Jätin henkistä ja muutakin väkivaltaa käyttävän miehen, otin lapset
ja häivyin (taas kerran, tällä kertaa viimeistä kertaa. Olen vanhemmillani kahden alle 3v lapsen kanssa, vaihtoehtoja ei enää jäänyt kun mies lutkitteli lasten kuullen, huusi kuin hullu mitättömästä syystä, katkaisi nettiyhteyden kodistamme (sanoin meneväni tekemään asuntohakemusta kaupungille).
Nyt sitten mies ja anoppini soittelevat, mutta en uskalla edes vastata enää miehelleni eikä huvita vastata anopillekaan. Mitäs tässä juridisesti pitää tehdä, laittaa tietysti avioerohakemus mutta sitten erikseen huoltajuuspaperit?
Pian minua aletaan syyttää lasten viemisestä isältään, mutta kun ne olosuhteet EIVÄT olleet hyvät lapselle, ja olen edelleen niin järkyttynyt ja loukattu, etten ole pariin päivään edes harkinnut puhumista miehelle.
Lasten elatus on siis minun harteillani kotihoidontuella, vai alanko anelemaan mieheltä ruokarahaa lapsille? mies jää asumaan omistusasuntoomme, omistaa siitä (velasta) 60%.
Tyhmiä kysymyksiä, mutta olen vieläkin shokissa, monen vuoden yhteiselon jälkeen tuntui että mies tuli todella HULLUKSI vaikka on ennemminkin ollut vaikea ja ilkeä, empatiakyvytön, halveksiva, kontrolloiva jne. Mustasukkaisuus aiheutti ilmeisesti tuon lutkittelun koska kävin baarissa viikko sitten..
Kommentit (22)
sinuna pistäisin heti avioeropaperit menemään käräjäoikeuteen (siinähän otetaan yhteyttä mieheen ja tuodaan erohakemus hälle tiedoksi, tulee harkinta-aika ym ja siinä sitten kestääkin, + kakkosvaihe) ja soitto lastenvalvojalle, koska senkin ajan saamisessa saattaa kunnasta riippuen kestää kuukausia.
Itse muutin toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa kun mies teki vastaavaa, tosin sain häneltä epäsuoran luvan muuttaa lapsen kanssa, koska olin työtön meidän kotipaikkakunnalla ja töitä sain toiselta kunnalta, eli perustelin lapsen parhaalla.
Heti viestiä kelaan että olette muuttaneet erillenne, näin saat korotuksen lapsilisiin. Elareita hakiessa sulla pitää olla näyttää se, että haette eroa ja asutte erillänne, muuten sitä raha-asiaa ei käsitellä. Suosittelen mahdollisesti myös sosiaalitoimiston visiittiä, siellä ovat ymmärtäväisiä. Ja todella, turvakoti on yksi vaihtoehto. Älä lasten takia palaa enää tuommoisen huorittelevan miehen luokse, koska onhan näitä viimeaikoina nähty mihin ihminen pystyy kun tajuaa että vaimo onkin oikeesti lähtemässä...
Mies aivopesee sua siellä, olet masentunut ihan selvästi ja tarviit omaa aikaa saada pääsi kuntoon. Uskon että kun saat oman kämpän ja pääset lasten kanssa perustamaan sitä omaa arkea, sun tilanne helpottuu huomattavasti ja taakka niskasta, rinnalta ja se möykky sisältäsi katoaa. Näin ainakin mulla kävi. Ja ihmeen ihanalta kuulosti kevään ekat linnunlaulut kun tajusin kuinka ihanaa elämä on ilman pelkoa, alistamista, haluttomuutta ja alituista surua.
Voimia sinulle, elämä kantaa!!! Ja rakkaus ei koskaan kuole, keskity lapsiisi! :)
juuri mietin, kuka edes uskoo miehestä mitään mitä kerron kun esittää kaikille ulkopuolisille niin ihanaa ja mukavaa (mua kohtelee kuin koiraa). En olisi IKINÄ uskonut että minulle käy näin, vahvatahoinen itsekin ja jostain syystä viime aikoina ollut apaattinen, passiivinen ja masentunut. Kaikki on hyvin kun herralla on hyvä päivä jos ei, nalkuttaa, haukkuu, ivaa, huutaa. Ap