Miten jaksatte te, joilla vauva ja ei enää päiväunia nukkuva isosisarus?

Aikaisin nukkumaan pitää mennä, että saa enemmän unta vuorokaudessa. Jos väsyttää jo klo 21 niin silloin.



Isommalle taas rutiinit, rutiinit ja rutiinit. Vauva kulkee mukana.

on kolme huonosti nukkuvaa lasta. Sitä on jotenkin oma unentarve muuttunut. Ennen en olisi voinut kuvitella pystyväni mihinkään ilman 8h yöunia. Nykyisin 5h unilla pärjään hyvin. Näinhän ei tietysti kaikille käy.



Ainoa konkreettinen neuvo jonka osaan sanoa, on että esikoisen ja keskimmäisen aikana laitoin kerran päivässä esikoiselle jonkun filmin pyörimään kun vauva nukkui. Torkuin itse siinä sohvalla vieressä sitten. Viikonloppuisin mies sitten heräsi aikaisemmin. Vaikka huonosti saan silloin enää itse nukuttua.



Iltahulinat taas on huomattavasti vähentyneet kun lapsia enemmän.

Sitten kun se vauva on siinä, niin sitä arkea eletään hetki kerrallaan, hulinoiden kanssakin. Mihinpä siitä pääsisi.:)



Meillä kyllä pitää paikkansa se, että esikoinen on ollut aina hyvä nukkuja ja helppo. Alussa oli rehellisesti sanottuna hankalaa. Meillä siis isompi lapsi normaalisti nukahtaa helposti, mut vauvan tulo aiheutti sen, että illta ja yöt meni ihan pipariksi. Joskus oli sellaisia iltoja, että minä kannoin vauvaa alakerrassa ja mies isompaa yläkerrassa, ja välillä vaihdettiin porrastasanteella lapsia ettei voimat lopu. Sitten, kun nämä oli puolenyön jälkeen saatu nukkumaan, pienempi kohta taas heräsikin syömään, ja isompi heräsi ulvomaan ja itkemään ja häntä ois pitänyt (juuri minun tietenkin) paijata.



Mut pikkuhiljaa helpotti, ja nyt kun pienempi on 9 kk niin menee oikeastaan aika hyvin. Isompi menee nukkumaan kahdeksalta, vauva kymmeneltä ja herätään aamulla klo 7. Yöllä on muutama herätys kun vauva tkee hampaita. Olen mä rehellisesti sanottuna joskus henkisesti aika väsynyt, vuorokaudessa ei ole yhtään sellaista hiljaista hetkeä että vois hetkeksi istahtaa. Pienempi nukkuu normaalisti pitkät unet aamupäivällä, jolloin isomman kanssa ollaan ulkona, eikä sitten loppupäivästä torku kuin vartin pätkiä.



Mut näillä mennään, vois olla tosi paljon huonomminkin tämä päivärytmi.

Sehän se onkin vielä, että kun vamhempi ei nuku päiväunia, niin päivään ei jää hetken hetkeä, että saisi olla rauhassa omine ajatuksineen. Siihen väsyin jo yhden kanssa välillä kotona ollessa, ja ensimmäinen sentään nukkui, totta kai, päivaäunia, vaikkakin lyhyitä. Mutta sentään hengäshdystaukoja jäi.



Jaa-a; jaksaisikohan sitä?

Yösyötöt lopetin kun lapsi alkoi syödä kunnon iltapalan puolen vuoden ikäisenä, isompi oli 2.5v ja päivälevoksi katsoi joka päivä "Nemoa etsimässä"-leffan, kuopus nukkui kolmet puolen tunnin-tunnin unoset päivässä ja yöllä 12h yhdellä heräämisellä, jolloin nukutin hänet uudestaan. Hyvin jaksoi.

Meilläkin esikoinen hyvä nukkuja. Ei käytännössä ikinä herää yöllä. Vauva taas nukkuu levottomasti, viime yönä laitoin tutin ja käänsin neidin takaisin selälleen mooooooonta kertaa. Kääntyy siis unissaan mahalleen eikä osaa siinä jatkaa unia. Ihan pikkuvauvana nukkui hyvin, mutta nyt ilmeisesti hampaat ja uudet motoriset taidot sotkevat unia. Yösyötöt loppuivat onneksi jo 4 kk iässä. Vaan ei meillä siis siltikään täysiä öitä nukuta.. Esikoinen nukkui tässä iässä jo täydet yöt.



