Lue keskustelun säännöt.
Mä kuolen tähän työpaikkaan, mulla on maailman paskin työ!
13.02.2012 |
Kurkkua kuristaa ja oikeesti purista rinnasta jo aamuyöstä, kun tietää että töihinlähdön aika lähenee...tää on niin kamalaa, että en tiedä kuinka selvi'n hengissä tästä. Haen koko ajan uutta duunia, mut se ei ole noin vaan napattavissa, edes pk-seudulla, jossa töitä nyt on enemmän tarjolla.
Kommentit (23)
Ap. noin voimakkailla oireilla voit saada pitkäänkin sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaadun kohta suorilta jaloilta työn määrään :(
väsyttää ihan sikana ja teen vaan ylitöitä kun en muuten suoriudu näistä hommista. Ihan liikaa töitä ja paska palkka!
ja istuu tälläkin hetkellä töissä :( yritän pitää ällini etten sekoa...
yliutöistä? Eikö tilitoimisto väestä ole kova pula ja taloushallinnon osaajista? Haetko muualta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saikulla ja kerran käynyt kokeilemassa töissä käyntiä ja kun en siihen pystynyt sain vielä kaiken lisäksi haukut pomolta niin otin loparit.
Sitä kadun lopun ikääni että en tajunnut lähteä töistä jo yli vuotta aiemmin kun ekat oireet itsessäni huomasin vaan sitkeesti vaan jatkoin töissä oloa vaikka olo vain paheni ja paheni koko ajan ja oireet alkoi loppuvaiheessa olla jo todella fyysisiä.
ne pitäisi pitää vapaana mutta milloin vo pitää kun töitä riittää? Joka tilitoimistossa sama juttu ihan turhaa vaihtaa...haen ihan muualta töitä ja toivon saavani uuden paikan ennen kuin oikeasti kuolen...t. tilitoimisto-orja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kone kiinni kun työaika loppuu. Klik.
mutta en vaan jotenkin kykene jättämään ihmisten palkkoja maksamatta :( asiasta käydään koko ajan keskustelua esimiehen kanssa ja lupaa, lupaa muutosta....t.tilitoimiston orja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun joustatte.
Jos ilmoitatte, että ehditte tekemään nämä asiat työajan puitteissa, loput jäävät tekemättä jos apua ei saada. Silloin vastuu töiden organisoinnista siirtyy esimiehelle. Pitäkää ihmiset puolenne: ei kukaan teidän päällänne istu, kone kiinni kun työaika päättyy ja aamulla takaisin.
Olen kunnalla töissä. Vanhassa työpaikassa vihasin olla: sijaisia ei saanut, hautauduimme töihin, jokainen päivä revittiin selkänahasta, työ kärsi, johtaminen oli huonoa, tunnelma hirveä, ihmiset haukkuivat toisiaan, asiakkaitaan, kiusaamista/ nälvimistä/ vähättelyä jne oli paljon. Vihasin joka ikinen päivä töihin menoa ja odotin vain joka sekunti, että työaika loppuisi.
Otin loparit ja aloin hakea uutta työpaikkaa mielessäni kirkkaana ja enisijaisena se työpaikan ilmapiiri. Ja johtaminen. Ja arvatkaa mitä: teen nykyään samaa duunia. Joka päivä on kiva mennä töihin. Sijaisia saa kun tarvitaan, mutta välillä voi venyäkin, koska tietää, että se on vain väliaikaista... ihan oikeasti. Olen saanut ison läjän uusia ystäviä.
Ei MISSÄÄN NIMESSÄ kannata tuhlata elämäänsä työpaikassa, jossa olo on helvettiä. Vaihtamalla paranee... kunhan vain vaihtaa parempaan. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt sairaslomalla ja jollen pian saa uutta työtä niin sitten irtisanoudun ja jään työttömäksi. tiedän että on tosi huono vaihtoehto, mutta olen esimiehille silmätikku. ilman ammattipätevyyksiä tai koulutuksia teen samaa työtä kuin hekin, mutta alaisenaan. minut on haukuttu ihan pystyyn vaikka korkein esimies tykkää kovasti. en jaksa enää.
Onneksi tajusin lopettaa moisen,ei musta ole hoitajaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vakkarityössä, järjestössä.
Työ oli ihanaa, mutta kirjaimellisesti asuin töissä kun oli kuitenkin tulosvastuu... Aloin uupua, lisätyövoimaa olisi tarvittu mutta kiltteyttäni tein, tein, olin omasta mielestäni korvaamaton.
Yritettiin miehen kanssa saada lasta ja oltiin jonossa lapsettomuustutkimuksiin.
