Lue keskustelun säännöt.
Teinin asioiden vakoilu - kommentteja puolesta ja vastaan
26.02.2012 |
Lähtökohta minulla on, että luotan ja uskon, jos ei muuta ilmene. Meillä on kuitenkin teini, jonka kanssa olen joutunut toteamaan, että valehtee. Tämän vuoksi olen tilanteessa, jossa en voi luottaa lapsen sanaan. Ainoa keino saada totuus selville on vakoilla lasta, mm. tutkia huone välillä. Olen tämän myös lapselle kertonut eli niin kauan kuin minulla on epäilys, voi tulla ja penkoa hänen tavaroitaan. Tällä tavalla myös moni ikävä asia on paljastunut.
Tiedän siis aika paljon teinini asioista mm sen, että alkoholia kuluu. Hämmästyttävää on se, miten sinisilmäisiä lapsen kavereiden vanhemmat ovat lastensa menoista ja tekemisistä. Olen ottanut myös heihin yhteyttä ja kukaan ei tahdo uskoa mitä on tässä kaveripiirissä meneillään.
Täällä aina tuomitaan lasten asioiden urkkiminen. Mutta kertokaa mitä muuta keinoa minulla on, kun lapsi itse on käytöksellään osoittanut, että hänen puheisiinsa ei voi luottaa.
Kommentit (21)
Kun on jäänyt kiinni valehtelusta, on istuttu ja puhuttu vaikka kuusi tuntia, jotta lapsi ymmärtää. On kerrottu säännöt, rajat, lait jne ja selitetty, että ne koskevat myös teiniä. Meillä saa kotiarestia törttöilyistä eli joutuu tiukan syynin alle joksikin aikaa, jos ei voi luottaa.
Meillä on neljä lasta, nuorinkin jo teini ja rajat on pidetty jokaisen kanssa. Teini ei saa juoda eikä tupakoida, sellaiseen seuraan ei mennä, jossa käytetään alkoholia, ei hengailla kavereilla tai kaupungilla iltamyöhään, jos on epäily alkoholinkäytöstä tms.
Meille saa kaverit tulla aina, siis silloinkin kun oma lapsi on kotiarestissa. Yhteydenpitoa emme siis hyviin ystäviin kiellä. Mutta valvomme itse , ettei ole tilaisuutta juoda tai tehdä tyhmiä.
Sinulla on vastuu lapsestasi ja velvollisuus pitää hänet hyvillä teillä. Ikävää jos lapsen kaveripiirin vanhemmat ovat lepsuja, se lisää sinun paineitasi pitää niitä sääntöjä.
Meillä tarjotaan lapsille mahdollisimman paljon järkevää ja kivaa ohjelmaa, jotta huono seura ja tyhmyydet ei houkuttaisi. Vaatii välillä hyvinkin paljon meiltä vanhemmilta mutta koen, että se on myös meidän velvollisuutemme. Me kyllä viihdymmekin lastemme kanssa ja välit on olleet avoimet.
Puhumista suositan, teinit ei ole tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapset eivät ole noin helppoja kuin sinulla. Jotkut ihan oikeasti kokeilevat niitä rajoja ja tekevät hölmöyksiä vaikka me aikuiset mitä tehtäis.
Tämä ketju ei ollut kai tarkoitettu pätemiseen lastenkasvatus asioissa?
tällä urkkimisella?
Juoko hännyt vähemmän, ilmoittautuiko kristilliseen kansanopistoon, paraniko luottamuksenne?
viime kädessä vastuu lapsistaan, myös teineistä, joten jos katsot, että huone täytyy tutkia, siitä vain. Mun mielestä sulla vaikutti olevan hyvät perustelut siihen. Ja olen eri mieltä kirjoittajan 2 kanssa siitä luottamuksesta, en suosittele "salaa" huoneen tutkimista, vaan nimenomaan niin, että kun teini tietää töppäilleensä, hän myös tietää seuraukset, johon kuuluu huoneen tutkiminen Jos sen tekee selän takana, silloin etenkin luottamus menee.
Muistan omasta nuoruudestani, että äitini penkoi huonettani. Kaikkein pahinta oli, että hän luki päiväkirjaani ja ilkkui minulle siinä olleista asioista. (kuten epävarmuudestani jotain poikaa kohtaan)
Olin kuitenkin hyvin rauhallinen ja vastuuntuntoinen nuori.
Muistan hyvin selvästi, miten en enää luottanut mihinkään, mitä äitini sanoi tai teki. Jos pystyy penkomaan toisen yksityistä omaisuutta (päiväkirjaa) täysin ilman tunnontuskia, niin pystyy paljon pahempaankin.
Äitini sanoi koko elämänsä ajan, että olen tuhonnut hänen elämänsä. "kyllä sinä vielä huomaat, miten lapset tuhoavat äidin elämän!" oli hänen lempilauseensa.
