Lue keskustelun säännöt.
Päivähoito on rakennettu aikuisten tarpeesta lähtien.
21.02.2012 |
.
Lasten päivähoito on Suomessa järjestetty ensisijaisesti aikuisten eikä lasten tarpeisiin. Tätä mieltä on varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala Helsingin yliopistosta.
Kalliala arvostelee voimakkaasti pienten lasten pitkiä hoitopäiviä Suomessa. Hänen mukaansa työaikalaki suojelee aikuisia pitkiltä päiviltä ja koululaisten päivien pituus on tarkasti määritelty, mutta pienet lapset eivät saa vastaavaa suojelua.
Kallialan mielestä varhaiskasvatuksen taso on päästetty Suomessa retuperälle. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat kasvun, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeitä.
Kallialaa huolettaa, että varhaiskasvatukseen kuuluvien taito- ja taideaineiden tarjonnasta päiväkodeissa ei keskustella yhtä paljon kuin niiden asemasta koulussa.
"Suomalaiset lapset saavat maalata, musisoida, nikkaroida ja askarrella aivan liian vähän. Kuitenkaan missään muussa iässä lapsi ei ilmaise itseään yhtä luovasti kuin alle kouluikäisenä", Kalliala sanoo.
Kallialan kirja Lapsuus hoidossa? julkaistiin tiistaina.
-HS
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tarve saada lapsi hoitoon - päiväkoti on kodista seuraava, kun pph:lle on mahdoton saada. Siellä lapsi elää karsinassa valvonnan alla niin kauan, että pääsen töistä hakemaan lapsen kotiin. Oravanpyörä siis alkakoon. Ei kai kukaan järkevästi ajatteleva ihminen muuta luule?
Miten te vanhemmat voitte hylätä lapsenne niin?
Itkettää ajatella niitä lapsia, jotka suree hylkäämistään tarhoissa, päivästä päivään-vuodesta vuoteen. Suomen hylätyt lapset. :(
Kumminkin on mukavaa kun on katto pään päällä.
mutta silti minusta on jollakin tavalla huvittavaa, että näistä asioista kirjoittavat ja pitävät meteliä lähinnä vanhemmat täti-ihmiset (Kalliala, Rusanen, Keltikangas-Järvinen), joiden omat lapset ovat jo aikuisia. Ehkäpä mun, alle 40-vuotiaan kasvatustieteen tohtorin ja pienten lasten äidin, kirjalle lastenkasvatuksesta olisi piristävää tilausta.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silti minusta on jollakin tavalla huvittavaa, että näistä asioista kirjoittavat ja pitävät meteliä lähinnä vanhemmat täti-ihmiset (Kalliala, Rusanen, Keltikangas-Järvinen), joiden omat lapset ovat jo aikuisia. Ehkäpä mun, alle 40-vuotiaan kasvatustieteen tohtorin ja pienten lasten äidin, kirjalle lastenkasvatuksesta olisi piristävää tilausta.....
kun ei enää tarvitse syyllistyä asioista. Ja toisaalta ehkä niistä pidetään meteliä, että illuusio päivähoidon autuaaksitekeväisyydestä saisi kyseenalaistusta. Tunnen irl sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että päivähoito 1-2 vuotiaalle on parasta.
Ymmärrän hyvin, että osan ihmisistä on vietävä lapset 1-vuotiaana hoitoon työn tms vuoksi, mutta jos ei muuten luoteta omaan itseen vanhempana ja virikkeiden riittävyyteen 1-2-vuotiaan kohdalla, niin minusta ollaan jo aika vieraantuneita vanhemmuudesta.
Oletko jotenkin eri mieltä tutkijoiden kanssa? Mitä raikasta ja erilaista voisit tuottaa pienten lasten äitinä?
Minusta tutkiminen on alana sellainen, että siinä ei ikä, kokemus ja omat mielipiteet vaikuta. Vaan saatu tutkimustulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille siksi ajaksi kun vanhemmat ovat töissä. Monissa muissa maissa päivähoito on varhaiskasvatusta ja katsotaan vanhempien velvollisuudeksi. Jo oppivelvollisuuskin saattaa alkaa 3-5-vuotiaana.
niin hänhän nimenomaan puhuu laadukkaan päivähoidon puolesta ja suosittaa hoitoa kaikille yli 3-vuotiaille. Pienemmille hoito ei ole tarpeellista.
Hän kritisoi liian pitkiä päiviä, liian isoja ryhmiä ja ammattitaidotonta henkilökuntaa, ei sisänsä sitä, että on olemassa päivähoitoa.
Täytyy lukea tuo uusikin kirja. "Kato mua" on on tosi hyvä kirja siitä, miten tenaviamme päiväkodissa hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei tarvitsisi lasta tarhassa säilytellä... Onneksi meidän perheen tarha kokemukset päättyy tänä vuonna kun kuopus aloittaa koulun :). Saa sitten täydellisesti hoidettua lasta koulupäivän jälkeen...
Luin tästä kirjasta viime perjanta jutun sekä Talouselämästä että Suomenkuvalehdestä.
Omat lapseni ovat hyvässä päiväkodissa, jossa toiminta on laadukasta, mutta kuten Kalliala kirjoitti, jopa esisopetuksen laatu vaihtelee Suomessa todella paljon. Se mitä päiväkodissa ja jopa eskarissa tehdään on aika pitkälti kiinni ryhmää vetävän lastentarhanopettajan ammatillisesta kunnianhimosta. Opettajalla on hyvin vapaat kädet sen suhteen, mitä tekee tai jättää tekemättä.
