Lapsen hyväksikäyttö, onko kellään omakohtaisia

kiitos sinullekin vastauksesta.

Tämä kaikki tuntuu niin kamalalta. Tavallaan toivon, että pahantekijä kuolisi.

Välit poikki mummoon ja vaariin HETI.



Sinun on myös ymmärrettävä, että vaikka vanha ihminen ei pystyisi enää sukupuoliaktiin, se ei estä seksuaalista häirintää tai edes hyväksikäyttöä.

Tottakai teette rikosilmoituksen! Et voi jättää vapaalle jalalle tuota henkilöä.

tämä uhri. Se on hänen päätäntävallassaan, koska hän on täysi-ikäinen. Me emme voi kuin tukea lastamme asiassa parhaamme mukaan.

ja niin hän joutuukin tekemään, mutta ihan jees provo.

terapeutti aikuiseen ihmiseen kohdistuneesta rikoksesta, jos rikoksen uhri ei halua niin tehtävän.

Eikä kenenkään muunkaan pitäisi, kyseessä on nyt kuitenkin aikuinen ihminen, jolla on mielestäni oikeus päättää tällaisesta asiasta. Vaikka kuinka ikävältä se tuntuisikin.

mieheni on ainut lapsi. Meillä on useampia lapsia. Tyttäremme on toivottavasti ainut uhri. Hän on ne harvat kerrat, jolloin lapset ovat isovanhempien luona olleet ilman meitä, vahtinut itse, ettei isoisä ole yksin toisten sisarusten kanssa.

Isoisä on aina ollut vain kotinurkissa viihtyvä alkoholisti. Mitään epäilyttävää ei ole koskaan meille tullut ilmi. Me olemme aika harvoin kyläilleet juuri tuon alkoholismin takia. Lähinnä lasten isoäiti on kyläillyt meillä ja me sitten merkkipäivinä tms käyneet mummolassa.

Välit poikki mummoon ja vaariin HETI.

Sinun on myös ymmärrettävä, että vaikka vanha ihminen ei pystyisi enää sukupuoliaktiin, se ei estä seksuaalista häirintää tai edes hyväksikäyttöä.

poikkaiset. Mitä sanot, kun mummo soittaa ja kysyy kuulumisia? Jos mummo ei asiaa tiedä ja sanot syyn puhelimessa ja mummo saa sydänkohtauksen vaikka samantien.

Minä en mene mummolaan lasten kanssa enkä päästä isoisää tänne mutta pakkohan asia on selvittää.

Sairas vanhus ei pääse sieltä kotoaan ketään vahingoittamaan eikä siellä ketään sellaista käy, jolle hän voisi jotain tehdä.

että on olemassa pedari jolla on vain ja ainoastaan yksi uhri? Naivius huipussaan. Ja että koska mummo ei ollut paikalla (huh) hän ei tiedä asiasta mitään? Melkein hymyilyttää hyväuskoisuutesi, mutta koska on noin traaginen asia kyseessä, lähinnä vihastuttaa typeryytesi.

että on olemassa pedari jolla on vain ja ainoastaan yksi uhri? Naivius huipussaan. Ja että koska mummo ei ollut paikalla (huh) hän ei tiedä asiasta mitään? Melkein hymyilyttää hyväuskoisuutesi, mutta koska on noin traaginen asia kyseessä, lähinnä vihastuttaa typeryytesi.

sanoa? Onko sinulle vaikeaa tuntea mitään myötätuntoa traumoja kokeneita kohtaan.

Aika turha viesti tällaiseen ketjuun.

halusin potkaista ap:ta persuksille, että hyväksyy totuuden ja toimii sitten sen mukaan.

että pahantekijää ei päästetä kuin koiraa veräjästä. Tällä on uhrin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä, ehkä enemmän alitajuinen merkitys.

Isäni käytti tytärtäni seksuaalisesti hyväkseen 1,5v sitten. Ilmeisesti tekoja oli useampi. En epäillyt hetkekään, vaan tein asiasta rikosilmoituksen. Myös toinen läheiseni on joutunut isäni uhriksi aiemmin..



