Lapsen hyväksikäyttö, onko kellään omakohtaisia

olen tässä sivussa tehnyt muutakin mutta palannut välillä katsomaan viestejä. En ole pystynyt kenellekään ystävälleni tästä vielä puhumaan, en tiedä voinko asiaa kenenkään niskaan kaataa. Tuntuu niin pahalta asialta, joka varmasti järkyttää.



Miehestäni olen eniten huolissani. On saanut onneksi muutamalle läheiselle ystävälleen sanottua.

Odotamme uutta terapiakäyntiä ja koitamme keskenämme tätä käsitellä. Ainahan voi myös soittaa noihin kriisipuhelimiin ym.



Varmasti lapseni tarvitsee pitkää terapiaa mutta tällä hetkellä tilanne on parempi kuin vuosiin, koska on saanut asian sanottua eikä tarvitse kamalaa salaisuutta mielessään pitää. Poikaystävä on tukena ja ne hänen ystävistään, jotka asiasta tietävät.

Aina toi sama vaite, etta paha on tapahtunut lapselle, ja alkaa te vanhemmat narisko ja reipastukaa. Tosi helppoa menna ulkopuolisena ohjeistamaan.

Mita tulee isovanhempien tapaamiseen, niin pian voi kuulkaa olla, etta Suomen lakiin tulee ISOVANHEMPIEN TAPAAMISOIKEUS, jolloin tapaamisten estamisesta tulee vanhemmille sanktioita. Nain kay, jos jotkut kansalaisjarjestot ja LAPSIASIAMIES Maria-Kaisa Aula Saavat tahtonsa lapi.

Kuule, mitäs jos mä tietäisin mistä mä puhun? Mulla on ihan kokemusta siitä, miltä se tuntuu, kun itselle tapahtuu paha asia, ja sen jälkeen, kun hakee tukea äidiltä, joutuukin tukemaan häntä, kun se olikin selvästi HÄN, jolle tämä asia oli raskaampi, kuin minulle, jolle se tapahtui.

Että haista sinä kuule vittu, jos olet sitä mieltä, että tuo on turha asia, ja että sinulla olisi jotenkin oikeus kaataa omaa pahaa oloasi sen oikean uhrin niskaan. Hänelle se tapahtui, sinun suurin koettelemuksesi oli joutua kuulemaan siitä. Yritä lehmä ymmärtää ero.

Anteeksi, vituttaa vaan niin paljon.

1. Näihin isovanhempiin on katkaistava välit. Lapsi ei pääse turvallisuudentunteessaan eteenpäin, jos hänelle koko ajan tulee uusia tilanteita tämän hyväksikäyttäjän kanssa. Huom. tilanne on sekin, jos vain näkee ko. henkilön.



2. AP, sinun pitää olla vahva, unohda omat tunteesi, koska sinun pitää auttaa heikkoa eli lastasi. Hae ihmeessä terapiaa, mutta älä edes mainitse siitä lapselle ollenkaan vaan purat kaiken negan vain siellä.



3. Uhrin toivetta siitä, tehdäänkö rikosilmoitus vai ei, pitää kunnioittaa. Tämä sen takia, että oikeusprosessi on voimakkaasti leimaava ja uhri saattaa jopa kokea sen syyllistämisenä. Esim. monet raiskauksen kokeneet naiset kertovat, että oikeusprosessin aikana heidät raiskattiin henkisesti uudestaan. Tämän takia olisi hyvä, että uhri voisi tehdä rikosilmoituksen koska tahansa, vaikka vasta aikuisena, kun hän on itse henkisesti vahvempi kestämään sen.

mieheni on ainut lapsi. Meillä on useampia lapsia. Tyttäremme on toivottavasti ainut uhri. Hän on ne harvat kerrat, jolloin lapset ovat isovanhempien luona olleet ilman meitä, vahtinut itse, ettei isoisä ole yksin toisten sisarusten kanssa. Isoisä on aina ollut vain kotinurkissa viihtyvä alkoholisti. Mitään epäilyttävää ei ole koskaan meille tullut ilmi. Me olemme aika harvoin kyläilleet juuri tuon alkoholismin takia. Lähinnä lasten isoäiti on kyläillyt meillä ja me sitten merkkipäivinä tms käyneet mummolassa.

vakava ja traumaattinen asia, myös sun miehelle. Ja juu, alkoholistin puoliso on osa ongelmaa, sillä luonteella ei varmasti uskalla ottaa vastuuta. Olen todella pahoillani puolestanne, tuo on aivan hirveää. Kaikkise paha ja lisäksi lapsen pitää selvitä siitäkin että joutuu luopumaan tärkeistä ihmisistä. Onneksi pääsitte terapiaan.

