Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit ovat katkeria vanhemmille äideille
23.02.2012 |
Siitä toi kauhea paapatus johtuu, siis se että lapset tulisi tehdä alta 30-vuotiaana. Te nuoret äidit olette katkeria ja kateellisia, koska vanhemmat äidit saavat kaiken luopumatta mistään. Te kun olette luopuneet nuoruudestanne lapsien takia, jotka olisi ihan hyvin voinut tehdä myöhemminkin.
Kommentit (36)
Mutta tunnistan ajattelumaailman tuttavapiirissäni. Ne joille oma vapaus on ollut poikkeuksellisen korostunutta ovat lapsentekoa lykänneet viimeiseen saakka. Omiin pelkoihin heijastellen "säälivät" nuorempia äitejä koska heille 20-30 lapsen saaminen olisi ollut kova paikka ja menetys.
On joku joskus rumasti tokaissut että lasten kannalta parempi olisi ollut jos muutama näistä äideistä olisi saanut lapsensa vähän nuorempana. Jotkut tuntuvat ottavat lapset uudeksi elämäntehtäväkseen vähän turhankin vakavissaan ja tukahduttavat näitä ylenpalttiseen kontrolliin ja/tai vaatimustasoon yms.
Mutta ei yleistetä. Kuten ei ap:kaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä tää sunkaan steitmentti hirveen fiksulta kuulosta
En ole kuolematon, mutta totuushan se vain on.
Etkö sinä halua olla läsnä lastesi elämässä mahdollisimman pitkään?
Mutta tunnistan ajattelumaailman tuttavapiirissäni. Ne joille oma vapaus on ollut poikkeuksellisen korostunutta ovat lapsentekoa lykänneet viimeiseen saakka. Omiin pelkoihin heijastellen "säälivät" nuorempia äitejä koska heille 20-30 lapsen saaminen olisi ollut kova paikka ja menetys. On joku joskus rumasti tokaissut että lasten kannalta parempi olisi ollut jos muutama näistä äideistä olisi saanut lapsensa vähän nuorempana. Jotkut tuntuvat ottavat lapset uudeksi elämäntehtäväkseen vähän turhankin vakavissaan ja tukahduttavat näitä ylenpalttiseen kontrolliin ja/tai vaatimustasoon yms. Mutta ei yleistetä. Kuten ei ap:kaan. ;)
No minä en ainakaan ole katkera vanhemmille äideille. Enkä ole edes sitä mieltä että lapset pitäisi tehdä alle 30-vuotiaana. t: 21-vuotiaana lapsen saanut.
Toisen 32-vuotiaana
Kolmannen ehkä 40-vuotiaana
Saanko hyväksyntää mistään? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime viikolla, kun 8 vuotta nuorempi siskoni "avautui" minulle. Ilmeisesti hän on katkera myös siitä, että sai lapsen nuorena, vaikka lapsi olikin kovin toivottu. Siinä jäi työelämään meno ja kaikki ihan kesken. Nyt on ilmeisesti huolta siitä, mitä tehdä äitiysloman jälkeen, kun lapsen kanssa on niin vaikea opiskella jne.
löpön, ap! Lähde sinäkin vaikka tuonne ulkoilmaan reippailemaan niin ei tarvitse tuollaisia höpön löpöjä mietiskellä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole luopunut nuoruudestani -olen edelleen nuori vaikka olen äiti.
Jatkuva "paapatus" voisi johtua vaikka ihan vaan tilastoista, joiden mukaan hedelmällisyys heikkenee selvästi 30 vuoden jälkeen.Minä en "paapata" vanhoille äideille, älä sinäkään puutu siihen minkä ikäisenä minä olen lapseni tehnyt.
niin tilastollisesti nuorten äitien lapsia huostaanotetaan huomattavasti enemmän kuin yli 30-vuotiaiden. Nuorella äidillä tarkoitetaan nyt alle 23-vuotiaita äitejä.
Totta on myös se, että hedelmällisyys laskee rajusti yli 35-vuotiailla (heikkenee toki jonkin verran jo 30-vuotiaasta alkaen). Toisaalta en käsitä, mitä se kenellekään kuuluu, ottaako riskin jäädä lapsettomaksi vai ei. Ainoa, mikä todella kuuluu, on se, että ne lapset osaisi tehdä sellaiseen elämäntilanteeseen, että pystyy oikeasti tarjoamaan niille muutakin kuin rakkautensa esim. turvallisuutta, kodin, tasapainoisen vanhemman, turvatun toimeentulon, joka siis tarkoittaa muutakin kuin sossun luukkua. Toivottavaa olisi, että lapsi syntyisi vakaaseen parisuhteeseen. Tulevaisuuden ennustajia emme ole kukaan, mutta tilastojen valossa nuorten äitien lapsilla on enemmän isäpuolia kuin vanhempien äitien, ja näin ollen myös enemmän mielenterveysongelmia sekä ongelmia sosiaalitoimen ja poliisin kanssa murrosiässä.
En usko vastakkainasetteluun ja siihen, että 40+-vuotiaana saadulla lapsella olisi elämä kohdallaan automaattisesti vain siksi, kun äiti on noin vanha. Sillä 40+-vuotiaalla voi olla monenlaisia ongelmia, jotka heijastuvat myös lapseen.