Järkyttävää tässä asiassa on samoin, kuin aiemmin ketjussa esille tulleissa tapauksissa se, ettei monikaan lähipiiristä usko tapahtunutta!!! Mummo kieltää tapahtuman, tai ei vain välitä?! "Vaari on niiiin helvetin mukava ja lempeä, etteihän se voi tehdä mitään sellaista"!!!

AAArgh, aina meuhkataan, että saunan taakse pedopaskat ja nappi otsaan. Mutta, kun sellainen on suoraan nenän edessä, niin syytetäänkin uhreja mielipuoliksi!!!



Hullu maailma, mutta pääasia, että tyttäreni on ny turvassa.

Kerroin silloin tuttavanaisesta, joka oli joutunut isäpuolensa hyväksikäyttämäksi. Asian tekee inhottavammaksi se, että mies on uskonnollinen ja käytti silti tyttöä hyväkseen. Asia oli anteeksiannettu perheen kesken.

kokemuksia?

Kuinka tilanteesta selviää, jos hyväksikäyttäjä on ollut joku läheinen?

Miten jatkaa elämää? Voiko tästä edes selvitä?

Et siis sinä ap. mutta nuo, jotka eivät nähtävästi ollenkaan tajua, mitä te käytte läpi nyt.

En väitä minäkään tajuavani, koska en ole kunnolla hyväksikäytetyksi joutunut. Mutta sen tiedän, että todella monet miehet ovat siihen taipuvaisia, monet ehkä tajuamattaankin, varsinkin jos on kyse nuoresta teinitytöstä. Siis tapauksista, jotka näyttää täydeltä naiselta jo 12-vuotiaana, jutut on sen mukaisia, mutta mieleltä ollaan kuitenkin vielä ihan lapsia.

JOka tapauksessa, varaudu siihen, että jälki mitä tästä seuraa, ei ole kaunista. Mummo joutuu myös ihan hirveään tilanteeseen, myöntääkö eläneensä elämänsä hirviön kanssa, vai tuhotako välit omaan lapseensa. Vaikka täällä länkyttävät av-mammat ovat sitä mieltä, että helppo päätös, niin ei tietenkään vanhalle ihmiselle ole. Varsinkin kun hänen elinaikanaan näitä asioita ei ole koskaan käsitelty, vaan ne on aina vaan painettu villasella ja uhrin syyttäminen on ollut yleinen tapa.

Mutta huomattavasti mummoa tärkeämpää on nyt oman lapsenne tukeminen asian kanssa. Ja mikä tärkeintä ap,

ÄLÄ LAITA LASTA KANTAMAAN VIELÄ TEIDÄNKIN TUSKAANNE!!!!

Se paha on tapahtunut lapsellenne, ei teille, ja teidän tehtävänne on auttaa lasta kaikin tavoin, uskoa, kuulla, kuunnella, tukea, mutta ei tehdä hänestä lohduttajaa teidän suruunne. Se teidän täytyy käsitellä muualla.

Myös tuo asia täytyy käsitellä koko perheen kanssa. Koska voi kuitenkin olla, että tyttäresi, jos hän on ollut itsekin vielä lapsi, ei ole pystynyt vahtimaan vaariaan yötä päivää. Eli voi olla, että muitakin perheenne lapsia on ahdisteltu.

Sitten vielä se tärkein: kenenkään elämä tässä ei ole pilalla. Se on pahinta mitä voi ihmiselle tehdä: määritellä hänen elämänsä olevan pilalla, koska hänelle on tehty pahaa.

Sinun kaikilla lapsillasi on mahdollisuus onnelliseen ja hyvään elämään, erityisesti siksi, että heillä on hyvät ja rakastavat vanhemmat. Se kantaa yli pahojenkin asioiden.

Aina toi sama vaite, etta paha on tapahtunut lapselle, ja alkaa te vanhemmat narisko ja reipastukaa. Tosi helppoa menna ulkopuolisena ohjeistamaan.



