Riita miehen kanssa: antaisitko lapsesi leikkiä tällaisen lapsen kanssa?

Toisaalta ystävyyden täyskielto ei myöskään olisi oman lapsenne kannalta paras vaihtoehto, koska samalla annatte huonon esimerkin ongelmien kohtaamisesta ja läheisten ihmisten kohtelusta (oletan, että tytöt sitä ovat toisilleen). Hyvä siis olisi, jos laittaisitte väliaikaisen vierailukiellon joka kumoutuu kun aletaan noudattaa sääntöjä. Ja mahdollisesti miettiä tapoja saada tälle kaverille apua, viimekädessä ls-ilmon kautta.

Sehän on ongelman kohtaamista että perhe tekee lapsen kannalta parhaan ratkaisun. Lapselle pitää myös opettaa, että kaikkea ei tarvi sietää. Miksi tätä pahantekijää pitäisi loputtomasti kohdella hellyydellä ja rakkaudella? Ei hänelle kukaan muu pahaa tee kuin omat vanhemmat.

Ja tämä perhe ei ole vastuussa miehen kaverin lapsesta, vaan omastaan.

Puhuu aikuisille todella rumasti, käyttäytyy ylimielisesti ja ilkeästi sekä lasta että aikuisia kohtaan, lyö muita lapsia, on lyönyt jopa opettajaa, lyö vanhempiaan painavilla esineillä täysin estotta, ei suostu pyytämään anteeksi, haluaa aina aikuisten täyden huomion ja erikoiskohtelua, vihaa kaikkea mitä ei halua tehdä ja on patologinen valehtelija.

Toisaalta tytöillä on välillä oikein kivaakin yhdessä ja on mukava ja hauska, kun asiat sujuvat.

Minä en haluasi antaa, mutta koska kyseessä on mieheni hyvän ystävän tytär, mieheni mielestä tuo on vain opettavaista. Kyse on tokaluokkalaisesta tytöstä.

Sovimme miehen kanssa, että av-raati saa päättää… Äänestä heti!

Siinä ketjussa ihmetytti ainoastaan se että aloittaja mietti että hänen pitäisi pyytää sitä anteeksi.

Toisaalta ystävyyden täyskielto ei myöskään olisi oman lapsenne kannalta paras vaihtoehto, koska samalla annatte huonon esimerkin ongelmien kohtaamisesta ja läheisten ihmisten kohtelusta (oletan, että tytöt sitä ovat toisilleen). Hyvä siis olisi, jos laittaisitte väliaikaisen vierailukiellon joka kumoutuu kun aletaan noudattaa sääntöjä. Ja mahdollisesti miettiä tapoja saada tälle kaverille apua, viimekädessä ls-ilmon kautta.

Sehän on ongelman kohtaamista että perhe tekee lapsen kannalta parhaan ratkaisun. Lapselle pitää myös opettaa, että kaikkea ei tarvi sietää. Miksi tätä pahantekijää pitäisi loputtomasti kohdella hellyydellä ja rakkaudella? Ei hänelle kukaan muu pahaa tee kuin omat vanhemmat.

Ja tämä perhe ei ole vastuussa miehen kaverin lapsesta, vaan omastaan.

Kaikkea ei tarvitse sietää, mutta se että ei siedä, ei tarkoita että lapsen kaverilla pitäisi olla ikuinen porttikielto. Tuo olisi sitä helpomman kautta menemistä ja sosiaalisten ongelmien kohtaamisen välttelyä, joka toki on parempi vaihtoehto kuin oman lapsen jättäminen häirikön armoille, mutta vielä parempi olisi opettaa lapselle, miten niitä ongelmia oikeasti kohdataan ja käsitellään.

Lapsihan saattaa myös aikuisiällään joutua esim. alistavan kumppanin tai kollegan kanssa tekemisiin, ja silloin on kultaakin arvokkaampaa jos hänelle on opetettu, miten toimia.

