missä välissä te äidit kuntoilette?

...liikuin seuraavin tavoin:

-teimme pitkiä lenkkejä kun esikoinen opetteli pyöräilemään ja pikkuveli istui vielä vaunuissa

-leikkipuistossa jumppasin mm. askeltamalla puomille ja vetämällä leukoja rekissä.

-uimahalliin mentiin aina lauantai-aamupäivisin, lapset polskivat ja minä olin lastenaltaan syvässä päässä ja tein niitä vesijumppaliikkeitä, joita siellä pystyi tekemään. Samalla silmät tietysti lapsissa koko ajan.

-iltaisin telkkarin edessä tein vatsalihaksia, kyykkäsin, punnersin, potkin ninja-potkuja joka suuntaan

-en koskaan käyttänyt hissiä, koska talossamme ei sitä ollut. Asuimme kolmannessa kerroksessa.



Nykyään en ole enää yh ja liikunnan harrastaminen on paljon helpompaa. Käyn salilla, juoksen ja hiihdän. Yleensä treenit ajoittuvat ilta-aikaan ja tiedoksi kaikille, että kyllä sitä voi ainakin kävelylle lähteä vielä klo 20, ei siitä yöunet mihinkään häviä edes tällaisella unihäiriöisellä.



n39

vauva vasta 5kk, mutta esim.lenkillä tulee käytyä arkisin aamulla, ipana rintareppuun ja koirat hihnaan ja menoksi.



Viikonloppuisin kun mies on kotona, käyn yksinäni aamulenkillä koirien kanssa, saa kuljettua vähän pitemmän lenkin ja koiratkin saa haistella rauhassa.



Lisäksi aina joskus illalla/iltapäivisin vaunulenkkeilyä. Jos uskaltaisin, voisin hyvin käydä iltaisin tai vloppuisin jossain ohjatuissa jumpissa tms, kun mies on kotona. Mutta olen liian arka menemään vieraiden ihmisten kanssa uuteen ryhmään:)

väsynyt, liikunnasta ei saa mitään iloa eikä energiaa. Päinvastoin, uupumus pahenee.

Nukutteko te muut hyvin? Jaksattako samalla tapaa harrastaa, vaikka nukkuisitte huonommin? Missä menee teidän jaksamisenne rajat? Kuinka paljon tarvitsette ihan vain löhöilyä sohvannurkassa kirja kädessä?

Mulla myös kolme lasta, nuorin 1,5v (imetän edelleen) ja vanhin ekaluokkalainen. En nuku hyvin, mutta liikunnasta saan todella paljon virtaa päivittäiseen pyöritykseen.

Jaksan mainiosti, kunhan saan iltaisin edes tunnin verran istuskella rauhassa vaikkapa uutisia katsoen (lapset nukahtavat yleensä viim. klo 21). Ja viikonloppuisin nukkua yhtenä aamuna pidempään (mies nousee lasten kanssa).

Eli liikunnan ohella tarvitsen myös vähän löhöilyä. Ilman liikuntaa kyllä väsähtäisin totaalisesti, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Että liikunnasta saisi energiaa ja jaksaisi paremmin. En vain tiedä jaksanko vielä näillä heräämisillä (6-7krt/yö) aloittaa, mutta ehkä pikkuhiljaa voisin aloitella kevyemmällä liikunnalla.

...mutta silti kävin lähes päivittäin pitkällä vaunulenkillä kun hän nukkui. Välillä saatoin imettää puistonpenkillä, jos vauva heräsi.



Raikkaassa ulkoilmassa sitä vaan jaksaa paremmin kuin sisällä nyhjäten, ja lenkin jälkeen olo on ihmeen energinen.



Mulla ainakin kroppa ja ulkomuoto vaikuttaa myös mielialaan ja jaksamiseen, eli kun saa liikunnalla kropan vauvan jälkeen jonkinlaiseen kuosiin, se piristää vaikka olisi muuten väsynyt.

Itselläni on kolme pientä lasta, joista nuorin vielä täysimetyksellä. Tuntuu vain niin kertakaikkiaan ylivoimaiselta lähteä lenkille tai ylipäätään raahautua lasten kanssa edes pihalle, vaikka se kyllä kuuluukin päivittäiseen ohjelmaamme.

Nukutteko te muut hyvin? Jaksattako samalla tapaa harrastaa, vaikka nukkuisitte huonommin? Missä menee teidän jaksamisenne rajat? Kuinka paljon tarvitsette ihan vain löhöilyä sohvannurkassa kirja kädessä?

