Miksi synnytyksessä repeää?

Eivät kaikki naiset repeä. Tyytyväinen olen, että kuulun tähän kastiin joka lapsensa vaan pyöräyttää maailmaan.

tuntuu olevan se, että puoli-istuvassa asennossa repeämiä tulee helposti. Ekan lapsen syntyessä kysyin kätilöltä, mikä olisi paras ponnistusasento repeämien välttämiseksi, ja hänen kokemuksensa mukaan juurikin tuo pahamaineinen puoli-istuva. Ponnistin sitten siinä, ponnistusvaihe oli aika vauhdikas (7 minuuttia muistaakseni) ja epiduraalinkin olin saanut, mutta eipä tullut juuri naarmuakaan. Mulla on kyllä isohko lantio, melko venyvä kudostyyppi (yliliikkuvat nivelet) ja säälittävässä kunnossa olevat lantionpohjalihakset, joten josko nuokin seikat olisivat vaikuttaneet. Saa nähdä, miten seuraavan kanssa käy tässä parin kuukauden päästä. Ainakin elättelen toivoa, että pääsisin tälläkin kertaa yhtä helpolla...

Monesti vauva säilyi hengissä mutta äiti kuoli verenvuotoon, eli luultavasti repeämiin. Jos vauva ei mahtunut syntymään, oli perätilassa tms niin sekä äiti että vauva kuolivat. Sama juttu nykyäänkin kehitysmaissa. Mut historia ja muut muistiinpanot on miesten kirjoittamia ja "naistenvaivat" eli synnytysrepeämät ja muut alapään vaivat oli tabu, eikä niitä kirjoitettu sen kummemmin ylös.



Itselläni kävi hyvä tuuri, synnytin ilman kivunlievitystä pystyasennossa, vauva syntyi niin vauhdilla että kätilö luuli että kävi alapäälle pahasti, mutta yksi pieni nirhauma tuli, johon kätilö näön vuoksi laittoi yhden tikin. Mutta en tiedä oliko tuolla kivunlivityksettömyydellä (öh?) tai pystyasennolla kovinkaan paljon vaikutusta.

ynnä muita apukeinoja ei vauvojen pää tuskin olisi kasvanut niin kuin nyt ja monet äidit kuolisivat synnytyksiinsä kuten ennen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin ns. laspivuoteeseen.

vain leveälanteinen nainen säilyisi ja pystyisi synnytyksiin. nykyään apuvälineiden avulla myös kapelanteinen nainen lisääntyy vaikka ei luonnollisesti siihen kykenisi ja kuolisi sukupuuttoon vääränlaisena. myös isopäisyys periytyym ei kaikill avauvoilla ole oikeasti mikään valtava pää. lintaso on myös liian korkea, lapset kasvavat isommiksi kohdussa kuin "suunniltu" on. sitäpaitsi usein kiirehditään synnytystä oksitosiinilla tai muulla milloin normaali synnytys ei toteudu.

luontodokumentteja, kyllä eläimetkin kuolevat synnytyksiinsä ja repeävät, ne joko kuolevat tai selviävät ilman apua.

Että vain idiootti kestää synnytyskipuja marttyyrikruunun toivossa, ja itse ainakin halutaan kaikki mahdolliset mömmöt mitä on tarjolla...



Mä luin sen verran paljon synnytyksestä etukäteen, että päätin lähteä synnyttämään luomuna. Opettelin hyvät rentoutustekniikat ja hengitystekniikat, mutta en tehnyt asiasta itselleni mitään pakkoa: jos olisi ollut oikea tarve, olisin ottanut puudutteen.



No ei tarvinnut, ja kuten monilla muillakin, synnytys ( ja sen jälkeen kaksi seuraavaakin ) sujui todella hyvin, ja selvisin todella pienellä repeämällä ekalla kerralla, tokalla ja kolmannella ei enää mitään tullutkaan.

[/quote]

Mä komppaan kyllä tätä ihan täysin. Mä pidän idiootteina niitä jotka ei ota mitään selvää synnytyksestä ja valittaa jälkikäteen kun oli niin helvetillinen kokemus. Naiset kun pystyvät yllättävän paljon vaikuttamaan synnytyksen kulkuu omilla tekemisillään ja lääketieteellisiin toimenpiteisiin tarvitsee tarttua vain hätätilanteissa, joita kuitenkin todellisuudessa on vähemmistö synnytyksistä.



Mä luin ja ahmin tietoa myös valtavasti ja synnytys(ensimmäinen) sujui todella hyvin. Olin myö sillä mielellä, että lääkkeitä otan jos tuntuu ettei ilman pärjää. Mutta kuinka ollakkaan ei käynyt edes mielessä koko synnytyksen aikana. Pieni repeämä tuli emättimen suulle ihan siihen ohuimpaan ihoo ja muutama ommel laitettiin.

Ja todellakin puudutettiin kun ne pari tikkiä laitettiin, ensin kätilö suihkutti puuduttavaa suihketta ja vielä puudutetta lisäksi. Koko ajan varmisteli etten vain tunne mitään, eihän vaan satu? laitetaan lisää puudutetta jos tuntuu.

Ponnistin muuten jakkaralla ja kätilö lähes makasi lattialla, eikä valittanut ergonomiasta kyllä yhtään.



Eli olen vahvasti sitä mieltä, että NORMAALISSA synnytyksessä äiti voi melko paljon vaikuttaa ja estää SUURIA lihaksiin asti tulevia repeytymisiä. Pienet ihoon tulevat repetymäthän eivät ole kovin iso haitta kun paranevat tosi nopeasti ja tuskin vaivaavat istumista ym.



Mulla varmaan edesauttoi myös ikä (21v. synnyttäessäni) ja hyvä perusterveys (ei ylipainoa ym.)

Lainata en näköjään kuitenkaan osannut :D

Eli kolme ekaa kappaletta lainattuja

Niin no, kaikkia ei ole luotu synnyttämään =) Tämä ei ole vittuilua, minua ei ole luotu olemaan raskaana :D 2 kertaa synnyttänyt, yhtään tikkiä ei ole tullut ja olen ollut tosi hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen. Osasin toki myös ponnistaa "oikein" kätilön ohjeistusta kuunnellen.