Tuntuu tosi epäreilulta; miksi mä en saa töitä?
Olen hakenut puoli vuotta todella aktiivisesti monenlaisia hommia, en vain tiukasti oman alani duuneja. Ei mitään, ei siis kerrassaan mitään. Olen käynyt muutamassa haastattelussa, ja pari kertaa ollut ihan kalkkiviivoilla vielä mukana, mutta paikka on mennyt jollekin toiselle.
Tiedän, että nyt on tosi hankalat ajat mutta jotenkin tuntuu silti niin äärettömän epäreilulta, että miksi minä en _koskaan_ saa töitä!
Ja joo, tiedän ettei maailma ole reilu mutta silti se ärsyttää:/
Kommentit (108)
Että ei saa it-ammattilaisena saa töitä ja sitä on vähän vaikea uskoa jos on osaaminen kohdillaan.
Puhelinmyyjähommat on kusetusta.
Työantaia ja sopimuksia on laidasta laitaan ja ilmeisesti kaikki perustuu siihen ettei työtekijälle tartte maksaa.
Paras minkä tiedän on tyttö, joka teki kuukaudessa huipumäärän diilejä, mutta sai palkkkaa 200€. Ei riittänyt tilausten määrä, vaan piti tulla kussakin puhelussa tietty minuuttimäärä täyteen. Valitettavasti tyttö oli niin vakuuttvava, että asiakas taipui tilaamaan ensimmäisen minuutin aikana..mitä väliä??
Ja sitten olen huomannut sellaisen piirteen, että mietin miksi joku on saanut työtä. Esim. työkkärin täti, joka sählää tietokoneen kanssa ja mietin, että miks sillä pällillä on työpaikka ja mulla ei.
Pääset tekemään pätkää pätkän perään. Työ on vaativaa (usko tai älä! ainakin, jos sitä haluaisi tehdä hyvin...), paskaa sataa niskaan ja palkka on suoranainen loukkaus.
Mutta ehdotapa ensi kerralla, että voisit tulla työnsuunnittelijaksi ;-)
Eilakaislaa tai muuta toimistotöitä välittävää firmaa? Itse ainakin sain sieltä ihan hyvin töitä, ei niin hohdokkaita mutta jotain. Ja yhteen paikkaan mut sitten palkattiin suoraan myöhemmin. Varamiespalvelu taitaa olla ihan duunareille
ja se koskee selvästi nuorempia kuin monilla muilla aloilla. Samoin siellä esiintyy myös naisten syrjimistä vielä nykyäänkin.
Terv. 4-kymppinen
Että ei saa it-ammattilaisena saa töitä ja sitä on vähän vaikea uskoa jos on osaaminen kohdillaan.
itse olen ollut yksityisillä pörssiyhtiöillä duunissa koko työuran. nyt yt jälkeen, kun ei niin helppo löytää uutta, olen törmännyt siihen että en "kelpaa" = EN PÄÄSE HAASTATTELUUN julkiselle puolelle. en ole kertaakaan päässyt ! Yksityiselle pääsen haastatteluun ja pari hopeamitaliakin on plakkarissa mutta ei ne nyt oikein auta.
Joten jonkunlainen protektionismi leimaa julkishallintoa. Ei haluta firmojen ihmisiä sinne vetämään mutkia suoriksi vaan nukutaan ruususen unta.
jonka pitäis pitkän tauon jälkeen alkaa kohta hakea töitä! Ennen revittiin töihin ja oli useita tarjouksia eri puolelta. Nyt taitaa olla vaikeampaa...
Ennen pääsin töihin alemmalla tutkinnolla, vaikka ei ihan koulutusta vastaavaa aina silloinkaan. pätkiä tosin, mutta ei kuitenkaan puolta vuotta pitempiä työttömyysjaksoja.
Tuli eteen alan ja paikkakunnan vaihto, ja käytännössä kotiäitinä opiskelin korkeamman tutkinnon. Nyt ovat ne pätkätyötkin melko kirjaimellisesti kiven alla.
ja se koskee selvästi nuorempia kuin monilla muilla aloilla. Samoin siellä esiintyy myös naisten syrjimistä vielä nykyäänkin.
Terv. 4-kymppinen
Että ei saa it-ammattilaisena saa töitä ja sitä on vähän vaikea uskoa jos on osaaminen kohdillaan.
