Aion lyödä välit poikki kaikkiin kavereihini.
Olen koko ikäni taistellut lapsuudessa saamiani traumoja ja vääristyneitä käytösmalleja vastaan. Nyt alkaa pitkä psykoterapia viimein tuottaa tulosta. Olen huomannut, että vähäiset kaverisuhteeni perustuvat kaikki jonkinlaiseen psykologiseen tai muuhun hyväksikäyttöön.
Minusta tuntuu, etten voi viedä omaa muutostani ja henkistä kasvua loppuun asti näiden ihmisten vaikutuspiirissä. En ole enää sama ihminen kuin ystävystyessäni heidän kanssaan. He eivät tunnu välittävän minusta eivätkä välttämättä edes halua minulle hyvää. En voi puhua heille enää mistään.
Olen pohtinut asiaa kuukausitolkulla, asia on ahdistanut todella. En voi olla enää oma (uusi) itseni heidän kanssaan. Rankka ratkaisu, mutta tehtävä se on. Jätän heidät taakseni, jotta voin etsiä aitoja, uusia ystäviä jotka haluavat tutustua minuun sellaisena kuin nyt olen.
Ainoa ongelma on, että mistähän niitä uusia ystäviä löytäisin? :D
Kommentit (12)
mies on tehnyt saman 20 vuotta sitten
uusia kavereita on hyvin vähän, mutta ei niitä vanhojakaan kaipaa, osa on vankilassakin tai kuolleita
mies on tehnyt saman 20 vuotta sitten
uusia kavereita on hyvin vähän, mutta ei niitä vanhojakaan kaipaa, osa on vankilassakin tai kuolleita
Omista kavereistani voin sanoa varmaksi sen, että alkaa haukkumapuheita kuulua takaapäin. Sellasta ylpistymispuhetta mitä nyt ikinä keksivätkin. Eihän se oikeestaan häiritse, en tule niitä kuulemaan kun en ole enää sen piirin tyyppien kanssa tekemisissä. Kuitenkin vähän pahalta tuntuu. Tiedän myös sen, ettei niistä kukaan tule oikeesti välittämään siitä etteivät mua enää näe, tai suremaan menetettyä kaveruutta. Menetettyjä hyväksikäyttömahdollisuuksia ehkä...
ap
Hän oli aika ailahteleva persoona, joskus syvällä murheissaan, välillä taas todellinen ilopilleri. Hän ei kuitenkaan itse aina jaksanut ymmärtää, etteivät kaikki muut jaksaneet innostua silloin, kun hänellä oli enegrinen vaihe päällä.
Jossain vaiheessa, kun tämä ystäväni oli suunnitellut jotain mökkibileitä, jonne kovinkaan moni ei lopulta ilmoittaunutut, hän sai tarpeekseen ja pisti välit poikki kaikkien kanssa.
Sääli sinänsä - hän oli fiksu ja kiva ihminen ja olen kaivannut häntä kovasti.
Olin yksi näistä, jotka eivät ilmoittautuneet mökkibileisiin, mutta minulla oli rankka parisuhdekriisi päällä juuri siihen aikaan enkä jaksanut mitään ylimääräistä.
Toivottavasti AP löydät uusia ystäviä - sellaisia, jotka aidosti edistävät hyvinvointiasi.
Olet vähän eri suunnalla kuin minä, itse olen rannikolla. Kuulostat kirjoitustesi perusteella varsin sympaattiselta ja järkevältä, ja uskon, että löydät varmasti uusia ystäviä! Millainen elämäntilanteesi on? Minkähenkisiä ihmisiä haluaisit elämääsi?
Itsellänikin on vuosien varrella hiipunut joitakin ystävyyksiä, jotka huomasin vahingollisiksi. Etenkin jälikäteen on helppo huomata, miten tärkeä päätös oli antaa noiden kuluttavien ihmissuhteiden mennä. Itse en tehnyt mitään radikaalia välien katkaisua, vaan lakkasin vain pitämästä yhteyttä. Toki joskus on paikallaan sanoa asiat ääneen ja tehdä selvä käännös, jos itseä on tahallaan kohdeltu huonosti.