Meillä pienin on rinnalla ja vanhin lapsi ekaluokkalainen.

Meille vanhemmille liikunta on tärkeää ihan oman itsemme kannalta. Aina kannustetaan lähtemään liikkumaan. Kotiäitinä jaksaa kuitenkin enempi kuin työssäkäyvänä.

Meillä kaikki lapset on nukkuneet hyvin, enkä jää valvomaan kun joku on joskus herännyt.

Joka päivä ehtii lukea ja tehdä käsitöitä niin miksei liikkua?

Puistoa en laske liikunnaksi.

37

Olen huomannut että kun on riittävän väsynyt, liikunnasta ei saa mitään iloa eikä energiaa. Päinvastoin, uupumus pahenee.

Ei sitä kuitenkaan ymmärrä muut kuin samassa tilanteessa olleet.

Paha on lähteä lenkille jos pystyssä pysyy vain vaunujen ansiosta.

Itse en kaikkina päivinä uskaltanut mennä edes postilaatikolle ilman vaunuja (vaikka vauva olisi ollut sisällä nukkumassa).

Rollaattori olisi ehkä ollut tukevampi vaihtoehto, mutta vaunuillakin pärjäsi.

kuntoilen kolme kertaa viikossa iltaisin, käyn pumpissa. ja voin kertoa että on vienyt hyvin noi yli 20 raskauskiloa :) ja mies on mukseujen kanssa kun vaimo jumppaa, ei siinä mene kun reilu tunti!

yleensä iltaisin. Käyn 2-3krt/viikossa salilla ja jumpissa. Mies käy myös pelaamassa jääkiekko 2 krt viikossa, tosin pelit ja treenit vie enemmän aikaa kun mun jumppa.



Miks te jotkut äidit ette ehi? en ymmärrä. Kotityöt hoituu sitten kun hoituu ja jos ei hoidu niin so what. Pääasia, että lapsien kanssa on joku.

on 1 lapsi 3v, aloitti juuri pk:ssa.



Mulla on joukkuelajin treenit 2x/vko, toiset arki-iltana (tällöin olen lapsen kanssa aamun ja tulen kotiin töistä klo 19:45 kun normaalisti tulen töistä vähän kuuden jälkeen) ja toiset viikonloppu-iltana (menee yht. 1.5h).



Lisäksi käyn juoksemassa tai hiihtämässä 2x/vko, toisen kerran arki-iltana ja toisen kerran viikonloppuna. Kumpaankin treeniin menee suihkuineen n. 1h 15min (lähden kotiovelta).



Mies on tietysti lapsen kanssa nuo ajat, ei ongelmaa.

Naiset, harrastakaa liikuntaa. Siitä tulee ihan oikeasti hyvä olo. Jaksaminen paranee, liikkuvuus paranee, koko yleinen olotila paranee. Joku laihtuminen, jos sellaista tapahtuu, on vain positiivinen sivutuote.

Meillä on miehen kanssa vuoropäivät, tai siis illat, liikunnalle. Kun toinen liikkuu, toinen on lasten kanssa. Yksinkertaista, jos on suurin piirtein normaalia työaikaa noudattava kahden aikuisen perhe. Kaiken lisäksi harrastan lajeja, joita pääsee suorittamaan suoraan kotiovelta - sauvakävelyä, juoksua, hiihtoa. Puntit tai esim. kahvakuula on helppo han. Ei kulu aikaa turhiin matkoihin ja vaatteiden vaihtoihin. Aamuvirkkuna painun lenkille viikonloppuaamuisin jo siinä vaiheessa kun muu perhe vasta heräilee. Se aika ei ainakaan ole keneltäkään pois.

Loppujen lopuksi kaikki on ihan itsestä kiinni. Laiska aina tekosyyt keksii. Omalla kohdallani herättäjäni toimi oikeastaan oman äitini sairastuminen. Tajusin, että lapseni tarvitsevat minua vielä kauan aikaa. Äitinä minun velvollisuuteni on huolehtia myös itsestäni ja jaksamisestani.

Siis sanomani piti, että puntit tai kahvakuula on helppo hankkia kotiin. Niillä saa ylläpidettyä meille keski-ikää lähestyville naisille niin tärkeää lihaskuntoa :)

ja jätän vauvani kuntosalin lastenvahdille.

yhdessä tuttujen äitien kanssa, lasten leikkiessä salin lastenhoitajien kanssa, mieheni hoitaessa lapsia. Nämä kaikki on todettu jo useaan otteeseen ja jopa yh:t tuntuvat liikkuvan.



