Millainen narsisti on "ystävänä"?

Narsisti "ystävälleni" tyypillinen piirre on, että hän tykkää "odotuttaa" muita. Hänellä ei ole ADHD:ta tms, vaan hän ei edes yritä olla ajoissa, eikä hän edes viitsi teeskennellä yrittävänsä, siis ainakaan "ystävilleen". Hän nauttii aivan selvästi siitä, että muut joutuvat odottelemaan häntä, ja näissä tilanteissa omahyväisyys ja itsetyytyväisyys suorastaan tihkuu hänen olemuksestaan. Hän saattaa esim. soittaa, tulevansa tapaamiseen, ja olevansa perillä 5min. päästä, mutta jääkin puoleksi tunniksi kuvaamaan selfieitä ihan tapaamispaikan lähelle. Tällainen käytös on ihan tavanomaista hänelle, eikä mitenkään poikkeuksellista. Hän saattaa myös muuttaa suunnitelmia viimehetkellä, ihan vain kiusallaan, ja olettaa, että muut vaan marssivat hänen perässään minne häntä milloinkin huvittaa mennä. Hän pitää pitkiä puheenvuoroja, jos olen lähdössä vaikkapa hoitamaan jotain omia asioitani. Juuri kun olen lähdössä, hän aloittaa sanoinkuvaamattoman runsas-sanaisen tunteellisen vuodatuksen, joka voi kestää vaikka tunnin, ja jota tuntuu epäkohteliaalta keskeyttää. Ravintolassa hän ei ehdi syödä ateriaansa, koska hänen täytyy saada olla ihan joka sekunti äänessä. Juuri ennen lähtöä, hän hotkii ruokansa kuin mikäkin nälkäinen eläin(ihme ettei tukehdu), ja tiuskaisee, että nyt MEIDÄN pitää olla hiljaa, että ehdin syödä! Vaikka kaikki muut olisivat olleet hiljaa ihan kokoajan muutenkin ja kuunnelleet sitä käsittämätöntä "minäminäminä blaablaablaa"... En tiedä itkisinkö vai nauraisinko.

Vielä yksi kuvaus narsisti "ystävästäni", ja sitten saa riittää. Hän on hurmaava, rento ja rakastaa "small talkia" ja imartelee uusia tuttavuuksia. Hänelle on tärkeää tuoda esiin, että hän on kiinnostunut sivistyneistä ja älyllisistä asioista, kuten "älyllisestä taiteesta" , " älyllisestä kirjallisuudesta" "laadukkaasta ravinnosta", " huippulaatuisesta kosmetiikasta", jne. Hän onkin älykäs ja sivistynyt, mutta näiden imagollisten asioitten jatkuva suuriääninen korostaminen, ja samaan hengenvetoon muiden ivaaminen, saa välillä todella koomisia piirteitä. Hän on luonteeltaan kuin ilkeämpi versio Hyacint Bucketsta(sarjasta "pokka pitää"). Hän on erittäin kriittinen ja arvosteleva, ja puhuu ja käyttäytyy kuin olisi kuuluisa ja arvostettu taidekriitikko. Hänellä ei ole mitään ammattitutkintoa, saati työkokemusta, sillä hänelle ei kelpaa kuin vähintään professorin arvonimi, ja työn tai opiskelun pitäisi olla arvostettua ja lisäksi tosi helppoa. Opettajien tulisi kohdella häntä silkkihansikkain. Hän halveksii tavallisia duunareita, ammattikoulun käyneitä, ja käsityöläisiä yms. Vaikka itsellään ei ole mitään koulutusta! Minkäänlainen vaivannäkö tai ponnistelu ei häntä kiinnosta. Tutkinnon puute ei estä häntä tituleeraamasta itseään ammattinimikkeillä. Hänen mielestään se, ettei hän ole (vielä) professori, presidentti, kuuluisa taiteilija, kuuluisa ohjaaja tai filosofinen ajattelija, on vain muitten ihmisten ja yhteiskunnan syytä, sillä hän on niin herkkä. Hän pelkää sairaita, vanhuksia ja kehitysvammaisia, ja valittaa suureen ääneen, jos hänen "ystävillään" on ongelmia. Juuri nyt en voi kuin ihmetellä, miten jaksoin niin kauan selitellä hänen käytöstään parhain päin. Ajattelin, että hän on vain epävarma, ja hänen itsetuntonsa on heikko ja hän muuttuisi, jos ymmärtäisi oman ihmisarvonsa löytyvän jostain muusta, kuin suorittamisesta ja oppisi sitä kautta arvostamaan myös muita ihmisiä, muutenkin kuin pinnallisesti, tai statuksen kautta ja oppisi ehkä arvostamaan ihan vain tätä elämää itsessään. En halua enää viettää aikaa hänen kanssaan. Menetän hauskan, älykkään ja sivistyneen, mutta erittäin itsekeskeisen, arvaamattoman ja rasittavan ja ilkeämielisen "ystävän". Suhteemme on ollut rasittava ja raskas, mutta tästä eteenpäin välttelen tapaamisia. Olisi houkuttavaa sanoa "suorat sanat", mutta siitä olisi vain haittaa. Narsistit ovat tunnetusti kostonhimoisia.

