Miksi synnytyksessä repeää?

evoluutio on vähän sekaisin :)

Joskus luin tiede-lehdestä, että ihmiset oikeastaan nykyään syntyisivät "keskosina" juuri tuon pään koon vuoksi. Eli että ennen muinoin odotusaikakin olisi kestämyt kauemmin, mutta jossakin vaiheessa kun ihmisen pää kasvoi liian isoksi, nämä tietysti kuolivat sukupuuttoon ja henkiin jäi tämä "keskoslinja". Mielenkiintoisia asioita :)

Kyse on siis siitä, että ihmisen aivot ovat huomattavasti suuremmat kuin muilla eläinlajeilla suhteessa synnyttävän naaraan lantion kokoon. Evoluutio on siis syy repeämisiin. Myös lääketieteelliset toimenpiteet, kuten imukuppi, aiheuttavat repeämisiä.



Toki synnyttäjä voi joskus omilla toimillaan vaikuttaa jonkin verran siihen, miten paljon repeää. Harjoitus tekee ehkä mestarin? Eli ehkäpä kuuden lapsen äiti jo osaa kuunnella omaa vartaloaan, me muut pari kertaa synnyttäneet olemme vielä tosi kokemattomia. Synnytystä kun ei juuri voi etukäteen harjoitella, paitsi tunkemalla melonin vaginaansa tai jotain....

Että imukuppisynnytykset ovat lisääntyneet epiduraalin käytön yleistymisen takia. Lisäksi epiduraali lisää riskiä huonolle tarjonnalle koska rentouttaa liikaa lihaksia eikä synnytyksessä tule oikeanlaista pehmytkudosvastusta että vauva kiertyisi oikeaan asentoon.



Itse olen kolme kertaa synnyttänyt pystyasennossa luomuna enkä ole tarvinnut yhtään tikkiä. Ymmärrän kyllä että minulla on ollut myös hyvä onni matkassa.

Ja kyllähän niitä repeämiä oli ennenkin. Olen kuullut että tosi monella vanhemmalla ihmisellä on ties mitä "riekaleita" ylimääräisiä kolosia alakerrassa. Ei ennen välitetty että miltä se naisen alapää näyttää taikka onko naisella asiat hyvin, siellä. Pääasia oli että lapsia pystyi tekemään... Mutta joo, vauvoilla on aika isot päät syntyessään! Ei siis mikään ihme että paikat repee. Ja siihen päälle vielä huono kätilö joka ei tajua esim. tehdä epparia tarvittaessa, niin pahaa jälkeähän siitä seuraa :(

Minkäköhän ihmeen takia evoluutio olisi poistanut synnytyksessä tapahtuvan repeytymisen? Antakaa minulle yksikin syy miksi luonnonvalinta olisi tehnyt synnytyksestä jotenkin helpompaa?



Tiedätteköhän te nyt yhtään miten evoluutio toimii?

Minkäköhän ihmeen takia evoluutio olisi poistanut synnytyksessä tapahtuvan repeytymisen? Antakaa minulle yksikin syy miksi luonnonvalinta olisi tehnyt synnytyksestä jotenkin helpompaa?

että repeytyessään pahasti nainen saattaa vuotaa litratolkulla verta? Ihan hengenlähtöön saakka. Eikö evoluution periaatteessa pitäisi karsia tällaiset tapaukset pois häiritsemästä?

Miten hitossa siinä voi kehoaan kuunnella, kun on piuhoissa ja letkuissa puudutettuna?



Naiset ovat maailman sivu synnyttäneet enemmän tai vähemmän pystyasennossa, mutta lääkäreille ja kätilöille se olisi epäergonominen synnytysasento. Niin kuin ei olisi keksitty jo nostolaitteita ja telineitä. Siksi pitää synnyttää makuulla tai korkeintaan puoli-istuvassa asennossa.



Kyllä sen saman evoluution olisi pitänyt laajentaa ihmisen synnytyskanavaa, joka on suurentanut syntyvän lapsen päätä.