Mutta toki olen sitä mieltä, että teiniäitiys ei ole ihailtavaa tai tavoiteltavaa, koska
- oma nuoruus on kesken
- oma identiteetti vasta muodostumassa
- elämän kiinnekohdat haussa
- yhteiskunta elättää
- ei toteutuneita päämääriä ja tavoitteita
- lapsi on väline perheestä irrottautumiseen ja omaan rakkaudettomuuden tunteeseen
- parisuhde ei ole vakaalla pohjalla
- äidillä ei ole juurikaan annettavaa lapselle vaan häntä on ohjattava, koulittava ja avustettava ensi alkuun koko ajan
Teiniäiti on siis alle 18-vuotias. Nuori äiti sen sijaan voi olla paljon parempi äiti kuin vanha äiti, mutta toki hänellä täytyykin olla tietyt elämän reaaliteetit kunnossa. Jos kuitenkin olisi valittava tilastojen valossa, kumpi olisi: äiti alle 20-vuotiaana tai äiti yli 40-vuotiaana, minun ei olisi vaikea valita. Vaikka tilastot yleistävät, kertovat ne silti tosiasioita.
ne, jotka ovat saanet vahinkolapsen nuorena voivat olla katkeria.
Mutta miksi ihmeessä sellainen, joka on saanut toivotun vauvan olisi katkera?!? Oli kyse minkä ikäisestä tahansa. Minä en tunne yhtään katkeraa äitiä, ehkä muutaman katkeran joka on jäänyt tahtomattaan lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoisen 22-vuotiaana ja oli muutakin tekemistä kuin miettiä minkä ikäisenä kukakin lapsen saa? Mua ei olis voinut vähempää vanhemmat tai muutkaan tuntemattomat äidit kiinnostaa. Suoraan sanottuna, elin vaan omassa pienessä piirissä, eli läheisten, kavereiden ja ystävien seurassa, enkä pahemmin muille ajatuksia suonut.
Mä olen saanut viimeisimmän lapsen 37-vuotiaana ja vaikka tässä on omat hyvät puolet, niin myös nuorempana äitinä oli ne omat hyvät puolet.
Yrittäkää kasvattaa lasten ohella myös omaa itsetuntoa, niin ei tartte tehdä tälläisiä aloituksia, oli se ikä sitten mikä tahansa!!
olen saanut lapset himpun yli 30v, siinä vaiheessa oli maailmaa kierretty, opinnot niin kotimaassa kuin ulkomaillakin suoritettu ja urakin kivassa nousussa.
Hiekkalaatikon reunalla kun puhuttiin elämästä ja kunkin elämäntilanteesta niin sain muutamaan kertaan näiltä nuorilta äideiltä hieman katkeraan sävyyn kommentteja "hyvä sun on, mulla on ollut nää lapset".
Niinpä, nämähän on jokaisen omia valintoja. Toinen pykää lapset heti parikymppisenä ja toinen pykää ensin ne maisterinpaperit ja reissut.
Elämä on valintoja ja niiden omien valintojen mukaan pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole kuitenkin ihan hyvä jos isäpuoli löytyy? Onko siinä jotain pahaa? Vai onko maailmassasi isäpuolet jotain susihukkia?
Toivottavaa olisi, että lapsi syntyisi vakaaseen parisuhteeseen. Tulevaisuuden ennustajia emme ole kukaan, mutta tilastojen valossa nuorten äitien lapsilla on enemmän isäpuolia kuin vanhempien äitien, ja näin ollen myös enemmän mielenterveysongelmia sekä ongelmia sosiaalitoimen ja poliisin kanssa murrosiässä
kun olin 25v. enkä kyllä koe että olisin jääny yhtään mistään paitsi, ésim olin silloin ollu jo pitkään tosi kyllästyny käymään baarissa ja muukin sekoilu mitä monet mun ikäset harrasti niin ei ollu mun juttu..
olen
tyytyväinen tilanteeseen.
Ja monet on sitä mulle myös sanonu kun tulin raskaaks että nuorena lapset kannattaa tehdäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse halusin nuorena äidiksi ja nyt mulla on ihana perhe,iso lapsikatras ja mä en oo katkera kellekkään.
Oon onnellinen.
Miks pitäs olla jotain muuta elämässä?
Lapsethan on just se ELÄMÄ!!!
Tää on sitä elämää isolla eellä:)
Opiskelen tässä ohessa ja ei tunnu rankalta.
Ihmettelen kyllä ihmisiä - kaiken ikäisiä - "jotka luopuvat kaikesta lasten takia". Mä nyt olen ollut "kiinni lapsessa lähinnä sen ekan puolivuotisen (siis ihan ilolla ja vapaaehtoisesti), kun olen täysimettänyt. Sen jälkeen olen harrastanut, opiskellut, tavannut kavereita, käynyt kulttuuririennoissa ihan vapaasti. Lapsillani kun on isäkin.
En minä ole luopunut mistään. Samallalailla opiskelen ja teen töitä kuin ennen lastakin.
Mikä kauhea paapatus ja missä? Minä vastaan vain ja ainoastaan omalta kohdaltani että ei ole suunnitelmissa tehdä enää muksuja enkä ole edes 30. Piuhat poikki vaan pitkän pähkäilyn jälkeen =) Sitä mä en kyllä tiedä että mistä mä olen luopunut, elän sellaista elämää etten parempaa voisi toivoa.
Minusta ne vanhemmät äidit on väsähtäneempiä kuin nuoret ja muutenkin nuhjuisen oloisia, ei paljoo hymyy irtoo lapsille tai muille ihmisille. (ei tietenkään kaikki) EIHÄN YLEISTETÄ.
Mulle nimittäin henkilökohtaisesti on aivan se ja sama koska muut tekevät lapsensa. Mä itse sain esikoiseni 21-vuotiaana ja voin kertoa, että mitään en ole menettänyt. Mä rakastan mun elämää ja juuri tällaisena, enkä ikinä olisikaan halunnut lykätä lastensaamista hamaan tulevaisuuteen. Älä tule sanomaan mistä minä olen katkera tai en ole. Antaa oikeasti kaikkien kukkien kukkia. Ollaan äitejä silloin kuin itse halutaan, jooko?