Pahin narsisti uhkaili. Teki siis selväksi, että jos joku asettuu hänen tielleen hän tekee toisesta selvää.

Suhteellisen fiksu ihminen, joka ei ymmärtänyt mitä tuli sanoneeksi ja kertoneeksi itsestään. Hän ei siis ymmärtänyt, että toimintapapansa ei ole terve tai normaali ja, että tuli paljastaneeksi olevansa sekä henkisesti sairas että kostonhimoinen.

Pelottava ihminen, joka puhui kaikista ihmisistä pahaa selän takana. Edessä teeskenteli ylintä ystävää.

Kuin karikatyyri pahasta ihmisestä.

Melkein käy kateeksi näitä narsisteja kun pystyvät hurmaamaan ihmiset karismallaan. Kaikilla sitä karismaa ei ole. Onko tosiaan niin, että kaikilla narsisteilla on kyky hurmata ja jaksavat olla sosiaalisia extroverttejä?

Jännä miten ihmisen olemus on niin lujassa itsessä, tarkoitan että itse en pystyisi muuttamaan olemustani pirteämmäksi ja energisemmäksi, vaikka haluaisinkin. Minulle taas on hankalaa hankkia uusia ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Melkein käy kateeksi näitä narsisteja kun pystyvät hurmaamaan ihmiset karismallaan. Kaikilla sitä karismaa ei ole. Onko tosiaan niin, että kaikilla narsisteilla on kyky hurmata ja jaksavat olla sosiaalisia extroverttejä?

Jännä miten ihmisen olemus on niin lujassa itsessä, tarkoitan että itse en pystyisi muuttamaan olemustani pirteämmäksi ja energisemmäksi, vaikka haluaisinkin. Minulle taas on hankalaa hankkia uusia ystäviä

Enpä usko, että kaikki narsistit ovat hurmaavia ja pintapuolisesti sosiaalisia. Olen törmännyt kahteen hyvin selkeästi narsistiseen henkilöön, jotka ovat molemmat pinnallisesti sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Olikeasti heitä ei muitten asiat kiinnosta, paitsi muiden haukkuminen seläntakana. Sopivan hetken tullen, loukkauksia alkaa satelemaan myös päin naamaa, ja huono käytös lisääntyy salakavalasti pikkuhiljaa. Kannattaakin kiinnittää huomiota siihen miten henkilö puhuu muista. Hän vertailee, imartelee, nostaa jalustalle, pudottaa jalustalta ja usein myös valehtelee. Monet asiat paljastavat narsistin, mutta ihmiset haluavat uskoa imarteluun ja liehittelyyn ja unohtaa ne ikävät asiat. Itsekin halusin uskoa, että ystäväni on aito oikea ystävä. Ajattelin että olisimme varmasti hyviä ystäviä vielä vanhuksinakin. Toisin taitaa käydä. Varmasti osa narsisteista on myös yksin omissa oloissaan viihtyviä introverttejä. Koskaan vielä en ole omassa elämässäni introverttiin ja yksinviihtyvään narsistiin törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa myötäelää tai kokea empatiaa. Häntä kyllästyttää, jos iloitset jostain ja kerrot asioitasi.

Mitä positiivisempi ja itsevarmempi olet sitä hanakammin hän haluaa lytätä sinut.

Jos kerrot omista kivoista asioista hän voi alkaa puhua törkeästi päälle.

Jos taas olet "heikko" hän voi esittää sankaria kun auttaa raukkapoloisia.

Ystävät useimmiten alaisia joista hän hyötyy tai jotka ovat jotenkin riippuvaisia hänestä.

Ystävät on saatu kiitollisuuden velkaan, hän ei koe että hän itsenään riittäisi sellaisenaan.

Hovilaisilleen antaa murusia, jotka imartelevat hovilaisia. Vastalahjaksi pitää saada ihailua.

Keskustelu on yksinpuhelua ja keskittyy itseen, rahaan, suuruuskuvitelmiin ja vertailuun.

Äärimmäisen kilpailuhenkinen, haluaa olla maailman paras. Yliarvioi reippaasti omat kykynsä.

Harvoin jos kysyy jotain sen tarkoituksena on löytää heikkouksiasi, joita hän voi käyttää sinua vastaan.

"Keskustelu" on hyvin usein vertailuun tähtäävää ja lopputulos se, että hän on parempi.

Hokee että ei ole kateellinen, mutta nimenomaan on ja vertailee jatkuvasti itseään muihin.

Hyvin mustavalkoiset näkemykset ja kovat arvot.

Sanoissa ja teoissa hyvin paljon ristiriitaisuuksia. Kritisoi toisia omista vioistaan.

Avautuu liian paljon ja liian nopeasti omista henkkoht asioistaan ja vaikka rahoistaan.

Ulkonäkö hyvin tärkeä asia. Hirveä kompleksi jos sattuu olemaan vaikka lyhyt (mies).

Eristää vaimonsa kotiin ja pyrkii lannistamaan kaikessa mikä on vaimolle tärkeää.

