Pahin mokasi työhaastattelussa?

haittaako mun työntekoa se, että mulla on paljon harrastuksia. Luulin sitä vitsiksi, mutta se oli tosissaan.



Oli niin pönttö ukko ettei harmittanut vaikken saanutkaan paikkaa.

kun toisten noloja tilanteita on niin hauska lukea

Kysymys oli odottamaton (olin aikonut kysyä samaa häneltä), joten menin vähän paniikkiin siinä ja luettelin kaikenlaisia ihmeen juttuja, mitä päivän aikana voisi tapahtua.

Lopulta haastattelija sanoi: "Jaa, et kyllä maininnut yhtään varsinaista työasiaa." Olin luetellut jotain lounaalla käymisiä ja kahvitaukoja ja kollegoiden konsultointia! Ja minä olen vielä ihminen, joka ei töissä juuri lörpöttele vaan tekee hommat jämptisti. Olisin voinut vajota maan alle.



Haastattelun lopuksi haastattelija sanoi "No, kiitos nyt kuitenkin että kävit..." :D

mennä haastatteluu, mutta keksin pienen hätävalheen, jolla sain uuden haastatteluajan. Ja sain paikan!

jännitti se haastattelu aivan hirveästi, halusin sen paikan! Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes kysyttiin: "tupakoitko". Ja rehellisenä ihmisenä vastasin, että tupakoin silloin kun juon.

Seuraava kysymys olikin sitten, "kuinka usein juot?" johon jostakin käsittämättömästä syystä vastasin, että aina silloin kun haluttaa tupakkaa!

Sitten tuli ällistynyt ilme haastattelijoille ja samaten mulle ja kauhea naurukohtaus. Selittelin siinä sitten, että tupakoin noin joka toinen viikonloppu tms.

SAIN PAIKAN!

ja työkin olisi ollut pikkutarkkaa. Kun haastattelija kysyi, millaisena näen tulevan työtehtävän, puhuin jotain "yleismies jantusesta". Syy oli se, etten muuta keksinyt. Sainko paikan? No, en onneksi.

haastattelija kysyi missä näen itseni 10v kuluttua, hetken mietittyäni vastasin että en yhtään missään. Totta, olin niin keskittänyt elämäni tulevaan valmistumiseen että en ollut yhtään ajatellut missä ihmeessä olisin 10v kuluttua. En saanut paikkaa, jälkeen päin ajatellen ihmettelen että pääsin edes haastatteluun.



ja en kyllä olisi ikinä voinut arvata missä olin 10v kuluttua.

Olin valmistautunut haastatteluun hyvin, miettinyt valmiiksi vastuksina näihin tyypillisimpiin "miksi meidän pitäisi valita sinut" jne ja olin myös valmistautunut, että minulta kysytään jotain englanniksi, koska englanninkielen taito oli yksi vaatimus. Odotin eglanninkielisen osion olevan jotain melko leppoista (edellisten työhaastattelukokemusten perusteella) mm harrastuksista/lemmikkieläimistä puhumista. Todellisessa haastattelutilaisuudesssa menin aivan jäihin sen jälkeen kun olin ensin kertonut olevani liian kiltti ja saavani huonoa omaatuntoa, jos joudun jättämään töitä muille ja kun haastattelijat olivat saaneet minut puhumaan itseni hirveän aamu-uniseksi, vaikka totuus on se, että minä en ole sen aamu-unisempi kuin kukaan muukaan, joka ei osaa mennä ajoissa nukkumaan ja aamulla herätyskello soi korvan juuressa. Olin jo niin hämmentynyt pääni sisällä omista vastauksistani ja siitä vääristyneestä kuuvasta, jonka olin itsestäni antanut, että kun odottamani englanninkielinen osuus alkoi ei minulla ollut päässäni mitään sanoja :D siinä sitten ihan hirveällä rallienglannilla väänsin jotain epätoivoista punastuksen kasvaessa. Ja oikeasti olen ihan hyvä englannissa ja sen ääntämisessä. Haastattelun jälkeen toivoin että en edes saa työtä, ettei minun tarvitse enää koskaan nähdä niitä ihmisiä. No en saanutkaan sitä paikkaa sillä kerralla mutta parin kk päästä minulle soitettiin ja pyydettiin töihin. Täällä olen edelleenkin ja englanti sujuu ja aamuherätykset eivät ole ongelma.

koska olin vähän eri mieltä jostakin. Sain paikan.

