Pystyisikö olemaan parisuhteessa itseäsi varakkaamman miehen kanssa?
Minä en haluaisi olla, mutta kaverisuhteessa asia ei haittaisi niinkään.
Kommentit (27)
Tietysti. Mielummin minua varakkaampi kuin köyhempi.
Riippuu, miten paljon itseäni barakkaampi mies olisi. Jonkun sikarikkaan kanssa en pystyisi olemaan, tulisimme niin eri maailmoista ja todennäköisesti varallisuusero asettaisi minut epätasa-arvoiseen asemaan parisuhteessa.
Kyllä. Meillä on hyvin toverillinen suhde, emmekä pidä seksistä.
Miksen. Tai kyllä se riippuu vähän siitä joudunko syömään makaronia kun mies syö lihaa.
Vierailija kirjoitti:
En. En ole homo.
Varakkaamman naisen kanssa pystyisit, koska olet hetero?
En, olen syvästi rakastunut aviomieheeni.
Olen ollut ja todennut, että niin pihejä kuin he ovat johtaa siihen että heistä tulee miljonäärejä. Seurustelin erään erittäin rikkaan ja yhtä pihin miehen kanssa. En tekisi sitä uudelleen. Mutta se rakkaus, kyllä aika äkkiä rapisi rakkaus kun opin tuntemaan.
Mieluiten olen itseäni varakkaamman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ja todennut, että niin pihejä kuin he ovat johtaa siihen että heistä tulee miljonäärejä. Seurustelin erään erittäin rikkaan ja yhtä pihin miehen kanssa. En tekisi sitä uudelleen. Mutta se rakkaus, kyllä aika äkkiä rapisi rakkaus kun opin tuntemaan.
Jos pihistelyllä tulisi miljonääriksi niin Suomi olisi heitä täynnä.
Toki. Se ei ole paljon vaadittu mieheltäkään.
Jos se varakas on sivistynyt ja täysipäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En ole homo.
Varakkaamman naisen kanssa pystyisit, koska olet hetero?
Kyllä voisin.
Voisin, mutta onhan se kettumaista, kun kumppanilla on varaa kaikkeen kivaan ja itsellä ei (jos siis puhutaan isosta erosta). Toisaalta, onneks parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia tai halpoja.
Yllättävän hankalaa on ollut. Lähinnä sen osalta, että joudun työstämään omia pelkojani ja epävarmuuksiani. Mutta nykyään osaan myös nauttia ilman epämääräisiä syyllisyyden tunteita.
Mies on elämäni rakkaus. Ja minä hänen. Molemmat joudumme kohtaamaan jotain epävarmuuksia ja jännitteitä mitä olemme tämän elämän aikana taakoiksemme kasanneet. Mutta mikä sen ihanampaa kuin saada työstää tuollaisia asioita sellaisen ihmisen kanssa, joka hyväksyy sinut 100%:sesti. Tässä kokonaisuudessa varallisuus suuntaan tai toiseen ei paljoa merkitse loppujen lopuksi. Mutta mahdollistaahan se bonuksena paljon kivoja juttuja mistä nauttia kahdestaan.
N52, neljä vuotta yhdessä
Se vähän riippuu... Miten se kumppani sen kokee ja toimii eri tilanteissa. Jos vaatii multa samaa, mihin itsellä on varaa, no way. Toisaalta inhoan kaikkea holhoamista, eli, jos tarjoutuu jatkuvasti maksamaan ja hankkimaan lahjaksi, ei sekään ole hyvä. Jonkinlainen kompromissi pitäisi tehdä ja kiva olisi, jos se toinen osapuoli edes vähän hahmottaa asiaa itsekin, ettei tarvitse rautakangesta vääntää, mikä on homman nimi
Oma ihan aito kokemus on, että toinen osapuoli on tulotasoltaan ja varakkuudeltaan ihan eri sfääreissä. Vaikka kuinka yritin pitää kiinni siitä että maksan omat kuluni enkä lokkeile, homma meni jossain kohtaa aivan helkkarin vaikeaksi. On hankalaa maksaa puolet esim. kaikista yhteisistä jutuista (ravintolat, reissut, asuminen ym...) kun toinen haluaa tehdä ja mennä niihin oman tulotasonsa mukaan. Ymmärrän sen tietenkin, mutta itse aloin olla jo lähellä vararikkoa kun periaatteisiini kuuluu maksaa puolet. Toisinaan toinen halusi välttämättä tarjotakin, mutta lähtökohtaisesti hänkin oli sitä mieltä että ei ole reilua hänen kustantaa kaikkea.
Ei siitä pitkän päälle tullut mitään, oli pakko viheltää peli poikki. Kyllä se vaan helpottaa elämää (ja parisuhdetta) että molemmilla on edes suunnilleen samanlainen tulotaso.
En pystyisi. Varakkaat miehet, vaikka voivat olla kivoja ja kunnollisia, ovat kuitenkin niin kiinni omaisuuksissaan, rahassa, autossa, veneessä yms. Naisena tuntisin olevani vain yksi esine toisten joukossa.
En voi