Naisten (alhainen) paino on hyvin tärkeä asia.

Valitsee keiden kanssa vaimo saa sosialisoida (hänen hovilaiset).

Lakimiesten ja poliisien (perinteisten auktoriteettien) kanssa paljon tekemisissä.

Joko idolisoi ihmisiä tai lyttää alas. Useimmiten lyttää alas.

Tykkää valmentaa, alistaa, käyttää valtaa ja komentaa. On kyse sitten puolisosta, lapsista tai eläimistä.

Pyrkii saavuttamattomaan täydellisyyteen joten pettyy lopulta kaikkiin ihmisiin kun kaikissa on heikkouksiakin.

Valtava ongelma auktoriteettien kanssa töissä. Hän tietää aina parhaiten eikä ota käskyjä vastaan.

Valehtelee hyvin sujuvasti ja ihan mitättömistäkin asioista.

Röyhkeä ja ylimielinen käytös. Säännöt eivät koske häntä.

Ei ymmärrä sarkasmia eikä ironiaa. "Huumori" 10-vuotiaan tasoa.

Mittaa kaiken arvon hyödyssä. Esim eläin ei voi olla ihana vain itsenään vaan se kuuluu alistaa ja siitä pitää hyötyä.

Sairaana ei voi olla koska se on "heikkoutta". Ei lepoa tai rentoa laiskottelua.

Hyvin vahva muuri ympärillä. On rasittuneen oloinen koska häiriö kuluttaa mieltä ihan valtavasti.

Ei onnittele, kiitä tai kehu vilpittömästi. Jopa ärsyyntyy jos töissä kehutaan tai tsempataan jotakuta.

Tyhjä katse tilanteessa, missä hän ei vain ymmärrä toista eikä keksi mallia miten "kuuluisi" käyttäytyä.

Repii työyhteisön vähintäänkin kahtia. Ei osaa tiimipeliä eikä yhteen hiileen puhaltamista.

Omaa epärealistisia haavekuvia menestyksestä ja keskittyy niihin hyvin paljon.

Varastaa työpaikalla ja vierittää syyn pidetyn työntekijän syyksi

Kertoo töissä valheita jonkun toisen nimissä niin, että saisi käännettyä näitä tätä vastaan.

Ei ymmärrä musiikkia, draamaa jne mikä monissa muissa herättää tunteita, nautintoa ja empatiaa.

Nopean tyydytyksen hakemista. Runsasta päihteiden käyttöä.

Hyvin kylmää, suorituskeskeistä ja laskelmoivaa elämää.

Paljon riitoja taustalla moneen suuntaan. Aina oikeusjuttuja vireillä tai ainakin suunnitteilla.

Välillä laittaa nyyhkyvaihteen päälle ja hakee ihmisiltä empatiaa (tarinat ainakin osin valhetta).

Keskittyy hyvin paljon sosiaaliseen peliin, muiden lyttäämiseen ja juonimiseen.

Ja kaikkihan on superhauraan itsetunnon komppaamista, empatiakyvyn puutetta ja sisäistä tyhjyytttä...

Pitkä ja hyvä lista, 43 kohtaa, joista 27 sopii varmuudella minun tuntemaan narsistiin.

Listaan voisin lisätä sen, että ko. narsisti pitää pitkiä "puolustuspuheenvuoroja" itselleen, vaikka kukaan ei ole syyttänyt häntä mistään.  

Jos porukassa on hänelle ennestään tuntemattomia, niin näille hän alkaa esittää niin suuria valheita tekemisistään, että kukaan ei niitä varmasti usko, kaikki vain vilkuilevat toisiaan hieman vaivautuneina.  Ja juuri tästä syystä hänen hovinsa ei ole iso, ihmiset ei pidä siitä, että joku valehtelee törkeästi päin naamaa heti ensi näkemältä.

Kaveri ei pysy hetkeäkään paikallaan ja on hyvin impulsiivinen.

Jotenkin vain tulee mieleen Uuno Turhapuro, jolla on muistisairaus.

Arvaamaton. Minun kokemuksen mukaan ihana niin kauan, kuin menee hyvin. Jos ystävä pistää vähänkään vastaan jossain asiassa, saattaa kelkka kääntyä täysin päälaelleen, hänestä tulee pahin vihollinen

Vierailija kirjoitti:

Arvaamaton. Minun kokemuksen mukaan ihana niin kauan, kuin menee hyvin. Jos ystävä pistää vähänkään vastaan jossain asiassa, saattaa kelkka kääntyä täysin päälaelleen, hänestä tulee pahin vihollinen

Eikä välttämättä tarvitse pistää vastaankaan. Riittää että hänellä sattuu olemaan huono päivä.

Täällä onkin paljon hyviä kuvailuja. Saatan toistaa jo kerrottuja mutta lisään silti.

Seurustelin siis vahvasti narsistisen kanssa, ja kerron millainen hän oli omille kavereilleen.

Hänellä oli monta kaveria, joita tapasi säännöllisesti, ja oli näille minusta tavallisempi. Mun seurassa sitten tili esiin ne kaikki huonot puolet, kun ei tarvinnut esittää.

