Lue keskustelun säännöt.
MÄ en enää tiedä mitä tehdä miehen haluttomuuden suhteen :(
15.02.2012 |
Ollaan n. 35 vuotiaita, meillä on 2 ihanaa lasta. Ollaan oltu yhdessä 16 vuotta. Meillä ei vaan enää seksihalut kohtaa alkuunkaan. Kohta olen ollut ilman seksiä taas 5 kk. En enää tiedä mitä ihmettä tekisin, ihan pala nousee kurkkuun, kun ajattelen, että tällaistako on loppuelämäni. Vartaloni menee hukkaan ja vuodet vierivät, naisellisuuteni rapistuu. Olen nainen, haluan läheisyyttä ja seksiä, olisin valmis seksiin lähes koska vaan, kunhan mies vaan näyttäisi minulle merkkiä.
Nyt on tilanne sellainen, että olen niin uskomattomassa puutteessa, että olen puhunut asiasta miehellä miltei päivittäin. Sanonut suoraan, etten voi elää tällaisessa seksittömässä parisuhteessa enää kauaa. Sanoin jopa, että saisinko mennä vieraisiin, vain seksin takia, mies mulkaisi minua ja naurahti päälle, että just joo, hyvä vitsi.
Mies masturboi joka ikinen päivä. Tiedän sen, on suihkussa jopa 30 min putkeen, menee vessaan kännykkänsä kanssa ja istuu siellä 30 min, mutta ei vedä sen jälkeen vessaa jne. Ei tässä mitään, itsekin harrastan itsetyydytystä, mutta eilen sanoin miehelle, että jos hän mitenkään voisi vaikka olla 3 päivää vetämättä käteen ja katsoisi, jos sitten vaikka haluaisikin minua. Ei sanonut yhtään mitään eikä edes katsonut minuun. Itse saatan päivittäin (varsinkin nyt) tyydyttää itseni, mutta silti se ei poista halujani miestäni kohtaan. Mutta jospa miehelläni vaan on alempi seksuaalivietti ja siksi ehdotin, että pidättäytyisi vaikka muutaman päivän tuosta omasta kädestään. Tuskin kokeilee, kun ei ottanut sanomaani kuuleviin korviinsa.
Illalla itkin taas salaa ja katsoin itseäni pelistä. Olen kaunis ja hoikka, miksi en kelpaa. Olen ehdottanut, että menisimme seksuaaliterapiaan, mutta ei ei ei semmoiseen todellakaan mies aio ryhtyä. Ei mene lääkäriinkään, kun sitäkin ehdotin, että mittauttaisi testosteronitasonsa. Pyysin myös häntä suoraan kertomaan, jos ei vaan enää halua minua. Mutta ei sitäkään myöntänyt. Olen jopa sanonut hänelle, että ehkä meidän pitäisi alkaa miettiä eroa, koska tuskin hänkään on onnellinen, jos ei minua seksuaalisesti enää halua ja minä en ainakaan voi enää tällä tavalla elää.
Tämä on kamalaa ja henkisesti niin raastavaa. Elämässä on toki paljon muutakin, kuin seksi. Minulla on ystäviä, harrastuksia jne. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun erotiikka puuttuu elämästä kokonaan, se on kamalaa. Olen ehdottanut myös seksileluja ja seksileikkejä, ei mies sellaiseen pelleilyyn ahlua osallistua. En vaan enää tiedä mitä helvettiä voin tehdä?? Rakastan miestäni, hän on upea isä lapsillemme, huolehtii koko perheestä, ei juo, lyö, nimittele, ei koskaan huuda lapsellemme eikä minulle. Hyvä mies siis, enkä haluaisi todellakaan luopua hänestä. Mutta tämä asia vaan syö minut kohta elävältä. En halua elää näin. En halua elää parisuhteessa, joka on kuin pelkkä ystävyyssuhde.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta. Ja mainittakoon, että ennen lapsia mies oli kyllä seksuaalisesti aktiivinen. Jopa päivittäin. Ehkäpä tosiaan on vaan niin, että minä en enää sytytä. Vaikka omasta mielestäni olen nyt paremman näköinen kaikinpuolin, kun nuorempana. Olen myös itsevarmempi, kokeilunhaluisempi, spontaanimpi jne. Joka päivä mietin, voisiko oikeasti vika kuitenkin olla minussa, mutta en keksi sitten niin millään, mitä voisin tehdä toisin. Enkä todellakaan ole mikään nalkuttava vaimo, meillä menee muulla saralla oikein hyvin.
