Saisinko jonkun selityksen, että miksi tulette aina meille?

Jos ap asutte maalla, niin asia on ihan selvä. Kaupunkilaiset haluavat tulla maalle lomailemaan ja passattavaksi. Me asumme maalla ja koko alkuajan tänne tunki ihmisiä ja kaikki lomat (pääsiäinen, hiihtoloma, syysloma sekä kesällä) täällä oli vieraita. Olin stressaantuneempi lomien jälkeen kuin ennen lomia.



Onneksi olen pikkuhiljaa saanut vierailuja vähennettyä. Itse emme juuri kyläile, eikä meitä kylään oikeastaan kutsutakaan. Jos joskus menemme pääkaupunkiseudulle, niin ei meitä mielellään kylään oteta; todetaan vain, että on nyt melko kiireistä ja sit ehdotetaan, et tavataan kaupungilla, jos jossain vaiheessa vastapuoli kerkiää töiden ja harrastusten lomasta.



Kaupunkilaiset haluavat siis tulla maalle lomalle nauttimaan rauhasta, hyvästä ruuasta, pihasaunasta ja ehkä hieman myös kehumaan omilla tuloillaan. Ja kyllä, olen kurkkuani myöten täynnä sellaista, minäkin.

eli kotinne on kahden aikuisen koti, ei yksin sinun. Miehesi kutsuu meidät ja me tulemme käymään, ihan sovitusti. Ainoa ongelma on se, että sinä luulet omistavasi yksin kotinne.

No tuota, monilla olisi pokkaa toimia noin kuten aloittajan sukulaiset. Niin käsittämättömältä se kuulostaa meistä, jotka on kasvatettu niin, että ei saa olla toisille häiriöksi,ja pitää ottaa toiset huomioon (tarkoittaa sitä että mitä toisilta odottaa niin saman toteuttaa heille).



Tuollaisia ihmisiä on paljon. Jotka kehtaisivat tulla joka kesä yökylään, ja odottaa katettua runsasta pöytää monta kertaa päivässä, koskaan ilmaisematta pyyntöä, että tulkaa te meille ensi kerralla. Itse en kehtaisi enkä pystyisi enkä ilkeiäisi. Mun olisi vaan pakko sanoa heti ekalla kerralla että tervetuloa meille ensi kerralla. Mutta moni moni muu vain on tosi itsekäs.



Monen ihmisen psyyke toimii niin että jos he saavat jossain jotain, nii he alkavat odottaa vaan enemmän ja enemmän. Ei niin että he ajattelevat, että pitäisi itsekin antaa jotain.

eli kotinne on kahden aikuisen koti, ei yksin sinun. Miehesi kutsuu meidät ja me tulemme käymään, ihan sovitusti. Ainoa ongelma on se, että sinä luulet omistavasi yksin kotinne.

Miksi et kutsu teille aloittajaa ja miehensä ja latsensa kanssa?

eli kotinne on kahden aikuisen koti, ei yksin sinun. Miehesi kutsuu meidät ja me tulemme käymään, ihan sovitusti. Ainoa ongelma on se, että sinä luulet omistavasi yksin kotinne.

Miksi et kutsu teille aloittajaa ja miehensä ja latsensa kanssa?

vaan kutsuttuja vieraita. Olemme esittäneet vastavuoroisen kutsun, mutta mies ei halua tuoda perhettään meille. Heillä on paljon menoja, harrastuksia jne., joten vastaavaan ei ole mahdollisuutta.

Lisäksi: en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että jos joku kutsuu minut heille niin minun on pakko kutsua vastavuoroisesti meille. Oletan aina, että kutsu on tehty pyyteettömästi eikä siksi, että kutsuja pääsisi käymään meillä.

No tuota, monilla olisi pokkaa toimia noin kuten aloittajan sukulaiset. Niin käsittämättömältä se kuulostaa meistä, jotka on kasvatettu niin, että ei saa olla toisille häiriöksi,ja pitää ottaa toiset huomioon (tarkoittaa sitä että mitä toisilta odottaa niin saman toteuttaa heille).