Esikoinen on nyt alkanut jättää päiväunia pois, ei siis nuku enää joka päivä. Joskus laitan hänet päivällä nukkumaan vasta melko myöhään, eilenkin nukkui vasta 14-16, mutta mun oli pakko nukuttaa hänet, vauva oli heräillyt yöllä ja olin aivan sippi. Vauvalla on kahdet päiväunet joista toiset siis klo 14->. Nukuin sitten itsekin kun lapset nukkuivat. Tämä tietenkin aiheutti sen, että esikoinen meni yöunille vasta klo 22 eli omaa aikaa iltaan ei jäänyt. Mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi on jo aika omissa touhuissaan viihtyvä, niin voin rentoutua samalla kun vauva nukkuu ja esikoinen leikkii itsekseen (kuten nyt). Kohta lähdetään varmaan pyörähtämään ulkona esikoisen kanssa (vauva toivottavasti nukkuu vaunuissa vielä), en jaksa ottaa siitä kovaa stressiä jos ei joka päivä jaksa ulkoilla sitä "standardi kahta tuntia". Muutenkin olen toisen lapsen kohdalla rennompi, en enää vedä megastressiä jokaisesta pikku asiasta kuten esikoisen kanssa aikoinaan.



Tosi tosi väsynyt olen kuitenkin lähinnä henkisesti siihen jatkuvaan hälytysvalmiudessa oloon. Odotan jo kuumeisesti stiä että mies jää isäkuukaudelle parin kuukauden päästä, kaikki on niin paljon helpompaa kun on kaksi aikuista talossa päivisin. Suosittelenkin miettimään, olisiko teidän perheessä mahdollista miehen esim. jäädä vuorotteluvapaalle vauvavuoden ajaksi? Meille se ei ollut taloudellisesti mahdollista, mutta paljon helpommalla olisin itse päässyt siten.



Olen silti tyytyväinen että toinen lapsi hankittiin, leikkivät nyt jo yhdessä vauvan tasoisia leikkejä, tykkäävät toisistaan (esikoinen on toki myös mustasukkainen välillä), vauva fanittaa isosiskoa ihan kympillä. :) Vauvaa ei tarvitse samalla tavalla viihdyttää kuin esikoista aikanaan, koska viihdetoimisto löytyy omasta takaa. Se on siis helpompaa kuin yhden lapsen kanssa. Mutta en silti sano että ainakaan tässä vaiheessa kaksi lasta menisi siinä missä yksi, heillä on kovin erilaiset tarpeet tässä vaiheessa.

oli jo jättänyt päiväunet pois. Nukkui lisäksi huonosti yönsä, heräili yli kymmenenkin kertaa. Oli tosi hankalaa, en saanut päivällä levättyä ollenkaan, koska esikoinen on menevä tyyppi ja haluaa koko ajan jotain aktiviteettia, videoita ei jää tuijottamaan kuin muutamaksi minuutiksi. Eikä viihdy missään kainalossa köllötellen ollenkaan. En olisikaan hankkinut pikkusisarusta esikoiselle niin pian, mutta kun ekan lapsen saamiseen meni neljä vuotta niin emme arvanneet, että kakkonen tärppäisi toisesta yrityskierrosta :) olimme varautuneet useamman vuoden yritykseen, jos koskaan onnistuisimmekaan. Eka vuosi oli siis superhankala, nyt toisen vuoden alkaessa on vähän helpottanut. Esikoinen viihtyy jo hetken itsekseen, osaa käydä pissalla itse, syödä itse ja sellaista.

Meilläkin esikoinen hyvä nukkuja. Ei käytännössä ikinä herää yöllä. Vauva taas nukkuu levottomasti, viime yönä laitoin tutin ja käänsin neidin takaisin selälleen mooooooonta kertaa. Kääntyy siis unissaan mahalleen eikä osaa siinä jatkaa unia. Ihan pikkuvauvana nukkui hyvin, mutta nyt ilmeisesti hampaat ja uudet motoriset taidot sotkevat unia. Yösyötöt loppuivat onneksi jo 4 kk iässä. Vaan ei meillä siis siltikään täysiä öitä nukuta.. Esikoinen nukkui tässä iässä jo täydet yöt.

