Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Oletko koskaan lyönyt lastasi?
21.02.2012 |
Minä olen. Väsymys, jatkuva kiukuttelu ja jalassa roikkuminen. Olen huutanut 1,5-vuotiaalle kurkku suorana keskellä yötä, kun herää vain huutamaan ja kerran olen lyönyt. Huono omatunto. Mies ei auta, vaikka kuulee minun huutavan lapselle, että turpa kiinni kun olen niin lopen uupunut.
Kommentit (59)
Elämä ei vaan ole niin yksioikoista. En olisi lasta tehnyt jos olisin tämän tiennyt.
Tiedän, että osasyy lapsne heräilyyn voin olla minä. Kamala oravanpyörä, kun en jaksa ja sitten menee minulta itkuksi ja huudoksi kun en enää jaksa edes nousta ylös univajeen takia. Lapsikin pyörii sängyssä koko ajan. En uskalla edes puhua tästä neuvolaan just sen syyllistämisen takia mitä täti on tähänkin asti harrastanut. Enkä kestäisi mitään vieraita ihmisiä kodissani sillä olen hyvin yksinäinen ja tarkkareviirinen ihminen.En vain ole ikinä pitänyt juurikaan kovin monesta ihmisestä. Viihdyn yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyse sitten siitä, että ollaan unohdettu 1 käynti kun lapsi on sairaana tai sitten siitä, kun lopetin imetyksen ennen vuoden ikää. Ei sille voi puhua mistään. Olen syyllistänyt itseäni ihan riittävästi tästä jo ja tiedän olevani maailman paskin äiti. Luultavasti olisi parempi lapselle, että häipyisin ja saisi isänsä etsiä sille paremman äidin. Kyllä rakastan lastani aivan yli kaiken, mikään muu ei ole tärkeää.
Tiedostan myös sen, että tarvitsen unta mitä en saa. Lapsi heräilee öisin milloin mistäkin syystä ja ei suostu nukkumaan omassa sängysään, ei ole ikinä suostunut. Rankka univaje on aiheuttanut sen, että en siedä mitään kosketusta ympärilläni, kun kaikki energia menee päivästä selviämiseen.
Lapsen kanssa vietän aikaa lukemalla yms päivän aikana kumminkin.
Sitten vaan nukutte. Älä turhaa iske päätäsi seinään. Jos lapsi ei nuku omassa sängyssä, niin missä lakikirjassa sanotaan, että sen on pakko nukkua? Ei niin yhtikäs missään. Ukko vaikka sinne lapsen sänkyyn tai sohvalle. Sinnehän se tuntuu muutenkin kuuluvan.
Kerro neuvolassa rehellisesti tilanteesi, hanki apua ja tavittaessa lapsi sijaisperheeseen. Hänen elämänsä on tärkeä, ei vain sinun.
mutta senpä jälkee vaa roudaillut tota jäähylle mulla uhmis,ja oon kotiäiti mutta keikkailen,onneksi lapsi aloittaa elokuussa päiväkodin niin pääsen kunnolla töihin ja lapsi saa virikkeitä enemmän kun himassa. Hienosti oon hadlannut ja saan olla ylpee et olinkin sen 3v kotona :)
Ja kyllä,se lapsi nukkuu vieressä. Ainakin pari-kolme kertaa sen nyt maininnut.
Mies ei lasta suostu lasta antamaan adoptioon muttei suostu osallistumaankaan kun on niin suuri työntekijä.Ei tämä tilanteeni minusta mikää hauska ole. Lapsi oli kovasti toivottu ja odotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole siitä ylpeä, mutta olen läppäissyt lastani poskelle joskus kun on hermo mennyt. Tukasta olen ottanut useammankin kerran kiinni, mutta en varsinaisesti tukista vaan pidän vain kiinni ja hillitsen lapsen niin.
Ei ole kyse siitä etteikö rakastaisi lastaan. On kyse enemmänkin riittämättömyyden tunteista ja kykenemättömyydestä hallita omia tunteitaan. Ja hirveästä syyllisyydestä sen lyönnin jälkeen. :(
sitä sosiaalisuutta? Haluatko sinä, että lapsestakin tulee samanlainen erakko.
Ei sinua tuomita erilaisuutesi tähden, mene vaan mukaan kerhoihin (jos paikkakunnallasi on sellaisia) ja ole siellä juuri niin hiljaa ja syrjässä kuin mikä sinusta hyvältä tuntuu. Ota vaikka kirja tai lehti mukaan ja anna lapsen leikkiä kavereiden kanssa. Ei siellä tarvitse vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa, jos et halua.