Tuollaisia ihmisiä on paljon. Jotka kehtaisivat tulla joka kesä yökylään, ja odottaa katettua runsasta pöytää monta kertaa päivässä, koskaan ilmaisematta pyyntöä, että tulkaa te meille ensi kerralla. Itse en kehtaisi enkä pystyisi enkä ilkeiäisi. Mun olisi vaan pakko sanoa heti ekalla kerralla että tervetuloa meille ensi kerralla. Mutta moni moni muu vain on tosi itsekäs.

Monen ihmisen psyyke toimii niin että jos he saavat jossain jotain, nii he alkavat odottaa vaan enemmän ja enemmän. Ei niin että he ajattelevat, että pitäisi itsekin antaa jotain.

Olisitkohan ollut niin hyvä emäntä, että muut ajattelevat sinun nauttivan ihan erityisesti emännöinistä ja vieraiden pitämisestä? Itselle kävi nähtävästi joskus niin. Olin tosin isäntä. Aina olen halunnut kyllä kestitä vieraita hyvin, ja sitten eräät rupesivat vaan ajattelemaan että se on mun juttu ja kuuluu asiaan kohdallani...eihän se sillon mihinkään vastavierailuihin anna aihetta, eihän?

Kutsu itsesi vastavierailulle..Sano että me voidaan tulla ensi kerralla teille..mikä siinä on vaikeaa?

Kerro murheesi suoraan niille epätoivotuille vieraillesi. Tai jos sinulla ei ole siihen pokkaa, ala keksiä tekosyitä, esim. "Voi voi, me olemme juuri lähdössä enoni syntymäpäiville, nyt ei kyllä millään käy". Tai "Olemme kauheassa veriripulissa koko porukka". Jos tulevat yllättäen, ette avaa ovea.

joka on valitettavasti naimisissa kanssasi. Syömme ja juomme sitä mitä tarjotaan ja veli on tunnetusti vieraanvarainen toisin kuin sinä.

Me emme halua sinua meille käymään, koska olet huonokäytöksinen ja lapsesi ovat kasvattamattomia juntteja.

Ja vieraanvaraisuus on kylläkin minun ominaisuuteni, ei mieheni. Enkä ole huonokäytöksinen eivätkä lapsenikaan ole. Päinvastoin. Siksi kai olenkin tähän asti jaksanut tätä tilannetta sanomatta sanaakaan. Joku toinen olisi saattanut huomautella asiasta jo paljon aiemmin tai peräti lopettaa sen ruoan tarjoamisen.

Ap.

Mä myös en voi kuin ihmetellä miksi et ota asiaa puheeksi kyseessäolevien ihmisten itsensä kanssa. Ihan suoraan ja päin naamaa, ystävällisesti mutta selkeästi. "Nyt on kyllä korkea aika meidän tulla vihdoin vuorostamme teillä käymään, mites tää hehheh onkin näin mennyt jo vuosia että aina tavataan teillä, koskas teille sopisi?"

Mun miehen sukulaiset on semmoisia että saapuvat usein ihan ilmoittamatta tuosta vain ovikelloa soittamalla kylään. Miehen mielestä tällä käyttäytymisellä ei olekaan oikeutta odottaa kämpän olevan siisti tai että vaimolla olisi essu päällä ja pullakahvit tarjottimella odottamassa. Mutta on se minusta kuitenkin vähän epämiellyttävää että mennään toisen kotiin tietämättä, mikä siellä odottaa. Sitähän vois olla vaikka suihkussa tai päiväunilla. Ja sitten toisaalta emäntänä en halua että meille tullaan juuri silloin kun ainoa tarjottava on hanavesi ja viikon pyykit on kumottu olohuoneeseen viikkausta odottamaan.



Mutta tämähän ei tainnut olla ap:n ongelma.