Mita tulee isovanhempien tapaamiseen, niin pian voi kuulkaa olla, etta Suomen lakiin tulee ISOVANHEMPIEN TAPAAMISOIKEUS, jolloin tapaamisten estamisesta tulee vanhemmille sanktioita. Nain kay, jos jotkut kansalaisjarjestot ja LAPSIASIAMIES Maria-Kaisa Aula Saavat tahtonsa lapi.

en ymmärrä teidän suojelua tekijää vastaan ja mummoa... kyllä se tietää, ja lapsesi ei taatusti ole ainoa... ei pedot tee vain kerran.

mutta ehkä vain näennäisesti, tuo pahuus tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä, ja väärissä kohdissa yleensä.



Jos olette juuri saaneet tietää, shokki on varmasti valtava, ja tottakait teidän tarvii miettiä, miten suhtaudutte. Harmi, että lapsenne antaa asian olla.



terkuin se yksi uhri

kokemuksia?

Kuinka tilanteesta selviää, jos hyväksikäyttäjä on ollut joku läheinen?

Miten jatkaa elämää? Voiko tästä edes selvitä?

Et siis sinä ap. mutta nuo, jotka eivät nähtävästi ollenkaan tajua, mitä te käytte läpi nyt.

En väitä minäkään tajuavani, koska en ole kunnolla hyväksikäytetyksi joutunut. Mutta sen tiedän, että todella monet miehet ovat siihen taipuvaisia, monet ehkä tajuamattaankin, varsinkin jos on kyse nuoresta teinitytöstä. Siis tapauksista, jotka näyttää täydeltä naiselta jo 12-vuotiaana, jutut on sen mukaisia, mutta mieleltä ollaan kuitenkin vielä ihan lapsia.

JOka tapauksessa, varaudu siihen, että jälki mitä tästä seuraa, ei ole kaunista. Mummo joutuu myös ihan hirveään tilanteeseen, myöntääkö eläneensä elämänsä hirviön kanssa, vai tuhotako välit omaan lapseensa. Vaikka täällä länkyttävät av-mammat ovat sitä mieltä, että helppo päätös, niin ei tietenkään vanhalle ihmiselle ole. Varsinkin kun hänen elinaikanaan näitä asioita ei ole koskaan käsitelty, vaan ne on aina vaan painettu villasella ja uhrin syyttäminen on ollut yleinen tapa.

Mutta huomattavasti mummoa tärkeämpää on nyt oman lapsenne tukeminen asian kanssa. Ja mikä tärkeintä ap,

ÄLÄ LAITA LASTA KANTAMAAN VIELÄ TEIDÄNKIN TUSKAANNE!!!!

Se paha on tapahtunut lapsellenne, ei teille, ja teidän tehtävänne on auttaa lasta kaikin tavoin, uskoa, kuulla, kuunnella, tukea, mutta ei tehdä hänestä lohduttajaa teidän suruunne. Se teidän täytyy käsitellä muualla.

Myös tuo asia täytyy käsitellä koko perheen kanssa. Koska voi kuitenkin olla, että tyttäresi, jos hän on ollut itsekin vielä lapsi, ei ole pystynyt vahtimaan vaariaan yötä päivää. Eli voi olla, että muitakin perheenne lapsia on ahdisteltu.

Sitten vielä se tärkein: kenenkään elämä tässä ei ole pilalla. Se on pahinta mitä voi ihmiselle tehdä: määritellä hänen elämänsä olevan pilalla, koska hänelle on tehty pahaa.

Sinun kaikilla lapsillasi on mahdollisuus onnelliseen ja hyvään elämään, erityisesti siksi, että heillä on hyvät ja rakastavat vanhemmat. Se kantaa yli pahojenkin asioiden.

Lapsemme ei joudu meidän tuskaamme kantamaan. Kaikin tavoin olemme osoittaneet, että hän teki oikein, kun kertoi eikä asia ole hänen syytään. Hän ei ole tehnyt mitään väärin ja me olemme olemassa sitä varten, että autamme nyt kaikin tavoin. Meillä on voimia auttaa ja apua olemme jo hakeneet.

Hänellehän tämä ei tullut nyt tietoon vaan hän on asian kanssa elänyt ja sitä jollain tavoin jo elämänsä aikana käsitellyt. Hänelle oli vain helpotus, kun sai kerrottua.