Sain sairaslomaa uupumukseen, menin töihin silti...
Lopulta tehtiin miehen kanssa totaali-irtiotto. Otimme molemmat virkavapaata ja muutimme muualle. Pidin ensin kuukauden loman ja etsin sitten siivoustöitä itselleni :)
Kyllä nautin suorittavasta työstä! Työaika oli säännöllinen ja työt todellakin jäivät työpaikalle eikä tarvinnut minuttiakaan tehdä ylimääräistä. Seuraavana aamuna jatkoin edellisen päivän työstä.
Vuoden kuluttua irtisanouduin tuosta aikaisemmasta uuvuttavasta vakityöstäni, emme siis palanneet takaisin. Kuukauden kuluttua plussasin. Olin ollut niin stressitilassa vuosikausia, ettei vauvaa kuulunut. Pidin kunnon vanhempainlomat, olin välillä siivoustyössäni, aloin odottaan toista lastamme.
Muutimme takaisin kotipaikkakunnalle. Nyt olen viisastunut ja osaan jo lastenikin vuoski sanoa EI. Töitä riittää, samalla alalla olen mutta eri työpaikassa.Tosin välillä huomaan kiihdyttäväni työuupumukseen johtavaa vaihdetta mutta tunnistan merkit ja alan hidastaa hyvissä ajoin.
vakkarityössä, järjestössä.
Työ oli ihanaa, mutta kirjaimellisesti asuin töissä kun oli kuitenkin tulosvastuu... Aloin uupua, lisätyövoimaa olisi tarvittu mutta kiltteyttäni tein, tein, olin omasta mielestäni korvaamaton.
Yritettiin miehen kanssa saada lasta ja oltiin jonossa lapsettomuustutkimuksiin.
Sain sairaslomaa uupumukseen, menin töihin silti...
Lopulta tehtiin miehen kanssa totaali-irtiotto. Otimme molemmat virkavapaata ja muutimme muualle. Pidin ensin kuukauden loman ja etsin sitten siivoustöitä itselleni :)
Kyllä nautin suorittavasta työstä! Työaika oli säännöllinen ja
työt todellakin jäivät työpaikalle eikä tarvinnut minuttiakaan tehdä ylimääräistä. Seuraavana aamuna jatkoin edellisen päivän työstä.Vuoden kuluttua irtisanouduin tuosta aikaisemmasta uuvuttavasta vakityöstäni, emme siis palanneet takaisin. Kuukauden kuluttua plussasin. Olin ollut niin stressitilassa
vuosikausia, ettei vauvaa kuulunut. Pidin kunnon vanhempainlomat, olin välillä siivoustyössäni, aloin odottaan toista lastamme.Muutimme takaisin kotipaikkakunnalle. Nyt olen viisastunut ja osaan jo lastenikin vuoski sanoa EI. Töitä riittää, samalla alalla olen mutta eri työpaikassa.Tosin välillä huomaan kiihdyttäväni työuupumukseen johtavaa vaihdetta mutta tunnistan merkit ja alan hidastaa hyvissä ajoin.
Toinen jolla suuria vaikeuksis töissä
Eikö leimaannu? Tämä kysymys ystävällisyydellä
It-alalla ihan normi. Töitä on tehtävä, kun niitä on, joskus yötä myöten. Mutta vastaavasti sitten voi hoidella päivällä omia asioitaan tai käydä salilla. Suurin haaste on osata sanoa ei. Yksikään työ ei ole sairastumisen arvoinen.
se nyt on vaan osoitus että ei jaksa töitä ja pitää välillä vetää happea.
Te, jotka jääneet saikulle, miten teihin suhtaudutaan työpaikalla? Eikö leimaannu? Tämä kysymys ystävällisyydellä
Mutta moni työkaverini on. Minä en leimaa, eikä suurin osa työkavereistanikaan. Johtoportaassa on pari ymmärtämäntöntä tapausta -> siksihän näitä tapauksia tulee aina uusia. Joistain revitään vain ihan sikapaljon irti. Toisista ei niinkään paljoa. Kamala katsoa, miten silmäpussit kasvavat ja silmänalukset tummuvat ja ihmisistä tulee ihan raunioita.
Vilpittömästi olen onnitellut jokaista, joka vihdoin tajuaa jäädä saikulle, suurin osa sinnittelee aivan liian pitkään. Osa kykenee palaamaan takaisin, osa ei. Jokunen on jäänyt toistamiseen saikulle. Minä "vahdin" paria työkarvira, etteivät uusisi. He vahtivat minua. Aivan liian myöhään monet heräävät.
Ja mulla on sentään korkeakoulututkinto taskussa.