Vinkkejä, asiallisia kommentteja ja neuvoja kaipailisin. Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea :).
Kommentit (53)
Luin, ja teki pahaa. Toivon, etten ikinä ole tuossa tilanteessa, samalla toivon, ettet sinäkään olisi.
Haluttomuus toisinaan on normaalia ja okei. Mutta kyllä tosiaan uskon, että varmaan syö naisen (miehen) elävältä. =(
Jokainen varmaan haluaa tuntea edes toisinaan sen tunteen, kun oma kumppani haluaa sua niin, että järki meinaa lähteä. Kun se himonsekaisin katsein ja halusta paksulla äänellä lähes vaatii sua antautumaan (en nyt puhu mistään väkisinmakaamisesta kuitenkaan). Siinä kuin sekin on mukavaa, kun itsekin saa olla aloitteentekijä, näyttää oman halunsa paljaasti ja häpeilemättä ja antaa toisen nauttia siitä tunteesta, kun häntä halutaan, tässä ja nyt.
Sinä et nyt käsittääkseni saa kumpaakaan, et tuntea tuota kumppanisi halua, etkä toisaalta edes hyväksyntää aloitteellesi.
Totaalinen haluttomuuskaan ei voi olla kyseessä, jos mies kuitenkin viihtyy kätensä parissa. Multa on neuvot loppu, sisko. Tunnut viisaalta naiselta, olet kertomasi peruteella lähestynyt asiaa monin eri tavoin eikä varsinaisesta painostuksestakaan kai voi puhua, kerran olet 5 kk kärvistellyt ja nyt vasta puhut asiasta päivittäin... Kyllä pitäisi miehen tajutakin, miksi hieman painostetaan, voi hitto!
En tiä, toivottavasti saat vinkkiä joka auttaa tilanteessasi. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä helpottaako tietää, etten ole ainoa. Tavallaan kauhistuttaa, että joku muukin joutuu elämään samanlaisessa seksittömässä liitossa. En toivoisi tätä kenellekään!
Minun on nyt kyllä mietittävä tarkkaan, mitä haluan. En vaan voi odottaa vuosia, josko ongelma katoaisi itsestään. Löydän itseni vielä keinustuilista ja kadun, etten kuunnellut itseäni ja tarpeitani. Niin en voi elää.
Ap
Mies olikin hommannut 10 vuotta nuoremman ja 20 kiloa kevyemmän painoksen meikäläisestä, joten ei se nyt kumma ole jos ei kotona maistunut. Ei kai miehetkään idiootteja ja sokeita ole.
Luin, ja teki pahaa. Toivon, etten ikinä ole tuossa tilanteessa, samalla toivon, ettet sinäkään olisi.
Haluttomuus toisinaan on normaalia ja okei. Mutta kyllä tosiaan uskon, että varmaan syö naisen (miehen) elävältä. =(
Jokainen varmaan haluaa tuntea edes toisinaan sen tunteen, kun oma kumppani haluaa sua niin, että järki meinaa lähteä. Kun se himonsekaisin katsein ja halusta paksulla äänellä lähes vaatii sua antautumaan (en nyt puhu mistään väkisinmakaamisesta kuitenkaan). Siinä kuin sekin on mukavaa, kun itsekin saa olla aloitteentekijä, näyttää oman halunsa paljaasti ja häpeilemättä ja antaa toisen nauttia siitä tunteesta, kun häntä halutaan, tässä ja nyt.
Sinä et nyt käsittääkseni saa kumpaakaan, et tuntea tuota kumppanisi halua, etkä toisaalta edes hyväksyntää aloitteellesi.