Olen kokenut hyväksikäytön(toistunut raiskaus kun olin 6v, muuta hyväksikäyttöä kun olin 10-13v) ja pienen varoituksen haluan antaa tyttärellenne; kun hän pääsee tapahtuneen yli, niin jonain päivänä hän saattaa muistaa että on ollut muitakin tekijöitä, mutta toisessa iässä. Itselleni kävi niin. Pedofiilit 'haistaa' uhrin ja tietävät tasan kuka lapsi on niin kuuliainen ja helposti vaiennettava, että hänestä saa kivan leikkikaverin. Ja kerran uhriksi joutunut lapsi syyllistää itseään ja uskoo vahvasti, että kyllä se onkin oikein hänelle että sattuu, hän luulee että vika on hänessä, että häpeä ja syytökset tulevat kaikki hänen päälleen. Että fyysinen ja henkinen kipu on vain kuvitelmaa. Omalla kohdalla tapahtumista on aikaa jo kymmeniä vuosia ja edelleen olen haavoilla asian suhteen. Harmillista on, että silloin en tiennyt, että olisin voinut tapahtuneista tehdä ilmoituksen, myöhemmin en enää ehtinyt. Kavereille kerroin kyllä vuosien päästä ja varoittelin, mutta kun viimein olisin osannut ja kyennyt ilmoittamaan tuosta, se oli jo vanhentunut. Ensimmäinen tekijä taas ehti kuolla tällä välin. Surkuhupaisaa. Voimia teille kaikille, kyllä te selviätte siitä! Yksi mistä voitte hakea apua on seksuaaliterapeutit, heillä saattaa olla omakohtaistakin kokemusta joten tietävät todellakin mitä käytte läpi.

Tyttärelläni on onneksi nyt hyvä poikaystävä, joka tukee tässäkin asiassa. Pojalle on siis jo asiasta kertonut jo suhteen alussa. Ehkä juuri tämä toimiva suhde on ollut apuna siihen, että sai meillekin asiasta kerrottua. Toivomme todella, että terapia auttaa meitä kaikkia ja pääsemme jatkamaan tästä mahdollisimman ehjinä eteenpäin. Onneksi tyttäreni on muuten elänyt aika suojattua elämää tämän tapahtuneen jälkeen. Meillä on ollut läheiset välit muuten perheenä ja kotona elämä turvallista. Meille sanottiin, että juuri se on ehkä hänen mielensä pelastanut ja auttanut, ettei ole joutunut pahoihin vaikeuksiin yläasteen jälkeen.

mutta kunhan alkujärkytys menee ohi, kannattaa tarkastella näitä asioita enemmänkin. Erittäin harvoin kukaan lapsi näistä ongelmitta selviytyy, edes tasapainoisen perheen avulla. Olen pahoillani tyttäresi puolesta, mutta nyt taitaa olla suojelurefleksit kovasti päällä, ja hyvä niin, kaikki aikanaan. Mitä mieltä miehesi on? Entä itse? Entä tyttösi? Asia tiedossa, mutta joko yhtään selkiytyy jatko? Olet kuitenkin koko päivän ollut palstalla, joten ehditkö puimaan asiaa muutoin?

raskasta ja aikaavievää! Kauhea tuollainen tuomio. Ihmnen voi selvitä ihan vaikka mistä kunhan saa pätevää apua. Tietenkään rikki mennyt ei ole ehjä, mutta paljon voi eheytyä ja saada mielekkään ja onnellisen elämän. ja elämä rikkoo monia, monella tavalla. Toivon todella et ap perheineen saa HYVÄÄ APUA!

ja, kyllä, edelleen olen varsinainen haukkaäiti, jos lapset on tekemisissä kyseisen henkilön kanssa. omalta kohdalta myöhäistä hakea hyvitystä,mutta ei kenenkään muun viattoman kohdalla.

Miksi ihmeessä luulit, että lapsesi tuli kertomaan rikoksesta? Hänelle asia on vaikea ja nyt torjut tukesi häneltä, kun "hyväksyt" asian. Jos heität rikoksesta ilmoittamisesta pallon takaisin hänelle, et kanna minkäänlaista vastuuta vanhemmuudestasi, joka sinulla oli.



Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö EI OLE ASIANOMISTAJA RIKOS, vaikka lapsi olisi täysi-ikäinen. Rikosta peittelemällä itse saatat syyllistyä rikokseen. Tuo luottamuksellinen asema on jo yksi törkeän teon tunnusmerkki. Yksityiskohtia tietämättä en osaa sanoa muuta kuin törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen on myös rikoslaissa rangaistava teko.

tämän vuoden alusta on kaikilla, -edes asiaa epäilevillä, tullut velvollisuudeksi tehdä ilmoitus/tutkintapyyntö asiasta.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö EI OLE ASIANOMISTAJA RIKOS, vaikka lapsi olisi täysi-ikäinen.

Ennen tutkintapyyntöä ei voinut tehdä (jos uhri oli jo täysikäinen) kuin uhri itse, nykyisin sen saa tehdä kuka vain joka asiasta tietää. Eli ap, kipin kapin poliisin puheille, jos tuo ehtii vanhentua niin se on uhrille vielä suurempi järkytys, koska siinä tavallaan kaikki koettu mitätöidään ilman mitään sanomista.

t: 56

Kamala tilanne, olen pahoillani. Miten miehesi pystyy enää kohtaamaan isänsä?

jos he olisivat samanlaisia kuin ap. Eli jos pappa olisi raiskannut minut niin äitini miettisi vain, että voi voi kun miten me pidetään kulisseja yllä ja voidaan sillai nätisti olla nyt papan ja mummin kans tekemisissä, ettei me vain loukata sitä pedaripaskaa ja sen vaimoa.



Minä toivoisin, että vanhempani kävisivät vetelemässä turpiin sitä minun raiskaajaa, eivätkä miettisi ensimäisenä, miten pelastaisivat kulissit ja oman maineensa.

tilanteessa elävä äiti, sillä erotuksella että olen tiennyt tapahtuneesta melkein pari vuotta ja käsitellyt asiaa mielessäni jollakin tavalla. Meidän tyttäremme kertoi minulle asiasta 17 vuotiaana, tekijä oli perhelle läheinen mutta ei sukulainen. Tiedän jotain siitä millaisessa tunnemyllerryksessä elätte juuri nyt.



Itse soitin tyttäreni suostumuksella poliisille heti saatuani tietää asiasta, mutta asian eteneminen pysähtyi melkein pariksi vuodeksi koska tyttö ei pystynyt kertomaan tarkemmin mitä oli tapahtunut. Asian venymiseen vaikutti myös se että tytär ei ollut ainoa uhri vaan sama mies oli käyttänyt hyväkseen toistakin tyttöä. Toinen tyttö kuitenkin kielsi tapahtuneen pari vuotta sitten.



Asia on menossa oikeuteen tämän vuoden aikana, mutta aiemmin tyttö ei olisi ollut valmis käsittelemään ja viemään eteenpäin. On helppo olla mustavalkoinen ja sanoa että asia pitää ilmoittaa poliisille heti, mutta nämä asiat ovat niin vaikeita että uhrin tunteet ja mielipiteet on myös otettava huomioon. Uhrin tahdon vastaisella rikosilmoituksella voidaan pahimmassa tapauksessa ajaa uhri jopa tekemään itsemurha.



Mustavalkoisista vastauksista huolimatta tiedän että pelkästään tytärtänne ei ole haavoitettu vaan koko perhettä. On hienoa että tyttö kertoi asiasta niin että voitte käsitellä sitä, se osoittaa että teidän välinne ovat luottamukselliset.



Kokonaan tästä ei voi selvitä koskaan, mutta elämä jatkuu ja tämän asian kanssa on jotenkin opittava elämään. Minä en olisi koskaan voinut kuvitella joutuvani tällaisen asian kanssa tekemisiin, on vaikea hyväksyä että tällaista voi oikeasti tapahtua ja vielä omalle lapselle. Voimia teille!

Kannattaa harkita tarkkaan keille kaikille asiasta kertoo, näin vaikean asian vastaanottaminen on vaikeaa ja aitoa ymmärtämistä on vaikea saada, useimmat ihmiset joka ahdistuvat itse ja torjuvat tai vähättelevät asiaa. On myös ollut ihmisiä jotka auttamisenhalussaan vahingoittavat puuttumalla asioihin väärällä tavalla.

tilanteessa elävä äiti, sillä erotuksella että olen tiennyt tapahtuneesta melkein pari vuotta ja käsitellyt asiaa mielessäni jollakin tavalla. Meidän tyttäremme kertoi minulle asiasta 17 vuotiaana, tekijä oli perhelle läheinen mutta ei sukulainen. Tiedän jotain siitä millaisessa tunnemyllerryksessä elätte juuri nyt.