t. aiemmin kirjoittanut
päätös. Hanki harrastuksia? sen kautta saa varmasti. Netistäkin voi löytää...työpaikalta, koulusta? mistä vaan niitä kavereita löytää oikeestaan :) tsemppii
mies on tehnyt saman 20 vuotta sitten
uusia kavereita on hyvin vähän, mutta ei niitä vanhojakaan kaipaa, osa on vankilassakin tai kuolleita
Omista kavereistani voin sanoa varmaksi sen, että alkaa haukkumapuheita kuulua takaapäin. Sellasta ylpistymispuhetta mitä nyt ikinä keksivätkin. Eihän se oikeestaan häiritse, en tule niitä kuulemaan kun en ole enää sen piirin tyyppien kanssa tekemisissä. Kuitenkin vähän pahalta tuntuu. Tiedän myös sen, ettei niistä kukaan tule oikeesti välittämään siitä etteivät mua enää näe, tai suremaan menetettyä kaveruutta. Menetettyjä hyväksikäyttömahdollisuuksia ehkä...
ap
paljolti juoruttiin että mies tuli uskoon yms hevon kukkua
Muutama vuosi sitten laitoin välit poikki silloiseen parhaaseen ystävääni. Oltiin oltu ystäviä koko ikämme. Mutta koin, että meidän ystävyydessä oli sellaista tosi epätervettä kilpailua yms., mikä ei mulle ollut hyväksi. Oli se loppujen lopuksi kamalaa menettää paras ystävä, mutta ilman sitä päätöstä en olisi tämä ihminen kuin nyt olen :)
Se tulee olemaan kamalaa ja tulet varmaan itse tuntemaan itsesi pahaksi ihmiseksi kun jätät ystäväsi, mutta luulisin että sun tilanteessa se loppujen lopuksi sulle paras ratkaisu! Tsemppiä!
lapsia? Monesti lasten kanssa liikkuessahan tutustuu toisiin vanhempiin ja sitä kautta saa uusia ystäviä. Aikuisiällä uusia ystäviä saa kuitenkin suhteellisen hitaasti joten ole kärsivällinen.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, joka yrittää aina aika ajoin laittaa kaveripiiriään uusiksi, kun ajattelee että ovat jotenkin esteenä hänen tervehtymiselleen. Samoin on muuttanut aikoinaan useinkin, jotakin pakoon. Mutta tosiasiahan on, että ei se muuttaminen/kavereiden vaihtaminen välttämättä muuta sitä tilannetta siellä pään sisällä. Tämä minun tuntemani, huono itsetuntoinen ja itseensätyytymätön, (on psyykeongelmaa ja traumoja) ei hoksaa sitä, että se muutos lähtee sieltä itsestä, sisältä (niinkuin sinä olet hoksannut terapian avulla) ja on edelleen, kaikista muutoista ja uusista kavereista huolimatta se sama ahdistunut, epävarma ihminen joka tahtomattaan hakeutuu aina tietynlaiseen seuraan. Hienoa, että olet saanut käsiteltyä traumojasi ja sitä kauttahan se tervehtyminen lähtee käyntiin. Hidas prosessihan se on ja välillä voi tulla takapakkia, mutta suunta on oikea. Onnea sinulle :)
Itse olen laittanut välit poikki osaan lähisukua. Ainakin itsestäni tuntuu että minulla on niin vähän aikaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joihin oikeasti haluan olla yhteydessä että olisi ihan kamalaa elämän ja ajan haaskaamista olla yhteydessä ihmisiin, joiden kanssa koko kanssakäyminen on sellaista jatkuvaa konfliktien, manipuloinnin ja pahansuovan juoruamisen väistelyä. Onnekseni olen saanut kerättyä ympärilleni ihmisiä joiden kanssa viihdyn, joita rakastan ja jotka rakastavat minua. On vanhoja koulu- ja työkavereita, hiekkalaatikon reunalta ja lasten harrastuksista löytyneitä, naapureita ja aviomiehen sukulaisia. On helppo sanoa että mielummin olisin vaikka yksin kun manipuloivien ja ilkeiden ihmisten ympäröimä, mutta rehellisesti en tiedä olisiko minusta ollut katkaisemaan välejä ilman vahvaa tukiverkkoani. Edelleen yrittää joku kiertoteitä minua aina välillä piikittää, mutta vähemmän heistä on haittaa ollut kun silloin joskus kun oikeasti vielä yritin toimeen tulla.
..Minäkin pirkanmaalla majailen..Olen tehnyt joskus saman kuin sinä. Tsemppiä!!
Kuulostat mukavalta. Mistäspäin olet?:)