Lue keskustelun säännöt.
Tämä kaikki yltäkylläisyys ahdistaa!!
13.02.2012 |
Olen ehkä täysin piloillehemmoteltu, mutta en kestä tätä kaiken runsautta ja paljoutta ja suuruutta enää! Elämä on muuttunut ihan valtavasti siitä kun olin lapsi (1980- ja 1990-luvuilla).
Kaikki mikä ennen oli hienoa, erikoista ja spesiaalia, on nyt arkista, jokapäiväistä ja tylsää. Esim. Kanarianmatkat, parkettilattiat, uudet vaatteet, ulkona syöminen...Olivat vielä omina yläastevuosinani vähän "hienompia" juttuja, joita ei välttämättä saanut.
Nyt on toisin. Lapset ovat kokeneet kaiken jo ennen kuin menevät kouluun. Mikään ei ole enää mitään, kun kaikkea on liikaa. Enkä edes ole mikään varakas, keskituloinen 3-kymppinen nainen vain. Ihan kuin en tavallisena ihmisenä riittäisi enää tähän maailmaan.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (26)
No siitä vaan repimään parketit pois, vaatteet kierrätyskeskuksesta, matkat suuntautuu tästä lähtien lähimmällen campingille ja syöminen tapahtuu vain kotona (jauhelihaa ja lenkkimakkaraa tietysti).
Ei ole enää kaikki niin tavallista teidän perheessä. Saisi lapset sitten niitä erikoisuuden kokemuksia kun käy naapurissa parkettilattiaa ihailemassa. (Täytyy kyllä sanoa että ihan kaikki lapset ei piitanne siitä minkälainen lattia talossa on...)
Meillä oli kyllä jo parketit, Kanarian matkat, uudet vaatteet ja ravintolassa käymiset kuvioissa jo 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtemishalu on kiinni siitä, mihin kylpylään mennään.
ennen mentiin mihin vaan ihan innoissaan, jos joskus päästiin.
ymmärrän ap:n pointin.
70 luvulla lauantai-makkaraa syötiin tosiaan vaan lauantaisin, kun oli niin harvinaista herkkua.
esimerkkejä? En siis ole menossa repimään kenenkään parketteja lattioista :)
Yritin sanoa, että elämisen perustaso on nykyään kauhean korkea. Siis ihan normaaien asioiden saavuttaminen on jotenkin lähtökohtaisesti mahdotonta...äh. Tuota jotenkin yritinkin sanoa, ettei se, minkä "saavuttaminen" olisi ollu hienoa 20 vuotta sitten, ei olekaan enää mitään. Jos nyt valmistuu vaikka maisteriksi, on vain tusinatavaraa, ei välttämättä pääse edes töihin. Lisäksi pitää olla 10 vuoden työkokemus, suhteita, persoonallisuustestejä...
Sitten ne 50-luvulla syntyneet vanhempamme tokaisevat, kuinka he vain "menivät" töihin, ja saivat samantien vakipaikan. He vain ostivat sen asunnon, eikä tarvinnut velkaantua 30 vuodeksi jne.
No siitä vaan repimään parketit pois, vaatteet kierrätyskeskuksesta, matkat suuntautuu tästä lähtien lähimmällen campingille ja syöminen tapahtuu vain kotona (jauhelihaa ja lenkkimakkaraa tietysti).
Ei ole enää kaikki niin tavallista teidän perheessä. Saisi lapset sitten niitä erikoisuuden kokemuksia kun käy naapurissa parkettilattiaa ihailemassa. (Täytyy kyllä sanoa että ihan kaikki lapset ei piitanne siitä minkälainen lattia talossa on...)
Meillä oli kyllä jo parketit, Kanarian matkat, uudet vaatteet ja ravintolassa käymiset kuvioissa jo 70-luvulla.
Ja samalla tuntuu, ettei oikein ole vaihtoehtoja. Ei sitä vaatimattomampaa elämää oikein voi elää, ilman että ikäänkuin syrjäytyy. Ja takaisin on enää tosi vaikea päästä, jos kerran irrottautuisi tästä oravanpyörästä.
70 luvulla lauantai-makkaraa syötiin tosiaan vaan lauantaisin, kun oli niin harvinaista herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se parketti mielestäni vieläkään niin yleistä ole. Ennemminkin laminaatti on sitä tusinatavaraa ja vastaa laadultaan/ominaisuuksiltaan sitä 70-luvun kukertavan harmaata muovimattoa.
