Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
Luulen tietäväni tunteen, tosin tämä oma nolo juttuni tapahtui vain minun ja silloisen säädön kesken. Olin hänen luonaan yötä ja harrastimme seksiä kun menkkani alkoivat rytinällä - sänky oli totaalisen veressä (en vieläkään ymmärrä miten sitä verta voi tulla NIIN paljon!). Olin todella ihastunut silloin kyseiseen mieheen, joten tilanne oli hyvin nolo, olihan hänen sängyssään ikuinen merkki nyt sitten tuosta yöstä.
En ole tapausta kertonut edes parhaimmalle ystävälleni, koska tilanne oli niin nolo ja edelleen hävettää, vaikka siitä aikaa onkin. Kyseisen miehen kanssa emme sittemmin ole olleet yhteyksissä... Sinänsä inhimillistä, mutta ylitsepääsemättömän noloa. Tämäkin on ensimmäinen kerta kun tämän paljastan, ja varmasti myös viimeinen!
Minä olen aikoinani töissä päästänyt ilmoille sellaisen leijan, että kutsuttiin huoltomiehet paikalle! :D
Nauttimani ruoka ei suostunut kunnolla sulamaan työvuoroni aikana ja sitä lemua sitten leijaili oikein kunnolla pitkin miestenvaateosastoa. Pahimpaan käryyn osui esimies, joka teki hälytyksen huoltoon. Kassalta katselin kuinka kaksi huoltomiestä tähyili ilmanvaihtohormiin esimiehen selittäessä, että hajusta päätellen siellä on pakko olla kuollut rotta! :D
Et ole sattumalta Helsingin keskustassa pyörinyt viime yönä?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/helsingin-keskustassa-etsittiin-voima…
Joko ap uskaltautuisi kertomaan mitä tapahtui?
pojalta joka oli minuun ihastunut. Kääk, muistan vieläkin mitä siinä luki, vihreällä tussilla kirjoitettu.
Olitko se sinä?
Joko ap uskaltautuisi kertomaan mitä tapahtui?
en sylkenytkään viinejä ja sammuin vessan laittaille, mistä pomo raahasi taxiin. Olin vielä lähtiessä hokenut että tää on mahatautia.Kaiken lisäksi olin yrittänyt iskeä viininmaistattajaa. Hävetti mennä töihin seuraava päivänä kaameessa kankkusessa kun kaikki naureskeli mun "mahataudille".
Pikkumokia teillä. Mä olen mm hajottanut työnantajan omaisuutta, tuhansien eurojen laskut plus työkavereille ylimääräistä työtä. Useamman kerran olen tilittänyt kassan väärin ja joutunut selittelemään kassavajeita. Mokannut niin, että 40 asiakasta joutui kärsimään tästä, vähintään 40. Lisäksi pienempiä mokia, joista firmalle negatiivista palautetta. Unohdellut tavaroita ja firman autolla ajoin ilman valoja -> sakot. Ihme etten oo saanut vielä potkuja. Lisäksi tapellut työkaverin kanssa. Jne.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:44"]Tarjoilijana tiputtanut lasin viiniä morsiammen syliin. Lupaan, ettei mikään ole kamalampaa.
[/quote]
Morsiammen?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2012 klo 07:49"]
voin kai sitten kertoa.. multa tuli kurat housuun ja lemusin aivan hirveelle...
ap.
[/quote]eihän sille mitään voi, kyllä jokainen vatsataudin kokenut tietää mitä se on. Luulen että porukka on ollut pikemminkin myötätuntoista kuin myötähäpeissään. Joskus tällä palstalla joku kertoi että ekoilla treffeillä ravintolassa oli kurat tullut housuihin. Näitä sattuu ihmisille kaiken aikaa, ei me mitään koneita olla ja vatsa on joskus huonossa kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 22:24"]Mä käskin asentaa seinäelementit väärin päin. Ja niitä ei muuten voi enää korjata jos on seuraavakin kerros jo asennettu. Tästä poiki iso kasa kaikenlaista paskaa, meni varmaan useempi kymppitonni rahaa. Tai siis meni, ei "varmaan". Shit happens...