Totaalinen haluttomuuskaan ei voi olla kyseessä, jos mies kuitenkin viihtyy kätensä parissa. Multa on neuvot loppu, sisko. Tunnut viisaalta naiselta, olet kertomasi peruteella lähestynyt asiaa monin eri tavoin eikä varsinaisesta painostuksestakaan kai voi puhua, kerran olet 5 kk kärvistellyt ja nyt vasta puhut asiasta päivittäin... Kyllä pitäisi miehen tajutakin, miksi hieman painostetaan, voi hitto!
En tiä, toivottavasti saat vinkkiä joka auttaa tilanteessasi. =(
Et uskokaan, kuinka kaipaan stiä, että minua halutaan. Ne kerran, kun seksiä sitten harrastamma, on se minun aneluideni tulosta ja tunnen joka soslulla, kuinka mies vain suorittaa, että pääsisi tilanteesta pois. Ei edes katso minua, kuvittelee varmaan päässään panevansa jotain ihan toista.
En pysty enää suoranaisesti tekemään aloitetta, koska mies on lytännyt itsetuntoni niin maanrakoon tässä asiassa, että kuvittelen aina miehen suostuvan lopulta vain säälistä. En halua seksiä ihmisen kanssa, joka ei halua minua. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Se tunne, kun mies katsoo minua "sillä tavalla", sitä en ole tuntenut aikapäiviin ja nyt alkoi itkettää..
Ap
Mies olikin hommannut 10 vuotta nuoremman ja 20 kiloa kevyemmän painoksen meikäläisestä, joten ei se nyt kumma ole jos ei kotona maistunut. Ei kai miehetkään idiootteja ja sokeita ole.
Mistäs sitä koskaan tietää, mitä toinen puuhaa selän takana. Mutta me olemme vasta aika nuoria n. 35-vuotiaita ja olen kyllä hoikka ja urheilullinen (171 cm, 60 kg). Pidän itsestäni hyvää huolta. Mutta kuten sanoin, mistäs sen tietää, vaikka en uskokaan että miehellä olisi joku toinen. Itse ehdotin eroakin ja mies on sitä jyrkästi vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtekää laivalle. Molemmat saa panna ketä haluaa.
Sillä erotuksella, että pisimmillään mies on pihdannut putkeen 3 vuotta. Normaali selibaatin kesto on noin vuoden verran, eli meillä nusaistaan noin kerran talvessa, muuten ollaan ilman.
En vain jaksa enää. Meillä on nyt eroprosessi käynnissä. Ei se seksin puuttuminen pelkästään, vaan se, että hellän ja haluavan kosketuksen puuttuminen on saanut itsetuntoni aivan maan rakoon, kadottanut kaiken läheisyyden parisuhteestamme ja aiheuttanut sen, ettei päähäni enää edes mahdu muuta kuin avioliitto ja sen ongelmat. Olen ollut aivan äärettömän yksinäinen avioliitossani, rukoillut mieheltäni edes viittätoista yhteistä, kahdenkeskistä minuuttia viikossa - turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et uskokaan, kuinka kaipaan stiä, että minua halutaan. Ne kerran, kun seksiä sitten harrastamma, on se minun aneluideni tulosta ja tunnen joka soslulla, kuinka mies vain suorittaa, että pääsisi tilanteesta pois. Ei edes katso minua, kuvittelee varmaan päässään panevansa jotain ihan toista. En pysty enää suoranaisesti tekemään aloitetta, koska mies on lytännyt itsetuntoni niin maanrakoon tässä asiassa, että kuvittelen aina miehen suostuvan lopulta vain säälistä. En halua seksiä ihmisen kanssa, joka ei halua minua. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Se tunne, kun mies katsoo minua "sillä tavalla", sitä en ole tuntenut aikapäiviin ja nyt alkoi itkettää.. Ap
Voin uskoa sua. =( Oma tilanteeni on seksiasioiden suhteen ihan hyvä, tosin suhteenikin on "vasta" 4 vuotta vanha, joten sietää ollakin. Jossain vaiheessa kuitenkin suhde uhkasi mennä vähän turhan kaverilliseksi, vietettiin kyllä kahdenkeskeistä aikaa ja viihdyttiin hyvin yhdessä, mutta kun oli töitä ja harrastuksia ja vaihtelevia työvuoroja, niin meinasi olla sitten hiljaista seksirintamalla. Ei suoranaisesti niin, että sitä ei olisi ollut, tai ainakaan haluttomuutta, mutta sellaista kaiketi ihan normaalia, että kun toinen tekee aloitteen, niin toinen empaattisesti suukottaa takaisin ja sanoo "ei nyt kulta, väsyttää tosi paljon". Eikä siinä mitään, sellaistahan se välillä on.
