prolaktinooma, hyvänlaatuinen aivokasvain??

Lääkkeistä minulle tuli oksettava olo ja silmissä "pyöri", joten lääke oli pakko ottaa illalla just ennen nukkumaanmenoa. Eli sen vuoksi mielummin olen ilman lääkitystä kuin elän noiden "raskausoireiden" kanssa. Minulla lapset syntyneet 2000, 2009 ja 2011. Tauti todettu 2004. 1. ja 2. raskaus lähtivät todella helposti, mutta tuohon viimeiseen raskauteen täytyi ensin prolaktiini laskea lääkehoidolla alas (lopetin imetyksen 1/2010 ja tulin raskaaksi 6/2010-->keskenmeno ja 08/2010 onnistui).

nostan ja kysyn millaisilla arvoilla teillä on kasvaimet löytyneet?



Minulla prolaktiini 3250 ja odotan magneettiin pääsyä. Elättelen vielä toivoa että olisikin vain stressiä tms, mutta onko se edes mahdollista noilla arvoilla?



Oireina kiertohäiriöitä, maitovuotoa ja päänsärkyä.

Onko teillä ollut korkeaan prolaktiinitasoon, muiden hormonien (mm.estrogeeni) mataliin tasoihin ja/tai lääkitykseen liittyvää väsymystä? Kuinka olette sen kanssa pärjänneet?

Kummasti helpottavaa kuulla ettei tämä kai kummoinen juttu olekaan.

:)



ap

Itselläni todettiin vuodenvaihteessa lukuisten Loimaan aluesairaalakäyntien jälkeen Tyks:ssä aivolisäkkeen kasvain. Prolaktiiniarvot olivat määrittelemättömän korkeat eli käytännössä, kun mittauslaitteen numeraaliset asteikot päättyvät miljoonaan niin tästä voi jotakin päätellä. Helmikuussa 2014 kävin Loimaan aluesairaalassa himean heikentyneen oikean silmän näön takia. Lääkärin toteamus oli, että näköni on toisessa silmässä ollut varmasti jo pidempään heikompi, mutta huomasin sen itse vasta tuossa kohtaa. Oletin itsekin näin, kunnes loka-marraskuussa näkö todella alkoi sumentua ja sain kuin sainkin ajan ihan silmälääkärille. Tätä ennen kävin optikon näöntarkastuksessa 2 eri optikkoliikkeessä, koska ensimmäisen optikkoliikkeen lääkäri lopetti koko tutkimuksen 2 minutin jälkeen ja totesi ettei tiedä missä vika ja kehotti kääntymään loimaan aluesairaalan puoleen. Toisella optikolla kirjoitettiin lähete silmäpolille tyksiin, jonne oli tarkoitus siis mennä uudenvuoden jälkeen. No sitten se show alkoi heti joulupyhien jälkeen. Jumalattomat päänsäryt ja näkö ihan nollassa oikeassa silmässä. Ennen uuttavuotta kävin 3 päivänä perätysten loimaan aluesairaalassa, jossa kipujen kerrottiin johtuvan stressipäänsärystä, lihasjumista, migreenistä, flunssasta ja milloin mistäkin. Parit kipupiikit hain sieltä peräkkäisinä päivinä ja hirveät määrät kipulääkkeitä aina buranasta panacodeihin. Tähän rumbaan kyllästyin vuoden viimeisenä päivänä ja otin itse yhteyttä silmäpoliklinikalle Tyksiin, koska kivut oli valtavat ja painetta oikean silman alla/takana tuntui olevan järjettömästi. Pääsin kuin pääsinkin päivystysajalla vielä samana iltana sisälle. Tuo virolais-suomalainen silmälääkäri tosin olisi kaivannut tulkkia kaverikseen, koska en saanut mistään mitään selvää. Luullessani, että hän passitti minut kotiin tapahtuikin käänne. Olin hissin edellä jo, kun yhtäkkiä hoitaja samalta osastolta pyysi minua odottamaan "kuljetusta". Hieman hämmentyneenä odottelin ja sairaalan sisällä minut siirrettiin toiseen rakennukseen ja otettiin hetimmiten osastolle ja muutaman tunnin odottelun jälkeen kaikki mahdolliset kuvat päästä. Juurikin noista kuvauksista päästessäni takaisin osastolle kello paukahti puolenyön ylitse ja ulkona alkoi hirveä rakettien jytke. Vaan eipä tarvinnut ainoatakaan itse katsoa, kun kyseinen osasto oli kuin bunkkeri. Tuosta ajankohdasta hivenen eteenpäin ja 2 lääkäriä tulevat yhdessä kertomaan löydöksestään joka siis paljastui tuolloin prolaktinoomaksi. 58 mm jötikkä, jonka leikkausta alettiin heti suunnitella. 4 päivää sairaalassa maattuani olin jo henkisesti valmistautunut leikkaukseen, kunne lääkärit lyövätkin tiskiin, että ei leikata vaan hoidetaan lääkkeillä ja voit lähteä kotiin. Nyt vajaa 8 kuukautta myöhemmin popsin edelleen Cabaseria (kasvainlääke) kolmena päivänä viikossa ja Thyroxinia (kilpirauhaslääke) ihan joka päivä. Näkö on palautunut silmään about 85% (jäänee hieman tuo kaukonäkö heikommaksi). Juuri kävin labrassa viime viikolla ja tänään pitäisi tulla viimeisimmät tulokset.

