Mun lapsi on tarhakiusaaja ja puree kaikkia tarhassa!

mutta oli tosin vähän nuorempi silloin. Pureminen johtui siitä, että hän koki kiistatilanteissa jäävänsä alakynteen eikä hänellä riittäneet keinot muuhun kuin puremiseen.



Opetimme sitten kotona ja lastentarhanopettajat päiväkodissa, että kun alkaa tuntua siltä, että kiehuu yli, pitää alkaa huutaa aikuista paikalle. Ja pitää huutaa sen verran vaativasti, että joku aikuinen todella huomaa, että nyt on kiistaa, joka vaatii aikuisen väliintuloa. Tyttö teki työtä käskettyä ja nyt on jo pari vuotta menty ilman puremisia. Tyttö on eskarissa nyt.



Korostan vielä, että tilanne vaati sekä meidän vanhempien että lastentarhanopettajien panosta ja sitä, että sovituista malleista sitten pidettiin kiinni. Päiväkodissa tyttöä ei jätetty yksin pulaan silloin kun hän huusi apua.

Ap, älä välitä asiattomista viittauksista kasvatukseen. Tämä pureminen on nyt sellainen asia, että voit tarvita tähän asiantuntija-apua, eikä tämä ole kasvatuksesta kiinni.

Nämä palstat ovat pullollaan superäitejä, mutta kun lukee heidän tekstejään, voi arvata millainen kasvatus heidän perheessään todella on.

mutta kieltämättä minäkin hermostuisin jos lastani purtaisiin tarhassa.Tai jos hän joutuisi päivittäin pelkäämään purevaa tarhakaveria.Elto kehiin ja sassiin ja purevalle lapsiparalle apua.

Näissä "normaali"tapauksissa ymmärrän, että sanotaan mielipide ja miten on itse toiminut. Mutta sitten ko joku adhd-lapsen äiti tulee kysymään apua niin sille paukutetaan omia jyrkkiä mielipiteitä täytenä totena ja ainoana mahdollisuutena...

Tai tämänkin ketjun ap:n haukkuminen... eihän tuo ole tavallista käytöstä eskarilaiselta, mutta ei täältä päin voida mitään muuta ko kertoa, että keneltä ja mistä hakea apua.

Toisaalta, minun mielestä on parepmi, että se lapsi edes puree, kuin että menis nurkkaan yksin nyhjöttään, eikä mitenkään ilmaisis, että nyt on asiat päin persettä! Mutta apuahan se lapsi tarvii, eikä sitä apua sillä tule, että tädit joka päivä äidille valittaa lapsesta...

ongelmaa ole kotona, kun ei siellä ole muita lapsia :) Mutta nyt lapsi tarvitsee apua, jos ei päiväkodin kautta onnistu, niin sitten vaikka neuvolan tai perheneuvolan kautta eteenpäin. Ei lapsen päässä välttämättä ole kaikki palikat sekaisin, vaan jostain syystä tuo pureminen on jäänyt "päälle", pienillä lapsillahan se ei ole tavatonta. Mutta on myös aivan ymmärrettävää, ettei enää oteta leikkeihin mukaan. Ymmärtääkö lapsi sen? Miten hän itse suhtautuu? Vikahan voi olla myös päiväkodissa, eli vaikea sanoa kumpi on muna ja kumpi kana, lapsen syrjintä vai pureminen. Jos lasta syrjitään (jotkut lapset ovat tosi taitavia tekemään tätä aikuisten huomaamatta), on lapsen kannalta kamalaa, että ainoa asia, mikä huomataan, on hänen puremisensa.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Lapsi tarvitsee apua. On myös hoitajien vika, jos he sallivat sen, ettei lasta oteta leikkeihin. Eli heidänkin pitäisi aktiivisesti hakea ongelmaan ratkaisuja, pureminenhan on vain seuraus.

