ja välinpitämättöminä, jotka eivät vie lapsiaan harrastuksiin

Moni lapsi viettää vanhempiensa ja ystäviensä kanssa aktiivista elämää kotona ja lähiympäristössäkin. Joillakin kun on taitavat ja aktiiviset vanhemmat itselläänkin, joiden kanssa oppia ja tehdä asioita.



Monet pitävät ohjattua liikuntaharrastusta hyvänä harrastuksena. Tutkimusten mukaan liikuntaharrastus voi olla myös epäsuotuisa, sillä jotkut harrastusryhmät ovat haitaksi lapsen moraaliselle ja eettiselle kehitykselle, ne pikemminkin kehittävät lapselle epätoivottavia sosiaalisia ominaisuuksia. Paljon on kiinni siitä miten ohjaajat ja valmentajat toimivat ja mitä asioita korostavat.



Jos lapsi haluaa jotain harrastusta kokeilla, niin järkevyyden rajoissa sitä kannattaisi kyllä varmasti tukea. Ja aikuinen voi tietenkin johdatella lasta harrastusten pariin, mutta alle kouluikäinen lapsi ei vielä kyllä tarvitse mitään ohjattua harrastusta, jos käy päiväkotia tai eskaria.

Mä olen vähän katkera vanhemmilleni siitä, että harrastusmahdollisuudet rajoittuivat niihin, mitkä eivät maksaneet ja mihin itse pystyi kävelemään/pyöräilemään. Varsinkaan mistään ns. poikien harrastuksesta oli turha haaveilla. Joten mielestäni ei olisi liikaa vaadittu vanhemmilta panostaa edes yhden harrastuksen maksuihin/kyyditykseen jota lapsi todella haluaa. Sillä on todella paljon väliä itsetunnon kannalta.



Totta on myös, ettei arki-illat saa olla ihan pelkkää harrastuksesta toiseen juoksemista, tai se että vanhemmat maksaa kiltisti kolmenumeroisia summia ja lapsi vaan toteaa kerta toisensa jälkeen "en haluukaan". Siinä mennään vain toiseen ääripäähän. Ja pienempien kohdalla varsinkin kohtuus. Päiväkoti-ikäisellä on se hoitopäivä on ihan tarpeeksi virikettä, vaikkei parista harrastustunnista viikossa (ainakaan vanhemman kanssa) haittaakaan ole.

kunhan lapset liikkuivat vain tarpeeksi.



Sohvaperuna on niin helppo kasvattaa, mutta myöhemmin vaikea saada sohvaperuna enää innostumaan liikkumisesta.

Yhdys sanat ja muu kieli oppi hukassa.



Hyvä vanhempi ei muuta korpeen rahatta ja perustele sillä sitten lastensa osattomuutta.

Vanhemmat joiden lapset harrastavat jääkiekkoa, eivät osaa rakastaa lastaan:D



Johan pomppas!

jos harrastuksella tarkoitetaan maksullista, ohjattua toimintaa, jonne vanhempien täytyy viedä. Ei ainakaan kuin korkeintaan kerran viikossa. Tiesitkö ap, että harrastuksia on olemassa sellaisiakin, että niitä voi harrastaa kotona tai vanhempien kanssa?

mä pidän semmoisia vanhempia laiskoina ja välinpitämättöminä jotka ei anna lapsilleen ruokaa, riittävää unta, suojaa pään päälle jne.. näitäkin on.



elämässä on PALJON pahempia asioita kuin se jos ei ole harrastuksia ja perhe viettää aikaa yhdessä kotona. keksin varmaan ainakin tuhat parempaa asiaa kuin kotona ajan viettäminen. että jos haluat ne kuulla niin luettelen kyllä.

joka on nippa nappa "parempaa kuin nälkiinnyttäminen"...

eli

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ohjattuja harrastuksia, ja hyvin olen pärjännyt. Edes alkoholia en käyttänyt alaikäisenä, en ole koskaan polttanut tupakkaa ja keskiarvo oli reilusti yli ysin.

