Nuoret äidit ovat katkeria vanhemmille äideille

Siitä toi kauhea paapatus johtuu, siis se että lapset tulisi tehdä alta 30-vuotiaana. Te nuoret äidit olette katkeria ja kateellisia, koska vanhemmat äidit saavat kaiken luopumatta mistään. Te kun olette luopuneet nuoruudestanne lapsien takia, jotka olisi ihan hyvin voinut tehdä myöhemminkin.

koskaan en ole kokenut luopuneeni mistään, tuohon ikään mennessä olin ehtinyt viettää opiskelija elämää jo 3 vuotta ja koluta baareja yms...



Jos sitä tarkoitat?!



En ole koskaan ollut sen tyyppinen että menisin kauheasti joka paikkaan ja että pitää ehtiä tehdä sitä ja tätä ja tota ennen perheen perustamista.



Kohta täytän 31 ja kolmatta lasta odotan ja kyllä, saman miehen kanssa edelleen...

täällä pikemminkin kaikki lähes nelikymppisinä lisääntyneet haukkuvat ja väheksyvät todella etovasti ja epäkypsästi niitä, jotka ovat saaneet lapsensa 20-30 ikävuoden välillä.



Olen ihmetellyt, missä se kuuluisa kypsyys oikein piilee?

että parempi tehdä ne lapset vähän vanhempana kuin että nuorempana. Mutta onneksi sain edes nuorena :)

Minä en ole luopunut nuoruudestani -olen edelleen nuori vaikka olen äiti.

Jatkuva "paapatus" voisi johtua vaikka ihan vaan tilastoista, joiden mukaan hedelmällisyys heikkenee selvästi 30 vuoden jälkeen.



Minä en "paapata" vanhoille äideille, älä sinäkään puutu siihen minkä ikäisenä minä olen lapseni tehnyt.

mutta voitin todennäköisesti 10-20 vuotta enemmän aikaa lasteni kanssa. Sen verran sinä menetit.

Äläpä yleistä! En itse tunne yhtäkään nuorta mammaa jotka olisivat tuota mieltä.. Lapset tehdään sitten kun siltä tuntuu. T. 19v äippä.

Olit nuori tai vanha, laiha tai lihava, uusio- tai ydinperheestä, ei palstalaisten mielestä koskaan ole hyvä. Olet mummoäiti, jos hankit lapset yli 30v ja vaihtoehtoisesti teiniäiti, jos lapset on hankittu ennen 30v. Yhdenlapsen äidit eivät ole äitejä lainkaan ja monilapsisten perheiden vanhemmat eivät ajattele muuta kuin omaa hoivaviettiään. Koirattomat ovat kusipäitä, samaten koiranomistajat. Jokainen tuntuu olevan jollekulle katkera.



Eikö tärkeintä ole, että itse on tyytyväinen?

täällä pikemminkin kaikki lähes nelikymppisinä lisääntyneet haukkuvat ja väheksyvät todella etovasti ja epäkypsästi niitä, jotka ovat saaneet lapsensa 20-30 ikävuoden välillä.

Olen ihmetellyt, missä se kuuluisa kypsyys oikein piilee?

Ne ovat ne 30+ esikoisensa saaneet, jotka ovat kärkkäämpiä arvostelemaan. Mielestäni lapsen saaminen iällä millä tahansa on jokaisen henk.kohtainen oma valinta!

eipä tää sunkaan steitmentti hirveen fiksulta kuulosta

Jos saa lapsensa nuorena ja elämä on muuten mallillaan, niin hienoa. Toki isolla osalla nuorena lapsensa saaneista on jäänyt koulutus/työpaikka yms. saamatta, mutta ehtiihän myöhemminkin. Se on tietysti "väärin", jos ei ole itsellä varaa elättää perhettään.