[/quote]
Jos on sama tapaus kuin luulen, niin meidän amkissa kerrotaan tästä tapauksesta rakennusinsinööri ko:ssa parillakin eri kurssilla. Tai on kerrottu.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 22:24"]Mä käskin asentaa seinäelementit väärin päin. Ja niitä ei muuten voi enää korjata jos on seuraavakin kerros jo asennettu. Tästä poiki iso kasa kaikenlaista paskaa, meni varmaan useempi kymppitonni rahaa. Tai siis meni, ei "varmaan". Shit happens...
[/quote]
Jos on sama tapaus kuin luulen, niin meidän amkissa kerrotaan tästä tapauksesta rakennusinsinööri ko:ssa parillakin eri kurssilla. Tai on kerrottu.
[/quote]
Jatkan vielä, että aina korostettu on sitä, että vaikka joskus rakennusalalla tuollaisia mokia sattuukin, niin tärkeintä on, ettei henkilövahinkoja tule ja rahalla niin väliä loppujen lopuksi. Ja ainahan voi muistella Lahden Säästötornia joka pääsi romahtamaan laadukkaan talvibetonoinnin seurauksena.
Oletko se vissii joka viilteli itseensä työpaikalla???
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 19:01"]Pikkumokia teillä. Mä olen mm hajottanut työnantajan omaisuutta, tuhansien eurojen laskut plus työkavereille ylimääräistä työtä. Useamman kerran olen tilittänyt kassan väärin ja joutunut selittelemään kassavajeita. Mokannut niin, että 40 asiakasta joutui kärsimään tästä, vähintään 40. Lisäksi pienempiä mokia, joista firmalle negatiivista palautetta. Unohdellut tavaroita ja firman autolla ajoin ilman valoja -> sakot. Ihme etten oo saanut vielä potkuja. Lisäksi tapellut työkaverin kanssa. Jne.
[/quote]
Onko sinusta pikkumoka jos on ilmeisesti hoitotyössä tappanut asiakkaan niin kuin joku tuonne kirjoitti. Ei siis tahallaan
Eli haluat kuulla mitä noloa muut ovat tehneet mutta kieltäydyt itse kertomasta mitä itse teit????
Aloitappa itse kertomalla se nolo jutskasi ensin.
Alotappa sinä katsomalla päivämääriä.
Tää ei kyllä ole edes paha, mutta olin töissä eräässä korkeakoulukirjastossa, jossa työvuoron päätteeksi piti kuuluttaa sellaisella kaijutinlaitteella kirjaston sulkeutuvan. En osannut käyttää laitetta oikein ja onnistuin jotenkin kuuluttamaan kaikkiin rakennuksen luokkahuoneisiin kuulutuksen "pim pom, ööö kirjasto suljetaan 15 min päästä".
Pikkujouluissa myös vedettiin työkaverin kanssa kauheat kännit, kun muut oli suhteellisen selvinpäin. Haukuin poissaolevia työkavereita, retuutin fyysisesti pomoa tanssilattialle, lopuksi todettiin työkaverin kanssa, että nämä bileet on ihan perseestä ja varastettiin käsilaukut täyteen firman juomia "salaa" pomon katsellessa keittiön ovelta. Matka ei oikein taittunut baariin humalatilan vuoksi, jolloin selvä työkaveri ajoi autollaan ohi ja poimi meidät jostain lumihangesta kyytiin. Oli hirveää töissä ainakin pari viikkoa tämän jälkeen. Terkut tutuille! :D
Kirjotinkin tuossa jo aikaisemmin omia ja muidenkin mokailuja ja tuli mieleen vähän lisääkin, esimerkiksi se kun nuorta naista haastateltiin liittyen Konginkankaan turmaan liittyen muistaakseni paikkana oli laskettelukeskus. Hänellä oli päässään valkoinen pipo missä sinisellä luki POSLIINI. Tämä näytettiin siis Ylen uutislähetyksessä jolla on varmaan satojatuhansia katsojia. Olisi toimittajan pitänyt olla haastattelematta tai pyytää ottamaan loukkaava (tilannetta ajatellen) pipo pois päästä. Kiva jos tämä tyyppi on innoisssaan kertonut kaikille ystäville ja sukulaisille että häntä haastateltiin uutisiin ja mitä jos vähän iäkkäämmät sukulaiset tämän näkevät tai?