Voimia, luulen, että ratkaisu löytyy, kun vaan haette apua.

t. Jaana

ps. lapsi ei ole paha, kuten tiedätkin. Impulsiivisuus voi tuottaa tuollaisia ongelmia ja siihenkin saa apua, kun tilanteita muutetaan. Kiusaaminen pois ja heti.

tuollaisen pikku perseen kuin ap:n lapsi on, kanssa. Jos kerrankin olisi purrut lastani, tekisin selväksi, että yhdessä ei laiteta leikkimään. Jos sitten olisi laitettu, ja taas purisi, nostaisin syytteen.

Ap. olet surkeasti epäonnistunut kasvatuksessa. Eikö sua hävetä? Mä kyllä myös opettaisin lastani sun lapsesi puriessa saman tien puremaan tai lyömään tai repimään kynsillä naamasta tms. sun lastasi.

Ei ihme että kiusataan, ja sanonpa suoraan, että koulussa tulee vain pahenemaan, kun isommat oppilaatkin huomaavat millainen apina lapsesi on. tosin silloin hän tulee saamana pataansa vielä pahemmin.

Niin ja oletko ajatellut, että ehkä se penskasi on oppinut, että kun näyttää vähän surkeaa naamaa, niin äitikin vain paijaa päätä, vaikka olisi päiväkodissa purrut toisia?

Sä olet kyllä maailman surkein kasvattaja. Onneksi olet sentään tajunnut jättää lapsenteon tuohon yhteen epäkelpoon.

vastaavien tapausten kanssa. Jos hoitajilla tai opettajilla on ollut halua sopeuttaa epäsosiaalista lasta muiden kanssa, ns. "pakkokaveerutus", olen tehnyt selväksi että meidän lasta ei kyseinen tapaus ei todellakaan tule edes lähellekään.

Mutinaahan siitä on tullut, miten pitäisi vieraita lapsia ymmärtää, lapset ovat lapsia jne muuta syyllistämistä, mutta olen pitänyt pääni. Ja kun on katsottu vuosia eteenpäin, niin ne lapset joita on käytetty tällaisten sopeuttamiseen, ovat saaneet vaikka mitä ikävää elämäänsä. Heistä on tullut väkivallan ja kiusaamisen uhreja.

Näin sivustakatsojana suurin syy kasvatuksen epäonnistumiseen on ollut juurikin tämä omien vanhempien osoittama ymmärrys.

Meillä poikaa tällainen luupää heitti tokaluokkalaisena isolla kivellä päähän. Jos olisi ollut oma lapseni, olisi varmasti tullut huutia ja kunnon seuraamukset perään, esim. vähintään viikko kotiarestia. Kyllä tyhmempikin olisi oppinut siitä, että noin ei kannata toimia.

Mutta tämän lapsen äiti alkoikin lässyttämään pojallensa. Poika itkuhuusi puolustusta, että "sen ois pitänyt väistää". Missään vaiheessa kiveä viskanneelle pojalle vanhemmat olleet vihaisia! Tässä he menivät pahasti vikaan.

Tosin olivat kyllä vanhemmat meille kovin vihaisia, kun näiden toistuvien "ikävien tapausten" jälkeen pirautettiin heille ja sanottiin, ettei ko. pojan tarvitse tulla lähellekään lastamme.

Nyt kyseinen poika on jo 13-vuotias ja eikä ratkaisumme ole kaduttanut ollenkaan. Kaikki jotka pojan kanssa kaveeraavat, joutuvat ongelmiin. Syy on vanhempien mielestä aina muissakin, esim. jos nicopetteri hajoittaa kaverin tietokoneen niin sekin oli sen kaverin syytä :D

yhteyttä perheneuvolaan ja pyrkisin pääsemään lapsen kanssa johonkin tutkimuksiin. 6-vuotias ei yleensä pure toisia ihmisiä, sellaista tapahtuu lähinnä pienten ryhmässä.