En urki teinieni asioita. He kertovat minulle ne, mitä minun kuuluu tietää ja loput ovat heidän yksityisasioitaan.
Olen sinisilmäinen ja luotan teinieni sanaan.
Ehkä tämä joskus vielä kostautuu, mutta tiedä tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koko ajan kytätään ja kielletään. Eihän se tietenkään hyväksi ole, mutta mielestäni normaaliin nuoruuteen kuuluu tupakan, alkoholin kokeilu.
Tuntuu hassulta, että joku 20v kokeilisi ensimmäisen kerran tupakkaa tai maistaisi olutta.
Minkäikäisenä teidän mielestä näitä asioita voisi sitten kokeilla, vasta täysi-ikäisenkö?
Kaikki lapset eivät ole noin helppoja kuin sinulla. Jotkut ihan oikeasti kokeilevat niitä rajoja ja tekevät hölmöyksiä vaikka me aikuiset mitä tehtäis.
Tämä ketju ei ollut kai tarkoitettu pätemiseen lastenkasvatus asioissa?
ei mun lapset ole helppoja, ei todellakaan.
Mutta me seisomme vaikka päällämme, jotta saamme hölmöilyt loppumaan. Me yritämme kaikkemme, että saamme jotain järkeäkin sinne lapsen päähän.
Kuten sanoin, on istuttu kuusikin tuntia puhumassa. Josta iso osa menee teinin raivoamisen kuunteluun ja jos johonkin raivoamiseen meidänkin puoleltamme. Mutta emme anna periksi.
En halunnut päteä vaan kerroin miten meillä toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koko ajan kytätään ja kielletään. Eihän se tietenkään hyväksi ole, mutta mielestäni normaaliin nuoruuteen kuuluu tupakan, alkoholin kokeilu.
Tuntuu hassulta, että joku 20v kokeilisi ensimmäisen kerran tupakkaa tai maistaisi olutta.Minkäikäisenä teidän mielestä näitä asioita voisi sitten kokeilla, vasta täysi-ikäisenkö?
Aika helppoa on lapselle perustella miksi ei salli alkoholia tai tupakkaa. Se on ihan laissa säädelty, ettei kumpikaan noista kuulu alaikäisille.
Kaikki ei kokeile aikuisenakaan, eivät siis ekaksi ole baariin säntäämässä , kun 18 vuotta tulee täyteen.
Kaikkea ei tarvitse nuoren elämässä saada. Ei kokeilla kiellettyjä aineita eikä muutenkaan tehdä jotain lainvastaista, ajella autolla ilman korttia tai tehdä ilkivaltaa tms.
Normaalimpaa on minusta lähteä siitä, ettei lapsille kuulu aikuisten asiat. Voi odottaa , että ikä riittää ja kokeilla sitten haluaako tupakoida tai käyttää alkoholia.
Nuoret kokeilee rajoja ja monella tapaa mutta aikuisten velvollisuus on puuttua laittomuuksiin eikä katsoa läpi sormien ja hyväksyä.
Itse kirjoitin päiväkirjaa alle kymmenvuotiaasta 18-vuotiaaksi asti. Sitten minulle selvisi, että äiti oli lukenut minun kirjoitukset koko ajan. Oikein sanallisesti oksensi kaikki minun haaveet ja muut päin naamaa ja ilkkui vielä.
Huoneen tutkiminen on ihan ok, jos nuori tietää, että niin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekisin niin, että jos jää alkosta tai tupakasta kiinni niin on sitten jonkin aikaa (esim. viikon tai kaksi) kotiarestissa ja viikonloppumenot saa jäädä. Ei se huoneen tutkiminen sitä juomista estä.
Itse kirjoitin päiväkirjaa alle kymmenvuotiaasta 18-vuotiaaksi asti. Sitten minulle selvisi, että äiti oli lukenut minun kirjoitukset koko ajan. Oikein sanallisesti oksensi kaikki minun haaveet ja muut päin naamaa ja ilkkui vielä.
Huoneen tutkiminen on ihan ok, jos nuori tietää, että niin voi käydä.
Pahalta tuntuu lukea tuollaista. Olen kanssasi samaa mieltä, ei ole aikuisen asia lukea päiväkirjoja tai posteja tms ellei ole sitten kyse jostain todella vakavasta huume-epäilystä tms. Ja sinun kohdallasi tuskin oli sellaisesta kyse. Äitisi toimi todella väärin.
t.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli äärettömän noloa ja mielestäni väärin.
Olin muistaakseni kolmannella, kun kirjoitin päiväkirjaani, että
" isä on paskaapina"ja isä oli lukenut tämän - ja sain siitä syystä niskaani vihaista puhetta ja viikon kotiarestia. Olin epätoivoinen; helvetin paskakyylä.
