Voi jestas kun 6-v tytöt luistelivat huonosti aamulla leikkikentällä!

Kuulostaa mun kuopukselta :) Enkä todellakaan ole pakottanut lasta luistelemaan ja hiihtämään itkua vääntäen! Paremmin tsemappaa kuulemma eskarissa, ilmeisesti ryhmäpaine vaikuttaa eikä hoitajillekaan uskalla kiukutella kuten äidille :D

Tosi ikävää että tämä on nyt ahdistanut jotain palsta mammaa noin kovasti. Pahoitteluni!

Toiset lapset ovat vain luonteeltaan sellaisia että jos ei heti onnistu niin loppuu yrittäminen heti

Mitä pienempi lapsi, sen haavoittavampaa. Alle kouluikäiset ovat luonnollisesti riskiryhmässä.

heikkoudesta mihinkään murene.

mutta ei ole pakollista ikäjärjestystä siihen, eli perheet tehdköön omalla tavallaan ja ajallaan ja mielenkiinnontasollaan.

Eskaritytön maailma ei murene, vaikka ei osaa luistella ja itkettää, kun kaatuu ja ehkä satuttaa itseään vähän. Hän saattaa osata hiihtää paljon paremmin kuin yksikään siitä isosta poikaporukasta... tai jotain ihan muuta.

Vaikka jossain muussa jutussa pääsisikin loistamaan, niin kyllä se osaamattomuus itkun kera silti sitä itsetuntoa heiluttaa alaspäin.

entäs jos ei kiinnosta opetella? Ja yleensä kyllä tytöt luistelevat aikaisemmin kuin pojat näin ainakin mun kokemuksen mukaan :D



mutta on se toki hienoa tehdä lapsellisia yleistyksiä yhden näkemän perusteella :D

Kuulostaa mun kuopukselta :) Enkä todellakaan ole pakottanut lasta luistelemaan ja hiihtämään itkua vääntäen! Paremmin tsemappaa kuulemma eskarissa, ilmeisesti ryhmäpaine vaikuttaa eikä hoitajillekaan uskalla kiukutella kuten äidille :D Tosi ikävää että tämä on nyt ahdistanut jotain palsta mammaa noin kovasti. Pahoitteluni!

Toiset lapset ovat vain luonteeltaan sellaisia että jos ei heti onnistu niin loppuu yrittäminen heti

elämässä ovat. Av:lla todellisuus on ihan toinen:)

mutta ei ole pakollista ikäjärjestystä siihen, eli perheet tehdköön omalla tavallaan ja ajallaan ja mielenkiinnontasollaan. Eskaritytön maailma ei murene, vaikka ei osaa luistella ja itkettää, kun kaatuu ja ehkä satuttaa itseään vähän. Hän saattaa osata hiihtää paljon paremmin kuin yksikään siitä isosta poikaporukasta... tai jotain ihan muuta.

Vaikka jossain muussa jutussa pääsisikin loistamaan, niin kyllä se osaamattomuus itkun kera silti sitä itsetuntoa heiluttaa alaspäin.

kun nyt puhutaan 6-vuotiaan luistelusta,

ja harvassa nekin lapset, jotka kaiken taitaa.

päähän että kaikki pitää osata ja kaikessa on oltava hyvä tai itsetunto tuhoutuu, niin mitä sitten jos lapsi ei syystä tai toisesta jotain taitoa opikaan? Tai oppii hitaasti tai jää puuttelliseksi kovastakin harjoittelusta huolimatta?

ja harvassa nekin lapset, jotka kaiken taitaa.

heikkoudesta mihinkään murene.

mutta ei ole pakollista ikäjärjestystä siihen, eli perheet tehdköön omalla tavallaan ja ajallaan ja mielenkiinnontasollaan. Eskaritytön maailma ei murene, vaikka ei osaa luistella ja itkettää, kun kaatuu ja ehkä satuttaa itseään vähän. Hän saattaa osata hiihtää paljon paremmin kuin yksikään siitä isosta poikaporukasta... tai jotain ihan muuta.

Vaikka jossain muussa jutussa pääsisikin loistamaan, niin kyllä se osaamattomuus itkun kera silti sitä itsetuntoa heiluttaa alaspäin.

luistella. Kyllä silloin on jotakin muuta vialla perheessä jos elämä murenee (ainakin äidillä) siitä, että ei luistelu suju. Se ei ole luistelun eikä eskarin vika, jos lapsen itsetunto murenee siitä, että ei olekaan joka asiassa se paras. Lapsethan ne tässä taas kärsii. Ei siitä luistelutaidosta vaan siitä, että äidit vaatii niiltä ihan turhia asioita hullun lailla.

Tällä kirjoittajalla olisi kiva tietää onko ryhmässä aina monta lasta ja montako aikuista luistelussa? Onko avustajaa ja huomioidaanko motorisesti kömpelö lapsesi erityisesti?

Kaksi opettajaa, avustaja ja 15 lasta, joista viidellä tai kuudella on todettu erityisen tuen tarve. Lapseni tehostetun tuen suunnitelmaan on kirjattu motorisen kehityksen tukeminen ja hän käy myös toimintaterapiassa. Siellä ei kuitenkaan luistella, hiihdetä eikä harrasteta muutakaan ulkoliikuntaa, vaan tämä jää eskariopettajien vastuulle.