Itse soitin tyttäreni suostumuksella poliisille heti saatuani tietää asiasta, mutta asian eteneminen pysähtyi melkein pariksi vuodeksi koska tyttö ei pystynyt kertomaan tarkemmin mitä oli tapahtunut. Asian venymiseen vaikutti myös se että tytär ei ollut ainoa uhri vaan sama mies oli käyttänyt hyväkseen toistakin tyttöä. Toinen tyttö kuitenkin kielsi tapahtuneen pari vuotta sitten.

Asia on menossa oikeuteen tämän vuoden aikana, mutta aiemmin tyttö ei olisi ollut valmis käsittelemään ja viemään eteenpäin. On helppo olla mustavalkoinen ja sanoa että asia pitää ilmoittaa poliisille heti, mutta nämä asiat ovat niin vaikeita että uhrin tunteet ja mielipiteet on myös otettava huomioon. Uhrin tahdon vastaisella rikosilmoituksella voidaan pahimmassa tapauksessa ajaa uhri jopa tekemään itsemurha.

Mustavalkoisista vastauksista huolimatta tiedän että pelkästään tytärtänne ei ole haavoitettu vaan koko perhettä. On hienoa että tyttö kertoi asiasta niin että voitte käsitellä sitä, se osoittaa että teidän välinne ovat luottamukselliset.

Kokonaan tästä ei voi selvitä koskaan, mutta elämä jatkuu ja tämän asian kanssa on jotenkin opittava elämään. Minä en olisi koskaan voinut kuvitella joutuvani tällaisen asian kanssa tekemisiin, on vaikea hyväksyä että tällaista voi oikeasti tapahtua ja vielä omalle lapselle. Voimia teille!

lohdullista jotenkin lukea näitä kokemuksia vaikka samalla toivon, kuten aina olen toivonut, ettei tällaisia asioita tapahtuisi kenellekään.

En ole pystynyt kenellekään tätä sanomaan muuta kuin kriisikeskuksen työntekijälle. Tuntuu, ettei ole oikein ihmistä kenelle asiasta puhuisi vaikka pakko olisi saada tämä asia jotenkin sanottua jonnekin.

Kuinka kohtaan ihmisiä ja mitä sanon , jos joku kysyy miksi olen itkeneen näköinen. Toisaalta on koitettava olla vaan iloinen ja tavallinen, perheessämme kaikki eivät tästä tiedä. Pitää sulkea jotenkin pois mielestä asia ja olla antamatta valtaa ahdistukselle ja itkulle.

Käsittämätön olotila jotenkin.

sairaslomalla saatuani tietää asiasta. En ole kertonut syytä kuin yhdelle pitkäaikaiselle työkaverille. Ihmiset ovaat ymmärtäneet että syy on psyykkinen mutta enempää eivät tiedä enkä ole selitellyt. Jos joku on kysellyt olen sanonut vain että minulla on vaikeita asioita, enempää eivät ole kehdanneet kysellä.



Olen myös kaiken ahdistuksen ja surun keskellä tehnyt välillä tietoisesti mukavia asioita, sekä yksin että tytön kanssa. Omat pohjattoman vaikeat surut olen itkenyt ihan yksin. Olen keskustellut myös ammattilaisen kanssa ja koin että hän oli ainoa joka ymmärsi minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä.



Meillä on myös muita lapsia ja olen keskustellut heidän kanssaan asiasta, olen joutunut kysymään onko heillä vastaavia kokemuksia. Jollakin tavalla tunnen että on tärkeää että myös he tietävät asiasta ja ymmärtävät ehkä myös paremmin sisartaan jonka elämä ei ole aina sujunut niin kuin muiden nuorten. Hyväksikäytön paljastuminen antoi minulle vastauksen moniin asioihin joita vuosien varrella on tapahtunut.



Täällä syytettiin myös mummia aika suoraan ja voin kertoa että olen itse ollut kotonamme kun hyväksikäyttöä on tapahtunut enkä osannut ikinä epäillä mitään. Asiasta puhutaan nykyään paljon enemmän ja vanhemmat osaavat ehkä olla enemmän silmät auki, mutta uskon että harva kuitenkaan uskoo tällaista varsinkaan läheisistään niin kauan kuin ei tiedä mitään.



Toivotan teille voimia vaikealle tielle. Muistuttakaa nuorta siitä että elämä ei ole pilalla, asiaa voi käsitellä eikä hän ole ainoa jolle on käynyt näin eikä missään tapauksessa syyllinen tapahtuneeseen kuten ette tekään.

sairaslomalla saatuani tietää asiasta. En ole kertonut syytä kuin yhdelle pitkäaikaiselle työkaverille. Ihmiset ovaat ymmärtäneet että syy on psyykkinen mutta enempää eivät tiedä enkä ole selitellyt. Jos joku on kysellyt olen sanonut vain että minulla on vaikeita asioita, enempää eivät ole kehdanneet kysellä.

