mitenköhän perintö menee mummulani kanssa kun

että äitini täti kuoli suurehkon sisarusparven viimeisenä ja hänellä ei ollut lapsia, eikä testamenttia. Nyt siis kaikki 8 sisaruksen 17 lasta (osa näistäkin on kuollut ja perintö siirtyy vielä pienempinä osina heidän lapsilleen) perivät tädin.



Onneksi kyseessä ei ole mikään sukutila, vaan tädiltä jäi ainoastaan iso omakotitalo hyvällä paikalla. Aika nopeasti pääsivät yhteiseen päätökseen siitä, että talo myydään ASAP ja myyntituotto jaetaan perillisten kesken.



Mieheni isä taas kuoli äskettäin ja mieheni perii veljensä kanssa puolet sukutilasta. Toinen puoli kuuluu vielä elossa olevalle sedälle. Eli nämä jaetaan 25-25-50% ja kun tällä sedällä ei ole perillisiä, hänen kuollessaan se 50% jakautuu testamentilla veljien lastenlapsille, joita on tällähetkellä 14. Melkoista sillisalaattia tuostakin tulee aikanaan, koska miehen osuus menee suoraan tyttärellemme, joka on siis yksi näistä lapsenlapsista. Eli hän omistaa sitten 25% plus sen, mitä tuosta isosedän 50% jää jaossa kaikkien kesken. Uskoakseni lapsenlapset nostavat siinä vaiheessa kädet pystyyn ja myyvät tilan ja ottavat rahat. Olisi käytännössä mahdottomuus omistaa tila yhdessä, kun kaikki laskut ja maksutkin pitäisi jakaa perittyjen prosenttien mukaan. Ja lisäksi lapset ovat niin kaukaista sukua toisilleen, että hädintuskin ovat kuulleetkaan toisistaan... Omistapa nyt sellaisten kanssa joku sukutila sitten.

mummulaa säilyttää, niin karulta kuin se kuulostaakin. On aika vaikea noin isolla porukalla sopia käytöstä, siivoamisesta, ylläpidosta, laskuista ja remonteista. Väistämättä osa tekee, ja osa vain käyttää, ja siitä tulee riitaa ja katkeruutta.

Minusta siitä lapsuudestaan tässä suhteessa kannattaa luopua, ja hankkia oma kesäpaikka jostain muualta.

Ja saattaapa se tuon osan periminen olla kauhistuskin jollekin serkuksista. Miten tilanteesta pääsee pois jos ei halua osaa eikä arpaa paikkaan? Ajattelen niin, että olisi kohtuutonta myös joutua osallistumaan rahallisesti tai ajallisesti paikan kunnossapitoon jos sitä ei halua käyttää.

mummulaa säilyttää, niin karulta kuin se kuulostaakin. On aika vaikea noin isolla porukalla sopia käytöstä, siivoamisesta, ylläpidosta, laskuista ja remonteista. Väistämättä osa tekee, ja osa vain käyttää, ja siitä tulee riitaa ja katkeruutta.

Minusta siitä lapsuudestaan tässä suhteessa kannattaa luopua, ja hankkia oma kesäpaikka jostain muualta.

Ja saattaapa se tuon osan periminen olla kauhistuskin jollekin serkuksista. Miten tilanteesta pääsee pois jos ei halua osaa eikä arpaa paikkaan? Ajattelen niin, että olisi kohtuutonta myös joutua osallistumaan rahallisesti tai ajallisesti paikan kunnossapitoon jos sitä ei halua käyttää.

Niin, todennäköisesti jotkut haluaisivat rahaa eli eikö periaatteessa olisi mahdollista että joku maksaa toisen ulos osakkuudesta?

Ja mummulan pk voi saada myös tuottoa, metsästä.

Vaikeaa on miettiä.

Ap

voit sitten tarjoutua ostamaan koko mummulan. Tai sitten voitte paloitella paikan niin, että rahaa haluavat voivat myydä osuutensa metsästä, ja mummulan haluavat voivat ottaa osuuden talosta pihapiiristä.

eli nyt sen mummulan omistaa 6 perillistä, heiltä se menee joko rintaperillisille tai testamentilla kenelle tahansa. Voi käydä, että osuudet tulevat teille tai sitten ei.

eli nyt sen mummulan omistaa 6 perillistä, heiltä se menee joko rintaperillisille tai testamentilla kenelle tahansa. Voi käydä, että osuudet tulevat teille tai sitten ei.

Niin, askarruttaa se ajatus että kun näitä serkkuja on aika monta, eli neljätoista, niin osuuksia mummulasta olisi aika paljon.

Aika sen tietysti näyttää mitä tapahtuu.

perisit sen 1/6 osuuden mummolasta sisarustesi kanssa. Samoin muut lapsenlapset oman vanhempansa kuollessa, ellei siis se kuollut vanhempi ole testamentannut osuutta jollekin muulle.



Lapsettoman, joka ei erikseen ole tehnyt testamenttia, perii tämän vanhemmat. Mikäli nämä ovat kuolleet, menee perintö sisarille.

Kannattaa muistaa sekin, että jso yksikin perikunnan jäsen vaatii ositusta, on se toimitettava. Eli myytävä paikka ja jaettava rahat, tai sitten lunastettava se yksi tai useampi ositusta vaatinut ulos. Todennäköistä on, että 14 osakasta ei ole valmiita pitämään paikkaa yhdessä eikä se ole kaikille yhtä tärkeä.

eli nyt sen mummulan omistaa 6 perillistä, heiltä se menee joko rintaperillisille tai testamentilla kenelle tahansa. Voi käydä, että osuudet tulevat teille tai sitten ei.

Niin, askarruttaa se ajatus että kun näitä serkkuja on aika monta, eli neljätoista, niin osuuksia mummulasta olisi aika paljon. Aika sen tietysti näyttää mitä tapahtuu.

kun perinnönjako esim. teidän perheessänne tehdään, voidaan sopia, että yksi saa osuuden mummolasta ja muut jotain muuta samanarvoista.

mummulaa säilyttää, niin karulta kuin se kuulostaakin. On aika vaikea noin isolla porukalla sopia käytöstä, siivoamisesta, ylläpidosta, laskuista ja remonteista. Väistämättä osa tekee, ja osa vain käyttää, ja siitä tulee riitaa ja katkeruutta.



Minusta siitä lapsuudestaan tässä suhteessa kannattaa luopua, ja hankkia oma kesäpaikka jostain muualta.

mummulaa säilyttää, niin karulta kuin se kuulostaakin. On aika vaikea noin isolla porukalla sopia käytöstä, siivoamisesta, ylläpidosta, laskuista ja remonteista. Väistämättä osa tekee, ja osa vain käyttää, ja siitä tulee riitaa ja katkeruutta.

Minusta siitä lapsuudestaan tässä suhteessa kannattaa luopua, ja hankkia oma kesäpaikka jostain muualta.

On tietysti vaikea, mutta tällä hetkellä nuo sisarukset pitävät paikkaa sovussa. Yksi tai kaksi osakasta hoitaa asioita ja laskut maksetaan tietyltä tililtä ja tuottoakin kai tulee metsästä.

Osaan kyllä kuvitella pari serkkuani jotka eivät ehkä niin paljon välitä mummulasta vaan rahasta.

Se on arvokas paikka ihan historiallisestikin.

Kesäpaikka on muualla, tosin aika lähellä mummulaa.