Eli käsittelisin tilannetta kuten yllä onkin jo ehdotettu: Häirikkölapsi saa leikkiä omani kanssa valvotusti, ja säännöt tehdään hänelle selviksi. Sääntöihin kuuluu, että jos lyö, on ilkeä tai muuten mokaa, pitää pyytää toiselta anteeksi. Jos ei pyydä anteeksi, saa porttikiellon kunnes pyytää anteeksi, ja tämän jälkeen leikki voi taas jatkua.

Totta kai ap:n ja miehensä pitää nähdä vaivaa, jos tämän toteuttavat, mutta sellaista se elämä on! Ei aina voi vain kääntää selkäänsä ja poistua paikalta, jos joutuu tekemisiin vähän hankalamman ihmisen kanssa. Näissä tilanteissa ap:n lapsi oppii oikeanlaista tekniikkaa käsitellä tällaisia vaikeita tyyppejä, ja se on kullanarvoinen oppi! Ap:n mies on siis aivan oikeassa, mutta vain sillä ehdolla että hän on oikeasti valmis toimimaan kasvattajana ja tuomarina lasten leikeissä. Jos taas ap ja miehensä eivät halua laittaa tikkua ristiin asian suhteen, heidän lapseltaan jää joka tapauksessa tämä tärkeä oppi saamatta, ja silloin kannattanee antaa se ikuinen porttikielto häirikkölapselle.

Jolleivat säännöt kelpaa, sitten eivät leikkisi yhdessä.

ompa kuriton kakara.

etteivät pääse tekemään hölmöyksiä meidän lasen kanssa. Siis toisinsanoen, olisivat meillä ja siellä, missä on minä tai muita luotettavia aikuisia mukana.

ompa kuriton kakara.

mitä opettavaista väkivaltaisessa lapsessa on?

niin oletteko miettineet, millaisiin ongelmiin tämä "ystävä" vie tytärtänne parin vuoden kuluttua? Laittaisin pisteen jo tässä vaiheessa, koska ehkä parin vuoden kuluttua ystävyyssuhteita ei katkota enää vanhempien toimesta. Inhottavaa, varsinkin miehesi kannalta, mutta suojelkaa tyttöä, vieläkö voitte.

vielökä voitte= vielä kun voitte

Eihän se lapsessa ole se vika, vaan kasvatuksessa. Lapsen pelastushan se olis, jos saa teillä leikkiä ja olla, teidän sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Lapsi vois ehkä jopa pelastua vielä. Pahemmaksi se lapsi menee, jos jätetään ulkopuolelle, koska ei voi ymmärtää mitä tekee väärin, jos kasvatus on todella noin retuperällä. Ei varmasti ole tottunut vastoinkäymisiin, niin sitten hän purkaa turhautumisensa nuihin lapsiin.



Ottakaa te ohjat käsiin, tai siis sinä, jos miehesi on samalainen curlaava vässykkä, kuin ystävänsä.

Ei ole minun tehtäväni kasvatella muiden kakaroita. Omat vanhempani laittoivat minulle tapaamiskiellon kaveriini ollessani 6-vuotias ja se on yksi heidän parhaista teoistaan. Kaverillani oli muita kavereita, joten minun puuttuminen ei varmastikaan haitannut menoa. Veti parhaan ystävänsä mukanaan huumehelvettiin ja istuu kiven sisässä tälläkin hetkellä. Jos kasvatus on aivan perseelleen, ei naapurintädin kasvatus auta. Parempi vain vetää omansa pois, sillä kavereiden merkitys tulevaisuudelle on yllättävän suuri.

Ja parasta kasvatusta sille ystävän tyttärelle on syyn kertominen, ymmärtää että huonolla käytöksellä voi ainakin joskus olla seurauksia vaikkei niitä kotonaan olekaan.

eli antaisin leikkiä, mutta puhuisin omalle lapselleni että hänen ei tarvitse leikkiä kenenkään kanssa jonka kanssa ei ole kiva leikkiä ja hänen on käyttäydyttävä kunnolla eikä kaverin huonoa käytöstä pidä matkia.



