Mitähän voi tarkoittaa kun äitini tuntuu tulevan pienestäkin määrästä alkolia humalaan

Mutta meillä alkoholistit perheenjäsenet on heti kättelyssä ruksittu pois potentiaalisten lastenhoitajien listalta. EI MISSÄÄN NIMESSÄ.

et saa äitiäsi lopettamaan juomistaan vaikka sanoisit ja tekisit mitä. tiedän kokemuksella, ei munkaan äiti kummoisemmaksi tullut vaikka sanoin etten enää uskalla jättää lapsia hänen kanssa kahden kun ottaa heti kuppia kun selän kääntää.



usein käännytään oveltakin pois kun huomataan että on ihan päissään, ei siellä oo kiva käydä

alkoholista johtuva dementtia, verisuonet tukossa ja maksa poksuu, eikä jaksa polttaa alkoholia. Tarkoittaa sitä, että äitisi pitäisi raitistua.

samoin kävi omalle äidilleni, kaappijuopolle

samoin kävi omalle äidilleni, kaappijuopolle

pikkuhiljaa, hiipien siinä niin voi käydä.

Sisäkalut alkaa olla moro, maksa ei pelitä enää...sori..

Siitä huomaa heti yhden kaljan jälkeen että on ottanut. No saa kuollakin mun puolesta.

nykyisin.

Alko-ongelmia on ollut vuosia ja vuosia. Välillä viikkojen/kuukausien selviä kausia, sitten taas viikkoja/kuukausia alkoholin käyttöä. Joskus vuosia sitten alkoholin käyttö oli paljon rajumpaa, joi itsensä jopa sammuksiin tai oli ainakin hyvin tolkku pois. Nykyisin on enemmän "tissuttelija", ja tuntuu että tulee nopeastikin ja pienemmästäkin määrästä humalaiseksi. Esim. on ollut päivällä vielä ihan selvä, mutta pari-kolme tuntia myöhemmin selvästi humalassa.

Mainittakoon että humalatila, pieni tai suuri, muuttaa hänen käytöstään ja persoonallisuutta. Puhetapa ja puheenaiheet muuttuvat heti. Hänestä tulee manipuloiva ja valehteleva marttyyri, joka haluaisi käydä loputtomia riidanhakuisia keskusteluja, ainoana toiveena saada toinen menettämään malttinsa ja sanomaan hänen mielestään "jotakin loukkaavaa", jolloin saisi siitä hyvän syyn vetää herneet nenään ja aloittaa suuren draaman ja riidan.

Lukemattomat hedelmättömät keskustelut on käyty hänen alkoholin käytöstään ja erityisesti sen vaikutuksesta lastenhoitomahdollisuuksiin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tietysti huolehdin: eikö alentunut toleranssin kehittyminen kerro jo maksan, haiman ym. elinten sairastumisesta?

Aivan kaikki täsmää. Paitsi että meidän äiti kivenkovaan väittää, ettei maksa-arvoissa tms. ole havaittu mitään poikkeavaa vielä tähän mennessä (hänen terveydentilaansa seurattiin muutama vuosi sitten pitkän ajanjakson aikana tiukasti, koska joutui isoon leikkaukseen).

Vituttaa ihan järkyttävästi, kun ei voi luottaa omaan äitiinsä. Ensinnäkään siinä, että jos hänelle kertoo mitään omia asioitaan, viimeistään seuraavan kännipuhelun aikana ne omat asiat kääntyvät itseäni vastaan (jo siis liittyvät mihinkään omiin tuntemuksiini, kokemuksiini, miesasioihin tms.). Toisekseen hänen vastuulleen ei kerta kaikkiaan voi jättää lasta, ei edes vähän isompaa, koska ikinä ei voi tietää alkaako hänen tehdä mieli viinaksia vaikka sitten keskellä yötä tai keskellä päivää. Ja kukaan ei saa sanoa mitään hänen juomisestaan, se puheenaihe on täysin tabu.

Enpä itsekään tiedä, miten suuri suru koittaa aikanaan kun äitistä aika jättää - niin paljon pahaa se ihminen on saanut aikaan sekä kännipäissään että muutenkin. Nyt on menossa jonkinlainen kuiva kausi, mutta valitettavasti vuosikymmenten juominen on näkynyt äitin persoonallisuudessa jo kauan, joskin pienessä humalassa hän on suorastaan sietämätön verrattuna selväpäiseen tilaan.