Tykkäsin puuhailla itsekseni. Valokuvasin, piirsin, maalasin, kävin uimassa ja pyöräilemässä, pelasin sulkapalloa kaverin kanssa ja shakkia isän kanssa. Tein vaatteita ja näpräsin kaikenlaista muuta (koruja, himmeleitä isovanhemmille jne). Mikään näistä vain ei ollut sellainen että olisin tehnyt sitä ihan varmasti joka viikkoa, etenkään samaan aikaan joka viikko. Mutta joka viikko tein joitain näistä.

vaan lapsista.

Moni ei anna edes kouluikäisen lapsen harrastaa.

Moni laji on aloitettava 6-7v. jos haluaa pärjätä muiden mukana.

No kyllä se näkyy lapsista, jos mitään ei harrasta.

Jotenkin tuntuu, että äidit joiden lapset ei harrasta mitään, niin ovat kauhean kateellisia niille, jotka jaksavat tukea lastensa harrastamista.

30

Onhan se ihan eri asia jos kyseessä on 4-vuotias kuin 10-vuotias. Montako kertaa viikossa se lapsi pitää sinne harrastukseen viedä?



Kerros nyt!



t. ankeuttaja-nimityksen viimeksi vastaavasta keskustelusta saannut.

Lapsesta tulee luova ja itsestään ohjautuva kun sille ei anneta liikaa ohjattua tekemistä.

eli

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ohjattuja harrastuksia, ja hyvin olen pärjännyt. Edes alkoholia en käyttänyt alaikäisenä, en ole koskaan polttanut tupakkaa ja keskiarvo oli reilusti yli ysin.

Tykkäsin puuhailla itsekseni. Valokuvasin, piirsin, maalasin, kävin uimassa ja pyöräilemässä, pelasin sulkapalloa kaverin kanssa ja shakkia isän kanssa. Tein vaatteita ja näpräsin kaikenlaista muuta (koruja, himmeleitä isovanhemmille jne). Mikään näistä vain ei ollut sellainen että olisin tehnyt sitä ihan varmasti joka viikkoa, etenkään samaan aikaan joka viikko. Mutta joka viikko tein joitain näistä.

vaan lapsista.

Moni ei anna edes kouluikäisen lapsen harrastaa.

Moni laji on aloitettava 6-7v. jos haluaa pärjätä muiden mukana.

No kyllä se näkyy lapsista, jos mitään ei harrasta.

Jotenkin tuntuu, että äidit joiden lapset ei harrasta mitään, niin ovat kauhean kateellisia niille, jotka jaksavat tukea lastensa harrastamista.

30

Kyllä minä nyt vaan sanoisin että omat lapseni jotka käyvät kuvataidekerhossa ovat valovuosien päässä omista taidoistani vastaavassa iässä.



Ja he myös osaavat käyttäytyä luontevasti eri ryhmissä toisin kuin minä kouluiässä. Olin piinallisen arka, koska elimme eristyksissä "luovasti" ja jäimme paitsi kaikesta.



Voin vain kuvitella, miten erilainen tuollainen harrastamaton lapsi on nykyään - kun harrastaminen on peruskauraa.

Siis jos kyse isommasta lapsesta tai kotihoidossa olevasta pienemmästä. Mutta kaikki lapsethan ei halua harrastaa mitään erityistä. Meidän lapset on sellaisia, että inhoavat kaikenlaista harrastamista, jotain ovat kokeilleet ja kokeiluun on jäänyt.



Meidän lapset on aina tykänneet puuhata kaikenlaista kotosalla: käsitöitä, askartelua, lukemista, kirjeiden kirjoittelua, ulkoilua ja tietysti sitä tärkeintä eli leikkimistä. Tälläkin viikolla 9 v tyttö on käynyt pari kertaa mäenlaskussa, hiihtämässä, luistelemassa ja muutaman kerran koiran kanssa lenkillä. Koko perheellä kävimme uimassa ja kirjastossa. Meillä aniharvoin kukaan valittaa ettei ole mitään tekemistä.