Asiaa selvitellään ja käsitellään, ilmi ei ole tullut ainakaan mitään vielä enempää.

Kauniisti sanoit lopussa ja samaa sanoi kriisityöntekijäkin. Tästä selvitään. Me haluamme selvitä.

mutta ehkä vain näennäisesti, tuo pahuus tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä, ja väärissä kohdissa yleensä.

Jos olette juuri saaneet tietää, shokki on varmasti valtava, ja tottakait teidän tarvii miettiä, miten suhtaudutte. Harmi, että lapsenne antaa asian olla.

terkuin se yksi uhri

en ole sanonut, että lapsi antaa asian olla. Hän ei toistaiseksi ole tehnyt uutta päätöstä asiassa, monta monta vuotta hän on vain salannut asian.

Terapia on vasta edessä. Tärkeintä on ensin saada puhua asiaa auki.

Olen kokenut hyväksikäytön(toistunut raiskaus kun olin 6v, muuta hyväksikäyttöä kun olin 10-13v) ja pienen varoituksen haluan antaa tyttärellenne; kun hän pääsee tapahtuneen yli, niin jonain päivänä hän saattaa muistaa että on ollut muitakin tekijöitä, mutta toisessa iässä. Itselleni kävi niin. Pedofiilit 'haistaa' uhrin ja tietävät tasan kuka lapsi on niin kuuliainen ja helposti vaiennettava, että hänestä saa kivan leikkikaverin. Ja kerran uhriksi joutunut lapsi syyllistää itseään ja uskoo vahvasti, että kyllä se onkin oikein hänelle että sattuu, hän luulee että vika on hänessä, että häpeä ja syytökset tulevat kaikki hänen päälleen. Että fyysinen ja henkinen kipu on vain kuvitelmaa.



Omalla kohdalla tapahtumista on aikaa jo kymmeniä vuosia ja edelleen olen haavoilla asian suhteen. Harmillista on, että silloin en tiennyt, että olisin voinut tapahtuneista tehdä ilmoituksen, myöhemmin en enää ehtinyt. Kavereille kerroin kyllä vuosien päästä ja varoittelin, mutta kun viimein olisin osannut ja kyennyt ilmoittamaan tuosta, se oli jo vanhentunut. Ensimmäinen tekijä taas ehti kuolla tällä välin. Surkuhupaisaa.



Voimia teille kaikille, kyllä te selviätte siitä! Yksi mistä voitte hakea apua on seksuaaliterapeutit, heillä saattaa olla omakohtaistakin kokemusta joten tietävät todellakin mitä käytte läpi.

Olen kokenut hyväksikäytön(toistunut raiskaus kun olin 6v, muuta hyväksikäyttöä kun olin 10-13v) ja pienen varoituksen haluan antaa tyttärellenne; kun hän pääsee tapahtuneen yli, niin jonain päivänä hän saattaa muistaa että on ollut muitakin tekijöitä, mutta toisessa iässä. Itselleni kävi niin. Pedofiilit 'haistaa' uhrin ja tietävät tasan kuka lapsi on niin kuuliainen ja helposti vaiennettava, että hänestä saa kivan leikkikaverin. Ja kerran uhriksi joutunut lapsi syyllistää itseään ja uskoo vahvasti, että kyllä se onkin oikein hänelle että sattuu, hän luulee että vika on hänessä, että häpeä ja syytökset tulevat kaikki hänen päälleen. Että fyysinen ja henkinen kipu on vain kuvitelmaa.

Omalla kohdalla tapahtumista on aikaa jo kymmeniä vuosia ja edelleen olen haavoilla asian suhteen. Harmillista on, että silloin en tiennyt, että olisin voinut tapahtuneista tehdä ilmoituksen, myöhemmin en enää ehtinyt. Kavereille kerroin kyllä vuosien päästä ja varoittelin, mutta kun viimein olisin osannut ja kyennyt ilmoittamaan tuosta, se oli jo vanhentunut. Ensimmäinen tekijä taas ehti kuolla tällä välin. Surkuhupaisaa.