Alunperin siis CRP 47, TSH 0,37, T4V 9.1, prolaktiini määrittelemättömän korkea ja Gluk 15.

Viimeisimmissä oli jo saatu testosteroni kohoamaan ja prolaktiinitkin sinne miehelle normaalille tasolle.

Jännityksellä odottelen tämän päivän soittoa.

Kiitän ja kuittaan.

Numerona 6 tänne muutama vuosi sitten kirjoittelin. Tilanteeni on nyt se, että reilu kuukausi sitten otettiin prolaktiiniarvot ja vuosi imettämisen lopettamisesta arvo 3941... Eli uusia ennätyksiä tehdään! Eilen olin pään magneettikuvauksissa ja ensi viikolla tulee tulokset. Viimeisen vuoden aikana painoa tullut n. 13kg, joten nyt, kun saan alata syödä lääkettä, toivottavasti painokin alkaa pudota! Vetämätön olo, ei vain jaksa :(

Minulla näkö on mennyt todella heikoiksi, vetämätön olo eikä paino putoa vaikka vedän 16 viikon nutrikuureja. Labra-arvot tapissa mutta endokrinologi kehottaa jumppaamaan ja epäilee minun syövän salaa. ,yös kolesteroliarvo on 8 vaikka syön kuurien välillä lähinnä vain kalaa, kasviksia ja marjoja sekä pehmeitä rasvoja. Korkeat kortisoliarvot johtuvat kuulemma siitä, että jännitän kun joudun käymään sairaalan labrassa.

Joo. Väsymyksen, voimattomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja toistuvan masennuksen vuoksi tutkittiin kaikkea. Magneettikuvassa oli sellan liikakasvua 10mm. Sitä ei selitetty selvästi suomeksi mulle ja unohtui asia niin lääkäreiltä ja minulta. Työkyvyttömyyseläke tuli masennuksen vuoksi. Sain masennuslääkettä, jota söin leväten pari vuotta ja lopetin vähitellen omin päin. Olo oli sen jälkeen suht hyvä. 5v. kuluttua sattumalta huomattiin uudestaan muun asian vuoksi tehdyssä magneettikuvauksessa löydös. Asiaan paneutuva erikoislääkäri aloitti tutkimukset yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Kasvanut, mutta ei näköhäiriöitä. Prolaktiini noin 44 000 ja testosteroni olematon. Ymmärrettävästi seksi ei kiinnostanut. Cabaser 0,5 syömään, se pienentää prolaktiinin määrää ja kutistaa kasvin. Cabaser aiheutti pari viikkoa pääkipua ja pahoinvointia, mutta myöhemmin oireet vähenivät loppuen lähes kokonaan. Virkeämpi on olokin ollut ja olen tehnyt töitä ahkerammin, mutta vielä itkettää joskus helposti.

Moi vaan, pistän nyt omankin kokemuksen tänne. Olen 24v. ”Mies” ja koko nuoruuteni kärsinyt samoista oireista kuin muutkin täällä. Hakeuduin sitten viimesyksynä testotesteihin kun ajattelin että pakko olla niissä vika kun ei tämä olo voi olla normaalia, vaikka siihen asti olin näin luullut. No kyllähän niissä vikaa oli, testoarvot olivat muistaakseni 3,1. Siitä sitten urologi teetti prolaktiinitestit ja olivat sen 24 500. Magneettikuvista löytyi noin 2,5cm kasvain. Siitä sitten endokrinologiapuolelle ja sieltä sain Cabaser-lääkityksen, 1 tab x2 viikossa. Niitä olen nyt popsinut ja prolaktiini oli viimetesteissä pudonnut 500 tietämille ja testo noussut 6 paikkeille, olossa en mitään huomattavaa eroa ole kyllä vielä huomannut. Muuten tässä ei minua enää mikään ahdistaisi, sen kun söisin nappeja ja odottelisin, että olo paranee. Mutta kun tämä on ollut todennäköisesti koko minun murrosikäni ajan ja jos testot ollut siinä 3 paikkeilla niin ei siinä kovin mieheksi kasveta millään tavalla. Enkä tiedä mitä kaikkea tämä on aiheuttanut. Olen kyllä kiitollinen nopeasta diagnoosista ja lääkityksestä mutta murrosikä jäi vähän vaiheeseen ja se tässä harmittaa.