Miksi jotkut eivät pidä lapsilleen koskaan kaverisynttäreitä?
Omasta lapsuudesta muistan että tällaisia lapsia tunsin pari, ja se harmitti ja hävetti heitä selvästi. Lapsen kavereissa on yksi sellainen. Yksinhuoltajaisän lapsi joka on aika tavalla heitteillä, lapsi parka. Mutta kai ne synttärit voisi silti järjestää? Edes kerran?
Itellä oli viimeset synttärin 8-vuotiaana, sen jälkeen olin muka liian iso. Monet itkut itkin syntymäpäivinä. No, sain ainakin kahdeksat synttärit juhlia.
Kommentit (31)
ei halua, häpeää pientä kotiamme (kaksio), kun kaikki luokkakaverit asuvat omakotitaloissa :(.
Mekin asutaan vuokrakämpässä, pienet tilat, ei ole edes tarpeeksi isoa keittiönpöytää jonka ympärille vieraat mahtuis, mutta ei haittaa. Pidetään retkieväät milloin missäkin syöden tai laitetaan työpöytä jatkoksi ja pöydät olkkariin. Lapset auttaa pöytien kantamisessa. :)
Kerran on yks lapsi sanonut jotain pienestä asunnosta, johon sanoin ettei ole kiva arvostella toisten koteja. Meitä asuu tässä kaksi ja tilaa on tarpeeksi. :)
Tärkeintä on yhdessäolo ja se, että lapsi saa olla päivän huomion keskipisteenä.
Onneksi meillä on sentään aika iso suku, joten aina on synttäreillä ollut vieraita lähemmäs 20. Kavereitaan ei vain ole halunnut pyytää, mikä on surullista minusta :/.
kerran järjestänyt kaverisynttärit ja ne meni ihan ok. Muuten olen järjestänyt vain sukulaissynttäreitä. Poika on tokaluokkalainen, eikä hän vapaa-ajalla juuri ole kavereiden kanssa, vaikka koulussa välitunneilla viihtyy muiden kanssa. Ei vain ole hirmu sosiaalinen, mutta ei siinä mitään ongelmaa ole. Eli poika ei kovasti kaipaa synttäreitä, enkä minäkään kaipaa tänne ventovieraita lapsia. Toki silloin tällöin joku kaveri käy ja se on ihan kivaa, mutta ei musta niitä synttäreitä ole pakko järjestää.
montakin syytä siihen, että ei halua kaverisynttäreitä järjestää. Tässä yksinhuoltajaisän tapauksessa voi olla kyse siitä, että hän ei kerrassaan osaa niitä järjestää (mielestään). Toisekseen ainakin minusta ne on ihan jumalattoman stressaavia juttuja, vaikka olenkin kahdelle lapselle niitä uskollisesti järjestänyt. Viime vuonna ulkoistin molempien synttärit, ts. oli hoploppia ja megazonea. Silloin pääsee helpommalla, paljonkin, mutta kieltämättähän ne maksavat aika tavalla. Silti aion jatkossakin näin toimia :)
Yleensä synttärittömät jätetään kutsumatta muiden synttäreille, koska yleensä se on aika vastavuoroista puuhaa.
Vastavuoroista puuhaa?? Eli meidän on turha edes myöhemmin tähän sirkukseen alkaa, kun 4-vuotias on jo suljettu piireistä. Kun ei ole USKALTANUT lähteä "yksin" juhlimaan tarhakavereiden koteihin tänävuonna... niin jatkokutsujako ei enää kannata odotella.
Olette te aikuset omituisia.
Olen tarjonnut monta kertaa. Nytkin tammikuussa ehdotin, että voisin viedä hänet vaikka kaverien kanssa uimaan Flamingoon tai leikkimään Huimalaan, jos ei halua kavereita kotiin kutsua. Mutta ei. Pojalla on as.