Äitini on käyttänyt erittäin rankasti viinaa noin 30 vuotta, kunnes kolme vuotta sitten joutui sairaalaan alkoholimaksatulehduksen takia. Eloonjäämisen todennäköisyys oli tuolloin lääkärin mukaan noin 50%. Kotiin päästettäessä korostivat, että seuraava sairaalakeikka on sitten viimeinen ja korkin on pysyttävä kiinni.



No, äitini oli ehkä kuukauden kuivilla ja sitten tissuttelu jatkui. Nykyään on ihan sekava jo yhdeksänkin aikaan aamulla, enkä todellakaan tiedä, onko juonut niin paljon, eikö maksa vaan enää kestä vai onko esim ottanut lääkkeitäkin.



Ja valitettavasti hänelläkin persoona muuttuu jo yhden drinkin jälkeen.

nykyisin.

Alko-ongelmia on ollut vuosia ja vuosia. Välillä viikkojen/kuukausien selviä kausia, sitten taas viikkoja/kuukausia alkoholin käyttöä. Joskus vuosia sitten alkoholin käyttö oli paljon rajumpaa, joi itsensä jopa sammuksiin tai oli ainakin hyvin tolkku pois. Nykyisin on enemmän "tissuttelija", ja tuntuu että tulee nopeastikin ja pienemmästäkin määrästä humalaiseksi. Esim. on ollut päivällä vielä ihan selvä, mutta pari-kolme tuntia myöhemmin selvästi humalassa.

Mainittakoon että humalatila, pieni tai suuri, muuttaa hänen käytöstään ja persoonallisuutta. Puhetapa ja puheenaiheet muuttuvat heti. Hänestä tulee manipuloiva ja valehteleva marttyyri, joka haluaisi käydä loputtomia riidanhakuisia keskusteluja, ainoana toiveena saada toinen menettämään malttinsa ja sanomaan hänen mielestään "jotakin loukkaavaa", jolloin saisi siitä hyvän syyn vetää herneet nenään ja aloittaa suuren draaman ja riidan.

Lukemattomat hedelmättömät keskustelut on käyty hänen alkoholin käytöstään ja erityisesti sen vaikutuksesta lastenhoitomahdollisuuksiin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tietysti huolehdin: eikö alentunut toleranssin kehittyminen kerro jo maksan, haiman ym. elinten sairastumisesta?

Aivan kaikki täsmää. Paitsi että meidän äiti kivenkovaan väittää, ettei maksa-arvoissa tms. ole havaittu mitään poikkeavaa vielä tähän mennessä (hänen terveydentilaansa seurattiin muutama vuosi sitten pitkän ajanjakson aikana tiukasti, koska joutui isoon leikkaukseen).

Vituttaa ihan järkyttävästi, kun ei voi luottaa omaan äitiinsä. Ensinnäkään siinä, että jos hänelle kertoo mitään omia asioitaan, viimeistään seuraavan kännipuhelun aikana ne omat asiat kääntyvät itseäni vastaan (jo siis liittyvät mihinkään omiin tuntemuksiini, kokemuksiini, miesasioihin tms.). Toisekseen hänen vastuulleen ei kerta kaikkiaan voi jättää lasta, ei edes vähän isompaa, koska ikinä ei voi tietää alkaako hänen tehdä mieli viinaksia vaikka sitten keskellä yötä tai keskellä päivää. Ja kukaan ei saa sanoa mitään hänen juomisestaan, se puheenaihe on täysin tabu.

Enpä itsekään tiedä, miten suuri suru koittaa aikanaan kun äitistä aika jättää - niin paljon pahaa se ihminen on saanut aikaan sekä kännipäissään että muutenkin. Nyt on menossa jonkinlainen kuiva kausi, mutta valitettavasti vuosikymmenten juominen on näkynyt äitin persoonallisuudessa jo kauan, joskin pienessä humalassa hän on suorastaan sietämätön verrattuna selväpäiseen tilaan.