Mutta mitä olen opettajista kuullut ja varsinkin toisen kanssa jutellut, niin ihan samanlaisella asenteella hän veti tavallista eskaria vuosi sitten. Hän lähtee siitä, että eskarin asia on opettaa puuttuvat taidot, jotta heikoimmatkin pysyvät mukana.

Ja tosiaan... on ollut aivan ihmeellinen tunne viedä nuorempaa "normaalia" lasta luistelemaan, kun hänelle ei tarvinnut kuin pistää luistimet jalkaan ja heti alkoi mennä. Nyt viimeistään tiedän, että vika ei ole ollut äidissä.

Nautitteko, jos joudutte esimerkiksi Zumbaamaan työporukassa, ja huomaatte, että lähes kaikki muut osaavat ja teidän taitonne ovat aivan olemattomat. Käsi menee aina väärään suuntaan, lantio ei liiku, koko tunti on yhtä epäonnistumista. Muilla tuntuu sujuvan kuin tyhjää vaan. Onko mukavaa häh? Ja näissä tunnelmissa sallitte lastenne kuluttaa eskariryhmän liikuntatunteja? Ootte oikeita sadisteja. Vähän eläytymiskykyä lastenne tunteisiin!

Minulla ei ole koordinaation häivääkään veressä.

Ennen koulua olin käynyt varmaan 2 kertaa jäällä, mutta kummasti sen oppi koulusa. Kikkailemaan en oppinut enkä tänä päivänäkään osaa jarruttaa. So what ei se koskaan haitannut menoa. Jääpallossa olin aina ekojen joukossa valittuna, koska painoin kuin höyryjyrä.. Olen ollut todella herkkähipiäinen lapsi, mutta en ole liikuntatunnseista traumatisoitunut.

Välttelen sellaisia liikuntamuotoja, joissa saatan aiheuttaa vahinkoa ympärilläni.

Tuo Zumba oli hiukan huono väläytys. Se on ihan se ja sama miten siellä itseäään hetkuttaa, kunhan tulee hiki ja hyvä mieli liikkumisesta ja musiikista.

Mitä nopeammin hyväksyy sen ettei kaikkia ole luotu onnistumaan sen enemmän liikunnasta saa irti kun ei jännittele.

"Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä" kuten Irwin vainaa lauloi

päähän että kaikki pitää osata ja kaikessa on oltava hyvä tai itsetunto tuhoutuu, niin mitä sitten jos lapsi ei syystä tai toisesta jotain taitoa opikaan? Tai oppii hitaasti tai jää puuttelliseksi kovastakin harjoittelusta huolimatta?

Yleensä oppiminen on tulosta yrittämisestä, toisilla se oppiminen on vain nopeampaa ja toisilla hitaampaa. Kun korostaa yrittämistä, eikä osaamista, niin ei itsetuntokaan tuhoudu vaikka ei jotain täydellisesti oppisikaan:)

Toivon todella että jos jotain olen saanut lapsille opetettua on se että eivät heitä heti pyyhettä kehään ja kieltäydy hommasta, jos eivät tykkää tai halua. Yhteiskunnassa ja jo ihan koulussakin joutuu kuitenkin tekemään paljon asioita joista ei välttämättä aina tykkää tai halua. Tällöin asenteella on suuri on vaikutus.

mutta aina kaikissa luistimissa (vanhoja ja uusia) jalkoja alkoi särkeä niin että piti mennä lumikasaan seisomaan. Ihan oikean kokoiset luistimet ja aina sama juttu. Ei tehnyt hirveästi mieli luistella.

Ei meillä kotona esimerkiksi pestä käsiä ennen ruokailua käytävässä vaan wc:ssä tai haeta ruokaa tiskiltä ja kanneta pöytään. Nämä ovat asioita, joita tehdään koulussa näin eikä niitä voi etukäteen harjoitella (tarhakin oli pieni, siellä ruoka tarjoiltiin pöydässä).



Sama pätee lukemiseen, kirjoittamiseen, luisteluun ja järjestäjänä toimimiseen. Koulun tehtävänä on ne opettaa, ne ovat opetussuunnitelmassa. Jos joku asia kiinnostaa lasta jo ennen kouluikää, niin häntä siinä kannustan ja ohjaan, mutta ei ole käynyt edes mielessä, että lapsen täytyy osata kertotaulu ennen kuin se opetetaan tai luistella jo ennen oppitunteja puhumattakaan siitä, että neuloisi sukkia ennen kuin ne tulevat käsityötunnilla vuoroon.



Meillä jo 3v on osannut lukea sujuvasti, mutta ei hän ole koulussa lällättänyt ja latistanut niitä, jotka eivät ole osanneet. Jokainen oppii asioita omassa tahdissaan ja motivoitunein oppii helpoimmin.



Niin ap, millaisia neuletöitä sinun lapsesi tekee? Joko sujuu kirjoneule ja palmikot vai miten luulet hänen pärjäävän, kun otetaan koulussa puikos esille ja kaikki muut osaavat tehdä villapaidan?

Mä luulen että harvassa ne vanhemmat jotka takoo lapsen päähän että pitää osata