silloin olin nuori enkä muita vaatteita omistanut... no en saanut paikkaa ja jälkikäteen ajateltuna tosi hyvä juttu etten saanutkaan. Olisi ollut ihan tyhmä paikka.

tuli puhe siitä, että työhön valittavalta tarkastetaan taustat (turvallisuustarkastus vai mikä se nyt on). No, tulin siinä sitten maininneeksi, että minulta onkin se jo tehty, koska olen ollut opiskeluaikana vartijann töissä. Näin, miten toisen, hipinnäköisen haastattelijan naama venähti. Tämä kyseinen hemmo oli vielä paikan senhetkinen pomo. Olisin ehkä voinut pelastaa tilanteen kertomalla, etten vetänyt hippejä turpaan assalla, vaan olin ihan respahommissa ollut. Minua kuitenkin alkoi vituttaa ja pidin suuni kiinni. Ei ole järkeä hakea työ-yhteisöön, jossa pitäisi hävetä rehellisen työn tekemistä. Olin varmasti pätevin hakijoista, mutta joku muu sai sitten paikan, mikä oli hyvä asia.

Haastattelussa sitten vaihdettiin ruotsin kielelle ja meikäläinen siinä takertelee keskiverto kouluruotsipohjalta. Myyntihommista oli kyse, paikkaa ei herunut.

Haastattelussa olin ihan kipsissä, sanat takelteli, suomen kielen tuottaminen oli vaikeaa. Kun pääsin ovesta ulos niin häpesin käytöstäni valtavasti.



Kumma kyllä sain paikan. Sanoin kyllä haastattelussa rehellisesti, että jännitän tilannetta.

koska olin vähän eri mieltä jostakin. Sain paikan.

Lisäksi löydän sisäisen Leena Hefnerini aina työhaastatteluissa. Ennakoin, mitä aiotaan kysyä, puhun päällle jne. Olen ollut soveltuvuusarvioinnissa, jossa osoittauduin mm. rauhalliseksi introvertiksi, mikä alalleni sopiikin. Haastatteluista tulee "hieman" ristiriitainen kuva.

Hain puolustusvoimille siviilipuolelle esimiesvirkaan. Haastattelun loppupuolella haastattelija sanoi, että tässä on sitten vielä sellaiset sotilaspsykologiset testit tämän jälkeen. Luulin sitä vitsiksi ja nauroin normaalia kylpyammeentyhjennys-hööööööörpp-nauruani.



**ttu. Tosissaanhan ne olivat, tajusin, kun näin haastattelijoiden ilmeet. Keletana.



Sain silti paikan. Terveisiä tutuille.

kun firma jossa työskentelin meni konkurssiin.

Oli pakko hakea edes jotain työtä, joten hain Palmroothille osa-aikaiseksi kenkämyyjäksi (ei liippaa läheltä ollenkaan varsinaista alaani, olen markkinoinnin ammattilainen, mutta jotain oli pakko saada).



Haastattelija oli 20 min myöhässä. Aloitti kertomalla miten vaativaa ja haastavaa työ on ja arvuutteli selviänkö siitä kun olen kuitenkin tehnyt VAIN paiperinpyörittelyä työkseni aiemmin..

Tässä vaiheessa päätin etten ota työtä vaikka saisin.

Haastattelija kysyi onko mulla lapsia. Tokaisin että kuten CV.ssä lukee, mulla on yksi lapsi. Haastattelija sai hepulin: Me ei TODELLAKAAN haluata tähän hommaan ketään jolla on lapsia, ei ei ei...

Mä sanoin et ehkä tää oli sit tässä ja olin nousemassa ylös lähteäkseni, kun haastattelija pyysi mua istumaan alas ja jatkoi mm. työtodistusteni arvostelemista, aikaisempien töideni haukkumista, ja epäilyä siitä kuinka hän ei usko että pärjäisin näin vaativassa (!) työssä.

Olin aivan kypsä tässä vaiheessa. Haastattelija jankkasi vielä tovin siitä miten harmillista on että mulla on lapsi, johon sanoin että johan se siinä CV:SSÄ luki, että ei voi kovin suuri yllätys olla?! Haastattelu loppui nopeasti..



Seraavana päivänä soi puhelin, tämä haastattelija soitti että he voivat nyt KUITENKIN harkita mua seuraavalle haastattelukierrokselle (hei oikeesti, osa-aikaisen kenkämyyjän duuniin kaksi haastattelukierrosta yms..) vaikka edelleen oli pettymys että mulla on lapsi. Mä sanoin todella hölmistyneenä että eiköhän tää nyt kuitenkin ollut oikeesti tässä, etttä mä en missään nimessä halua noin lapsivastaiseen ja negatiiviseen työpaikkaan töihin.