Heitin roskiin kaikki, mitä olin ikinäkään kirjoittanut.
7-luokalla kirjoitin kalenteriin jotakuinkin näin " 3 kaljaa oho oho..." - ja se ei todellakaan tarjottanut minua itseäni, vaan erästä minua vanhempaa poikaa, johon olin ihastunut ja - mikä surkeinta - jonka olin KUULLUT juoneen 3 kaljaa. Miettikää! Mä olis KUULLUT tollasen jutun, eli se ei liittynyt muhun mitenkään - mutta: isäni oli lukenut taas kalenteriani ja ku tulin harrastuksesta kotiin, jouduin puhutteluun - ja sain kotiarestia ja tunnelma oli kauhea, painostava ja syyttävä - eikä mua uskottu, vaikka sanoin, ettei se asia liity minuun itseeni mitenkään.
Nää on vaan esimerkkejä, vastaavia juttuja olis vaikka kuinka paljon. Sitten on myös muita juttuja, joita en viitsi jaksa nyt kirjoittaa, mutta mun nuoruus oli isäni puolesta just tollasta kaikkee kyttäämistä ja epäluottamusta, vaikka syytä ei edes olisi ollut.
Mitä tästä opin: en ikinä kirjoita mitään henkilökohtaista paperille, siis mitään sellaista, mitä todella ajattelen, koska en luta siihen, ettei joku kohta lue niitä. Olen muutenin hyvin epäilevä ihmisten suhteen, en luota ihmisten puheisiin; olen varma, että kun käännän selkäni, mua vedätetään ja mun tavaroita tongitaan jne jne..
lasteni päiväkirjoja, en koskaan.
Minun päiväkirjat luettiin ja joskus sitten aina jonkun riidan yhteydessä vanhempani alkoivat ilkkua minua näistä minun kirjoituksista. Nälvivät niistä jne... Lyttäsivät ajatuksiani, haaveitani, mietteitäni, joita olin kirjoittanut itseäni varten.
Huoneen penkomistakaan en menisi tekemään, jollen ihan jostain hurjan vaarallisesta, esim. huumeiden käytöstä, epäilisi ihan tosissani. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen.
Mitä enemmän minunkin asioita pengottiin, sitä enempi niitä salailin ja tuntui kamalalta kun tapahtuikin jotain, johon olisin tarvinnut vanhempieni tukea ja apua, mutten voinut heihin luottaa yhtään, enkä pyytää heiltä apua, pelkäsin että minua nälvitään siitäkin. Salasin vaan ihan kaiken.
Aina vaan kapinoin enempi, mitä useammin sain vanhempani kiinni päiväkirjojeni lukemisesta tai tavaroideni penkomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muutoin kykenee halutessaan leikkimään salapoliisia. Kännyn olen aikoinaan tarkastanut ja sieltä selvisi kolmen kaveruksen vauhdikkaan viikonlopun kuviot. Nostin asian pöydälle, omalle lapselle parin kuukauden viikonlopun riento kielto(oli tuolloin ysillä)toinen kaverinsa sai myös sanktiota, sensijaan kolmannen vanhemmat eivät uskoneet. Siis olin asioista heihin yhteydessä, ja tosiaan kolmannen vanhemmat totesivat klassisesti "ei meidän ansku" vaikka tosia asia oli niin, että kaljat ja tupakat oli porukka hankkinut juuri tuon anskun suhteiden kautta ja anskun kautta siis. Olin tarkka sanktiosta ja se siis toteutui, reilu vuosi sen jälkeen tytär totesi oma-aloutteiseti minulle, että kiitos kun otit asian tosissasi ja puutuit siihen. Kahdella muulla kaverilla oli nimittäin tuossa vuodessa hommat levinneet täysin, ei opiskelupaikkaa ja muutoinkin aikas sivuraiteilla. Se mitä nyt yritän sano on se, että välittäkää ja jossain määrin "nuuskikaa". Myös netti kertoo aika paljon lasten tekemisistä, onko jonnekin yhetisöpalvelimiin kirjautunut yms..
Kokeilin tupakkaa ensimmäisen ja toisen (tähän mennessä myös viimeisen) kerran kun olin 23v. Alkoholia samaten olen maistanut muutaman kerran. Taidan olla TODELLA epänormaali (vaikka kaikinpuolin hauska nuoruus olikin) ;)
Mutta näkyykö teidän mielestä ihmisestä ulospäin se, ettei ole koskaan kokeillut tupakkaa? Ts miten eroaa siitä, että on joskus kokeillut mutta ei koskaan polta?
Jos koko ajan kytätään ja kielletään. Eihän se tietenkään hyväksi ole, mutta mielestäni normaaliin nuoruuteen kuuluu tupakan, alkoholin kokeilu.