Uskon että hänen kaverinsa pitivät hänestä.

Jostain syystä hän ei tykännyt mennä aina illanviettoihin, vaikka hänet oli kutsuttu. Varsinkin, jos paikalla oli vieraita. Kai hän oli luonteeltaan introvertti, vaikka ei tuonut mielellään esiin heikkouksiaan. Musta se vain oli kummallista. Mä ainakin olisin mennyt parhaiden kavereiden kanssa pitämään peli-iltaa. Mikä on syy jäädä pois? Musta tuntuu että häntä ei vaan aina kiinnostanut suoraan sanottuna.

Teki paljon palveluksia kavereilleen. Nautti siitä että voi olla avuksi. Ei vaatinut itse palveluksia. Teki melkein mitä vaan kaverinsa pyysivät. Majoitti yhden asumaankin luokseen, kun tarvitsi asuntoa. (Minun kanssani ei halunnut muuttaa yhteen.)

Vaikka hän oli avulias ja hänen kaverinsa olivat mukavia ja siistejä, niin hän arvosteli heitä mulle enenevissä määrin.

Arvostelu johtui enimmäkseen silminnähtävästä kateudesta. Jos mitään kritisoitavaa ei ollut, niin hän keksi sitä jostain, minkä hän tekee paremmin.

Jossain kohtaa hän antoi jopa ymmärtää, että nämä kaverit ovat kaikki ihan ö-mappi kamaa ja hän tarvitsisi erilaisia kavereita.

Nämä sopivammat ystävät olisivat luultavasti olleet korkeammalla hänen asteikollaan. Näkyviä ihmisiä, esiintyjiä, koulutettuja, suosittuja, coolimpia. Tai sitten toinen ääripää - ihan super outoja ja erikoisia ihmisiä, kuten hän itse...

Hän siis tavallaan arvosti kavereitaan ja tavallaan ei ollenkaan. Yksi bestis hänellä oli, ketä arvosti eniten, mutta myös haukkui eniten. Koska oli kateellinen.

Ystävät eivät olisi mitenkään arvanneet millainen hän on sisimmältään ja mitä puolia hän näytti mulle. Ystäville oli hauska ja siisti puoli - minulle näkyi äkäinen, raivoava ja kateellinen puoli.

Vierailija kirjoitti:

Täällä onkin paljon hyviä kuvailuja. Saatan toistaa jo kerrottuja mutta lisään silti.

Seurustelin siis vahvasti narsistisen kanssa, ja kerron millainen hän oli omille kavereilleen.

Hänellä oli monta kaveria, joita tapasi säännöllisesti, ja oli näille minusta tavallisempi. Mun seurassa sitten tili esiin ne kaikki huonot puolet, kun ei tarvinnut esittää.

Uskon että hänen kaverinsa pitivät hänestä.

Jostain syystä hän ei tykännyt mennä aina illanviettoihin, vaikka hänet oli kutsuttu. Varsinkin, jos paikalla oli vieraita. Kai hän oli luonteeltaan introvertti, vaikka ei tuonut mielellään esiin heikkouksiaan. Musta se vain oli kummallista. Mä ainakin olisin mennyt parhaiden kavereiden kanssa pitämään peli-iltaa. Mikä on syy jäädä pois? Musta tuntuu että häntä ei vaan aina kiinnostanut suoraan sanottuna.

Teki paljon palveluksia kavereilleen. Nautti siitä että voi olla avuksi. Ei vaatinut itse palveluksia. Teki melkein mitä vaan kaverinsa pyysivät. Majoitti yhden asumaankin luokseen, kun tarvitsi asuntoa. (Minun kanssani ei halunnut muuttaa yhteen.)

Vaikka hän oli avulias ja hänen kaverinsa olivat mukavia ja siistejä, niin hän arvosteli heitä mulle enenevissä määrin.

Arvostelu johtui enimmäkseen silminnähtävästä kateudesta. Jos mitään kritisoitavaa ei ollut, niin hän keksi sitä jostain, minkä hän tekee paremmin.

Jossain kohtaa hän antoi jopa ymmärtää, että nämä kaverit ovat kaikki ihan ö-mappi kamaa ja hän tarvitsisi erilaisia kavereita.

Nämä sopivammat ystävät olisivat luultavasti olleet korkeammalla hänen asteikollaan. Näkyviä ihmisiä, esiintyjiä, koulutettuja, suosittuja, coolimpia. Tai sitten toinen ääripää - ihan super outoja ja erikoisia ihmisiä, kuten hän itse...

Hän siis tavallaan arvosti kavereitaan ja tavallaan ei ollenkaan. Yksi bestis hänellä oli, ketä arvosti eniten, mutta myös haukkui eniten. Koska oli kateellinen.

Ystävät eivät olisi mitenkään arvanneet millainen hän on sisimmältään ja mitä puolia hän näytti mulle. Ystäville oli hauska ja siisti puoli - minulle näkyi äkäinen, raivoava ja kateellinen puoli.