Ymmärrän, jos ei pääse koko ajan, mutta hyväkuntoisena elämässä jaksaa paljon enemmän ja jaksaa myös sumplia näitä.



Jos ei ole kipeä, kaikki syyt on tekosyitä.

yleensä iltaisin. Käyn 2-3krt/viikossa salilla ja jumpissa. Mies käy myös pelaamassa jääkiekko 2 krt viikossa, tosin pelit ja treenit vie enemmän aikaa kun mun jumppa. Miks te jotkut äidit ette ehi? en ymmärrä. Kotityöt hoituu sitten kun hoituu ja jos ei hoidu niin so what. Pääasia, että lapsien kanssa on joku.

halutaan viettää aikaa perheen kanssa, ihan koko porukalla. Onhan se varmaan outoa.

Minulla on varmaan keskivertoa vähemmän tunteja vuorokaudessa kun ei tahdo aika riittää.

Työhön ja työmatkoihin menee 11 tuntia päivässä, nukkumiseen tarvitsen 8 tuntia ja aamutoimiin tunnin. Siinä jää enää 4 tuntia muuhun toimintaan. Illat perheen kanssa jää niin lyhyiksi etten raaski lähteä mihinkään salille tai jumppaan.

Nykyisessä elämäntilanteessa kuntoiluksi riittää kuntopyörän polkeminen silloin kun lapset nukkuu.

Ennen lasten nukkumaan menoa. Ei aina voi olla jompikumpi poissa.



Haluaisin itse salille, mutta ongelmana on se, että mies harrastaa myös liikuntaa 3krt/vko ja arki-iltoina kun tulee töistä ja ollaan syöty, kello onkin jo 17.30 ja lapset menee seiskalta nukkumaan. Yksin on tosi vaikea saada lapset nukkumaan (lapset ikähaitarilla 6kk-3,5v.) ja varsinkin vauva roikkuu tissillä ja heräilee paljon. Jotenkin siitä on tosi vaikea henkisesti irrottautua kun tietää, että toiselle jäisi silloin se kamala nukutusrumba. Itsekin toivon miehen olevan paikalla lasten nukkumaanmeno aikaan.



Jäljelle jää kyllä viikonloput ja silloin liikunkin, mutta arkenakin haluaisin. Se vain tuntuu ylivoimaiselta.



Ja mitä tulee siihen kun joku mainitsi, että huonosti nukkuneena jaksaa lähteä vauvan kanssa lenkille. On ihan eri asia olla väsynyt vauvan kanssa kuin vauvan ja kahden muun pienen lapsen kanssa.

tuollaisessa tilanteessa (en ole tuo lainaamasi kirjoittaja vaan joku aiempi "kuntoilija"). Mulla on onneksi täysin vapaat työajat ja 20 min työmatka. Kun haluan käydä lenkillä arki-iltana niin lähden yksinkertaisesti töistä tuntia aiemmin ja teen sitten lapsen nukahdettua lisää töitä.

Me ei hirveästi kyllä vietetä koko perheen yhteistä aikaa. Me molemmat vanhemmat vietämme kyllä lapsen kanssa paljon aikaa joka ikinen päivä myös ilman mitään kotityökiireitä tms. mutta kolmistaan meillä on aika pieniä hetkiä arkisin, viikonloppuna toki hieman enemmän. Mutta lähes koko ajan on niin, että toinen on päävastuussa lapsesta (ja todella antaa tälle kaiken huomionsa) ja toinen tekee mitä lystää. Meille sopii tämä ja lapsi vaikuttaa myös onnelliselta ja tasapainoiselta.

yleensä iltaisin. Käyn 2-3krt/viikossa salilla ja jumpissa. Mies käy myös pelaamassa jääkiekko 2 krt viikossa, tosin pelit ja treenit vie enemmän aikaa kun mun jumppa. Miks te jotkut äidit ette ehi? en ymmärrä. Kotityöt hoituu sitten kun hoituu ja jos ei hoidu niin so what. Pääasia, että lapsien kanssa on joku.

halutaan viettää aikaa perheen kanssa, ihan koko porukalla. Onhan se varmaan outoa.

Minulla on varmaan keskivertoa vähemmän tunteja vuorokaudessa kun ei tahdo aika riittää.