Taisin tehdä näitä torjuntoja siinä kuin mieskin, mutta tietysti kun sen itse tekee, niin ei se sillä tavalla jää muistiin. Mutta annapa olla, kun itse tulee torjutuksi, niin kyllä se vaan on kova kolaus! Okei, yksi, kaksi menee vielä, mutta jos toistuvasti torjutaan, niin kyllä tosiaan menee halut tehdäkin niitä aloitteita. Että miksi tekisin, kun ei toinen halua, eikä halua painostaa, vaan jää odottamaan, että toinen tekisi... Siinä vaan käy helposti niin, että kun kuluu pidempi aika ilman seksiä, niin se jää helposti päälle. Ja sitten kun sitä lopulta harrastetaan, niin on sitten odotuksia ja paineita, joita on vaikea kohdata ja täyttää. Jos nyt vaikka pari harrastaa seksiä joka ilta, niin niinhän se vaan on, että joku kerta on ihan okei, joku taas räjäyttää taivaat. Sitten kun sitä harrastellaan vähemmänlaisesti, niin se kerta voi olla juuri se vähän "huonompi" kerta, vaikka siitä odotti juuri sitä taivaat räjäyttävää...
Sekin vielä, että kun sitä harrastaa usein, niin se ajatus pysyy ikään kuin yllä ja kynnys sen harrasteluun on matalampi ja halutkin säilyvät, näin mä olen itse kokenut.
Tästä tuli jaarittelua, mutta olin pääsemässä siihen, että jossain kohtaa kun (puolin ja toisin) näitä torjuntoja oli ollut ja seksin määrä hiipunut, niin otin sen myös omassa suhteessani puheeksi. Että sitä vaan olisi saatava useammin, ei tarvitse just nyt jos oikeasti väsyttää, mutta ajatuksia tarvitsee nyt suunnata siihen suuntaan, että tässä lähipäivinä, eikä vain yhtenä päivänä, vaan useampana peräkkäin... Mies onneksi ymmärsi vinkin ja ollaan yhteisesti todettu juurikin tuo, kuinka se tietty vireys pysyy yllä, kun vaan pidetään se yllä.
Seksi nyt on aika tavallista, silti hyvää, vaikka eteneekin yleensä tiettyjä kaavoja. Mutta ne on kaavoja, joista me nautitaan, yhtä lailla kuin kaavoista poikkeamisistakin!
Ei tämä tietysti sinua auta, että "kun vaan saisit sen miehen harrastamaan useamman kerran putkeen, niin kyllä se siitä", kun lähtökohtainen ongelma olikin nimenomaan se, ettei sitä miestä saa innostumaan... Vähän vaan taustaksi, että saan kyllä kiinni siitä mitä tarkoitat. Apua tästä ei siis ollut sen enempää kuin aiemmastakaan kirjoituksestani, sori!
