Jos ystävänne kysyisi:"Tunnetko alemmuuskompleksia seurassani?"

En tarkoituksella, mutta mä en varmaan pystyisi estämään sitä. Sitten kokoaisin itseni ja mumisisin jotain ympäripyöreää siitä, kuinka me kuitekin olemme lähtökohtaisesti aika erilaisia ja siksi tuonkaltainen vertailu olisi aika hedelmätöntä...

joo, yhden ystäväni seurassa tunsin, tosin ymmärsin sen vasta kauan ajan kuluttua, ja siksinkin yhteydenpitomme lienee katkennut...olin köyhempi,en niin kultturelli,jotenkin vain en niin hieno ihminen...

mulla on kyllä omat alemmuuskompleksini ja mua katsoessa voi kuvitella niitä olevan vielä enemmän kuin on, mutta vaikka joskus olisikin ollut jotain komplekseja ko. henkilöä kohtaan, ne kyllä häviäisivät siinä vaiheessa ihan täysin.



Eikä mulla kyllä muutenkaan ole alemmuuskomplekseja tiettyjä ihmisiä kohtaan - tiedän vaan, etten ole kaunis tai hoikka tai aina se fiksuinkaan, ja sosiaalisesti olen varsin kömpelö, joten mulla on alemmuuskompleksi suhteessa siihen täydelliseen naiseen, joka haluaisin olla. Nään ihan riittävän hyvin muiden virheet, ettei mun tarvitse itseäni niihin verrata, vain siihen täydelliseen minään.

ihan siitä mitä tuntisin. Jos tuntisin alemmuuskompleksia niin todennäköisesti sen tunnustaisin. Jos en niin sanoisin että en tunne.

Sit tekisin vastakysymyksen, tunteeko hän ylemmyydentunnetta seurassani.



eikai kukaan ole niin tyhmä, että menee tuommoista kaveriltaan tivaamaan, vaikka kuinka oman pään sisällä asiaa analysoisi

Jos tuntisin alemmuuskompleksia, sanoisin että joo ja jos en niin sanoisin että en. Mun parhaat ystävät on kyllä ystäviä siksi että me ollaan tasavertaisia ja hyväntahtoisia toisiamme kohtaan. Kysymyshän kertoo kysyjän epävarmuudesta, jos hän olisi ystväni haluaisin kuulla enemmän aiheesta, joku häntä silloin vaivaa.