(Hieman huvittunutta) Jupinaa miehestä - pitkä ov

Olimme perheeni kanssa viikonloppuna läheisessä kaupungissa ostoksilla. Kun kaikki pakollinen oli hoidettu, sanoin miehelle, että voisin käydä ostamassa pullon punaviiniä illalliselle. Mies sanoi, ettei hänellä oikein ole fiilistä, että hänellä on vähän sellainen arkinen olo, eikä huvita. Sanoin, että käyn sitten ostamassa pikkupullon, josta saa pari lasillista. Mies lähti ajamaan kotiinpäin sen sijaan, että olisi kääntynyt ostoskeskukseen. En viitsinyt siinä tyttöjen kuullen ihmetellä asiaa ääneen ja kotiin päästyämme olin jo unohtanut koko asian (läheiseen kaupunkiin on matkaa 30 kilometriä).



Illalla muistin sen viinipullon uudestaan, kun miehellä yllättäen fiilis palasikin, kun naapuri soitti, että on lämmittänyt saunan ja paljun. Mies kävi ostamassa itselleen muutaman oluen läheiseltä huoltoasemalta ja meni saunomaan. Tytöt lähtivät viettämään iltaa kavereilleen ja itse jäin yksikseni miettimään, että mitä hittoa just tapahtui...



Yhtäkkiä muistin, että näin oli käynyt aikaisemminkin. Minä juon alkoholia tosi harvoin, edellisen kerran join lasillisen viiniä jouluaterialla, sitä edellisen kerran lasillisen joskus viime kesänä, kun meillä oli vieraita. Yleensä nämä kerrat ovat olleet sellaisia, että mieheni on normaalien oluidensa sijaan päättänytkin ostaa viiniä ja on kaatanut minullekin lasillisen. En siis itse ole juuri koskaan halunnut ostaa alkoholia. Oluesta ja siideristä en pidä, joten miehen ostaessa niitä, en juo. Mutta siis, pari kertaa vuosien saatossa on käynyt niin, että olen sanonut lähteväni johonkin, jossa juon alkoholia tai olen ollut ostamassa sitä itse jostain syystä. Toisella kerralla mies intti aikansa, että minun täytyy mennä autolla - syytä en muista, mutta jostain syystä tämä oli ihan ehdottomasti välttämätöntä. Toisella kerralla mies "unohti" tuoda viinipullon, jonka olin pyytänyt häntä hakemaan, kun oli vieraita tulossa, olutta hän sen sijaan oli muistanut ostaa.



Näitä siis mietin ja vähitellen aloin kihistä kiukusta siinä yksin iltaa istuessani. Join kupin teetä, katsoin jonkin tyhjänpäiväisen sarjan ja menin nukkumaan. Heräsin puolen yön aikaan, kun tytöt tulivat kotiin ja juttelin heidän kanssaan hetken ja seuraavan kerran kolmen maissa, kun mies tuli riisiviinalle haisten nukkumaan. Yönkään aikana ei kiukkuni ollut laantunut ja kun mies aamulla yritti haisevana krapulaseksiä vongata ja vinkui aamukahvia ja lehteä sänkyyn, sanoin, ettei mulla oikein ole fiilistä, että on niin arkinen olo, että taidan nousta siivoamaan. Ja nousinkin imuroimaan. Makuuhuonetta.



Päivän ajan mies yritti moneen kertaan maanitella minua paremmalle tuulelle ja, kun en leppynyt, hän lopulta tuhahti, että hänen mielestään naisen ei kuulu juoda. "Kun sä kerran olet tuollainen naisellinen nainen muutenkin. Nainen juo, jos mies tarjoaa uliuliuliuli..." Ilmoitin, että jos mies kerran haluaa nukkevaimon vanhoiksi päivikseen, voin ostaa tälle pumpattavan barbaran ja mies voi kaataa tämän suuhun lasin skumppaa illalla ja se ehkä voi aamulla toimia korjaussarjanakin, kun mies painaa sitä nukkea. Sanoin vielä, että voin lahjoittaa jonkun mekoistanikin, ettei nukkevaimon tarvitse aina olla alastomana, eikä lastenkaan tarvitse tätä hävetä. Mies näytti siltä, kuin saisi sydänkohtauksen.



Nyt tää jo naurattaa. Olen vuosikausia elänyt tällaisen sovinistin kanssa tajuamatta asiaa itse, koska en tosiaan ole kuin ehkä sen kolme kertaa sen lasillisen viiniä itse halunnut juoda. =D Tänään ajattelin kuitenkin ajella läheiseen kaupunkiin, ostaa pari viinipulloa kaappiin ja liimata niihin lapun, josta käy ilmi, että ne ovat minun. Hitto, miehen fiilikset ja sovinismi eivät määrittele sitä miten minä harvat viikonloppuvapaani vietän.