Sitten varmaan on mainittukin se mediatutkija joka totaalisesti jäätyi kolmosen uutislähetyksessä. Alku muistaakseni sujui hyvin mutta en sitten tiedä mitä tapahtui, tuntui kuin lauseet jäivät kesken ja sekoittuiko Venäjä ja Neuvostoliitto ym. Haastattelusta ei tullut yhtään mitään, ihan kuin hän olisi unohtanut kaiken mistä piti puhua. Ja tietenkin sen voi katsoa yhä uudestaan ja uudestaan ainakin youtubesta. Voi kamala, surettaa niin hänen puolestaan. En selviäisi suoran tv-lähetyksen haastattelusta sitten niin mitenkään, mutta hassuksi asian tekee se, että tämä haastateltava nimenomaan on mediatutkija, onhan hän nähnyt ainakin satoja haastatteluja. Voi kurjuus. Itselleni joskus käy niin että jos vastaan johonkin kysymykseen pitkästi, unohdan totaalisesti mikä olikaan kysymys, varsinkin jos on työhaastattelu tai jokin muu jännittävä tilanne ja tuntematon haastattelija. Sitten vain yhtäkkiä tuntuu että lause jää kesken enkä tiedä ollenkaan mitä pitikään sanoa ja se vastapuoli on vähän hämmentyneen oloinen silloin.
Amerikkalainen uutistoimittaja sanoi sokeaa vuorikiipeilijää vahingossa homoksi. Ja onhan näitä pätkiä paljonkin youtubessa ja pitkin muutakin atk-verkostoa josta en nyt niin ole kovin perillä. Ministereiden julkiset sekoilut kuin liian paljon nautittu alkoholi tai vaikkapa seksiviestit jotka päätyivät julkisuuteen ja jonka vuoksi ministeri/kansanedustaja joutui eroamaan.
Kun näitä ajattelee niin helpottaa ehkä jonkin verran omaa oloa mokailun jälkeen. En ainakaan ole sitten ainoa töppäilijä joka välillä kärsii aivan hemmetinmoisista aivokatkoksista ja -pieruista.
Kirjoitin rivon kirjeen pari vuotta vanhemmalle likalle. Olin nuori, siis jotain 14v. Kaverin kanssa ensin naurettiin idealle, emmä edes muista tarkkaan miks mutta jotain tolkuttoman hauskaa siinä ideassa oli. Sitten runoilin paperille mitä kirjavimpia rivouksia kuin perverssi Runeberg konsanaan, kertoen mitä haluaisin tehdä ko. likan kanssa. Olin myös siis tolkuttoman ihastunut siihen likkaan. Ajattelin että hänkin ottaisi sen huumorina. Seuraavana päivänä kerroin kaverille että "Hei muistaks mitä eilen? Mä kirjoitin sen kirjeen." Toisin kuin odotin, kaveri katsookin naama vakavana takaisin, ja sanoo vaan "Etkä vitussa." Hän oli silminnähden hämmentynyt, ei uskonut mua. Silloin alkoi suuri häpeä painumaan hitaasti syvälle sieluun, ja jäi sinne. En ikinä sen päivän jälkeen kykenisi katsomaan ko. likkaa silmiin, ja aikaa tästä on kulunut vuosia. Ei olisi selkärankaa pyytää anteeksi häneltä tänäkään päivänä, mutta tapaukselle voin naurahtaa kyllä. Minulla ei ole mitään hajua miten tarinan nuori likka suhtautui kirjeeseen. Toivon mukaan poltti sen, leimasi minut pervoksi ja teki kaikkensa unohtaakseen minut ja koko tapauksen.
On kahdenlaisia häpeään johtavia asioita. On niitä jotka tapahtuvat spontaanisti, ja joita on vaikea estää. Näille on riitettävä anteeksiantoa ja ymmärrystä. Sitten on näitä joiden tekoa suunnitellaan pitkään ja hartaasti, ikäänkuin kylpien siinä ajatuksessa että "Tästä tulee ihan vitun magee juttu!", kun tosiasiassa valetaan vankkaa perustusta suurelle kartanolle, joka tässä vertauskuvassa siis symboloi majesteettista häpeää.
Joten mitä ikinä tapahtuikin, häpeäsi ei koskaan yllä minun tuntemani häpeän tasolle. Elossa minäkin olen edelleen, ja toimintakykyinenkin. Toipuminen tapahtuu väistämättä. Lohduttaudu siihen :)