Toivottavasti saatte apua tilanteeseen.

Olipa sosiaalinen asetelma millainen tahansa, mikään ei oikeuta toista satuttamaan. Lähtisin siitä faktasta liikkeelle ja hakemaan lapselle itsesäätelyn keinoja.



Lisäksi ottaisin ryhmädynamiikan puheeksi päiväkodin väen kanssa ja pyytäisin vaikkapa palaveria, jossa on erityislastentarhanopettaja mukana. Päiväkodissakin on keinoja vaikuttaa ryhmädynamiikkaan, ne täytyy vain huomata ja löytää ja viitsiä ottaa käyttöön.



Tässä on tavallaan kaksi ongelmaa hoidettavana yhtä aikaa eikä kumpaakaan saa jättää huomiotta.

että heti lapsen vika.On varmaan surkea olo jos ei pääse mukaan ja siksi käyttäytyy noin.Ei lapsessa välttämättä vikaa.Voisivat opet vähän paremmin katsoa että pääsee mukaan leikkeihin.Ne kultamussukat jotka ei ota mukaan voivat olla myös ilkimyksiä,hemmoteltuja kakaroita jotka ei osaa ottaa muita huomioon.Kannattaa ottaa asia niin käsittelyyn että joskos se kiusaaminen muiden toimesta ensin loppuisi niin ehkä se pureminenkin loppuu.Toki tuon ikäiselle ei pureminen enää kuuluisi mutta mutta..

et ojenna ja rankaise lasta puremisesta myös kotona.

Olet ainokaistasi piloille paapova mamma.



Mietipä oikeasti itsesi pieneksi lapseksi jota on purtu, haluaisitko leikkiä purijan kanssa.



Puremistilanteet tulee äkkiä ja ei siinä ehdi väliin mennä.



Toki lapsesi voisi olla henkilökohtaisen avustajan tarpeessa joka olisi lapsesi vieressä valvomassa häntä.

kyllä kasvatusasiat lähtevät kotoa, kuten käyttäytymissäännöt. Ne pitää olla kunnossa hoidossa olevalla lapsella. Hoitopaikan työntekijät TUKEVAT kasvatusta ja opettavat uusia toimintamalleja uusiin tilanteisiin. Syy purevan kakaran käytökseen on vain ja ainoastaan huonoissa vanhemmissa.

Tarhan työntekijöiden tehtävä EI OLE KASVATTAA laiskojen vanhempien kakaroita. KASVATUS LÄHTEE KOTOA ja hoidossa vain hoidetaan ja tuetaan sitä kasvatusta. Vapaan kasvatuksen kakarat on kamalia ja niin on heidän vanhempansakin. Aika harva lapsi varmaan nauttii rangaistuksista, mutta siinähän niiden idea juuri lieneekin!

että tarhan lapsilla on turvallinen ja vaaraton hoitoympäristö joka tarkoittaa myös sitä että muita lapsia heidän on suojeltava tämän purijan hyökkäyksiltä. Se on heidän vastuullaan siellä päiväkodissa, sillä eihän purijan äiti voi työpaikaltaan käsin mitenkään vaikuttaa asiaan, hän voi vain ja ainoastaan kotona kasvattaa ja hoitaa lastaan, joka kotona siis EI pure ketään. oNgelma ilmenee ainoastaan päiväkodissa, joten siellä se on myös ratkottava.

minusta on hienoa ja rohkeaa, että uskallat aloittaa myös tällaisella asialla. Että lapsesi on se "pahantekijä" ja kiusaaja, on ehkäpä syy, miksei häntä haluta ottaa leikkiin mukaan. Siitä on syntynyt ns. kostokierre. Nyt tarvitaan hoitajien apua leikkien aloittamiseen ja ohjausta esim. pienempiin leikkiryhmiin, jossa valvotaan, ettei kukaan tee pahaa toiselle. Ja vanhempien olisi syytä kokeilla esim. jonkun mieleisen asian otto säilöön (esim. lempilelu? peli? telkkari? tms.) niin kauaksi aikaa, kun pureminen loppuu.