nyt on hiukka kiireinen hetki,koitan jotain vastata. Olen kokenut tismalleen saman 5v sitten ja nyt ikää minulla 40v. Tai sitten, kun tilanne jatkuu edelleen. Minäkin ehdotin terapiaa, mutta mies vaan nauroi. Niinpä sitten kävi mitä en todella toivonut, että työstä tuttu mies ihastui minuun ja aloimme pitämään yhteyttä. Puolen vuoden päästä hän sai houkuteltua minut sänkyyn ja ei voisi kuvitella ihanampaa seksiä kuin mitä häneltä olen saanut. Niin hellää ja huomioivaa,oma mies kun tyydytti itsensä ja alkoi nukkumaan. Sanomattakin selvää, ettei tämä ollut mikään fiksu ratkaisu ja kadun sitä, ja tosi vaikeaa on ollut rakastaa toista miestä ja saada häneltä huomiota ja elää kuitenkin toisen kanssa lasten vuoksi. Ja mieheni on hyvä isä ja hoitaa ainakibn puolet kotihommista, mutta välilämme ei vaan ole enää kaveruutta kummempaa. Itsetuntoani olen saanut takaisin tuon toisen miehen myötä (minulla myös mitat 169cm, 51kg, joten kiloista tai ulkonöstä asiat eivät ole kyllä johtuneet). Eli oman miehen kanssa seksiä kerran parissa kuussa ja sekään ei oikeasti enää minua kiinnosta kun tiedän millaista seksiä ja hellyyttä voi olla olemassa. Viimeksi kilahdin omalel miehelleni nettipornosta kun lapset ihmettelivät mitä ihmeen tahnaa työtuolilla on....ei olisi pitänyt kilahtaa, mitäpä minua enää kiinnostaa mitä puhaa.
Eli minun elämäni meni näin ja varmaan menee vielä seuraavat 5vuotta, että saan lapset kohtuu isoiksi. Harmittaa kaikkien puolesta, mutta en tiedä miten muuten olisin jaksanut, vaikka rankkaa tämä on näinkin. Toivottavasti sinulle koittaa vähän aurinkoisemmat ja helpommat ajat!
Haleja ja koita lohduttautua sillä, että meitä on muitakin ja ei tämä välttämättä elinikäinen tuomio ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaapa yhteistä aikaa keskustelua varten. Sanokaa miehelle, että ette kestä ilman hellyyttä. Ehdottakaa, että olette miehen kanssa sylikkäin vaikka 15 min. vuoteessa ennen nukahtamista, mutta täysin ilman mitään seksiä. - Jos tällä ehdotuksella ei ole mitään vaikutusta, alkakaa katsoa pornoa miehen nähden ja masturboikaa samalla hieman ääntelehtien. Jos ei tälläkään ole mitään vaikutusta, etsikää uusi mies.
aikaa on kulunut niin kauan. Ehkä itse luovutin ja aloin elämään omaa elämää kun miehelleni en kelvannut. Harmittaa, sillä tulemme muuten hyvin toimeen ja arki rullaa, mutta en oikeastaan enää tunne kuin sääliä miestäni kohtaan :(
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on hiukka kiireinen hetki,koitan jotain vastata. Olen kokenut tismalleen saman 5v sitten ja nyt ikää minulla 40v. Tai sitten, kun tilanne jatkuu edelleen. Minäkin ehdotin terapiaa, mutta mies vaan nauroi. Niinpä sitten kävi mitä en todella toivonut, että työstä tuttu mies ihastui minuun ja aloimme pitämään yhteyttä. Puolen vuoden päästä hän sai houkuteltua minut sänkyyn ja ei voisi kuvitella ihanampaa seksiä kuin mitä häneltä olen saanut. Niin hellää ja huomioivaa,oma mies kun tyydytti itsensä ja alkoi nukkumaan. Sanomattakin selvää, ettei tämä ollut mikään fiksu ratkaisu ja kadun sitä, ja tosi vaikeaa on ollut rakastaa toista miestä ja saada häneltä huomiota ja elää kuitenkin toisen kanssa lasten vuoksi. Ja mieheni on hyvä isä ja hoitaa ainakibn puolet kotihommista, mutta välilämme ei vaan ole enää kaveruutta kummempaa. Itsetuntoani olen saanut takaisin tuon toisen miehen myötä (minulla myös mitat 169cm, 51kg, joten kiloista tai ulkonöstä asiat eivät ole kyllä johtuneet). Eli oman miehen kanssa seksiä kerran parissa kuussa ja sekään ei oikeasti enää minua kiinnosta kun tiedän millaista seksiä ja hellyyttä voi olla olemassa. Viimeksi kilahdin omalel miehelleni nettipornosta kun lapset ihmettelivät mitä ihmeen tahnaa työtuolilla on....ei olisi pitänyt kilahtaa, mitäpä minua enää kiinnostaa mitä puhaa.