Edes sellasta osaamista joka ei ole just it ei kuulemma ole saatavilla.
Olin hieman aiemmin laittanut hakemuksen just samaan firmaaan, ja sieltä ei haluttu edes tavata, perusteena että ei ole tietyn ohjelmiston osaamista.
Niin ja olen nelikymppinen nainen, ja ansioluettelossa ei pitäisi olla mitään huomauttamista.
Saahan sitä firmat palkata ihan kenet tykkää. Mutta tuollaset julkiset surkuttelut on sitten kyllä ihan täysin tarpeettomia.
Se mitä oikeasti halutaan on nuoria nörttikoodaripoikia mielellään suoraan koulun penkiltä. Sitä tasoo on ajatuksen avaruus.
ja se koskee selvästi nuorempia kuin monilla muilla aloilla. Samoin siellä esiintyy myös naisten syrjimistä vielä nykyäänkin.
Terv. 4-kymppinen
On sitäkin, mutta IT-alalla on kyllä paljon töitä edelleen. Kokeneet koodarit kyllä saa töitä jos vaan on osaaminen kohdillaan. Joillain on sitä, että eivät halua opiskella enää uusia kieliä ja silloin voi jäädä kelkasta.
Koulun penkiltä tulleet taas eivät osaa systeemityömenetelmiä yleensä ollenkaan, ja miksi osaisivatkaan. Kyllä se tulee kokemuksen kautta kehitysprojekteissa. Niin agilet kuin vesiputous.
EsimiesEttä ei saa it-ammattilaisena saa töitä ja sitä on vähän vaikea uskoa jos on osaaminen kohdillaan.
Sitäkin, että 30-vuotiasta naimisissa olevaa naista ei kukaan halua palkata:/?
Mistäs rekrytoija tietäisi, että olet 30-vuotias ja naimisissa?
Et kai ole niin pöljä, että kerrot nämä hakemuksessasi??
Itsellä olisi tarkoitus vaihtaa äippäloman aikana asuinpaikkakuntaa toiselle puolen Suomea (miehen työt). Nyt on itsellä vakihomma, vähän hirvittää, että miten mahdan työllistyä pitkien vapaiden jälkeen.
No joo, mutta konkreettinen neuvo: kannattaa todella hyvin hioa CV:tä ja hakemusta, ne ovat avain haastatteluun pääsylle. Voi olla, että jos on sata hakemusta pinossa, niin ekasta kirjoitusvirheestä lentää hakemus roskiin, kun on niin paljon varaa mistä valita.
et tule saamaan sellaista enää.
Vakipaikat nimittäin loppuvat sillä aikaa ja sitten sustakin tulee pätkätyöläinen/työtön kuten niin monesta muustakin naisesta.Tietystikään tästä vakipaikasta en luopuisi ihan vielä, vaan irtisanoutuisin vasta sitten aikanaan nykyisestä paikasta, kun on uusi paikka olisi tiedossa - mutta voi siinä ihan hyvin käydä niin, että muksu täyttää kolme vuotta ja yhä haen töitä, ja sitten on vain nykypaikkaan ilmoitettava, että sori, en ole palaamassa takaisin.
Huoh, ehkä mies sitten elättää, tai te muut iloiset veronmaksajat :)
Mies halusi jäädä hoitovapaalle, minä lähdin töihin. Vain yksi pieni lapsi ja olen lapsentekoiässä -> pomminvarma toisen lapsen tekijä. Mutta: vaihdoin myös samalla työpaikkaa vakituisesta vakituiseen. Puolisen vuotta hain töitä.
Ymmärrän..olen itse kaiketi tuo katsekontaktia välttelevä epäsosiaalinen myyjä. Tosiassa samassa veneessä kanssasi, tosin työelämässä, mutta vain vääränlaisessa työssä odottaen sitä omaa ja koulutustani vastaavaa paikkaa, sitä odotellessa voi huhkia itsensä katkeraksi vaikka hyllyjen välissä. Laiskottelua en minäkään siedä. Missään työssä.
avoimesta toimistoapulaisen hommasta ja siihen tuli yli sata hakemusta. Hakijoissa oli useampiakin maistereita, mutta heitä ei kutsuttu edes haastatteluun, sillä hommaan ei haluttu ylikoulutettua, joka mahdollisesti viihtyy siinä vain lyhyen aikaa kunnes löytää jotain parempaa. Ehkä jossain tilanteissa kannattaisi harkita cv:nsä downgreidausta...