Omat lapseni ovat jo aikuisia opiskelijoita joilla on kaikenlaisia kavereita esim tyttäreni käy aina kotipaikkakunnalla käydessään tapaamassa ala-asteen parasta kaveriaan joka nuorena "seurusteli" huumeidenkäyttäjien kanssa ja sai kaksi lasta alle 20v, nyt on kotiäitinä ja elää täysin erilaista elämää kuin sinkkuna reissaava, työtä tekevä ja opiskeleva tyttäreni, se ei tarkoita etteivät voi olla ystäviä.



Parasta kasvattaa lapsistaan hyvä itsetuntoisia ja ajattelevia niin ei heidän ystäviään tarvitse valita, aiotteko te valitsijat valita puolisonkin lapsillenne?

Omalle lapselleni terottaisin, että hölmöilyihin ei pidä lähteä mukaan, mutta muuten voivat olla ystäviä. Ei ystävyys tarkoita sitä, että kaikki pitää hyväksyä.



Vedän harrastusryhmää, jossa on tuollainen "kuriton kakara". Toivon kovasti, että hän löytää tästä harrastuksesta sellaisia kavereita, joiden kanssa oppii olemaan hölmöilemättä. Harrastuksessa hän ei ole mitenkään mahdoton, mutta vaatii kyllä vähän erityishuomiota, jotta menee joukon jatkona.

korostaisin omalle lapselleni, että se mitä kaveri tekee (lyömiset jne) on erittäin väärin ja hän ei saa lähteä tällaiseen mukaan eikä hyväksyä tällaista. Pakko ei ole kaverin kanssa leikkiä, jos se on pääasiassa tai enimmäkseen jotain muuta kuin pitäisi olla. Olisin koko ajan itse kuulolla mitä tapahtuu, en päästäisi tyttöjä keskenään mihinkään. Tekisin lapseni kaverille selväksi, että teillä mennään teidän säännöillä ja jos ei kelpaa niin näytät ovea. Kerro syy, että huonosti ja epäkunnioittavasti käyttäytyvä lapsi ei ole teille tervetullut. Kerro myös lapsellesi syy miksi kaveri ei ole teille tervetullut. Myöhemmin todennäköisesti vetää teidän lapsenne omiin typeryyksiinsä mukaan ja siinä vaiheessa on turha enää marista omalle lapselle. Suojele lastasi, se on vielä lapsi eikä hänen tarvitse osata määritellä, mikä on hänelle hyvää seuraa ja mikä ei. Olisin ollut kiitollinen vanhemmilleni, jos olisivat aikoinaan erottaneet minut kaveristani, joka oli niin kuriton ja huonosti käyttäytyvä, ja jonka mukana minäkin pilasin monta vuotta elämästäni.

joten kivan kaverin löytyminen harrastuksesta ei toimi "parannuskeinona".



Lue kirja: Curling-vanhemmat ja lapsityrannit

Hougaard, Bent



En antaisi, tunnistan nimittäin ongelman. Jos lapsi on teillä ja olet topakkana asiat vielä menevät, mutta kun vanhemmat ovat kasvatusvastuussa vaikka yhdessä vierailulla taidemuseossa, lyöminen ja vinkuminen alkaa heti. Eli vastaus on EI!

esineellä lyöminen vai mikä?



Ihan pimeetä touhua. Pysyisin 100% erossa tällaisesta. Koulussa se ei onnistu, mutta vapaa-ajalla kyllä.

Eli vahtisin itse ja pitäisin kuria. Jos ei silti osaisi käyttäytyä, ei olisi asiaa enää meillekään.

Eihän se lapsessa ole se vika, vaan kasvatuksessa. Lapsen pelastushan se olis, jos saa teillä leikkiä ja olla, teidän sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Lapsi vois ehkä jopa pelastua vielä. Pahemmaksi se lapsi menee, jos jätetään ulkopuolelle, koska ei voi ymmärtää mitä tekee väärin, jos kasvatus on todella noin retuperällä. Ei varmasti ole tottunut vastoinkäymisiin, niin sitten hän purkaa turhautumisensa nuihin lapsiin.

Ottakaa te ohjat käsiin, tai siis sinä, jos miehesi on samalainen curlaava vässykkä, kuin ystävänsä.