Olen myös kaiken ahdistuksen ja surun keskellä tehnyt välillä tietoisesti mukavia asioita, sekä yksin että tytön kanssa. Omat pohjattoman vaikeat surut olen itkenyt ihan yksin. Olen keskustellut myös ammattilaisen kanssa ja koin että hän oli ainoa joka ymmärsi minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä.

Meillä on myös muita lapsia ja olen keskustellut heidän kanssaan asiasta, olen joutunut kysymään onko heillä vastaavia kokemuksia. Jollakin tavalla tunnen että on tärkeää että myös he tietävät asiasta ja ymmärtävät ehkä myös paremmin sisartaan jonka elämä ei ole aina sujunut niin kuin muiden nuorten. Hyväksikäytön paljastuminen antoi minulle vastauksen moniin asioihin joita vuosien varrella on tapahtunut.

Täällä syytettiin myös mummia aika suoraan ja voin kertoa että olen itse ollut kotonamme kun hyväksikäyttöä on tapahtunut enkä osannut ikinä epäillä mitään. Asiasta puhutaan nykyään paljon enemmän ja vanhemmat osaavat ehkä olla enemmän silmät auki, mutta uskon että harva kuitenkaan uskoo tällaista varsinkaan läheisistään niin kauan kuin ei tiedä mitään.

Toivotan teille voimia vaikealle tielle. Muistuttakaa nuorta siitä että elämä ei ole pilalla, asiaa voi käsitellä eikä hän ole ainoa jolle on käynyt näin eikä missään tapauksessa syyllinen tapahtuneeseen kuten ette tekään.

kiitos tunteiden jakamisesta.

Onneksi lapseni elämä näyttää juuri nyt monella tapaa onnelliselta. Ja varmasti tämän kertominen helpottaa paljon, ei tarvitse enää yksin kantaa pahaa salaisuutta. Ehkä hän sai kerrottuakin tämän siksi, että on turvallinen ihmissuhde olemassa eli poikaystävä, joka on hänelle ollut iso tuki tämän asian läpikäymisessä. Joka on ulkopuolinen, jolle tekijä ei ole läheinen mitenkään.

Olen teini-ikäisen toisen lapsemme kanssa asiasta voinut puhua suoraan, hän on tämän tiennyt meitä ennen ja oli myös helpottunut, kun sisko kertoi meille. Eli hänkin on tätä surua ja pahuutta kantanut mielessään. Luulen, että tästä meillä ei ole kuin suunta parempaan. Vaikeata tulee olemaan pitkään ja rankkoja hetkiä on edessä mutta uskon ja haluan meidän selviävän.

muutama vuosi meni asian unohtuessa, mutta toisen kriisin tullessa päälle, tilanne puhkesi, sairastuin sitten masennukseen. Sitten hirveää duunia työstää se koko asia, ja muutkin.



Onnistuu, ja voi selvitä, riippuu omasta tahdostakin.

Vanhempainpuhelin



Vanhempainpuhelimeen voit soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti kaikissa vanhemmuuteen, lapsiperheiden arkeen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja pohdinnoissa. Puheluusi vastaa MLL:n kouluttama vapaaehtoinen päivystä, joka on itsekin vanhempi. Päivystäjä ei ole ammattiauttaja, vaan hän toimii oman elämänkokemuksensa pohjalta. Päivystysvuoroa ohjaa kuitenkin aina MLL:n työntekijä, jolta päivystäjät saavat tarvittaessa ohjausta ja apua.



Vanhempainpuhelimen numero on 0600 12277



Päivystämme

tiistaisin klo 10 - 13 ja 17 -20

keskiviikkoisin klo 10 - 13

torstaisin klo 14-20



tai väestöliitton auttajat sekä tukinet

muutama vuosi meni asian unohtuessa, mutta toisen kriisin tullessa päälle, tilanne puhkesi, sairastuin sitten masennukseen. Sitten hirveää duunia työstää se koko asia, ja muutkin.

Onnistuu, ja voi selvitä, riippuu omasta tahdostakin.

Meillä vanhemmilla on totaalinen shokkivaihe menossa asian kanssa. Olemme hakeneet apua perheelle mutta olen erittäin huolissani selviääkö teon uhri tästä ikinä. Enkä ymmärrä kuinka asia voi selvittää edes pahantekijän kanssa.

myös vastauksesta. Olemme hakeneet jo apua.

jos ko. lapsi niin hakekaa vain terapiaa.

Jo maahanmuuttaja naisillekin saatavilla terpiaa niin pitää suomalaisillekin järjestyä