Sitäkin, että 30-vuotiasta naimisissa olevaa naista ei kukaan halua palkata:/?
Mistäs rekrytoija tietäisi, että olet 30-vuotias ja naimisissa?
Et kai ole niin pöljä, että kerrot nämä hakemuksessasi??
siivoamaan ja kaupan kassalle ei nykyään pääse sen helpommin kuin muuallekaan. .
Vai ei pääse siivoamaan?? Mitenköhän niissä hommissa sitten näkee lukutaidotonta afrikan änkeriä?
Itse en ole nähnyt ainuttakaan. Onkohan silmissäni vikaa? Myönnän kyllä, etten (enää) asu Hesassa (voisin kuvitella, että siellä olisi yliedustusta), mutta käyn siellä silloin tällöin.
Että ei saa it-ammattilaisena saa töitä ja sitä on vähän vaikea uskoa jos on osaaminen kohdillaan.
Ilmeisesti sitten se osaaminen ei ole kohdillaan, ainakaan työnantajan mielestä.
Itsekin olin jonkin aikaa sitten työhaastattelussa, ja jo heti alussa oli selvää, etten työtä saisi. En ollut se sliipattu nuori nörtti, vaan lujaa vauhtia kaljuuntuva ja keski-ikäistyvä läski mies.
tässäpä hyvä esimerkki siitä, mikä joidenkin kohdalla mättää... Eli olen opiskelemassa tai pikemminkin täydentämässä opintoja opettajapätevyyteen vaikeasti työllistävälle aineyhdistelmälle. Meillä on jopa luennoilla kierrätetty nimilistaa, josko joskus haluaisi sijaiseksi paikkakunnalle, joka on noin 60km täältä yliopistokaupungista, mutta sinne menee suoraan juna alle 30 minuuttia ja koulu on aseman lähellä. Minä olin ainoa, joka laitti nimen listaan kuten jokaiseen listaa, jota hiukan kauempaakin haettiin. Kanssaopiskelijat/nuoret eivät kukaan muu laittaneet. Heitä kiinnostaa sijaisuudet vain tässä yliopistokaupungissa tai välittömästi naapurikunnissa.
Sitten yhtenä päivänä mulle soitti rehtori ja tarjosi suoraan 5kk:n sijaisuutta omien aineideni opettajana. Menin sijaisuuteen. Se jatkui ja loppujen lopuksi oli siellä koulussa melkein kaksi vuotta. Valmistuinkin siinä välissä. Sijaisuuden loputtua rehtorin "kaverirehtori" lähempää tätä yliopistopaikkakuntaa tarvi taas sijaisuuteen omaan kouluunsa samojen aineiden opettajaa ja taas mä lähdin vuoden pätkälle. Näin kului viisi vuotta ja nyt mulla on virka! Tavallaan oli onnea, mutta edelleen mietin, miksi kukaan gradua tekevistä opiskelukavereista ei ollut valmis lähtemään sijaisuuteen kauemmaksi....?
Minulla oli myös vaikeuksia löytää töitä. Samanlainen kv tausta, kielitaitoja ja hyvä cv. Jotemki tuli sellanen fiilis että porukat karsasti Ulkom. Kokemusta, "luuletko olevasi joku" ajatuksilla. Toisekseen varmasti pelkäsivät omien duuniensa puolesta. Ala- ja keskitasolle halutaan joku joka tekee mitä käsketään.
itse olen ollut yksityisillä pörssiyhtiöillä duunissa koko työuran. nyt yt jälkeen, kun ei niin helppo löytää uutta, olen törmännyt siihen että en "kelpaa" = EN PÄÄSE HAASTATTELUUN julkiselle puolelle. en ole kertaakaan päässyt ! Yksityiselle pääsen haastatteluun ja pari hopeamitaliakin on plakkarissa mutta ei ne nyt oikein auta.
Joten jonkunlainen protektionismi leimaa julkishallintoa. Ei haluta firmojen ihmisiä sinne vetämään mutkia suoriksi vaan nukutaan ruususen unta.
Ellet ole koodari ja korkeintaan 30-vuotias niin sitten ei ole mitään tarjolla.