Tarhan työntekijöiden tehtävä EI OLE KASVATTAA laiskojen vanhempien kakaroita. KASVATUS LÄHTEE KOTOA ja hoidossa vain hoidetaan ja tuetaan sitä kasvatusta. Vapaan kasvatuksen kakarat on kamalia ja niin on heidän vanhempansakin. Aika harva lapsi varmaan nauttii rangaistuksista, mutta siinähän niiden idea juuri lieneekin!

että tarhan lapsilla on turvallinen ja vaaraton hoitoympäristö joka tarkoittaa myös sitä että muita lapsia heidän on suojeltava tämän purijan hyökkäyksiltä. Se on heidän vastuullaan siellä päiväkodissa, sillä eihän purijan äiti voi työpaikaltaan käsin mitenkään vaikuttaa asiaan, hän voi vain ja ainoastaan kotona kasvattaa ja hoitaa lastaan, joka kotona siis EI pure ketään. oNgelma ilmenee ainoastaan päiväkodissa, joten siellä se on myös ratkottava.

Kun kyseessä on ainokainen, joka puree vain muita lapsia, niin kotona ei näitä tilanteita tule.

1. Keskustele päiväkodissa miten kannattaa toimia yhteistyössä asian suhteen. Eli miten ohjaavat ja tukevat poikaa, sekä miten rankaisevat. Pyydä apua mitä sinä voit tehdä kotona. Ja pyydä jatko-ohjausta.

2. Aloita puhumalla lapsen kanssa, niin että ymmärtää että pureminen aina ja kaikissa tilanteissa on kiellettyä ja siitä tulee rangaistus. Älä katso yhtään kertaa sormiesi läpi ja helly lapselle. 6v kyllä jo ymmärtää syy-seuraussuhteet kun ne hänelle selittää.

3. Kuivaharjoitelkaa miten poika purkaa tilanteita kavereiden kanssa. Eli mitä sanoa kavereille ja mitä tehdä ongelmatilanteissa. Anna pojalle ratkaisumalli mitä tehdä puremisen sijasta, eli mennä sanomaan aikuisille (niiden aikuisten kanssa jo siis sovittu aikaisemmin miten auttavat ja tukevat poikaa).

4. Järjestä lapselle tilanteita leikkiä muiden kanssa myös vapaa-aikana, niin että olet vieressä mukana ohjaamassa ja auttamassa poikaa. Varmistat oman lapsesi käytöksen ja toisen lapsen turvallisuuden, sekä autat lastasi sosiaalisissa taidoissa. Voit ehdottaa vuorottelua tai ohjata leikkiä jos ongelmia tulee eteen.

Jos jätät ja oletat että asia ratkotaan vain päiväkodissa, niin voit heittää hyvästi lapsesi tulevaisuudelle. Se pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla ja näyttäisi jo teillä olevan ongelmia sen verran että korjattavaa löytyisi.

t: Myös äiti joka todella sen puremisen jälkeen myös kehoittaisi lastansa pysymään purijasta erossa ja myös kertoisi tämän päiväkodin tädeille. Jos homma jatkuisi, niin ottaisin yhteyttä päiväkodin johtoon ja seuraavaksi veisin oman lapseni lääkärille ja tekisin rikosilmoituksen.

Kun hain lapseni tarhasta, oli kuulemma kolmet puremajäljet, todella kunnolliset saanut aikaan tarhassa.

Lapsi on nyt 6 ja olemme yrittäneet selittää sata kertaa lapselle, että ei purra. Ei auta.

Mitä ihmettä me teemme tuon kanssa. Lasta kiusataan kovasti tarhassa ja ei kuulemma oteta leikkeihin mukaan. Siksi on kuulemma niin surullinen ja puree kun aina kiusataan.

