Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti?

Vai onko joku white trash -emo oppinut kirjoittamaan? Tuli vain tässä imettäessä mieleen, terkuin äiti 38 v.

Tuossa iässä (kohta kolmeviis) pitäis jo alkaa miettiä lapsenlapsia, ei pukata enää omia! Paras synnytysikä on parinkympin korvilla, ei lähempänä neljääkymppiä.

niin vastaan että ei, ei häiritse. Tulin itse äidiksi vasta 36-vuotiaana ja sain toisen lapseni heti perään 37-vuotiaana. Nyt on ollut ihana keskittyä lapsiin kun parisuhde on vahva ja talous on kunnossa, olkoonkin että yövalvomisista ei selvinnyt ihan niin hienosti kuin parikymppisenä mutta poiskaan en noita antaisi.

Mistä sen edes tietää saako lapsia ja jos saa, niin milloin? Ja se tärkein kysymys: mitä se edes sinulle kuuluu missä iässä kukin lapsia hankkii? :-)

Itse 21+ ja mies 20v ja toivottu, mutta suunnittelematon esikoinen tulossa. Onnellisia ollaan, miehellä ammatti, nyt valtiolla sotaa oppimassa ja minulla työ korkeakoulu opiskelujen ohella. Ihan vastuullisia aikuisia ollaan verrattuna moniin tuttuihin lähes 30v... Ja maailman paras mummo 47v äidistäni tulossa, kävi siivoamassa vanhan asuntomme muuton jäljiltä ja ehdotti ottavansa jo elokuun vapaaksi, että on käytettävissä syntymän jälkeen apuna. Toisin on mieheni perheen puolelta, molemmat reilusti 50+ eivätkä kertaakaan ole edes kysynyt voisiko tulla auttamaan muutossa tai kotihommissa kun raskaus on vienyt kaikki ylimääräiset voimat ja tietävät hyvin sen... Miehen vanhemmat asuu alle 5 kilometrin päässä, äitini yli 100 km päässä. Itseltä sulkeutuu hanat ennen 30v synttäreitä, onpahan sitten nelikymppisena aikaa ja rahaa matkustella mieheni kanssa ja naattia elämästä. Nuoruus nähty ja koettu, en jää mitään kaipaamaan. Toiset valitsee eri tien.

ihmiset on niiin inhottavan katkeria toisiaan kohtaan..voi voi..luulisi jo loppuvan tää

ei edelleenkään pidä kategorioida ihmisiä sarakkeisiin kun kaikki ovat erilaisia ja erilaisista lähtökohdista,ikä on just se mitä ei saisi liikaa katsoa,olemus kertoo enemmän,



Ei totisesti tullut mieleen että lapsen halutessani ja sen saatuani, huomaisi toisaalla arvostelua siitä mikä on oikea ikä saada lapsi,?

varmasti olisi kiva saada enemmän arvostuksen katseita,kuin sellaisia kylmiä katseita..mikä siinä on..itse saatu niin viimehetkillä että sen jälkeen oma ikä on se oikea,? ja pitää olla nuoria äitejä kohtaan kylmä,?

ei oo iästä,vaan olemus,tapa elää,jotkut ottaa enemmän lapsenhoidon,ja lapsentarpeet tärkeämmäksi kuin toiset,joittenki voi olla vaikeempi omaksua sitä,ja kaikki päätää ite mihin kuuluu ,:)

kasvaa erilleen miehistaan jotka kaksikymppisina ovat viela ihan kakaroita.

On sitten eksaa ja nyksaa ja nyksan eksaa. omia lapsia ja miehen kakaroita joita ei voi sietaa.

Eikö teitä yhtään häiritse se, että Victoriasta tuli mummoäiti? Tuossa iässä (kohta kolmeviis) pitäis jo alkaa miettiä lapsenlapsia, ei pukata enää omia! Paras synnytysikä on parinkympin korvilla, ei lähempänä neljääkymppiä.

ja NAUTIn niin joka sekunnista. On rahaa ostaa lapsille kunnon vaatteita, käydä matkoilla ja antaa lasten harrastaa. Ikä on tuonut vain mukaanaan vuosi vuodelta kypsyyttä ja malttia, joten vauvankin kanssa menee ihanasti ja nautiskellen vauva-arjesta! Neuvolan tätikin kehaisi, että tällä äitillä on hyvät hermot ja otteet ja teillä on ihana, rauhallinen tunnelma kodissanne (kun kävi kotikäynnillä), että siksi vauva on meillä niin rauhallinen ja tyytyväinen. Lapset kun vaistoavat jos vanhemmat ovat tasa-painoisia ja nauttivat lapsistaan. Että sellaista feedbackia tällaiselta mummoäidiltä, jolla iso talo ja piha tarjota lapsilleen missä peuhata , hyvältä alueelta, ja vanhemmat hyvissä vakitöissä.

Vickan kovin lapsirakas niin rakastaa varmaan liikaa sitä vauvaansa, joten varmaan tulee sellainen narsisti siitä vauvasta!



Haagan linnassa on varmaan tosi ikävä varttua lapsuuden, kun on niin iso ja liian hiano talo kasvaa, kaikkien niiden palvelijoiden ja lelujen keskellä, se on varmaan aika kurjaa!



Lisäksi se Daniel varmaan keskittyy liikaa siihen rakastamaansa vaimoon, Vickaniin, että ei siltä jää kiinnostusta siihen vauvaan ollenkaan. Liika avio-onni tuhoaa lapsen!



