Eikö lapsillatodellakaan ole enää läheisiä ihmisiä?

eikä kummeja vaan isovanhemmat kutsuttiin. Ja meillä eläkeläiset joten pääsivät. Lisäksi asuvat lähellä. Joillakin ei ollut ketään...sääli.

Mahdotonta aika monelle päästä tuollaiseen arkena keskellä päivää...

Eli 7.30 alkaen sai mennä pk:lle, 8.15 koululle

eli 3v "kotilapsi". Päiväkodista tuli aika äkkiä soitto, että lapsi on haettava pois :-). Eli päiväkoti selkeästi valitsee lapselle sopivat ystävät eikä toinen lapsi ole sellainen! Iso itkuhan siitä tuli, kun tädit olivat luvanneet, että saa tuoda ystävän.

Mahdotonta aika monelle päästä tuollaiseen arkena keskellä päivää...

Eli 7.30 alkaen sai mennä pk:lle, 8.15 koululle

Ap

Mutta kun työt alkaa tasan kahdeksalta, eikä ainakaan mun työpaikastani voi olla pois tuollaisen syyn takia.

Meillä ei todellakaan ole ketään läheisiä samassa kaupungissa. Kummit ja mummit asuvat 250km päässä ja ovat työelämässä eli eivät mitenkään voi osallistua moisiin tilaisuuksiin, vaikka yhteyttä toki pidetään useinkin. Lapsella ei ole kuin äiti ja minä käyn tilaisuuksissa mikäli vain pääsen. Tokihan hän tapaa muitakin aikuisia ja minun ystäväni perheineen ovat elämässämme mutat eivät samalla tavalla kuitenkaan läheisiä kuin kummit ja sukulaiset.



Aina ei ole mahdollista jäädä töistä pois jonkun pikkuasian takia. Tokihan olisi mukava osallistua päiväkodin arkeen, mutta töistä poissaoloja tulee sairastelujen takia jo muutenkin niin paljon, että kaikkeen ei vain pysty taipumaan.

lasten kavereita ja läheisiä ihmisiä.

ja tädit, sedät, serkut ja kummit asuvat 700 km päässä. Tuskinpa tulevat päiväkotivierailun takia pääkaupunkinseudulta pohjoiseen.

Tänään oli päiväkodilla ja koulussa ystävänpäivätapahtumat. Kumpaankin paikkaan oli kutsuttu "joku ystävä/läheinen ihminen" -> tarkoittaen vanhempia, kummeja, mummeja, serkkuja tms. Todella monella lapsella ei ollut ketään :( Surkeinta oli katsella päiväkodilla niitä pieniä, jotka odottivat muttei ketään tullut. Yksikin äiti naureskeli, että "ai tänäänkö se on, en muistanut kutsua ketään, mutta eihän se haittaa, eihän?" Ja pikkutyttö nieleskeli itkua pudistaen päätään...

Eli on ihan vanhemmista kiinni miten pitävät yhteyttä ja kuinka lähellä niitä kummeja, mummoja ja serkkuja asuvat. Lapsi ei voi itse siihen vaikuttaa, jos päiväkodin ystävänpäivä sisältää vain aikuiset vieraat.

Vanhempia on monenlaisia, josset ole vielä huomannut. Kaikki eivät elä samoin ja joidenkin mielestä tuollaiset päivät päiväkodissa ovat turhanpäiväisiä. Joillekin vain hankalia järjestää. Ja joidenkin mielestä tuollaisia pikkupettymyksiä lasten tulee kestää ettei aina voi joku osallistua.

En usko että läheisten ihmisten puuttuminen on nykylasten ongelma. Se on osattu ennenkin, itse olin sellainen lapsi. Ja silloin ei varmasti olisi aikuiset juosseet tuollaisissa jutuissa tai mummo tullut toiselta puolelta Suomea.

Meidän lasten kohdalla ärsytti isovanhempien päivät päiväkodissa. On vihonviimeinen keksintö. Kun toinen mummo oli töissä, eikä tosiaan päässyt ja toisella mummolla oli omia menoja, eikä ollut tulossa ja muita isovanhempia ei ollut, niin niitä ei sitten päiväkotiin ollut juuri sinä tiettynä päivänä vuodessa. Tuntui että tuo päivä vaan aina hankaloitti elämäämme ja olisi tuonut mielipahaa lapselle. Päädyin niinä kertoina ottamaan itse töistä vapaata ja pitämään lapsen vapaapäivällä kotona. Eli meillä lapset aina boikotoi noita isovanhempien päiviä...

lisäksi Suomessa ystävänpäivä merkitsee monelle aikuisikäiselle edelleen lähinnä amerikkalaisen roskakulttuurin ilmentymää. Se on yksi syy, miksi hyvin harva innostuu juhlistamaan sitä ottamalla vapaata töistä.