Eli minun elämäni meni näin ja varmaan menee vielä seuraavat 5vuotta, että saan lapset kohtuu isoiksi. Harmittaa kaikkien puolesta, mutta en tiedä miten muuten olisin jaksanut, vaikka rankkaa tämä on näinkin. Toivottavasti sinulle koittaa vähän aurinkoisemmat ja helpommat ajat!
Haleja ja koita lohduttautua sillä, että meitä on muitakin ja ei tämä välttämättä elinikäinen tuomio ole!
Kiitos viestistäsi. Itse haluan erota tästä liitosta ennen kun voin alkaa ajatella toista miestä elämääni. Toki kuvittelen jatkuvasti millaista olisi elää jonkun toisen kanssa, sellaisen, joka haluaa minua. Eikä sitä koskaan tiedä, jos kuitenkin tähän liittoon jään vielä ja sama jatkuu edelleen, että mistä sitä itsensä löytää. Sitä kun keho miltei huutaa kosketusta ja läheisyyttä. Ja tiedätkö, se että mies ei halua minua ja meillä on niin pitkään ollut seksittömyyttä, että pelkään tämän johtavan lopulta siihe, että vaikka mies muuttuisikin takaisin ennalleen, en tiedä miten itse pystyisin vain unohtaa tai päästä niiden ajatusten yli, että teekeeköhän mies tämän aloitteen nyt säälistä tms. Pelkään, että itsetuntoni on jo niin alamaissa, että en vaan jaksaisi enää uskoa miehen haluihin, vaikka hänen puoleltaan seksiehdotuksia alkaisikin tulla.
Ap
meilläkin tilannetta kesti n. 3v ja kun vaan puhuin ja puhuin niin alkoihan mies välillä sitten oma-alotteisesti sänkypuuhiinkin, mutta tuossa vaiheessa olin jo tavannut tämän toisen ja tiesin millaista seksi voi olla (juu, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lukiosta saakka!). En minäkään todella sivusuhdetta ajatellut, mutta lasten kannalta tämä on toistaiseksi paras ratkaisu ja mies nimenomaan pyysi, että jaksaisin vielä muutaman vuoden lasten takia (ehdotin eroa). Meillä tosin tuo itsetyydytys ei taida miehellä olla niin yleistä, mutta jostain syystä olin niin ällö ettei häntä kiinnostanut ja sit kun kiinnosti, ajattelin jo että velvollisuuden tunnosta kun olen asiasta mainunnut. Ja juuri itse totesi, että kun meillä ei nykyään ole seksiä koskaan ja jos on niin minua ei oikeasti kiinnosta vaan minusta huomaa että teen sen velvollisuudesta ja näinhän tuo on, tosin en suoraan myöntänyt. Usko pois, sinussa ei ole mitään vikaa, mutta miehessä paljonkin!! Aivan varmasti olet upea nainen ja kun se oikea mies vaan sattuu kohdalle niin menoa!!
t. 11 ja mikähän se eka numeroni oli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se vain tuntuisi olevan. Olen aktiivisesti pyrkinyt eroon seksihaluistani mm. liikunnalla, mielialalääkkeellä, ajatusten keskittämisellä harrastuksiin ja tahdonvoimalla, mutta on se hankalaa. Seksin ja läheisyyden puuttuminen katkeroittaa ja masentaa. Seksi vapauttaa oksitosiinia, joka sitoo paria toisiinsa hormonaalisesti, ja kun ei ole seksiä, etäisyys kasvaa. Läheisyys loppuu. Ajatukset suuntautuvat toisaalle.
t: 9, kolmekin vuotta selibaatissa.
mitä se mies sen puhelimen kanssa tekee vessassa? Soittelee seksipuhelimeen? Kattoo puhelimella pornoa? Tai harrastaa puhelinseksiä jonkun suhteen kanssa tai viestittelee vessasta käsin?