Jos olet niin sosiaalinen, että olet onnistunut pariutumaan ja lisääntymään, niin etköhän sinä sitten pysty tuohonkin.
Takaan ja vannon, että lapsesi alkaa voida paremmin, kunhan sinä tajuat, että lapsesi saa tehdä normaaleja asioita. Leikkiä, juosta, nauraa ja ulkoilla. Ja sitten pyydät apua siihen nukkumiseen. Kysy neuvolasta apua. Kysy apua vaikka anonyymisti joltain toiselta neuvolantädiltä, jos oman neuvolantädin kanssa on sukset ristissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan ei koskaan ole hermo menny niin totaalisesti että olisin lastani lyönyt ja suoraan sanoen en tajua miten joku aikuinen ihminen ei kykene sen vertaa itseään hillitsemään.Tämä on minun mielipiteeni ap
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole lyönyt mutta olen kyllä sormille läpsäissyt kun on ottanut ja hajottanut jotain mistä on tiennyt että ei ole sallittua. Mutta tosin vasta sen ikäisenä että lapsi on ymmärtänyt syyn, ehkä reilu 3v. En hyväksy lyömistä missään olosuhteissa, tulen kodista jossa perheväkivalta oli ainainen pelko enkä halua omien kokevan samaa ikinä.
sitä sosiaalisuutta? Haluatko sinä, että lapsestakin tulee samanlainen erakko.
Ei sinua tuomita erilaisuutesi tähden, mene vaan mukaan kerhoihin (jos paikkakunnallasi on sellaisia) ja ole siellä juuri niin hiljaa ja syrjässä kuin mikä sinusta hyvältä tuntuu. Ota vaikka kirja tai lehti mukaan ja anna lapsen leikkiä kavereiden kanssa. Ei siellä tarvitse vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa, jos et halua.
Jos olet niin sosiaalinen, että olet onnistunut pariutumaan ja lisääntymään, niin etköhän sinä sitten pysty tuohonkin.Takaan ja vannon, että lapsesi alkaa voida paremmin, kunhan sinä tajuat, että lapsesi saa tehdä normaaleja asioita. Leikkiä, juosta, nauraa ja ulkoilla. Ja sitten pyydät apua siihen nukkumiseen. Kysy neuvolasta apua. Kysy apua vaikka anonyymisti joltain toiselta neuvolantädiltä, jos oman neuvolantädin kanssa on sukset ristissä.
Olen lapsesta asti vihtynyt yksin ja se ei ole ollut mikään ongelma ikinä.En sulautunut sinne joukkoon, kun muut pakottivat osallistumaan keskusteluun mistä en tiennyt mitään. Lapsi roikkuu minussa kiinni koko ajan. Turha edes ajatella. Tarhassa lapsi saa kavereita ja virikkeitä. Hakemukset olen laittanut menemään jo.
Ei sellainen epäsosiaalisuus ole mikään tarttuva sairaus. Minä olen tälläinen, mutta lapsen ei automaattisesti tarvi tulla samanlaiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa muistaa että lapset vaistoaa aikuisten tunteita tosi herkästi. Jos itse pahalla päällä niin helposti tarttuu lapseen.
Sinuna ap puhuisin vaikka ensin jollekin sukulaiselle jos sieltä saisi tukea ja apua arkeen.
Tarvitset selvästi elämään myös muuta sisältöä.
Toivottavasti uskallat avautua jollekin, ja saat siten itselle voimia ja jaksamista.
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
On niin tuskainen syyllisyys kerran lyömisestä ja siitä huutamisesta. Pakostakin mietin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti ja lapsen olisi parempi muualla sellaisen luona joka osaa olla hyvä lapselleni. Minä olen paska, myrkkyä kun toimin näin vaikka tiedänkin sen johtuvan väsymyksestä.
Kyllä tässä kaikkia vaihtoehtoja päässään pyörittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
samaa mietin, en tosi halua syyllistää ap:ta mutta lapsi kyllä vaistoaa sen jos ajattelee noin negatiivisesti, ja siten voi myös olla entistä takertuvaisempi. Onhan oma äiti ja oman äidin huomio ja rakkaus lapselle tosi tärkeä asia.
Ap voimia!!!! toivon todella paljon että saat jostain voimaa jaksaa paremmin
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
On niin tuskainen syyllisyys kerran lyömisestä ja siitä huutamisesta. Pakostakin mietin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti ja lapsen olisi parempi muualla sellaisen luona joka osaa olla hyvä lapselleni. Minä olen paska, myrkkyä kun toimin näin vaikka tiedänkin sen johtuvan väsymyksestä.