Ja liian hianot isovanhemmat sillä kuiteskin on, kaikki käytöstavatkin pitää opetella vimpanpäälle.



Ja sitten on se koulutus-puoli. Tosi ikävää pakottaa toisen saamaan diplomaatti-koulutuksen kaikkine kielivaatimuksineen ja siihen lisäksi yleissivistäviä yliopisto-opiskeluja huippuyliopistoissa, kuten Vickanilla, esim. Yale.



Ainiin, sitten on ihan pakko ottaa se duunivastaan mihinkä syntymävelvoittaa, eli ryhtyä kuninkaalliseksi, peräti kuningattareksi. Ei vi**u mikä paskaduuni! Pitää edustaa ja olla joka Nobel-gaalassa mukana, ikävää, kun on ne kaikki iltapuvut ja korut joka V***un kerta laitettava päälle, onneksi on edes se stylisti joka tsekkaa aina tamineet päälle kampauksineen, ettei sitä sentään tarvitse itse tehdä.



Niin, ja rahapuoli on onneksi kunnossa tässä hommassa, joten Saint Tropetzille voi sitten mennä aina halutessaan talvella ottamaan aurinkoa, sinne Ranskan Villaan. Ja tietty ne laskettelureissut on kieltämättä kivoja Alpeille.

Mulla on lähipiirissä vaan äärimmäisen väsyneitä, lasta ymmärtämättömiä, kasvatuksessa epäonnistuneita tai vaikeuksissa olevia 30+ ensisynnyttäjiä. Yksikin sanoi tässä vähän aikaa sitten, että voisiko ton lapsen palauttaa, kun en kestä sitä enää, tosissaan. Silti seuraava jo uunissa... Mutta se on vain minun lähipiiri :) itse taas aina lasten kanssa työskenneenä päiväkodissa, pphssa ja lastenvahtina, sekä alalle opiskelevana uskoisin ihan pärjääväni kuitenkin, kun ei esim. yövalvonnat muuta elämän rytmiä rankasti. Myös muistan millaista on olla lapsi, näen sen etuna, en taakkana. Ja miehen kanssa ollaan SITOUDUTTU toisiimme. Kirkossa vastattiin tahdon, ei rakastan tai musta tuntuu. Täytyy kasvaa ihmisenä yhdessä, ei erikseen. Ja osata rakentaa suhdetta yhdessä ja ulkopuolisen tuen avulla. Ollaan vielä uskovia kumpikin, niin ei ihan "kyllästymisen" takia suhteesta valmiita poistumaan. Ja vaikeuksia, tylsiä hetkiä, arkea tulee ja on jo tullutkin. Viktoriasta tulee varmana hyvä äiti, iästä riippumatta, kunhan muistaa olla suorittamatta, mikä on hänen ongelmansa ollut muissakin elämän tilanteissa. t. Se 21+ tuleva äiti

Nyt AP kiireesti takaisin biologian tunneille. Eihän mummoksi voi tulla ennen äitiyttä. Mutta koska kerran kysyit niin juu en kyllä muuta pysty enää ajattelemaankaan kuin juuri tätä asiaa.

Kuinka monen 15-vuotiaan vanhemmat odottelee jälkikasvua?

Me mummoäidit olemme jo toinen jalka haudassa. Teiniäidit kunniaan?



t. äiti 38 v

Provosoiduin..

Hyvä kun pystyvät itsestään huolehtia! Tämän päivänkin pissikset kun pukkaa mukulaa maailmaan, niin herra siunaa!! Kyllä lapsella on oikeus AIKUISIIN vanhempiin!

Ehkä joskus 50-luvulla parikymppisetkin oli vielä vastuuntuntoisia ja suht kypsiä, mutta ehei, ei enää nykyään!

Ensimmäiset syntyy siinä vaiheessa, kun on neljänkympin tietämillä. Eli noin viiden vuoden päästä. Eikä kyse ole teiniäideistä. Itse sain esikoisen 21-vuotiaana, oli koulut käyty ja talo rakennettu, ja tyttäreni on nyt siis 14-vuotias. Ei toki vielä valmis äidiksi, mutta kuuden vuoden päästä hyvinkin! Silloin Victorian esikoinen menee vasta esikouluun. Herranenaika!

ihan vielä odottele lapsenlapsia, jos vaan sopii



t. 42-v, 9-vuotiaan äiti :D

Eihän sen meinattu edes antaa mennä naimisiinkaan. Vaikka se jo iät ja ajat seukkasi Danielin kanssa. Sääliksi enemmänkin käy Vickan parkaa.

Itse sain esikoisen 21-vuotiaana, oli koulut käyty ja talo rakennettu...

Yliopistokoulutus kestää usein minimissään sen 5 vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen, jolloin ikää on ~24, puolisoonkin olisi hyvä tutustua kunnolla ennen perheen perustamista ja työelämä on nykynuoria kohti armoton.

Minusta on ihan fiksua odotella lähemmäs kolmeakymppiä jos elämäntilanne ei vain anna myöten. Samalla tavalla kuin arvostan muiden oikeutta tulla nuorena äideiksi, soisin myös nuorena lapsensa saaneiden arvostavan muunlaisia elämänvalintoja. Kiitos.

10v päästä.

eli tuo kertomasi on kyllä totta, mutta yhteiskuntaluokka väärä. Lapsilleen on eniten tarjottavaa niillä, jotka malttavat aikuistua ennen lasten saamista.