Miten hitossa siinä voi kehoaan kuunnella, kun on piuhoissa ja letkuissa puudutettuna?

Naiset ovat maailman sivu synnyttäneet enemmän tai vähemmän pystyasennossa, mutta lääkäreille ja kätilöille se olisi epäergonominen synnytysasento. Niin kuin ei olisi keksitty jo nostolaitteita ja telineitä. Siksi pitää synnyttää makuulla tai korkeintaan puoli-istuvassa asennossa.

Kyllä sen saman evoluution olisi pitänyt laajentaa ihmisen synnytyskanavaa, joka on suurentanut syntyvän lapsen päätä.

näin mäkin vähän ajattelen, ponnistusasennolla on varmasti merkitystä. Kuten tuolla aiemmin totesin, niin kätilö ei suostunut siihen että olisin ponnistanut muussa kuin puoli-istunnassa, pyysin kyllä päästä kontilleni (tuntui parhaalta asennolta sillon) tai että olisi edes laskenut sitä kapeaa sähkösänkyä alemmas mutta kätilö puuskahti että asento ei olisi hänelle ergonominen eikä siis suostunut pyyntööni. jäi jurppimaan, etenkin jos olisi pienikin mahdollisuus että repeämiltä olis vältytty eri asennossa..

ap

timmiksi treenattuja, että repeämät johtuu osittain siitäkin. Toinen asia on kivunlievitys. Luomuna synnyttäen kuuntelee kehoaan paremmin ja synnytys etenee luonnollisemmin.

evoluutio on vähän sekaisin :)

Joskus luin tiede-lehdestä, että ihmiset oikeastaan nykyään syntyisivät "keskosina" juuri tuon pään koon vuoksi. Eli että ennen muinoin odotusaikakin olisi kestämyt kauemmin, mutta jossakin vaiheessa kun ihmisen pää kasvoi liian isoksi, nämä tietysti kuolivat sukupuuttoon ja henkiin jäi tämä "keskoslinja". Mielenkiintoisia asioita :)

timmiksi treenattuja, että repeämät johtuu osittain siitäkin. Toinen asia on kivunlievitys. Luomuna synnyttäen kuuntelee kehoaan paremmin ja synnytys etenee luonnollisemmin.

eikä syynä ainakaan ne liian timmit lihakset olleet XD

Synnytys oli normaali ja ei ollut mitään kiirettä ja vauva oli pieni mutta niin vaan repesin... ei ole edes timmit lihakset ym ;) ja raskausaikana öljysin ahkerasti alakertaa jotta pysyisi nahka pehmeänä ja joustavana...juu ei auttanut mitään.

Ihan pelottaa ajatella kuis olis käynyt jos 1. vauva(2,9) olisi ollut yhtä suuri kuin 2.vauva (4kg)Repesin siis myös toisessa synnytyksessä mutta en onneksi niin pahasti.

... ulkomuistista siis muistelen 1. Mooseksen kirjassa Raamatussa noin lukevan.



Mutta biologiselta kannalta eivät kaikkien maailman naisten perseet repeä synnytyksessä. Geeniperimässämme on myös isolantioisia malleja. Niinikään nykyisillä hyvinsyöneillä mammoilla tahtoo ne vauvatkin kasvaa. Kudosten joustavuuteen vaikuttaa myös synnyttäjän ikä ja nuori vartalo kestää rasituksen paremmin.

Nykyäänkin väestönkasvu on suurinta maissa, joissa äitejä ja vauvoja kuolee paljon synnytyksiin. Jos yksi äiti kymmenestä kuolee tai vammautuu vakavasti, se on lajin säilymisen kannalta yhdentekevää. Riittää, että osa selviää.



Ihmisellä pystyasento tekee synnyttämisestä vaikeaa. Lantion asento on huono synnytystä ajatellen, lisäksi isot aivot tekevät vauvalle suhteessa suuren pään.

tai kapoisuudella repeämät selity, kyllä ne kudokset siinä joustaa eikä luu. Lapsia tehdään myöhemmässä iässä kuin aiemmin, ja vaikka aiemminkin on +30 äitejä ollut niin niillä on todennäköisesti ollut jo liuta penskoja siihen ikään mennessä.