Kuulostaa enemmän epävakaalta (rajatila) persoonallisuudelta. Epävakaa saattaa olla hyvin avulias, ystävällinen ja joustavan oloinen ulospäin. Hänellä on kuitenkin heikko ja häilyvä identiteetti, ja hän pelkää hylkäämistä. Hän ei ohjaa omaa elämäänsä, vaan seurailee erilaisia kuviteltuja, tai todellisia ympäristön odotuksia. Usein epävakaa henkilö kärsii selittämättömistä tyhjyyden, masennuksen ja katkeruuden tunteista, hän voi kokea, kuin ei olisi lainkaan olemassa, vaan olisi vain tyhjä kuori, tai että hän on "kadottanut itsensä". Hän kokee lähimmäisensä kaksijakoisesti, vuoroin vihollisinaan, ja vuoroin ylimpinä ystävinään. Tunne-elämä ja käytös on arvaamatonta ja vaihtelevaa. Epävakauden voi myös laukaista ympäristön olosuhteet ja toisinaan se onkin selviytymiskeino vaikeassa sosiaalisessa ympäristössä, ja "odotusten ja vaatimusten aallokossa" ja taustalta voi löytyä esimerkiksi todellistakin taloudellista tai henkistä hyväksikäyttöä ja hylkäämisen pelkoon voi olla joissain tapauksissa myös oikea syy. Epävakaa henkilö voi selviytyä tiedostaessaan ongelmiensa ytimen, ja pyrkiessään vahvistamaan ja vakiinnuttamaan identiteettiään positiivisin keinoin. Hänen tulee pyrkiä tietoisuuteen siitä mitä todella haluaa elämältään, ja opetella tekemään itse omat valintansa ja ottamaan niistä vastuuta, sekä pitämään kiinni "rajoistaan".

Narsisti nauttii siitä, että saa aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä lapsille, eläimille, vanhuksille, ja kaikille "heikoille". Narsistin asenne on se, että elämässä vain vahva pärjää ja hän nauttii siitä, että hänellä on "vahvemman oikeus" satuttaa muita.

Narsisti käyttää paljon rahaa itseensä (uusia vaatteita, kenkiä, yms) mutta pihtailee aina, kun pitäisi maksaa vakavasti sairaan lapsen tai lemmikkieläimen lääkärilasku. Narsistin asenne on, että "ei ne mitään hoitoa tarvii". Narsisti itse vaatii itselleen parhaat lääkärit (erikoislääkärit) ja ramppaa lääkärillä valittamassa millon mitäkin keksittyä vaivaa (migreeni, työstressi, ahdistus) että saa palkallista vapaata. Ja kun narsisti saa sairaslomaa pari päivää, hän lähtee ensimmäisenä kuntosalille ja sen jälkeen ravintolaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä onkin paljon hyviä kuvailuja. Saatan toistaa jo kerrottuja mutta lisään silti.

Seurustelin siis vahvasti narsistisen kanssa, ja kerron millainen hän oli omille kavereilleen.

Hänellä oli monta kaveria, joita tapasi säännöllisesti, ja oli näille minusta tavallisempi. Mun seurassa sitten tili esiin ne kaikki huonot puolet, kun ei tarvinnut esittää.

Uskon että hänen kaverinsa pitivät hänestä.

Jostain syystä hän ei tykännyt mennä aina illanviettoihin, vaikka hänet oli kutsuttu. Varsinkin, jos paikalla oli vieraita. Kai hän oli luonteeltaan introvertti, vaikka ei tuonut mielellään esiin heikkouksiaan. Musta se vain oli kummallista. Mä ainakin olisin mennyt parhaiden kavereiden kanssa pitämään peli-iltaa. Mikä on syy jäädä pois? Musta tuntuu että häntä ei vaan aina kiinnostanut suoraan sanottuna.

Teki paljon palveluksia kavereilleen. Nautti siitä että voi olla avuksi. Ei vaatinut itse palveluksia. Teki melkein mitä vaan kaverinsa pyysivät. Majoitti yhden asumaankin luokseen, kun tarvitsi asuntoa. (Minun kanssani ei halunnut muuttaa yhteen.)

Vaikka hän oli avulias ja hänen kaverinsa olivat mukavia ja siistejä, niin hän arvosteli heitä mulle enenevissä määrin.

Arvostelu johtui enimmäkseen silminnähtävästä kateudesta. Jos mitään kritisoitavaa ei ollut, niin hän keksi sitä jostain, minkä hän tekee paremmin.

Jossain kohtaa hän antoi jopa ymmärtää, että nämä kaverit ovat kaikki ihan ö-mappi kamaa ja hän tarvitsisi erilaisia kavereita.

Nämä sopivammat ystävät olisivat luultavasti olleet korkeammalla hänen asteikollaan. Näkyviä ihmisiä, esiintyjiä, koulutettuja, suosittuja, coolimpia. Tai sitten toinen ääripää - ihan super outoja ja erikoisia ihmisiä, kuten hän itse...

Hän siis tavallaan arvosti kavereitaan ja tavallaan ei ollenkaan. Yksi bestis hänellä oli, ketä arvosti eniten, mutta myös haukkui eniten. Koska oli kateellinen.