Ei ulkomailla käyty kertaakaan, mäkkäristä haettu kerran safkat = ulkona syöminen, vaatteet kirppikseltä.. jos joku reissu joskus lomalla tehdään päiväseltään vaikka korkeasaareen, niin koululaisetkin (esiteini ja teini)ovat aivan innosta soikeana. Ei olla mitään normaalielämää kummempaa tehty. Riippuu mihin on tottunut. Minä en koe elämän olevan yltäkylläistä, vaan ihan perusarkea. Tosin ei ole ollut muuhun varaa, mutta vaikka olisi niin en muuttaisi mitään. me löydetään lähimaastosta muuta mikä ns. korvaa ne reissut ja parkettilattiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä tämäkin kertoo vain nykyajan materialistisuudesta.
Ei se parketti mielestäni vieläkään niin yleistä ole. Ennemminkin laminaatti on sitä tusinatavaraa ja vastaa laadultaan/ominaisuuksiltaan sitä 70-luvun kukertavan harmaata muovimattoa.
Asutteko jossain lähiössä, missä kuvailemasi on nimenomaan sitä tavallista?
Ehkä vika on sitten omassa ympäristössäni myös, tai siinä että en sittenkään sovi tänne. Ehkä meidänkin pitäisi muuttaa johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi koko ajan niin kauheat paineet kuluttaa, ostaa koko ajan enemmän ja isompaa!
Ei ulkomailla käyty kertaakaan, mäkkäristä haettu kerran safkat = ulkona syöminen, vaatteet kirppikseltä.. jos joku reissu joskus lomalla tehdään päiväseltään vaikka korkeasaareen, niin koululaisetkin (esiteini ja teini)ovat aivan innosta soikeana. Ei olla mitään normaalielämää kummempaa tehty. Riippuu mihin on tottunut. Minä en koe elämän olevan yltäkylläistä, vaan ihan perusarkea. Tosin ei ole ollut muuhun varaa, mutta vaikka olisi niin en muuttaisi mitään. me löydetään lähimaastosta muuta mikä ns. korvaa ne reissut ja parkettilattiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas sanoisin että tuossa ei ole mitään uutta. Suomi on ollut niin köyhä maa, että jokainen sukupolvi on tähän asti ollut merkittävästi varakkaampi kuin edellinen. Nyt vasta alkaa olemaan sellaisia aikuisia merkittävä määrä, joilla eu ole vähintään sama tai korkeampi elintaso kuin vanhemmilansa.
ja nyt mennään sitten Pariisiin tai Lontooseen käväisemään ja lapsille se on ihan normia.
Toisaalta on ihan viehättävää että Euroopasta on tullut "kotoisampi" paikka myös meille vähän syrjemmällä Pohjois-Euroopassa eläville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kieltää sinua ja perhettäsi elämästä vaatimattomammin? Haluaako miehesi yltäkylläisyyttä, isovanhemmat vai mikä? Ei meillä ainakaan ole varaa matkustaa joka vuosi ulkomaille, siis tarkoitan neljän hengen viikon tai kahden lomaa lämpimässä. Tai siis meillä se johtuu isosta asuntolainasta ja siitä, että haluan olla hoitovapaalla vielä kaksi vuotta.
En tykkää varsinkaan Jouluna että lapset saa ihan hulluna lahjoja. Mielluummin vähän mutta laatua!
Nykyään saa kaikkea ilman rahaakin..Ei tarvitse säästää ja odotella. Pelit ja laitteet on halpoja tai vaikka osamaksun päässä.
Melkein kuka tahansa saa mitä tahansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomannut saman asian.
Meillä lapsuudessa oli aika niukkaa materian kanssa. Toki rahaa oli elämiseen.
Mä muistan aina sen kuinka saatiin koulujen päätäjäispäivänä käydä valitsemassa kaupasta jäätelöt. Se oli harvinaista. Yleensä saatiin pakettijäätelöä ja sekin oli aina vaniljaa.
asioita, mitä sai ennen, joita ei enää saa, kuten juuri työtä ilman supermiesominaisuuksia..eihän ne halvat wiit ja taulutelkkarit lämmitä, jos ei ole työtä eikä voi suunnitella tulevaisuutta eikä mihinkään voi luottaa.
. Yleensä saatiin pakettijäätelöä ja sekin oli aina vaniljaa.