Tarhanopet alkavat olemaan todella vihaisia. Huh!

Jos lapsella ei 6 vuotiaana vielä ole parempia keinoja näyttää kiukkua kuin pureminen ehdottaisin että otatte mitä pikemmin yhteyttä perheneuvolaan.Lapsenne on jo ilmeisesti varsin pitkään kärsinyt omasta avuttomuudestaan ja keinottomuudestaa suhteessa toisiin lapsiin ja on korkea aika että saatte apua lapsen auttamisessa eteenpäin kehityksessään.Tsemppiä teille.

Omaa lastani purtiin aikanaan pienten ryhmässä alle kaksivuotiaana. Purija oli vähän häntä vanhempi tyttö. Vaikka olinkin siitä huolissani, pystyin kuitenkin ymmärtämään, ettei 2-vuotiaalla vielä ole aina kykyä ilmaista itseään 'oikein' ja siksi puree toista, kun ei tiedä mitä tekisi.



Sinulla kuitenkin on kuusivuotias, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jo päästä puremisvaiheesta ohi. En yhtään ihmettele, jos muut lapset eivät ota häntä mukaan leikkeihin, jos tietävät, että jossain vaiheessa kuitenkin puree. Onko lapsesi itse sanonut, että häntä kiusataan, vai myöskin tarhan henkilökunta? Lapsi itsehän varmasti tulkitsee toisten kiusaavan häntä, kun eivät ota leikkeihin mukaan, vaikka toisilla lapsilla tässä tapauksessa on ihan hyvä syy olla ottamatta mukaan :(.



Itse varmasti äitinä kysyisin lapseltani onko sellaisen lapsen kanssa järkevää leikkiä, joka puree tai muuten satuttaa toisia (ja näin olen myös tehnytkin pari kertaa, koska eskarissa oli poika joka löi toisia lapsia). Tosin olisin myös valmis kannustamaan omaa lastani ottamaan kokeeksi myös puremiseen taipuvaisen lapsenkin mukaan leikkeihin, jos purevan lapsen ongelma on tarhassa huomioitu ja lasta pyritään ohjaamaan toisenlaiseen ongelmanratkaisuun.



Jos ongelma on jo tarhassa mennyt kovin pitkälle (kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on), niin entä muut paikat, missä lapsesi kohtaa ikäisiään? Leikkiikö nätisti esim pihalla samanikäisten kanssa tai käykö jossain ohjatussa harrastuksessa? Jos saisi muualta hyviä kokemuksia toisten kanssa leikkimisestä, niin voisi tuo tarhakäyttäytyminenkin muuttua.



Jos lapsesi on menossa nykyisen ryhmänsä lasten kanssa samaan kouluun, niin ongelmaan pitäisi puuttua nyt heti, koska se tuskin kouluun siirtymisen myötä paranee. Pureminen ehkä loppuu, mutta leikkien ulkopuolelle jättäminen todennäköisesti tulee jatkumaan, koska hänen kanssan ei ole ennenkään ollut tapana leikkiä.

Sun täytyy tehdä sille lapselle selväksi että puripa hän mistä tahansa syystä, hän tulee kotona saamaan rangaistuksen. Se että sanoo että muut kiusaa ( niin tekee mitä? ei ota purijaa leikkiin mukaan? ONko joku ihme?), ei ole mikään oikeutus puremiseen.



Vastaavasti voit tehdä hänelle myös tarrataulun niille päiville, jolloin päiväkodista tulee hyvää palautetta. KErättyään tarroja teette jotain kivaa.



Mutta ymmärräthän, että lapsi on jo tajunnut, että hän voi huoletta purra muita tarhassa, äiti paijaa vaan päähän ja varmaan vie lohduksi jätskillekin. TOimii ehkä sulle, kun ei tarvitse kasvattaa lasta, mutta lapsellesi petaat tosi kurjia oloja jatkossa.