Työhön ja työmatkoihin menee 11 tuntia päivässä, nukkumiseen tarvitsen 8 tuntia ja aamutoimiin tunnin. Siinä jää enää 4 tuntia muuhun toimintaan. Illat perheen kanssa jää niin lyhyiksi etten raaski lähteä mihinkään salille tai jumppaan.

Nykyisessä elämäntilanteessa kuntoiluksi riittää kuntopyörän polkeminen silloin kun lapset nukkuu.

kun ei oikeasti jaksanut eikä lapsia saanut mihinkään (yh olen). Nykyään zumbailen kotona silloin tällöin 2v tyttäreni kanssa, kun hän tykkää kanssa tanssia mukana! Pyytää lähes päivittäin zumbaa, mutta itse en ihan joka päivä jaksa mutta laitan joskus lapsen iloksi zumban pyörimään muutenkin.

Ei aina voi olla jompikumpi poissa. Haluaisin itse salille, mutta ongelmana on se, että mies harrastaa myös liikuntaa 3krt/vko ja arki-iltoina kun tulee töistä ja ollaan syöty, kello onkin jo 17.30 ja lapset menee seiskalta nukkumaan.

Tätä tää just on. Selittelyä. Jos käyn itse tunnin lenkillä kun lapset katsovat pikkukakkosta ja mies heitä vahtii, niin millä tavalla se on perheeltä pois? Sen ajan voisin tietenkin käyttää vaikka vessan pesemiseen, mutta valitsen kuitenkin mieluummin lenkin. Ja miksi miehesi saa harrastaa klome kertaa viikossa ja sinä et yhtään? Eipä kuulosta järin reilulta. Pane mies hoitamaan oma osansa. Ja mitä taas tuohon kokkaamisen sun muuhun tulee, niin se on pelkästään järjestelykysymys. Meillä tehdään usein niin, että se, joka ei hae lapsia, tulee suoraan kotiin ja laittaa ruoanlaiton alulle. Monesti tehdään reilumpia satseja, jottei ruokaa edes tarvitse olla joka päivä laittamassa.

Olen 5 lapsen äiti, mies tekee reissutyötä mutta vastaan:

Pyydä äitiäsi, sitä ex-miehen äitiä?

Lapsen kummeja?

Osta hoitaja?

Kysy jos joku kaverisi vahtii?

Voisiko lapsella olla joku kaveri jolle voisi mennä säännöllisesti leikkimään kun selität tilanteen?

Lapselle oma harrastus jonka aikana pääset lenkille?

Valitse kuntosali jossa lapsiparkki?

Ota liikuntamuoto jota voi harrastaa lapsi mukana?

Kysy mieheltä jos katsoisi lapsensa perään harrastuksesi ajan?

Jos asenne liikuntaan on että perse puutuu, niin et sinä silloin pääse liikuntaa harrastamaankaan koska sen perseen kuuluu väsyä (polkemalla kuntopyörää tai pyöräilemällä ulkona)!

Ei äkkiä uskoisi että sinua kiinnostaa liikunta, vaan valittaa miten hankalaa elämäsi onkaan..

Ex-miehen vanhemmat asuvat yli 300 km päässä, eli ei onnistu. Pojan kummit asuvat myös yli 300 km päässä, eli ei onnistu sekään. Hoitajaan ei ole varaa, sillä olen työttömänä. Lapsi vielä niin pieni, ettei sillä ole harrastuksia. Mies ei ole lastan halunnut nähdä vuosiin, joten tuskin haluaa nyttenkään ja kaiken lisäksi asuu toisella puolella Suomea kuin me.

Ei se ole kovin helppoa lähteä pyytämään joltain monta kertaa viikossa, että voiko tulla hoitamaan lasta tai voiko mun lapsi tulla hoitoon jonkun luo, kun sitä liikuntaa kuitenkin olisi hyvä saada harrastettua ainakin se kaksi kertaa viikossa. Ja mitä mun asenteeseen tulee, haluaisin harrastaa sellaista liikuntaa, josta pidän, en mitä tahansa tylsää kuntopyöräilyä. Ennen lasta harrastin kamppailulajeja ja ratsastusta ja haluaisinkin harrastaa liikuntaa, jossa saa myös käyttää aivojaan pelkän hien pintaan saamisen lisäksi. Valitettavasti noilla kamppailulajisaleilla ja hevostalleilla ei juuri ole lapsiparkkeja...

yh nro 12