Mistä näitä mummo-juoppoja oikein sikiää? Luottamus on mennyt jo aikoja sitten, valheiden ja kaiken p***an takia. Yritän enää jotain rippeitä mummoudesta pelastaa lapsilleni, haluan edes jonkinlaisissa väleissä olla äitiini, vaikka vaikeaa se on.

t. 8 (vai olinko 7)

Jos jollakulla on tietoa, kauanko ihminen ylipäätään enää elää tuossa tilassa (kun maksa on niin loppu että yksikin olut nousee päähän), ottaisin sen kiitollisena vastaan. Toki se on aina yksilöllistä, mutta olen niin monet kerrat miettinyt kauanko tätä vielä kestää.

Jos jollakulla on tietoa, kauanko ihminen ylipäätään enää elää tuossa tilassa (kun maksa on niin loppu että yksikin olut nousee päähän), ottaisin sen kiitollisena vastaan. Toki se on aina yksilöllistä, mutta olen niin monet kerrat miettinyt kauanko tätä vielä kestää.

t: 9

Edelliset vastaajat saattavat hyvinkin olla oikeassa, mutta toinen vaihtoehto on, että äitisi on alkanut käyttää lääkkeitä. Rauhoittavia lääkkeitä/unilääkkeitä. Valitettavasti lähipiirissä on kokemusta siitä, kun keski-iän ylittänyt nainen harrastaa tällaista sekakäyttöä. Jos vetää yhdenkin lasin viiniä noiden lääkkeiden yhteydessä, on ihan sekaisin.

maksa petä ensin niin voi tulla joku ylläripyllärinoutaja. Oma äitini sekakäyttäjänä sai vatsahaavan ja kuoli siihen. Maksa olisi ilmeisesti vielä jaksanut.

Maksa vetelee viimeisiään, sydämessä on kardiomyopatia, verenohennukseen syödään Marevania. Päälle viime keväänä sairastettu rintasyöpä ja erinäisiä kännissä kaatumisia.



Se mikä itseäni ihmetyttää on lääkärien vastuuttomuus. Pienellä paikkakunnalla äitini alkoholinkäyttö tunnetaan oikein hyvin, mutta silti hänellekin määrätään esim. unilääkkeitä. Äiti juoksee jos jonkun krempan takia lekurilla, mutta viinankäytöstä ei keskustella.



t. 11

nykyisin.

Alko-ongelmia on ollut vuosia ja vuosia. Välillä viikkojen/kuukausien selviä kausia, sitten taas viikkoja/kuukausia alkoholin käyttöä. Joskus vuosia sitten alkoholin käyttö oli paljon rajumpaa, joi itsensä jopa sammuksiin tai oli ainakin hyvin tolkku pois. Nykyisin on enemmän "tissuttelija", ja tuntuu että tulee nopeastikin ja pienemmästäkin määrästä humalaiseksi. Esim. on ollut päivällä vielä ihan selvä, mutta pari-kolme tuntia myöhemmin selvästi humalassa.

Mainittakoon että humalatila, pieni tai suuri, muuttaa hänen käytöstään ja persoonallisuutta. Puhetapa ja puheenaiheet muuttuvat heti. Hänestä tulee manipuloiva ja valehteleva marttyyri, joka haluaisi käydä loputtomia riidanhakuisia keskusteluja, ainoana toiveena saada toinen menettämään malttinsa ja sanomaan hänen mielestään "jotakin loukkaavaa", jolloin saisi siitä hyvän syyn vetää herneet nenään ja aloittaa suuren draaman ja riidan.

Lukemattomat hedelmättömät keskustelut on käyty hänen alkoholin käytöstään ja erityisesti sen vaikutuksesta lastenhoitomahdollisuuksiin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tietysti huolehdin: eikö alentunut toleranssin kehittyminen kerro jo maksan, haiman ym. elinten sairastumisesta?

eipä sitä koskaan tiedä, mikä sen juopon lopulta nappaa. Oma isäni kuoli lopulta tapaturmaisesti, ruumiinavauspapereiden mukaan sisuskalut oli jo aivan finaalissa (ja aivoinfarktin oli jo saanut vuosia aiemmin). Eli ei montaa kuukautta olisi mennyt muutenkaan, joten parempi äkkiä.