Tajusin juuri, etten välitä "ystävästäni" yhtään.

Ollaan tunnettu reippaasti yli 10 vuotta ja tunnetaan toisemme tosi hyvin. Kipeitä ja ihania asioita on jaettu. Joitain isoja "vikoja" suhteessamme on. Häneen ei voi luottaa yhtään, juoruaa kaikki yksityisimmätkin asiat heti eteenpäin kaikille joita vähänkään kiinnostaa. Eli en enää kerro hänelle asioitani. Hän ei ikinä ota yhteyttä, minä tavallaan olen ylläpitänyt kaveruuttamme, nähdään kyllä aina kun ehdotan ja on mukavaa yhdessä. Hän on sydämellinen ja hauska tyyppi.



Eilen meni kuitenkin överiksi. Oltiin baarissa ja hän alkoi käpälöidä ja vongata. :((( Niin on siis mies. Kyllä vitutti. Tänään ajattelin, että miksi ylipäänsä näen häntä enää? On viimeinen jota tapaan yhdestä vanhasta kaveripiiristä, joten olen kai halunnut pitää siitä kiinni, menneestä ajasta hänen kauttaan. Ja tajusin, että minua ei harmita yhtään, vaikka en enää ikinä näkisi häntä. Taitaa siis olla aika jättää hänet taakseni. Sehän käy helposti kun en enää ota yhteyttä.



Ei harmita, mutten ole mitenkään helpottunutkaan. Mulle on näköjään ihan sama näenkö häntä enää. höh



Ja koska kuitenkin kysytte, ollaan molemmat sinkkuja, en ikinä ryhtyisi hänen kanssaan suhteeseen, edes seksisuhteeseen. Ei ole mun tyyppiäni ja muutenkin.