Asumme minun kotipaikkakunnallani mutta minulla ei ole yhtään sukulaista. Miehen vanhemmat ja siskot asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä voi lähteä tuollaisen matkan päästä johonkin päiväkodin tapahtumaan.

Mutta pikkuisen ihmettelen, miksi tarhan ja koulun pitää lähteä tuollaiseen amerikkalaiseen bisnesmiesten keksaisemaan hömpötykseen mukaan - jonka tavoitteena on lähinnä myydä kansalle typerää sydän-koristeroinaa.

eli periaatteessa voisin olla paikalla 7.30, mutta mitä iloa lapselle on siitä, että äiti on tarhassa 15 min? Töissä on oltava 9.00 ja työmatkaakin on sen verran, että ei viitsi ihan viimetippaan jättää.

Asumme minun kotipaikkakunnallani mutta minulla ei ole yhtään sukulaista. Miehen vanhemmat ja siskot asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä voi lähteä tuollaisen matkan päästä johonkin päiväkodin tapahtumaan.

ja tuohan on hyvä syy kyläillä muutenkin lastenlasten luona, olla kenties pidempäänkin. Meillä kun oli joskus päikyssä isovanhempienpäivä, niin kauimmaiset tuli Kolarista ja ivalosta -> eikä valittaneet yhtään. Tämäkin on asenne kysymys, ja ihmisten viitseliäisyyttä.

Kummeja ei ole ja miehen perhe asuu 600km päässä. Jotain perheystävää en ihan kehdannut kutsua päiväkodille. Siinä syyt sille, ettei kukaan päässyt lapsen kaveriksi. Onneksi päiväkodin aikuiset hoitivat homman kunnialla ja lapsi sai lempihoitajansa kaverikseen!

Asumme minun kotipaikkakunnallani mutta minulla ei ole yhtään sukulaista. Miehen vanhemmat ja siskot asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä voi lähteä tuollaisen matkan päästä johonkin päiväkodin tapahtumaan.

ja tuohan on hyvä syy kyläillä muutenkin lastenlasten luona, olla kenties pidempäänkin. Meillä kun oli joskus päikyssä isovanhempienpäivä, niin kauimmaiset tuli Kolarista ja ivalosta -> eikä valittaneet yhtään. Tämäkin on asenne kysymys, ja ihmisten viitseliäisyyttä.

Voihan mummut tulla vaikka viikoksi, jos tapahtuma on liian lyhyt syy tulla. Tuntuu vaan, ettei täällä porukka halua mummuja nurkkiinsa yöksi ja muutenkaan. Paras vaan kun ei ole sukulaisia ympärillä ja mitä sitä nyt muutenkaan yhteyttä pitämään. Näistä lapsista kasvaa sitten todellisia "sosiaalisuuden kukkasia". Minä, minä ja minä - itsekeskeisyys kunniaan!!!!

Mä sain pikaisella toimituksella laskettua vanhempien lisäksi 17 muuta aikuista jotka voivat meitä tuurata arjessa.

Siis ovat kaikki läheisiä lapsille ja käyvät synttäreillä, kylässä, yökylässä, elokuvissa perheemme kanssa.

Olen todella onnellinen että meillä on näin vahva tukijoukko. He ovat ystäviä, mummuja, pappa, serkkuja, kummeja jotka todella paljon osallistuvat elämäämme

ihmiset välittävät läheisistään ja sukulaisistaan :( Olisipa vielä ne ajat, kun isovanhemmat ja serkut kuuluivat perheeseen. Lapsilla olisi paljon turvallisia aikuiskontakteja ja ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita heistä. Välimatkoja on turha syyttää, junat kulkee siinä kun autotkin. On matka 50m tai 500km. Nämä jutut kun on tärkeitä lapsille. On hienoa, kun omat isovanhemmat tulevat koululle tai päiväkotiin. Se osoittaa muille, että he ovat tärkeitä. Näin se vaan on!