Kalliala kehottaakin kaikkia vanhempia tarkkailemaan, mitä päiväkodissa tapahtuu. Se, jos päivästä osataan kertoa vain "söi hyvin ja nukkui hyvin" pistää ainakin minulla hälytyskellot soimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä on syytä pitää meteliä ja vaatia parempaa. Lapsiin panostaminen on kaikkein tärkeintä.
Luulen, ettei monilla vanhemmilla ole tietoa siitä, millaista on hyvä hoito tai heillä ei ole lainkaan vertailukohtia. Kun lapsi on pakko hoitoon viedä, niin uskotellaan itselle, että siellä on asiat tosi hyvin.
Itse en ole hoidon tasoon tyytyväinen, lapsia on selväsi aivan liikaa, hoitajat stressaantuneita.
Itse en ole hoidon tasoon tyytyväinen, lapsia on selväsi aivan liikaa, hoitajat stressaantuneita.
Tässä kohdassa se syyllinen taitaa löytyä varsin läheltä. Lasteni päiväkodissa ilmapiiri muuttui kovasti, kun johtaja vaihtui, ei tietenkään heti, mutta nyt on jo viides vuosi menossa. Vanhan johtajan aikaan saattoi olla ryhmissä alimiehitys, nyt on aina vakituisten poissaollessa sijainen.
Parhaiten ilmapiirin muuttumisen huomaa siitä, että päivän mittaan on ehditty kaikkea kivaa eivätkä työntekijät tunnu stressaantuneilta, eivät marise "resurssipulaa", vaan tekevät töitä parhaansa mukaan olemassaolevilla resursseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on nimenomaan siksi olemassa että aikuiset pääsevät työelämään, lasten tarha siis.
Tai siis nykyisinhän tulisi käyttää sana päiväkoti, mutta raaka fakta on että tarhausta se ennemmin muistuttaa, joissakin paikoissa vähemmän/enemmän kuin toisissa.
On äärettömän surullista miten nykyisin niin moni vanhempi kuuluttaa sitä "laadukasta varhaiskasvatusta" ja "virikkeiden ja aktiviteetin ja sosiaalistumisen" tarvetta jopa 1-2v ollessa kyseessä, hei HALOOOOO ei sen ikäinen OIKEASTIKAAN tarvitse mitään sellaista vaan ainoastaan pysyvyyttä ja rauhallista ympäristöä ja läheisyyttä eli ts KOTIA ja äitiä tai isää (jos se koti on suht ok kuten yleensä on).
-Pk-täti-
Ehkäpä mun, alle 40-vuotiaan kasvatustieteen tohtorin ja pienten lasten äidin, kirjalle lastenkasvatuksesta olisi piristävää tilausta.....
.. tutkinnot eivät automaattisesti pätevöitä hyväksi kasvattajaksi.
Sinua en tunne, epäilemättä olet oikein loistava ihminen, ja varsinkin kun oman äitiytesi kautta pystyt näkemään teorioiden ja käytännön yhteyttä, kirjallasi voisi olla paljon annettavaa.
Oma havainto kuitenkin: vaikka monet korkeakouluja käyneistä ammattikasvattajista ovat loistavaa seuraa lapselle, joukossa on ihmeen paljon ihmisiä, joiden huomaan en omaa lastani laittaisi 7-10h/pv. Jos maisteritason kasvattaja antaa oman penskansa pelata K-18 pelejä, katsoa mitä ihmeellisimpiä aikuisten tv-ohjelmia, ei näe mitään erikoista siinä että 8-vuotiaansa haistattelee facebookissa, eivät aseta lapselleen rajoja, puutu selvään valehteluun tai saa vintiötä kuriin jne - miten he voivat johdattaa muiden lapsia hyvin eväin kohti itsenäisyyttä?
Nuo olivat esimerkkejä tuttavapiirin useista eri "ammattikasvattajista", eivät yhdestä moniongelmaisesta.
Itse en näe "huvittavana" sitä, että asiasta joutuvat pitämään ääntä vanhemmat tädit. Enemmänkin huolestuttaa, miksi nuoremmat eivät sitten ota asiaan enemmän kantaa julkisesti.
Koululaiset ovat karjaa ja välttämätön paha. Esim. lauantaikoulupäivät ovat opeille kiva juttu - saa arkivapaan jonkin juhlapyhän yhteyteen. Pienten koululaisten vanhemmille siitä on harmia: ensin joutuu nousemaan aikaisin vapaapäivänään ja vastalahjaksi saa koululaisen arkivapaan, jolle pitää keksiä koululaiselle säilöntäpaikka kun itsellä ei ole vapaata.
Miten te vanhemmat voitte hylätä lapsenne niin?
Itkettää ajatella niitä lapsia, jotka suree hylkäämistään tarhoissa, päivästä päivään-vuodesta vuoteen. Suomen hylätyt lapset. :(
Tietänet myös, että lapsia, tarhoja, hoitoaikoja on erilaisia?
Mulla on kolme lasta, joista kaksi vanhinta eivät ole päiväkodista piitanneet, mutta nuorimmaiselle se on mahtava paikka. Hän on aina ollut ylisosiaalinen ja todella vilkas, ja päiväkodissa hän pääsee toteuttamaan itseään ja purkamaan energiaansa hänelle luontaisella tavalla.
Suomessa päivähoito on todella halpaa verrattuna keskieuroopan maihin. Miten sitä nyt olettaa saavansa laatua muutamalla satasella kuussa?
koska tasa-arvo, ... ja äitiyskin on vain kulttuurinen konstruktio ... tai oikeastaan patriarkan valtaväline pitämään naiset kuuliaisina kotona ... koska naisilla on yhtäläinen oikeus... tasa-arvo on itseisarvo ja sen tavoittelussa lapsetkin ovat vain tiellä... niin perkele!
On.Ei kai kukaan muuta luulekaan?!