Kyllä tässä kaikkia vaihtoehtoja päässään pyörittää.
syyllistää itseään liikaa, ajattele et varmastikaan ole ainut äiti joka on toiminut samoin.
Tee vaikka lupaus että koitat jatkossa olla parempi ja hillitä tunteesi..
Se syyllisyys kannattaa jättää pois, jos vaan pystyt.
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
On niin tuskainen syyllisyys kerran lyömisestä ja siitä huutamisesta. Pakostakin mietin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti ja lapsen olisi parempi muualla sellaisen luona joka osaa olla hyvä lapselleni. Minä olen paska, myrkkyä kun toimin näin vaikka tiedänkin sen johtuvan väsymyksestä.
Kyllä tässä kaikkia vaihtoehtoja päässään pyörittää.
kyllä ihan varma että olet hyvä äiti!!
älä nyt takerru tohon asiaan vaan pyri löytämään myös positiivisia puolia.
se asioiden päässä pyörittely on just tosi pahasta, tiedän kokemuksesta.
koita antaa itsellesi anteeksi ja jatkaa parempana.. uskon että pystyt siihen
vaikka lapsi on heräillyt koko ikänsä aivan hirveästi. Olen kyllä huutanut yöllä että ole hiljaa, en kestä. Meillä kyllä mies hoitaa vähintää yhtä paljon heräilyistä kuin minä, kauhisuttaa ajatellakin mitä olisin tehnyt jos olisin yksin hoitanut kaikki.
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
On niin tuskainen syyllisyys kerran lyömisestä ja siitä huutamisesta. Pakostakin mietin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti ja lapsen olisi parempi muualla sellaisen luona joka osaa olla hyvä lapselleni. Minä olen paska, myrkkyä kun toimin näin vaikka tiedänkin sen johtuvan väsymyksestä.
Kyllä tässä kaikkia vaihtoehtoja päässään pyörittää.syyllistää itseään liikaa, ajattele et varmastikaan ole ainut äiti joka on toiminut samoin.
Tee vaikka lupaus että koitat jatkossa olla parempi ja hillitä tunteesi..
Se syyllisyys kannattaa jättää pois, jos vaan pystyt.
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sortin tunnevamma sillä kukaan lastaan aidosti rakastava ei sellaista mieti...ei ihme että lyöt hermojen mentyä.
On niin tuskainen syyllisyys kerran lyömisestä ja siitä huutamisesta. Pakostakin mietin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti ja lapsen olisi parempi muualla sellaisen luona joka osaa olla hyvä lapselleni. Minä olen paska, myrkkyä kun toimin näin vaikka tiedänkin sen johtuvan väsymyksestä.
Kyllä tässä kaikkia vaihtoehtoja päässään pyörittää.syyllistää itseään liikaa, ajattele et varmastikaan ole ainut äiti joka on toiminut samoin.
Tee vaikka lupaus että koitat jatkossa olla parempi ja hillitä tunteesi..
Se syyllisyys kannattaa jättää pois, jos vaan pystyt.
Joskus vain pyydän lapselta anteeksi kun olen tälläinen. Olen yrittänyt toimia lapsen parhaaksi siinä silti onnistumatta.
ap
jotka sinua AP täällä ovat vahvimmin tuominneet, ovat taatusti niitä, jotka ovat omia lapsiaankin kohtaan tuomitsevimpia. Pyydän, että et nyt usko näitä kaikkein epäempaattisimpia pässejä, jotka ehdottavat adoptiota ja muuta typerää ihan vain sinua kiusatakseen. AV-palstan koulukiusaajat, jotka ehkä kuvittelevat olevansa maailman parhaita kasvattajia, mutta tosiasiassa ovat ihan jotain muuta.
Sinä olet nyt niin uupunut, että oikeasti on paras hakea apua eikä vain potea yksin syyllisyyttä. Jos et uskalla hakea sitä neuvolasta, niin ehkä Ensikodista. Tai soita edes johonkin vanhempainpuhelimeen, eiköhän sellainen ole esimerkiksi MLL:llä. Naisen tehtävä ei ole kantaa koko vastuuta lapsesta yksin. Tarvitset tukea.
Olen itse mielestäni ihan ok äiti, vaikka välillä räjähtelen ja rähjään. Olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluvat myös negatiiviset tunteet.
Nukut vaikka lapsesi vieressä ja mies omassa sängyssä.