Voimia teille kaikille, kyllä te selviätte siitä! Yksi mistä voitte hakea apua on seksuaaliterapeutit, heillä saattaa olla omakohtaistakin kokemusta joten tietävät todellakin mitä käytte läpi.

Tyttärelläni on onneksi nyt hyvä poikaystävä, joka tukee tässäkin asiassa. Pojalle on siis jo asiasta kertonut jo suhteen alussa. Ehkä juuri tämä toimiva suhde on ollut apuna siihen, että sai meillekin asiasta kerrottua. Toivomme todella, että terapia auttaa meitä kaikkia ja pääsemme jatkamaan tästä mahdollisimman ehjinä eteenpäin.

Onneksi tyttäreni on muuten elänyt aika suojattua elämää tämän tapahtuneen jälkeen. Meillä on ollut läheiset välit muuten perheenä ja kotona elämä turvallista. Meille sanottiin, että juuri se on ehkä hänen mielensä pelastanut ja auttanut, ettei ole joutunut pahoihin vaikeuksiin yläasteen jälkeen.

Olen kokenut hyväksikäytön(toistunut raiskaus kun olin 6v, muuta hyväksikäyttöä kun olin 10-13v) ja pienen varoituksen haluan antaa tyttärellenne; kun hän pääsee tapahtuneen yli, niin jonain päivänä hän saattaa muistaa että on ollut muitakin tekijöitä, mutta toisessa iässä. Itselleni kävi niin. Pedofiilit 'haistaa' uhrin ja tietävät tasan kuka lapsi on niin kuuliainen ja helposti vaiennettava, että hänestä saa kivan leikkikaverin. Ja kerran uhriksi joutunut lapsi syyllistää itseään ja uskoo vahvasti, että kyllä se onkin oikein hänelle että sattuu, hän luulee että vika on hänessä, että häpeä ja syytökset tulevat kaikki hänen päälleen. Että fyysinen ja henkinen kipu on vain kuvitelmaa.

Omalla kohdalla tapahtumista on aikaa jo kymmeniä vuosia ja edelleen olen haavoilla asian suhteen. Harmillista on, että silloin en tiennyt, että olisin voinut tapahtuneista tehdä ilmoituksen, myöhemmin en enää ehtinyt. Kavereille kerroin kyllä vuosien päästä ja varoittelin, mutta kun viimein olisin osannut ja kyennyt ilmoittamaan tuosta, se oli jo vanhentunut. Ensimmäinen tekijä taas ehti kuolla tällä välin. Surkuhupaisaa.

Voimia teille kaikille, kyllä te selviätte siitä! Yksi mistä voitte hakea apua on seksuaaliterapeutit, heillä saattaa olla omakohtaistakin kokemusta joten tietävät todellakin mitä käytte läpi.

Tyttärelläni on onneksi nyt hyvä poikaystävä, joka tukee tässäkin asiassa. Pojalle on siis jo asiasta kertonut jo suhteen alussa. Ehkä juuri tämä toimiva suhde on ollut apuna siihen, että sai meillekin asiasta kerrottua. Toivomme todella, että terapia auttaa meitä kaikkia ja pääsemme jatkamaan tästä mahdollisimman ehjinä eteenpäin.

Onneksi tyttäreni on muuten elänyt aika suojattua elämää tämän tapahtuneen jälkeen. Meillä on ollut läheiset välit muuten perheenä ja kotona elämä turvallista. Meille sanottiin, että juuri se on ehkä hänen mielensä pelastanut ja auttanut, ettei ole joutunut pahoihin vaikeuksiin yläasteen jälkeen.

mutta kunhan alkujärkytys menee ohi, kannattaa tarkastella näitä asioita enemmänkin. Erittäin harvoin kukaan lapsi näistä ongelmitta selviytyy, edes tasapainoisen perheen avulla.

Olen pahoillani tyttäresi puolesta, mutta nyt taitaa olla suojelurefleksit kovasti päällä, ja hyvä niin, kaikki aikanaan.

Mitä mieltä miehesi on? Entä itse? Entä tyttösi?

Asia tiedossa, mutta joko yhtään selkiytyy jatko? Olet kuitenkin koko päivän ollut palstalla, joten ehditkö puimaan asiaa muutoin?