Kuulostaa että miehelläsi on toinen, ota asia puheeksi. Ei ole haluton jos kerran runkkailee. Mulle tulee mieleen myös että on viehättynyt jostain muusta mitä sulta saa, miehistä, vanhemmista tai nuoremmista naisista, kimpasta, väkivaltapornosta ym. Kuitenkin seksihaluja on, mutta ne kohdistuu muualle kuin suhun, siitä kannattais puhua.
Ap'n tapaus kuulostaa siltä että mies ei yksinkertaisesti enää halua sinua. Oma käsi on parempi.
Älä siis ap enää anele miestä vastentahtoiseen suoritukseen, nöyryytät vain itseäsi.
Oman avioliittoni loppumetreillä olin kuin miehesi, en halunnut seksiä koska en rakastanut miestäni. Ex-mieheni jaksoi tovin olla kuin sinä, vongata seksiä ja valittaa miten ei tunne itseään halutuksi. Ei auttanut, ja mitä enemmän vonkasi sitä vähemmän todellakaan teki mieli.
Eli pitäisikö myöntää että liitto on ehkä loppu?
neljä vuotta sitten. Meillä ei tosin ollut lapsia. Mies teki myös töitä kotona, eikä käynyt kovin usein missään. Seksi väheni vuosi vuodelta ja viimeisen vuoden sisällä sitä oli kerran. Yritin puhua ja ehdottaa kaikenlaista, mutta mies oli haluton avautumaan kunnolla asiasta. Sanoi vain, että ei hän tiedä itsekään mikä on. Pornoa kyllä katseli ja runkkasi. Tunsin itseni kauhean epäviehättäväksi ja pohdin usein, mikä MINUSSA on vikana.
Erohan siinä tuli ja itseltäni meni kauan saada itsetuntoa seksiasioissa paremmaksi, vaikka vientiä miesten suhteen riittikin yllin kyllin.
Eron jälkeen meni puolisen vuotta, kun ex-mies alkoi vongata minua kiivaasti takaisin. Pari kertaa tavattiin ja mies suorastaan heitti minut sänkyyn. Halut olivat yks kaks palanneet! Tuossa vaiheessa hän pystyi erittelemään paremmin aikaisempaa tilannettamme. Hän kertoi uskovansa, että oli tuolloin masentunut, vaikka arki pyörikin oikein mukavasti. Hänelle ei tehnyt hyvää tehdä töitä kotoa käsin, eikä hän tuntenut intohimoa työtään kohtaan. Iltamenoihinkaan hän ei jaksanut mennä, eikä siten saanut "fressattua" ajatuksiaan.
Lisäksi hän häpesi vartaloaan, sillä hänelle kertyi seurustelumme aikana hieman ylipainoa. Hämmentävintä oli kuitenkin kuulla, että hänellä oli syntynyt suorituspaineita, sillä koska minä olin niin kiihkeä, ja hän usein niin nopea, hän uskoi, että ei voisi tyydyttää minua täysin. Hänen miehisyytensä oli hukassa siis. Kun seksi väheni, siitä tuli iso mörkö ja kynnys kasvoi.
Eron (joka oli hänelle todella raastava kokemus) jälkeen hän oli pakotettu miettimään asioita, myös minun kannaltani, ja sanoi katuvansa, ettei ollut avoimempi, eikä suostunut terapiaan ym.
Emme palanneet yhteen. Minulle kaikki oli liian myöhäistä.
Nyt olen naimisissa ihanan miehen kanssa, jonka kanssa ollaan alusta asti pyritty täyteen avoimuuteen seksiasoissa ja sovittu, että mahdolliseen haluttomuuteen puututaan heti. Eipä ole ollut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin. Tunnen olevani todella seksikäs ja haluttu. En ole ikinä ollut näin onnellinen.
Tulipa pitkä sepustus, mutta näin meillä. Tsemppiä kovasti tilanteeseen! En tiedä onko tuosta tilanteesta ulospääsyä ilman todella kovia konsteja, varsinkaan jos mies on noin yhteistyökyvytön.
osaa auttaa, mutta ehkä helpottaa tietää, ettet ole ainoa. Me ollaan oltu yhdessä vasta 5 vuotta ja nyt jo tällaista. Mies sanoo syyksi väsymyksen, mutta miten se voi kestää melkein vuoden?