MUTTA Oikeasti, mielenkiintoinen ilmiö sinänsä että repeäminen on niin arkipäiväistä ja tavallista että sitä pidetään jotenkin asiaan kuuluvana. Tai että pikainen gallup laajassa ystäväpiirissä antoi ymmärtää että

repeämiltä säästyminen on poikkeuksellista.



Oma lukunsa on sitten se, että huomattavan monella repeämien tikkaus tuntuu tapahtuneen ilman puudutusta!!! mikäs tämän selittää? Raamatun kanta asiaan on selviö mutta useamman tikin ompelu jo valmiiksi arkaan lihaan on jo liioittelua. miksi ihmeessä puudutteita pihdataan? Vai tarviiko revetä "riittävästi" jotta piikkejä saa?

ja seuraavalta vähemmän. Minä ponnistin kuopuksen kyljellään, koska sykkeet oli jo käyny välillä alhaalla niin paremmin sai verta. Näin ymmärsin.

Kyljellään oli minusta parempi ko se puoli-istuva mikä lie. Josta kieltäydyin samalla ko kävelin saliin :) Kieltäydyin kyllä myös sänkyyn menosta, mutta vaadin spinaalin.

Kaikkea ei voi saada...

eikä mikään nykyajan ilmiö. Ennen vanhaa ei vaan vaurioita pystytty korjaamaan ja oli paljon naisia, jotka kärsi loppuikänsä seurauksista. Kehitysmaissa on hyvin tavallista, että nainen kärsii virtsan- ja ulosteenpidätysvaikeuksista synnytyksen jälkeen.

timmiksi treenattuja, että repeämät johtuu osittain siitäkin. Toinen asia on kivunlievitys. Luomuna synnyttäen kuuntelee kehoaan paremmin ja synnytys etenee luonnollisemmin.

Että vain idiootti kestää synnytyskipuja marttyyrikruunun toivossa, ja itse ainakin halutaan kaikki mahdolliset mömmöt mitä on tarjolla...

Mä luin sen verran paljon synnytyksestä etukäteen, että päätin lähteä synnyttämään luomuna. Opettelin hyvät rentoutustekniikat ja hengitystekniikat, mutta en tehnyt asiasta itselleni mitään pakkoa: jos olisi ollut oikea tarve, olisin ottanut puudutteen.

No ei tarvinnut, ja kuten monilla muillakin, synnytys ( ja sen jälkeen kaksi seuraavaakin ) sujui todella hyvin, ja selvisin todella pienellä repeämällä ekalla kerralla, tokalla ja kolmannella ei enää mitään tullutkaan.

oli ihan tavallista, että äiti kuoli lapsivuoteeseen ja verenvuotoon. Eli eiköhän nainen ole revennyt kautta historian.

Mutta en ainakaan väittäis että ei ennen olisi noita käynyt. Ennen naiset varmaan puhui näistä keskenään ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin, mutta kuka niitä puheita olis merkinnyt muistiin?



Ite en revennyt kun vinkaisin että juu kun kätilö ehdotti että leikkaa. En menis sanomaan että episiotomia on aina näin helppo, mutta istuin kyllä (hyvissä panadoleissa) jo seuraavana päivänä, ja nyt parin viikon jälkeen ei mene särkylääkkeitäkään enää.



Tietty mietityttää että kuin meidän olis käynyt jos oltais jossain saunan lauteilla puskettu: vauvalla oli niin hyvin tilaa että se palas takasin joka työnnön jälkeen eikä jäänyt venyttämään viimeistä "kynnystä".



Tuumin että ilman lääkäriä ja imukuppeja olis pentu varmaan pitänyt työntää ulos jotenkin vatsan päältä rutistamalla. Ei olis helppoo.