Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua olemaan vetämättä hernettä nenään!!!
21.02.2012 |
Väsyneenä tulee niin pahalle tuulelle tosi typeristä jutuista. Kuten nyt tänään. Pelottaa, että kaverisuhde tulee tiensä päähän hitaasti hiipuen tämän takia.
Meillä on kaksi lasta, uhmaikäinen ja lähes taaperoikäinen vauva. Naapurustossa asuu kaveriperhe, jolla uhmaikäisen kaveri, siis ihan samanikäinen. Ollaan usein käyty puistoilemassa yhdessä.
Eilen me mentiin puistoon ja laitoin viestin, että siellä ollaan, jos kiinnostaa. Eivät ehtineet. Koska tällaista on ollut viime aikoina useammin, ajattelin, että saavat sitten ensi kerralla he ottaa yhteyttä.
Tänä aamuna olin tosi väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen ja en sitten jaksanut lähteä ulos, vaikka oli kaunis ilma. Lounasaikaan sitten tuo kaveriäiti soitti ja kysyi, haluaisiko meidän lapsi mennä heille iltapäivällä. He tulivat juuri puistosta.
Siis mua harmittaa, etteivän hei soittaneet heti aamusta ja kysyneet puistoseuraa. Mä itse asiassa arvaan, etta ovat soittaneet yhdelle toiselle perheelle, joihin ovat hiljan tutustuneet ja joiden kanssa ystävystyneet ja jotka mekin ollaan tavattu. Mut eivät sitten voineet meille ehdottaa samaan aikaan.
Miten tyhmästä sitä voi riitaa repiä! Mua vaan alkoi tosi paljon ärsyttää, kun tuntuu siltä, ettei me kelvata joukkoon. Luulen, että vika on minussa, sillä jos eivät aamulla kutsuneet sinne puistoon, niin en näe siinä muuta kuin etteivat vaan halunneet mua joukkoonsa. Iltapäivällä on sitten kätevää pyytää meidän lapsi heille, kun mä vien ja haen hänet niin, ettei mun kanssa tarvitse taaskaan seurustella.
Tekisi mieli olla viemättä koko ipanaa. Asuvat vielä viidennessä kerroksessa ilman hissiä, ei todellakaan nappaisi lähteä viemään lasta sinne vauva kainalossa.
Kommentit (9)
ikävä tilanne, jos sinusta tuntuu ettet enää kelpaa, kun kaverisi on löytänyt uutta seuraa.
En varmaan osaa sanoa mitään mikä auttaisi, koska tilanteelle et voi oikeastaan mitään, et voi pakottaa ketään olemaan seurassasi.
Mutta itse olisin viemättä lasta leikkimään ainakin pari kertaa, jos vielä pyytää samankaltaisessa tilanteessa.
Symppaan kyllä sinua, tiedän miltä tuollainen tuntuu;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ihan hyvin voisin viedä lapsen sinne leikkimään, jos ei muita esteitä ole.
susta varmaan on kurjaa, jos tuntuu, ettet kelpaa. Mutta toisaalta, ei minusta ole mitenkään sanottua, että soittamatta jättäminen olisi vasiten tarkoittanut, että "eivät halunneet sinua sinne". Päinvastoin, jos kerran normaalisti aina tai usein olette siellä, hän on saattanut ajatella, että olette siellä tälläkin kertaa erikseen soittelemattakin. Kun sitten ette olleetkaan, hän soitti erikseen pyytääkseen leikkiseuraksi. Minusta siinä on pikemminkin nähty erillistä vaivaa, jtota tapaisitte, kuin päinvastoin.
Sinänsä minusta kyllä on myös selvä, että ei aina ja kokoajan tarvitse roikkua hyvänkään kaverin seurassa. VÄlillä voi jokainen tehdä ihan omia juttujaan, toisten kaverien kanssa tai vaikka ihan yksin. Se on sallittua ja normaalia ja jopa välttämätöntä, ei kerro mistään väheksynnästä tai vihanpidosta, eikä kenelläkään voi olla siihen nokan koputtamista. Onkohan sulla jotain taipumusta tulla riippuvaiseksi kavereistasi? Koita hyvä ihminen kehittää omaa kivaa tekemistä oman perheen kesken, niin ei tarvi roikkua muissa ja miettiä, "kelpaako" niille.
Kuulostat ala-asteikäiseltä tytöltä. Ei kai nyt viitsi aikuisena enää pelata noita alaksä mun kaa -leikkejä ja kuka hakee ekana toista ulos ja kuka menikin Sannan kaa vaik lupas ekaks mun kaa.
Eihän tuossa ole tapahtunut mitään. Kukaan ei ole pettänyt lupaustaan. Kukaan ei ole ollut tuhma. Ei kannata alkaa ottaa päänsärkyä tuollaisesta miettimisestä.
Menet minne huvittaa ja kysyt koska huvittaa ja annat toisen tehdä samalla tavalla. Kasva aikuseksi.
Minä ainakin olen täysin kypsynyt siihen, että joka kerta pitää olla toisenkin perheen mukana, kun menen lapsen kanssa puistoon. Halaun olla rauhassa tai tutustua muihinkin, miten milloinkin, joten koen jatkuvasti seuraansa tyrkyttävän pelkkänä riesana.
Muista, että kyseessä ovat vain sinun tunteesi, ei tosielämä lainkaan. Vain sinä koet tulleesi hylätyksi - asia, jota ei ehkä ole lainkaan tapahtunut, mutta jos jäät syyttelemään muita kuvitelmistasi, olet aika äkkiä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti. Vie nyt hyvä ihme lapsesi sinne leikkimään ja nauti siitä että hän on haluttua kaveriseuraa! Kyllä se tässä on tärkeintä eikä oma oletettu, itse tulkitsemasi egon kolaus jolle ei ole mitään faktaperusteita. Jos äiti inhoaisi sua, niin ei hän soittelisi lastakaan kylään. Viime kädessä lasten sosiaalistumisen takiahan puistoissa ym käydään, vaikka parhaimmillaan myös äidit ystävystyvät, mutta se on vain "plussaa" jos niin käy!
Kuten sanoin, väsymyksen takia mietin tämmöstä.
Toisaalta tulee ikävä olo heidän seurassa myös oman lapsen takia. Heidän lapsensa tykkää meidän lapsesta, mutta vanhemmat ei erityisesti. Ollaan varmaan hankalaa porukkaa...
Toisaalta heillä on omaankin lapseen aika erilainen suhde kuin meillä, kun lapsi on kokopäivähoidossa, vaikka äiti on aina kotona ja isällä vaan keikkatyötä silloin tällöin, eli hänkin on usein kotona. Voisivat siis ihan hyvin pitää lasta kotona koko ajan ja saisivat molemmat silti omaa aikaa. No joo, se oli off topic...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä varasi, ettet vahingossa ole se roikkuja että arvostelija. Sellainen ei ole haluttu yhdistelmä kavereissa.
jos jotakuta tuo ulkoilu ihmetyttää...
ap