Tää oli niin ihanan osuva kiteytys!
Mua ahdistaa myös ja oon oikeasti ruvennut miettimään, että tätä kaikkea rojua ja tavaraa on vaan niin liikaa... :(
Silti ostamista ja vaalimista on vaikea hillitä ja vasta kun ahdistaa lisää:(
Yritin sanoa, että elämisen perustaso on nykyään kauhean korkea. Siis ihan normaaien asioiden saavuttaminen on jotenkin lähtökohtaisesti mahdotonta...äh. Tuota jotenkin yritinkin sanoa, ettei se, minkä "saavuttaminen" olisi ollu hienoa 20 vuotta sitten, ei olekaan enää mitään. Jos nyt valmistuu vaikka maisteriksi, on vain tusinatavaraa, ei välttämättä pääse edes töihin. Lisäksi pitää olla 10 vuoden työkokemus, suhteita, persoonallisuustestejä...
Sitten ne 50-luvulla syntyneet vanhempamme tokaisevat, kuinka he vain "menivät" töihin, ja saivat samantien vakipaikan. He vain ostivat sen asunnon, eikä tarvinnut velkaantua 30 vuodeksi jne.
Siis tuossa äskeisessä tekstissäsi oli omassa ajattelussasi vähän ristiriitaa. Siis oliko ennen helpompaa vai vaikeampaa? Toisaalta ne asiat, jotka silloin olivat hienoa, eivät ole enää hienoja, mutta toisaalta nyt on vaikeampi päästä sille tasolle kuin aiemmin (siis vaikka vakityö jne). No, oli miten oli, mielestäni vain toteat sen, mitä yleensäkin tapahtuu: eri asioista tulee arkipäivää kun elintaso nousee ja sitten tulee eri asiat, jotka ovat vain eliitin ulottuvilla, kunnes taas nekin muuttuvat arkipäiväisiksi. Niinhän se menee, koska elämme markkinataloudessa, jossa jokaista asiaa yritetään tehdä koko ajan halvemmalla niin että niihin olisi yhä usemmalla varaa ja talous kasvaisi.
Voi slti ajatella, ettei se lauantaimakkaran tai kylpylän arkipäiväistyminen tee meistä aiempaa hemmotellumpia vaan vain erilaisia: jos kylpylään on helpompi päästä niin vakitöihin ei sitten olekaan, etkös itsekin sen todennut? Saamme isompaa palkkaa kuin ennen ja arkiset asiat maksavat vähemmän kuin ennen, siksi saamme kuluttaa enemmän kuin ennen. Jostakin luin, että esim. kodin tekniikka on halventunut markka-ajoista todella huimasti. Ei siis ihme, että kaikilla on varaa ostaa telkkari vaikka joka huoneeseen.
Sama homma meillä. Minun lapseni olessa pieniä niin meillä oli iloa pienistä asioista esim käytiin kerran tai kahesti talvessa laskettelemassa ja yks kesäloma reissu ritti. Nyt 20 vuotta myöhemmin kun lapset ns aikuisia niin itsellä aikaa ja rahaa käytettävissä sopivasti niin että kaiken tarvittavan on saanut mutta ei vaan enää mikään sykähdytä ei sitten mikään tunnu miltään.
Ollaan laitettu lomaosake tunnetun hiihtokeskuksen aitiopaikalta ja sekään ei kiinnosta enää edes lapsia eikä paljon itseäkään.
Ollaan oltu joulu Thaimaassa eikä siitäkään ole mitään sykähdyttävää muistoa vaikka aikaa kulunut vasta 3 kuukautta.
Olemme myyneet kaikki turhudet esim moottoripyörän ja moottorikelkan sekä asuntovaunun pois jotta elämään tulisi uudenlaista makua.
Terkuin. Pariskunta69
Ja jos et anna lapselle kaikkea, mitä se haluaa (eli näitä yltäkylläisyyden turhuuksia) sinusta tehdään lastensuojeluilmoitus.
"Senkin lapset kulkee aika edellisen muodin vaatteiss."
Noo, itsehän voit valita, mitä lapsillesi annat. Itse olen kiitollinen ja tyytyväinen, kun lapsuuteeni ei kuulunut liikaa kulutusta. Euroopan ulkopuolellakaan en matkustellut. Tuliko minusta siis mökkihöperö? Kerro sinä; olen asunut viimeiset viisi vuotta ulkomailla.