Miehelläni oli pitkän avioliittonsa aikana sivusuhteita
ja puhuu näistä naisista todella kylmään sävyyn, vaikka on tunteikkaimpia tuntemiani ihmisiä. Jokainen suhteista loppui siihen, että nainen halusi enemmän kuin mieheni (pisin suhde kesti melkein 3vuotta), muutama suhde loppui siihen, että nämä naiset ottivat avioeron ja mieheni ei ja kostoksi nämä naiset käräyttivät mieheni hänen vaimolleen. Vaimo halusi aina jatkaa, vaikka suhde oli mitä oli. Hän sanoo, että kolmeen naiseen hän oli ihastunut ja parista muusta hän vain "piti". Olen nähnyt näiden naisten ja mieheni välisiä sähköposteja yms. ja olen viettänyt monia naurun täyteisiä hetkiä lukiessani niitä mieheni kanssa :D
Että kirjoitelkaa vaan täällä niistä "ainutlaatuisista" salasuhteistanne tänne :D
Teitä vedätetään 6-0.
Kommentit (110)
Ai, että oikein pikkulutka.
Kyllä minä makuhuoneessa olen sitäkin, mutta arjessa mieheni kunnioittaa minua ja kohtelee kuin prinsessaa.
Mutta miten pystyt luottamaan tuollaiseen peluriin?
Kyllä minä myönnän kärsiväni menettämisen pelosta, onneksi tunne on molemminpuolinen.
Mieheni sanoo aina, että rakastava ihminen ei petä - olen samaa mieltä.
En kyllä haluaisi itselleni ap:n miehen kaltaista miestä..
Avioliito on sentään jotain ja jos ei rakasta enää, suhteesta täytyy lähteä niin, että on joku kunnioitus sitä entistä puolisoa kohtaan, jonka kanssa on elämänsä jakanut. Ap:n mies ei ole kunnon mies. Ei minun miesmakuuni vähääkään.
eihän se yhdessä yössä tapahdu. Sitä vaan törmää johonkin kiinnostavaan tyyppiin, ja yhtäkkiä huomaakin ettei olekaan enää sitä omatuntoa sanomassa että pistä vanha suhteesi poikki ja sille arvostamallesi kumppanillesi oikeus omaan onneen ja diipadaapa. Ja kuitenkin jos aikaa on vähän mennyt, on ehtinyt tottua siihen elämään, eikä ihan hetkessä sitä heittäisi pois vaikka mieli tekisi vähän kokeilla jotain uutta, eihän se kotona olevan tarvitse tietää, ja mitä ei tiedä, ei voi satuttaakaan jne.
No toivottavasti teille ei käy näin.
alkamaan mitään varatun, perheellisen miehen kanssa. Oma moraalikäsitykseni ja itsekunnioitukseni ei salli sellaista käytöstä alkuunkaan. Siihen olen aivan liian suoraselkäinen ja rehellinen ihminen. Mutta ap:llahan tätä kokemusta oli vaikka kuinka monesta perheeisästä tätä nykyistä ennenkin, eikä ollut mitään omatunnontuskia. No, jos ei muita ollut saatavissa... !
Minulle kyllä löytyi ihan vapaitakin miehiä, joista valita.
Aion tehdä omalta osalta kaikkeni, ettei niin käy. Vaikka perhe-elämä ja arki on meille mieluisaa, teemme silti paljon asioita kahdestaan eli vietämme kylpylä/hotellivkoloppuja ja käymme matkoilla, eli hoidamme suhdettamme.
Edellisessä suhteessaan mieheni meni yksin.
Helppoheikit vievät teitä kyllä kuin litran mittaa, ei muuta voi sanoa!
Amerikkalainen ystäväni oli oikeassa tokaistessaan: "You want to get popular with women? It's easy, just treat them like shit."
Miehesi on kohdellut kaltoin kaikki muita naisia elämässään ja pilkkaa niitä selän takana ja saa siitä energiaa.
Mutta sinä olet erilainen kuin kaikki muut ja rakkautenne on ainutlaatuista!
Miehesi on luultavasti jonkun tason narsisti ja suhtautuu naisiin ylimielisesti ja olet turvassa vain niin kauan kuin kuherrusaikanne kestää.
Mun yksi hyvä ystäväni on juuri tuollainen ja arvaa kuinka monta kantturaa on tullut ja mennyt. Ensin ne on taivaallisia ja rakastettavia ja kun kaikki ei olekaan enää vain ihanaa, seuraa ylimielinen pilkkaus.
Ai, että oikein pikkulutka.
Kyllä minä makuhuoneessa olen sitäkin, mutta arjessa mieheni kunnioittaa minua ja kohtelee kuin prinsessaa.