Noin yleensä ottaen, kyllä mua enemmän ihmetyttää vanhat äidit, jotka saavat esikoisensa 40v:na. Taloudellinen tilanne varmasti hyvä, mutta säälittää se ainokainen lapsi, jonka vanhemmilla ei ole mitään muuta elämää tai toinen yhtä paha vaihtoehto on, että vanhempien elämä ei muutu ollenkaan lapsen myötä, vaan joku muu hoitaa lapsen.



Itsekin olen saanut lapset "vanhana", eli 28v, 29v ja 36v. Kaikki ovat nykyisen aviomieheni lapsia. Mutta oli tuossa vaiheessa opiskelut suoritettu ja töitäkin olin ehtinyt tehdä jo useamman vuoden.

Tämäkin. "Nuori äiti" voi olla tänä päivänä mitä vaan ikähaarukalla 14- 29v.



Minusta tuo, mistä joutuu "luopumaan", on paljon kiinni henkilöstä itsestään. Siitä, millaisia asioita pitää tärkeinä omassa elämässään, ja mitä on kokenut.



Itse aloitin esimerkiksi baareissa käymisen 16 vuotiaana, eka vakava suhde (kesti 3 vuotta) alkoi kun olin 15v, menin töihin 16vuotiaana, kotoa muutin pois ylioppilaslakin saatuani, asuin vuoden ulkomailla, aloitin opinnot AMK:ssa 22vuotiaana (tällöin tapasin nykyisen mieheni). Olen mielestäni saanut mennä ja rellestää, nähnyt maailmaa ihan tarpeeksi. Esikoiseni sain 24vuotiaana - monen mielestä TAJUTTOMAN nuorena.



Itse en koe lapsiani rasitteena, päinvastoin :) He rikastuttavat elämää. Matkustella, urheilla ja harrastaa voi lastenkin kanssa, ja paljon muuta. Ainoa mistä pitää "luopua" on vaikkapa jotkut extempore viikon kestävät ryyppyreissut- jos sellaista sattuu harrastamaan :D





Oikeesti en tajua mitä tämä vouhotus on, että lapset tehdessä oma elämä LOPPUU? Haloo.



Ainiin, en myöskään mollaa 30+ ikäisinä lapsensa tehneitä. Lapset tulee tehdä silloin kun itse osaa ottaa vastuuta ja tietää, että on jotain tarjottavaa lapselle.

mennä töihin heti, kun synnäriltä vaan pääsee, kun teidän ei tarvitse luopua mistään. Voitte jättää vauvan yksin kotiin, kun eihän teidän tarvitse luopua mistään. Jos ajatusmaailma on tuollainen, että vanhan äidin ei tarvitse luopua mistään ja saa kaiken, niin olisi ehkä kannattanut kuitenkin harkita sitä lapsen tekoa, vanhemmuus on kyllä sitä, että aika paljon saa luopua :)

Toisen 32-vuotiaana Kolmannen ehkä 40-vuotiaana Saanko hyväksyntää mistään? ;)

Ensimmäinen lapsi 23 vuotiaana.

Toinen lapsi 36 vuotiaana.

Kummatkin lapset ovat saaneet olla ns. ainokaisia ja olen saanut elää ilman suurperhehelvettiä. Mutta koskaan en ole ollut ns. keskimääräinen äiti, joka synnyttää 2-3 lasta 28-32 vuotiaana.

Kukin tavallaan ;)

mä nuorena 40 vuotiaana äitinä olen katkera omalle äidilleni.

Olen saanut elää kuusi vuotta opiskelijaelämää.

Olen tehnyt maailmanympärimatkan.

Minulla on nousujohteinen ura ja tulos päälle 5000e/kk.

Olen tullut äidiksi 26-vuotiaana, eli ilmeisesti palstamääritelmän mukaan olen nuori äiti.



Lapset nyt vain kannattaa saada alle kolmikymppisenä, kun se on tällöin riskittömintä, ja luonto on sen näin alunperin tarkoittanut.