Ystävät eivät olisi mitenkään arvanneet millainen hän on sisimmältään ja mitä puolia hän näytti mulle. Ystäville oli hauska ja siisti puoli - minulle näkyi äkäinen, raivoava ja kateellinen puoli.

Peli-illasta pois jääminen ei tietenkään ole merkki mistään persoonallisuushäiriöstä, kuten ei toisten auttaminenkaan. Mutta läheisten ylistäminen ja haukkuminen vuoron perään saattaa jo ollakin, siis jos se on toistuvaa, eikä liity mihinkään ns. "Normaaleihin" ristiriitoihin. Kyllähän ihmisillä on erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Usein narsistiksi haukutaan tyyppejä, joiden kanssa on tullut riitaa työpaikalla, tai sitten ex-kumppania. Jos taas puhutaan henkilöstä, jonka käytös täyttää narsistisen persoonallisuushäiriön tms. Diagnoosin, on kyseessä hieman eri juttu.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006290452.html

Havahtunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä onkin paljon hyviä kuvailuja. Saatan toistaa jo kerrottuja mutta lisään silti.

Seurustelin siis vahvasti narsistisen kanssa, ja kerron millainen hän oli omille kavereilleen.

Hänellä oli monta kaveria, joita tapasi säännöllisesti, ja oli näille minusta tavallisempi. Mun seurassa sitten tili esiin ne kaikki huonot puolet, kun ei tarvinnut esittää.

Uskon että hänen kaverinsa pitivät hänestä.

Jostain syystä hän ei tykännyt mennä aina illanviettoihin, vaikka hänet oli kutsuttu. Varsinkin, jos paikalla oli vieraita. Kai hän oli luonteeltaan introvertti, vaikka ei tuonut mielellään esiin heikkouksiaan. Musta se vain oli kummallista. Mä ainakin olisin mennyt parhaiden kavereiden kanssa pitämään peli-iltaa. Mikä on syy jäädä pois? Musta tuntuu että häntä ei vaan aina kiinnostanut suoraan sanottuna.

Teki paljon palveluksia kavereilleen. Nautti siitä että voi olla avuksi. Ei vaatinut itse palveluksia. Teki melkein mitä vaan kaverinsa pyysivät. Majoitti yhden asumaankin luokseen, kun tarvitsi asuntoa. (Minun kanssani ei halunnut muuttaa yhteen.)

Vaikka hän oli avulias ja hänen kaverinsa olivat mukavia ja siistejä, niin hän arvosteli heitä mulle enenevissä määrin.

Arvostelu johtui enimmäkseen silminnähtävästä kateudesta. Jos mitään kritisoitavaa ei ollut, niin hän keksi sitä jostain, minkä hän tekee paremmin.

Jossain kohtaa hän antoi jopa ymmärtää, että nämä kaverit ovat kaikki ihan ö-mappi kamaa ja hän tarvitsisi erilaisia kavereita.

Nämä sopivammat ystävät olisivat luultavasti olleet korkeammalla hänen asteikollaan. Näkyviä ihmisiä, esiintyjiä, koulutettuja, suosittuja, coolimpia. Tai sitten toinen ääripää - ihan super outoja ja erikoisia ihmisiä, kuten hän itse...

Hän siis tavallaan arvosti kavereitaan ja tavallaan ei ollenkaan. Yksi bestis hänellä oli, ketä arvosti eniten, mutta myös haukkui eniten. Koska oli kateellinen.

Ystävät eivät olisi mitenkään arvanneet millainen hän on sisimmältään ja mitä puolia hän näytti mulle. Ystäville oli hauska ja siisti puoli - minulle näkyi äkäinen, raivoava ja kateellinen puoli.

Peli-illasta pois jääminen ei tietenkään ole merkki mistään persoonallisuushäiriöstä, kuten ei toisten auttaminenkaan. Mutta läheisten ylistäminen ja haukkuminen vuoron perään saattaa jo ollakin, siis jos se on toistuvaa, eikä liity mihinkään ns. "Normaaleihin" ristiriitoihin. Kyllähän ihmisillä on erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Usein narsistiksi haukutaan tyyppejä, joiden kanssa on tullut riitaa työpaikalla, tai sitten ex-kumppania. Jos taas puhutaan henkilöstä, jonka käytös täyttää narsistisen persoonallisuushäiriön tms. Diagnoosin, on kyseessä hieman eri juttu.

Juu ei ollut mitään ristiriitatilanteita. Hän keksi kavereistaan negstiivista enenevissä määrin, vaikka olis kuinka kivaa ollut.

Mua hän ei kutsunut yhteisiin illanviettoihin, ellei se ollut hänelle jotenkin eduksi (esitellä että hänelläkin on joku), tai jos en ollut juuri silloin sattumalta paikalla, kun hän näki ystäviään.

Luin tuosta epävakaasta persoonallisuudesta, ja tavallaan moni kohta osuu tähän ihmiseen, mutten ole ihan varma.

Ihan hyvä tuoda esille, jos tällä tapauksella on sittenkin joku muu oireilu, enkä vaan itse ole tajunnut.

Mutta asiasta voisi kysyä, einä vaan olettaa.