Synttäreitä en halunnu kun ei ollu ketä kutsua. Kyllä se suretti.
koska hänellä on as, se aiheuttaa itsessään jo tiettyä epäsosiaalisuutta. Ja hän haluaa hassulla - mutta asseille tyypillisellä - tavalla pitää erillään koti-ihmiset ja kouluihmiset. Kotona on tietty sosiaalinen ympäristö, koulussa erillinen ja omanlaisensa - enkä minä esimerkiksi saa puhua lainkaan hänen koulukavereilleen, koska se rikkoo noita miljöiden rajoja!
Kuulostaa erikoiselta, mutta asperger-lasten vanhemmat varmaan tämän ymmärtävät hyvin.
Minulla ei ikinä ollut mitään "kaverisynttäreitä". oli yhtenäpäivänä juhlat ja sinne tuli sukulaiset ja kaverit.
Meidän luokalla tehtiin aina niin että kaikki luokan tytöt tuli koulusta suoraan synttäreille, illalla tuli sukulaisia, jotkut koulukaverit oli vielä paikalla.
En itse lapsen juuri järjestänyt kaverisynttäreitä, sillä olin ujo ja epävarma. Epäilin siis, että tulisiko kukaan, vaikka minulla oli kavereita eikä minua ikinä kiusattu. Olisin tarvinut äidin tukea järjestämisessä, mutta sitä ei ikinä tullut. Niinpä minulla ei ollut kaverisynttäreitä. Te, joilla "lapsi ei kaipaa synttäreitä"' ootteko asiasta ihan varmoja...? Lapsi voi tarvita tsemppausta ja tukea paljonkin asiassa.
Meillä koululainen haluaisi asumaan kerrostaloon ja se on hänestä siistiä, asumme itse omakotitalossa. Ei lapset välttämättä arvostele toisten koteja ollenkaan samalla mittapuulla kuin aikuiset. Jos kaikki muut asuvat omakotitalossa, se yhden kerrostalokoti voi muiden mielestä olla hieno juttu.
Yleensä synttärittömät jätetään kutsumatta muiden synttäreille, koska yleensä se on aika vastavuoroista puuhaa.Vastavuoroista puuhaa?? Eli meidän on turha edes myöhemmin tähän sirkukseen alkaa, kun 4-vuotias on jo suljettu piireistä. Kun ei ole USKALTANUT lähteä "yksin" juhlimaan tarhakavereiden koteihin tänävuonna... niin jatkokutsujako ei enää kannata odotella.
Olette te aikuset omituisia.
Mutta se vastavuoroisuushan katotaan vuosi kerrallaan. Ootko vähän pösilö? Kyllähän lapsilla kaverit vaihtuukin välillä. Mutta jos joku ei kutsu omille synttäreille (tai niitä ei pidetä) niin miksi se pitäisi kutsua? Kun vieraiden määrä on ainakin meillä aina tosi rajattu ja tarkkaan mietitään ketä kutsutaan ja ketä voi jättää pois. Reiluutta tässäkin lapselle opetetaan.
kerran järjestänyt kaverisynttärit ja ne meni ihan ok. Muuten olen järjestänyt vain sukulaissynttäreitä. Poika on tokaluokkalainen, eikä hän vapaa-ajalla juuri ole kavereiden kanssa, vaikka koulussa välitunneilla viihtyy muiden kanssa. Ei vain ole hirmu sosiaalinen, mutta ei siinä mitään ongelmaa ole. Eli poika ei kovasti kaipaa synttäreitä, enkä minäkään kaipaa tänne ventovieraita lapsia. Toki silloin tällöin joku kaveri käy ja se on ihan kivaa, mutta ei musta niitä synttäreitä ole pakko järjestää.
Ovat valitettavasti molemmat koulussa syrjittyjä/kiusattuja eikä semmoisia kavereita ole joita haluaisivat kutsua. Ennen kouluikää oli joitain ja silloin pidettiin synttäreitä.
jo perusasioista huolehtiminen on niin kovan takana, etteivät jaksa/uskalla ottaa enempää vastuulleen.
synttäreille ei enää saa kutsua muutamaa, pitää kutsua koko luokka vaikka lapsesi ei edes haluaisi olla kaveri kaikkien luokkakavereidensa kanssa.
Päiväkotiinkaan ei saa kutsuja viedä, kun pitää kutsua kaikki ärsyttävimmätkin penikat.
