Kuinka monta kertaa sinua on kutsuttu rumaksi, missä tilanteissa?

missä päin tuollaista joutuu kovin useita kertoja kuulemaan? Ja millaisissa piireissä ja yhteyksissä?

Lapsena kaverit ihailivat kauneuttani. Mutta aikuisiällä ei ole kehuttu, ei edes oma mies. Vanhemmat puolestaan eivät kutsu rumaksi, mutta ottavat välillä puheeksi sen että naisen ei tarvitse enää nykyään olla kaunis pärjätäkseen elämässä, ja ulkonäöllä ei ole mitään väliä.. Kuulemma Kirsti Paakkanenkin on pärjännyt, vaikka on ihan kaamean näköinen! Oli sitten pakko kertoa äidilleni tämän henkilön ikä ja että on ollut nuorempana kyllä varsin kaunis nainen. Meni hyvin noloksi.



Ilmeisesti siis vanhempani pitävät minua rumana, ja ajattelevat asian olevan minulle arka. Ja haluavat hienotunteisesti kannustaa. Varmaan olen miehenikin mielestä ruma - ainoa mitä on ulkonäöstäni koskaan sanonut, on suhteen alkuaikoina: "Sä oot oikeastaan aika hassun näköinen".



On mulla edelleen hieman vaikeuksia hyväksyä itseäni, kun identiteettini kehittyi poikkeuksellisen nuorena (jo varhaisteini-iässä), ja totuin silloin olemaan aina se muiden ihailema kaunotar. Aikuisena olenkin sitten asteittain tajunnut olevani enemmän ruma kuin kaunis!

Vantaalla asuu numero neljä. Asiahan voi olla niinkin, että mä en ole noteerannut mitenkään jos joku on mua läskiksi haukkunut, koska mua ei kiinnosta. Koska olen iha ok itseni kanssa. Mutta rumaksi ei olla haukuttu. Koska ruma en missään nimessä ole, näen sen itsekin katsoessa peiliin.



-4-

... mutta muistaakseni kukaan ei ole koskaan nimittänyt juuri rumaksi.

Aikuisiällä en kertaakaan, ainakaan päin naamaa.

olen kyllä kuullut olevani kaunis ja "mallin näköinen, mutta mallithan ei nyt silleen oo kauniita" eli...oli ehkä sitten loukkaus tuo jälkimmäinen?



Joo, ja ei vois vähempää oma ulkonäkö kiinnostaa.

Kuten sanoin alussa exän suusta ja baarissa tuntemattomien miesten suusta.



On minua kehuttu monesti myös kauniiksi ja nuorena kysyttiin jopa mallin töihin.. Olen aika hämmentynyt saamastani palautteesta, joo.



ap

alaasteella ja myös kerran yläasteella koulukaveri on sanonut päin naamaa, että olen ruma. Nyt aikuisena kauniiksi on sanottu useastikin, vaikka itse en todellakaan itseäni kauniina pidä!

mies työni naamansa 10cm päähän naamastani ja huusi "ruma!". Kerran nousi linja-autoon niin jotkut nuoret miehet naureskelivat, että tuossapa niin ruma nainen, ettei sen kansssa kehtaisi liikkua.

Eräällä kerralla olin niin masentunut, ollut jo pitkään, että yritin itsaria. En onnistunut ja nykyisin ajattelenkin, että olen ihan mukiinmenevä. Minulla oli tuolloin ulkonäkö repsottava ja iho harmaa jne.. Huuto katkaisi kamelin selän ns.

Pojat olivat yläasteella paljon, paljon pahempia nimittelijöitä kuin tytöt. En tiedä onko mitään herjaa jota en olisi peruskoulussa kuullut ulkonäköäni koskien, tuskin. Nimitykset olivat niin sairaita että en edes halua kirjoittaa niitä tänne.



Minusta kuitenkin varttui ihan kaunis nainen, mutta itseluottamukseni on edelleen, 26-vuotiaana aivan nollassa, en halua kuulla tuntemattomilta kehuja sillä niistä tulee yhtä huono olo kuin haukuista, ne tulevat liian lähelle.

esikoinen ei millään rauhoittunut ja lähdimme mieheni kanssa kesällä iltamyöhään häntä vaunuilla nukuttamaan kävelylle.olin väsynyt ja näytinkin siltä kuin olisin valvonut viikon..vastaan käveli kaksi kännistä pissistä ja heidän ohi mentyämme kuului toisen sanomana "ihan hirveen ruma äiti!":( ikää itselläni tuolloin 24..on noita kuullut joskus muulloinkin..en kyllä ole rumimmasta päästä..

läskiksikään ei ole tosissaan koskaan haukuttu. Mulla ja mun veljellä on tapana läskitellä toisiamme ihan huumorimielessä. Olen niin fine itse kanssa, ettei tuota mulle mitää suruja, olenhan hieman persevä ja reitevä! 168/76. Ja veljelle on tullut vuosien mittaan oikein pönäkkä kaljamaha, josta minä taasen vinoilen :)



Ja olen painanut myös kovimmillani 110, varmaan siitä jäänyt tuo läskikuva mieleen veljelleni.

Eikö edes miehesi? :(



Minua on kutsuttu useimmin kauniiksi kuin rumaksi, mutta rumaksi myös melko monesti.



ap

läskiksikään ei ole tosissaan koskaan haukuttu. Mulla ja mun veljellä on tapana läskitellä toisiamme ihan huumorimielessä. Olen niin fine itse kanssa, ettei tuota mulle mitää suruja, olenhan hieman persevä ja reitevä! 168/76. Ja veljelle on tullut vuosien mittaan oikein pönäkkä kaljamaha, josta minä taasen vinoilen :)

Ja olen painanut myös kovimmillani 110, varmaan siitä jäänyt tuo läskikuva mieleen veljelleni.[/i

]

Missä päin Suome tällaiselta välttyy? Meillä päin riittää huutelijoita, hyvässä ja pahassa.

ap

Ei edes mieheni, äitini, isäni tai kukaan poikaystävistäni.

Ei edes mieheni, äitini, isäni tai kukaan poikaystävistäni.