Mulla sattuu olemaan HIUKAN enemmän taustamateriaalia, vaikka en sitä tässä kirjoittanutkaan. Tässä kysyttiin, millainen hän oli ystäviään kohtaan.

Minusta on väärin alapeukuttaa toisen vastaus, vain siksi, että se ei sovi teidän muiden tapauksiin.

Haluan tuoda esille, että vahvasti narsistisia ihmisiä on monenlaisia. Ja minullakin kesti hyvän aikaa huomata asioiden todellisuus.

Tää henkilö oli kykenemätön empatiaan ja hän esitti ystävää eräälle ihmiselle nii kauan kuin sai hänen tilanteestaan hyödyn.

Narsistille pääasiallinen elämänsisältö on arvottaminen ja vertaileminen. Joku asia tai ihminen on huonompi tai parempi kuin joku toinen. Hän pyrkii jatkuvasti "nostamaan" itseään, ja painamaan muita alas. Hän ei juurikaan puhu muista asioista, eikä varmaan oikein edes tiedosta, että asioilla voi olla muutakin merkitystä tai sisältöjä. Tavallaan se on aika surullista ja säälittävää. Jos narsisti on herkkänahkaista tyyppiä, hän voi hyvin huonosti ja on taipuvainen masentumaan. Myös ihmiset hänen ympärillään voivat lopulta huonosti, ja narsisti voi todella murskata heikon yksilön. Hyvä itsetunto, ja ymmärrys siitä, ettei elämä ole mikään kilpailu, tai suoritus, eikä kukaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla, voi suojata narsistin käsittelyyn joutunutta. Imartelulle altis, kiltti, joustava, ja identiteetiltään ja itsetunnoltaan heikko, on potentiaalinen uhri narsistille. Narsistin voi paljastaa vertaileva puhe, jo imartelu ja liehittelyvaiheessa. Useimmiten hän ei vaan kehu sinua, vaan lisää perään, miten joku toinen on kyseisessä asiassa huonompi kuin sinä, tai kuinka joku on tyhmempi kuin sinä. Pikkuhiljaa, juuri kun hän oli saavuttanut luottamuksesi, hän alkaa heitellä sinulle arvostelevia loukkauksia ja kommentteja. Arvostelu ja vihjailu pahenee hiljalleen, kuten myös manipulointi, ja kontrolloiva käytös. Pahimmassa tapauksessa narsisti voi olla lopulta uhkaava, tai jopa väkivaltainen. Jos tuttavuus on vasta aluillaan, voit testata muuttuuko narsistin käytös, jos ilmaiset luottamusta. Mitä tapahtuu kun kerrot luottavasi häneen, ja että hän on sinulle tärkeä? Luultavasti hän ei koe tarpeelliseksi jatkaa imartelua ja liehittelyä kovin pitkään.

Narsisti olettaa, että kaikki muut ovat samanlaisia kuin hän itse, ja ylitulkitsee "rivien välistä" muiden puheita, ikään kuin niissä olisi arvottava sisältö, ja nämä ylitulkinnat aiheuttavat toisinaan kiukkukohtauksia ja raivareita. Omassa puheessaan narsisti ei arvottamista ja vertailua mitenkään peittele, vaan se on aivan jatkuvasti ja selkeästi läsnä hänen puheessaan, sillä hän ei tosiaan oikein muusta ymmärrä. Narsisti tulkitsee koko maailmaa arvottavien ja vertailevien silmälasiensa läpi. Joku asia on älykkäämpi, kuin toinen, joku kauniimpi kuin toinen, joku ihminen kohteliaampi kuin toinen, joku kaupunki kivempi kuin toinen, joku kahvi parempaa kuin toinen, joku shampoo laadukkaampi kuin toinen, joku pukeutuu paremmin kuin joku toinen, joku on pätevämpi, sivistyneempi, älykkäämpi jne. Kuin joku toinen. Narsistille hänen arvonsa muodostuu siitä, että hän on jossakin asiassa parempi, älykkäämpi tms. kuin muut, joillekin riittää vain olla paras ihan kaikessa. Hän puhuu sinulle vertaillen sinua toisiin, koska olettaa arvomaailmasi olevan pohjimmiltaan samanlainen. Hän ei tiedosta eikä ymmärrä toisenlaista tapaa ajatella, se on hänelle täysin käsittämätöntä. Miten joku voi olla tyytyväinen ja onnellinen ihan omana epätäydellisenä itsenään? Sellainen tyytyväisyys suututtaa narsistia. Sinulla on jotain, mitä hän ei ymmärrä, eikä voi koskaan saavuttaa, ja hän haluaa murskata tyytyväisyytesi ja onnesi. Hän haluaa, että huomaat kuinka surkean epätäydellinen oletkaan, ja että kärsit epätäydellisyydestäsi.

mahtavia koti-psykiatreja täällä.

jatkakaa vaan samaan hulluun malliin juttuja .

Vierailija kirjoitti:

mahtavia koti-psykiatreja täällä.

jatkakaa vaan samaan hulluun malliin juttuja .