Siksi pidämme synttärit lapselle salassa, emme kuuluta sitä koko kylälle. Lapsi saa itse valita kenet kutsuu ja pakkokutsuja ei tarvitse lähettää.
synttäreille ei enää saa kutsua muutamaa, pitää kutsua koko luokka vaikka lapsesi ei edes haluaisi olla kaveri kaikkien luokkakavereidensa kanssa.
Päiväkotiinkaan ei saa kutsuja viedä, kun pitää kutsua kaikki ärsyttävimmätkin penikat.
Siksi pidämme synttärit lapselle salassa, emme kuuluta sitä koko kylälle. Lapsi saa itse valita kenet kutsuu ja pakkokutsuja ei tarvitse lähettää.
Missä muka tuollainen systeemi on. Ei täällä päin kukaan kutsu koko luokkaa. Eihän kenelläkään ole sellaiseen varaa tai tiloja. :D Aika heikko syy.
ap
on todellinen kauhistus. Ollaan sitten tehty niin, että lähdemme lasten syntymäpäiväksi (kaksoset) aina matkoille. Kohde on lapsille yllätys, eikä sitä kerrota etukäteen.
Tuskin sellainen isä , tai äitikään, alkaa järkkäillä mitään kaverisynttäreitä ja kaitsea kavereitakin, joka ei saa huolehdittua lapsensa perustarpeistakaan ja pyörittää arjen asioita kunnolla
eskarista tuli ohje, että pitää kutsua kaikki tytöt tai pojat (taitaa olla 16 kpl kumpiakin) tai koko porukka eli reilut 30 lasta. Ei vaan ole meille mahdollista, ehkä lähetämme sitten postisa salaa kutsut n. 5 lapselle.
synttäreille ei enää saa kutsua muutamaa, pitää kutsua koko luokka vaikka lapsesi ei edes haluaisi olla kaveri kaikkien luokkakavereidensa kanssa.
Päiväkotiinkaan ei saa kutsuja viedä, kun pitää kutsua kaikki ärsyttävimmätkin penikat.
Siksi pidämme synttärit lapselle salassa, emme kuuluta sitä koko kylälle. Lapsi saa itse valita kenet kutsuu ja pakkokutsuja ei tarvitse lähettää.
-yksi on raha
-toinen on varsinkin äidin jaksaminen
-kolmas on kodin tilat ts. vaatimaton ja pieni koti, esim. pienenpieni yh-äidin kaksio (jota ei halua näyttää muille vanhemmille)
-neljäs on, ettei lapsella ole ystäviä, eikä siksi halua juhlia
ja muitakin syitä, vaikka sairaus, vihainen koira, tympeä, ankara isä, ei mitään pihaa keskustakodissa jne.jne.jne...
-yksi on raha -toinen on varsinkin äidin jaksaminen -kolmas on kodin tilat ts. vaatimaton ja pieni koti, esim. pienenpieni yh-äidin kaksio (jota ei halua näyttää muille vanhemmille) -neljäs on, ettei lapsella ole ystäviä, eikä siksi halua juhlia ja muitakin syitä, vaikka sairaus, vihainen koira, tympeä, ankara isä, ei mitään pihaa keskustakodissa jne.jne.jne...
ostavat ole ne, ketkä sitä kotiaan häpeävät ja laiskuuttaan rahalla paikkaavat?
Mekin asutaan vuokrakämpässä, pienet tilat, ei ole edes tarpeeksi isoa keittiönpöytää jonka ympärille vieraat mahtuis, mutta ei haittaa. Pidetään retkieväät milloin missäkin syöden tai laitetaan työpöytä jatkoksi ja pöydät olkkariin. Lapset auttaa pöytien kantamisessa. :)
Kerran on yks lapsi sanonut jotain pienestä asunnosta, johon sanoin ettei ole kiva arvostella toisten koteja. Meitä asuu tässä kaksi ja tilaa on tarpeeksi. :)
Tärkeintä on yhdessäolo ja se, että lapsi saa olla päivän huomion keskipisteenä.