Hasstattelija oli pitkään hiljaa. Ilmeisesti oli niin järkyttynyt että joku sanoi hänelle eI.



Että joo, tällaista "mokailua" mun osalta. Tahallista tosin.. Tää tarina olis sopinu paremmin ehkä hirveiden työhaastattelujen ketjuun.

Eikä tämä haastattelija syyllistynyt syrjintään,kun niin jaksoi paasata hakijan äitiydestä? No huvittavaa tosiaan yhtään kenkämyyjän työtä väheksymättä kaksi haastattelukierrosta osa-aikaisen myyjän hommiin. Ehkä Palmrothille on (oli) sitten

vaikeaa päästä töihin..

kun firma jossa työskentelin meni konkurssiin. Oli pakko hakea edes jotain työtä, joten hain Palmroothille osa-aikaiseksi kenkämyyjäksi (ei liippaa läheltä ollenkaan varsinaista alaani, olen markkinoinnin ammattilainen, mutta jotain oli pakko saada). Haastattelija oli 20 min myöhässä. Aloitti kertomalla miten vaativaa ja haastavaa työ on ja arvuutteli selviänkö siitä kun olen kuitenkin tehnyt VAIN paiperinpyörittelyä työkseni aiemmin.. Tässä vaiheessa päätin etten ota työtä vaikka saisin. Haastattelija kysyi onko mulla lapsia. Tokaisin että kuten CV.ssä lukee, mulla on yksi lapsi. Haastattelija sai hepulin: Me ei TODELLAKAAN haluata tähän hommaan ketään jolla on lapsia, ei ei ei... Mä sanoin et ehkä tää oli sit tässä ja olin nousemassa ylös lähteäkseni, kun haastattelija pyysi mua istumaan alas ja jatkoi mm. työtodistusteni arvostelemista, aikaisempien töideni haukkumista, ja epäilyä siitä kuinka hän ei usko että pärjäisin näin vaativassa (!) työssä. Olin aivan kypsä tässä vaiheessa. Haastattelija jankkasi vielä tovin siitä miten harmillista on että mulla on lapsi, johon sanoin että johan se siinä CV:SSÄ luki, että ei voi kovin suuri yllätys olla?! Haastattelu loppui nopeasti.. Seraavana päivänä soi puhelin, tämä haastattelija soitti että he voivat nyt KUITENKIN harkita mua seuraavalle haastattelukierrokselle (hei oikeesti, osa-aikaisen kenkämyyjän duuniin kaksi haastattelukierrosta yms..) vaikka edelleen oli pettymys että mulla on lapsi. Mä sanoin todella hölmistyneenä että eiköhän tää nyt kuitenkin ollut oikeesti tässä, etttä mä en missään nimessä halua noin lapsivastaiseen ja negatiiviseen työpaikkaan töihin. Hasstattelija oli pitkään hiljaa. Ilmeisesti oli niin järkyttynyt että joku sanoi hänelle eI. Että joo, tällaista "mokailua" mun osalta. Tahallista tosin.. Tää tarina olis sopinu paremmin ehkä hirveiden työhaastattelujen ketjuun.

Kysäisin vain kerran eräältä puolitutulta yrittäjältä, voisinko tulla käymään ja juttelemaan. Vilpittömästi halusin vain kysyä kuulumisia ja vähän tietää, miten firmalla menee ja millaiset tulevaisuudennäkymät ovat.



Paikan päällä kirkastui, että kyseessä onkin työhaastattelu. Yrittäjä kyselikin minulta kaikenlaista ja kirjoitti sanomiseni ylös. Nolointa oli se, kun hän kysyi onko minulla omia työnäytteitäni mukana. Jouduin vastaamaan että ei ole... Muutenkin olin kysymysten edessä ihan huuli pyöreänä ja niin totaalisen epävakuuttava kuin ikinä.



Huvittavinta tässä on se, että nykyään olen ko. firmassa töissä. :DDDD

Mitenhän se haittaa kenkämyyjän työtä jos on lapsia...? Järkyttävä haastattelija sulle sattunut.

Kun kysyivät ikääni, sanoin samantien että oon 21v. Sit aloin miettimään että hetkinen, sain esikoisen kun olin 25v ja hänkin on jo 4v... :D