Narsismistahan löytyy ihan virallistakin tietoa ja myös tautiluokitus, ja diagnostiset kriteerit on olemassa. Myös runsaasti asiantuntijoitten kirjoittamia artikkeleita ja kuvauksia löytää tosi helposti. Niitä kun tutkiskelet, niin huomaat kyllä, että tämän keskustelupalstan kuvauksista suurin osa on ihan selkeästi yhteneväisiä virallisen tiedon ja kuvausten kanssa. Jokaisen narsistin ja hänen uhrinsa, tai ystävänsä suhde on erilainen, ja jokainen narsisti on omanlaisensa ja ihmiset kuvailevat suhdettaan narsistiksi epäiltyyn henkilöön omasta näkökulmastaan. Tietyt asiat yhdistävät kuitenkin silti useimpia näitä kertomuksia, ja sopivat yhteen tutkitun tiedon ja diagnostisten kriteerien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla ei ole oikeaa empatiakykyä, ja tämän kyllä oppii huomaamaan vähitellen jos sellaiisa tapahtuami on missä toisen tukea ja empaattisuutta tarvitsisi. Aina näitä tilanteita ei kuitenkaan tule.

Ulkopuolisille ihmisille tai niile, joista narsisti hyötyy on narsisti aina samaa mieltä, ystävällinen, korrekti, kaikkea mahdollista positiivistä, jotta heidän olisi vaikea tai mahdoton uskoa ihmisesta asioita, joita esim. avo/aviopuoliso kertoo. Näin puolisosta tehdään "hullu".

Jos jalka on katki, narsisti ei ole se joka tarjoutuu käymään kaupassa (ellei siten pääse nostamaan itseään muiden silmissä). Tai jos on kokenut eron tai läheisen kuoleman, narsistilta on turha odottaa empatiaa (ellei siten pääse nostamaan itseään).

Ystävänä sama asia kuin puolisona, eli narsisti pitää ystävänään jotain itseään "huonompaa" (ulkonäkö tai varallisuus tms, jotain mikä on narsistille tärkeää). Ja kuten puolisona, muille narsisti on erittäin kiva ja hyvin käyttäytyvä ja tekee kaikkensa jotta "ystävä" näyttäytyisi juurikin outona tai hulluna. Tätä ystävää roikotetaan mukana, mutta mistään aidosta ystävyydestä ei ole kyse, lähinnä narsistin tarpeita palvelemassa. Narsistin pitää saada päättää missä ja milloin tavataan. Ystävän ehdottamat reissut tai aktiviteetit harvoin onnsístuvat.

Narsisti ei ymmärrä sanaa EI. Hän tunkeutuu elämääsi pienin askelin.

Lopulta hän käyttäytyy kuin omistaisi sinut. Huomaat pian olevasi tilivelvollinen jopa monista pikku-asioistasi ja menoistasi. Selittelet miksi pukeudut eritavalla kuin narsistin ihanteisiin sopii, selittelet miksi ostat saippuaa joka ei ole hänestä tarpeeksi laadukasta jne. Selittelet, miksi päivitit instagramia, vaikka hän olisi halunnut puhua juuri silloin kanssasi puhelimessa (oikeasti olet kyllästynyt tunteja kestäviin monologeihin ja yksinpuheluun). Jos torjut hänen suunnitelmansa ja tapaamisehdotuksensa, hän suuttuu ja ilkeilee, eikä varmasti pidä asiaa omana tietonaan, vaan hän heittäytyy "torjutuksi" marttyyriksi. Sinun ehdotuksesi ajanviettotavoiksi eivät myöskään kelpaa. Jos lähdette johonkin yhdessä narsku vaatii yksityiskohtaisia suunnitelmia ja aikatauluja etukäteen, siis, että sinä hyväksyt hänen suunnitelmat ja aikataulut. Itse hän ei niitä vaivaudu tietenkään noudattamaan, vaan huomaat joutuneesi hänen marionetti-nukekseen, joka seuraa kiltisti käskijäänsä. Odotat jopa tunteja, kun narsisti saa jonkun päähänpiston, ja haluaakin vaikka kuvata matkalla solisevaa suihkulähdettä tai (yllätys yllätys) itseään. Hän saa kilarit, jos vihjaat ettei odottelu ole ok. Hän ei välttämättä näytä suuttumusta ihan heti, mutta hetken päästä saat niskaasi ilkeily- ja ivaryöpyn. Itsetuntosi alkaa heikentyä. Narsisti saattoi aikaisemmin kehua jotain asiaa/asioita sinussa, mutta salakavalasti hän alkoikin ivaamaan sinua niistä asioista, joista ennen sait kehuja. Ivailu ja vihjailu jatkuu, kunnes alat uskoa olevasi surkimus. Hän alkaa vertailla sinua muihin negatiivisesti tyyliin "katso nyt, tämä ja tämä on sinua noin paljon parempi, miten muka kehtaat edes yrittää mitään" Narsisti osaa tehdä tämän tarvittaessa hyvin hienovaraisesti, mutta jos hän on päässyt niskan päälle, se voi olla myös aivan suorasukaista ja silmitöntä möykkäämistä. Alat pelätä narsistia.