Mitä mieltä, valehtelusta.

Mies on joskus valehdellut minulle pahastikin ja nyt olen varpaillani pienistäkin valheista. Tähdennettäkööt, että nämä valheet eivät liity mitenkään muihin naisiin, rahaan, alkoholiin (eli mies ei ole pettäjä, uhkapeluri tai juoppo).



Vähän aikaa on mennyt niin että en ajattele ollenkaan, että mies valehtelee. Mutta eilen se minusta sanoi, että yksityinen lääkäri oli käskenyt tuoda hänelle kirjallisena kunnallisen puolen verikokoeiden tulokset. Minä en silloin uskonut häntä, mutta en uskaltanut alkaa inttämään. Myöhemmin ajattelin "narauttaa" hänet valheesta. Sitten hän ei omasta mielestään ollut edes sellaista sanonut. Ja nyt en itsekään muista sanoko vai ei (tietenkin tässä tulee epävarmaksi).



Toinen valhe oli se, että sanoi äidilleen, että meillä on alennuskupongit eräseen juttuun (eli halusi asian kuulostavan äitinsä korviin halvemmalta...toisaalta ihan ymmärrettävistä syistä, mutta toisaalta ajattelen, että mitä hittoo se äidillensä on meidän raha-asioista tilivelvollinen). Alennusta me kyllä saadaan, mutta toisella tavalla kuin kupongeilla.. Hän puolustautui "miten muuten hän olisi sen sanonut".



Mitä mieltä noista? Haittaisko teitä "tuollainen asioiden käsittely" ja onko teidän mielestä "mitättömiä" valheita (jos tuo lääkärihomma nyt edes sellainen oli...eli sanoko mies vai ei, vai sanoiko vahingossa...ainakin suuttui kun yritin asiasta keskustella..mutta ehkä liian monta kertaa menin tenttaamaan).