Tuntuu hassulta, että joku 20v kokeilisi ensimmäisen kerran tupakkaa tai maistaisi olutta.Minkäikäisenä teidän mielestä näitä asioita voisi sitten kokeilla, vasta täysi-ikäisenkö?
Jos koko ajan kytätään ja kielletään. Eihän se tietenkään hyväksi ole, mutta mielestäni normaaliin nuoruuteen kuuluu tupakan, alkoholin kokeilu.
Tuntuu hassulta, että joku 20v kokeilisi ensimmäisen kerran tupakkaa tai maistaisi olutta.Minkäikäisenä teidän mielestä näitä asioita voisi sitten kokeilla, vasta täysi-ikäisenkö?
mitään hinkua kokeilla tupakkaa ja alkoholia ennen kuin vasta vähän myöhemmin? Ei kaikki teinit ole idiootteja.
jos tupakkaa ja alkoholia ei saisi kokeilla.
Ongelma on vaan se, että teini kyllä keksii keinot, kuinka juoda tai polttaa, jos haluaa. Vaikka vanhempi tekisi selväksi, että kotona ei ainakaan voi olla alkoholia tai tupakkaa, kyllä teini voi niitä muualla käyttää. Hänestä vaan kehkeytyy mestarisalailija. Vanhempana minusta pitäisi puhua riskeistä ja vanhemman huolesta asiaan ja yrittää saada teini siten ymmärtämään vanhemman kanta.
Teini kokeilee em. asioita myös ryhmäpaineen takia, ei ole kiva hengailla kavereiden kanssa, joista kaikki muut ovat kokeilleet noita asioita.
mutta jos on epaily jostain rikollisesta touhusta tai huumeista, silloin tutkin ihan kaiken mihin vaan kasiksi paasen. Taman myos lapset tietavat. Ei ole kuulunut natinaa aiheesta joten oletan etta ymmartavat. Usein nama jutut alkavat aidin 'ylimaaraisesta aistista' ja joka kerta tahan mennessa olen ollut oikeassa. Nuorimman kanssa viimeksi 14 vuotiaana, tuli epailyksia hassiksen poltosta ja luin kannykkaviestit kun oli sattunut puhelin jaaman auki, ja sieltahan ne todisteet loytyi ja kirjoitin ko. viestit ylos ja otin yhteytta myos kavereiden aiteihin.
Alkoholi ja tupakka ei ole salaisuuksia meilla, mulla alkoholinkayton rajana on se etta rupeaa lahentelemaan 18 vuotta ja puhelin pitaa olla aina paalla kun reissailee, ja tahan mennessa jokaisen kanssa on pystynyt puhumaan ihan normaalikeskustelun silloinkin kun ovat jotain juoneet, eli ei mitaan orvellyskannia. Tupakkaa polttaa vain keskimmainen ja sille en valitettavasti voi mitaan, kotona ei saa polttaa eika tule saamaankaan, puutarhassa tosin polttaa sen jalkeen kun taytti 18.
Jos aihetta epäillä niin on velvollisuus ottaa selvää asioista. Niin ne tekis sitten lastiksessakin. Ainoa mihin ei ehkäpä saisi kajota on päiväkirja. Mutta siinäkin jos esim. vahva huume-epäily niin tutkittava tai vaikka itsemurha mahdollisuus.
Minusta sinun ei pitäisi kertoa teinille että tutkit hänen asioitaan. Siinä kun menee luottamus sinuun ja sitten se paha jos mitään ei ilmenekkään. Jos taas ilmenee niin sillä ei ole väliä vaan tiedon saaminen menee sen yli.
Tiedän tapauksia missä teiniin luotettu liikaa ja myöhemmin selvinnyt todella pahoja asioita mihin olisi pitänyt puuttua ajoissa.
Itse henkilökohtaisesti tarkistan ala-koululaisen puhelimen ja katson hänen kanssa yhdessä välillä sähköpostin. Puhelimen tarkistamisesta en hänelle kerron kun vain jios siellä paljon viestejä missä kiroillaan jne. Hänellä eräs koulukaveri joka lähettelee todella pahoja viestejä josta olen ottanut yhteyttä myös perheen vanhempiin.
Vanhempi lapseni jo aikuinen eli hän saa olla rauhassa jo nykyään :-).
Aivan pikkuasioista ei teinin asioita saa penkoa, pitää olle jotain todella huolestuttavaa.
Vastuuntunnoton on vanhempi joka ei tiedä teinin mahdollisista ongelmista eikä välitä ottaa selvää.
Minusta aikuisen valvottava myös facebookia, eli oltava siellä teinin kaverilistalla.
Minusta muuten pienet alkoholikokeilut eivät oikeuta teinin päiväkirjan tutkimiseen tai tupakka jutut, oltava vakavaa.