Esikoinen on nyt alkanut jättää päiväunia pois, ei siis nuku enää joka päivä. Joskus laitan hänet päivällä nukkumaan vasta melko myöhään, eilenkin nukkui vasta 14-16, mutta mun oli pakko nukuttaa hänet, vauva oli heräillyt yöllä ja olin aivan sippi. Vauvalla on kahdet päiväunet joista toiset siis klo 14->. Nukuin sitten itsekin kun lapset nukkuivat. Tämä tietenkin aiheutti sen, että esikoinen meni yöunille vasta klo 22 eli omaa aikaa iltaan ei jäänyt. Mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi on jo aika omissa touhuissaan viihtyvä, niin voin rentoutua samalla kun vauva nukkuu ja esikoinen leikkii itsekseen (kuten nyt). Kohta lähdetään varmaan pyörähtämään ulkona esikoisen kanssa (vauva toivottavasti nukkuu vaunuissa vielä), en jaksa ottaa siitä kovaa stressiä jos ei joka päivä jaksa ulkoilla sitä "standardi kahta tuntia". Muutenkin olen toisen lapsen kohdalla rennompi, en enää vedä megastressiä jokaisesta pikku asiasta kuten esikoisen kanssa aikoinaan.

Tosi tosi väsynyt olen kuitenkin lähinnä henkisesti siihen jatkuvaan hälytysvalmiudessa oloon. Odotan jo kuumeisesti stiä että mies jää isäkuukaudelle parin kuukauden päästä, kaikki on niin paljon helpompaa kun on kaksi aikuista talossa päivisin. Suosittelenkin miettimään, olisiko teidän perheessä mahdollista miehen esim. jäädä vuorotteluvapaalle vauvavuoden ajaksi? Meille se ei ollut taloudellisesti mahdollista, mutta paljon helpommalla olisin itse päässyt siten.

Olen silti tyytyväinen että toinen lapsi hankittiin, leikkivät nyt jo yhdessä vauvan tasoisia leikkejä, tykkäävät toisistaan (esikoinen on toki myös mustasukkainen välillä), vauva fanittaa isosiskoa ihan kympillä. :) Vauvaa ei tarvitse samalla tavalla viihdyttää kuin esikoista aikanaan, koska viihdetoimisto löytyy omasta takaa. Se on siis helpompaa kuin yhden lapsen kanssa. Mutta en silti sano että ainakaan tässä vaiheessa kaksi lasta menisi siinä missä yksi, heillä on kovin erilaiset tarpeet tässä vaiheessa.

Esikoinen käy kerran viikossa kaupungin aamupäiväkerhossa, käymme kerran muskarissa, muuten yritämme elää sosiaalista elämää, meillä on paljon lapsiperheitä ystävinä. Yleensä kerran viikossa menemme päiväksi mummulaan, mummulareissut on lapsen mielestä kivoja, mummu osallistuu muutenkin hoitoapuna paljon. Siinä siis esikoisen viihdykkeet.. Ei tuo tylsistyneeltä vaikuta.

enemmän lapsia, sitä vähemmän noita nukutus- ym oikkuja. Kun arkirutiinit vedetään "liukuhihnalla", ei lapsillekaan yleensä tule mieleen niitä kyseenalaistaa (menevät vaan "massana"). Jos tuo vaikutti kauhealta, niin toki se muu kuin arkirutiinit on sitten erilaista, yksilöllistä ja huomioivaa jne. Mutta sujuvaa:)



Opeta esikoinen nukahtamaan itse omaan sänkyyn, ja opeta myös että vaikkei päivällä nukuta, niin pötkötetään yhdessä äidin kanssa. Saat torkahtaa taapero kainalossa, se on minulle päivän paras hetki :)

meillä 6-vuotias vielä nukkuu päiväunet, muuta vaihtoehtoa ei ole.