Lue keskustelun säännöt.
"muut naiset vihaa mua, miesten kanssa synkkaa " -naiset
12.02.2012 |
Onko muille tuttu fraasi? Olen muutaman naisen tavannut, jotka korostavat sitä miten eivät tule toimeen naisten kanssa. Tämä toteamus sanotaan yleensä sellaisessa yhteydessä, ikään kuin tämä olisi hieno ominaisuus ihmisessä. Samassa yhteydessä siis aina yleistäen puhutaan siitä kuinka naiset ovat susia toisilleen ja niin edelleen. ja miesten kanssa on niin paljon helpompaa ja koska on tottunut olemaan miesten kanssa niin ei osaa olla naisten kanssa.
Onko muita joita tämmöinen puhetapa on joskus alkanut ärsyttää? Lähinnä haluaisin tietää miksi jotkut naiset kokevat niin suureksi tarpeeksi korostaa tätä.
Kommentit (228)
En tarkoituksella tai itseäni korottaen, vaan niin vaan on aina käynyt. Luulen, että se johtuu siitä, että minä olen ollut aina kova keskustelemaan enemmän asioista kuin tunteista. Siis yhteiskunnasta, politiikasta, luonnontieteistä, uskonnosta jne. On enemmän miehiä, jotka jaksavat noista väitellä, kuin naisia. On niitä naisiakin, mutta harvemmassa. Ja kun opiskeli fysiikkaa, niitä miehiä vain oli määrällisestikin enemmän.
Ehkä minä vähän olen aina jännittänytkin naisporukassa. Fysiikkaa opiskellessa oikeastaan ensimmäistä kertaa tutustuin naisporukkaan, jonka pelisäännöt ymmärsin. Ehkä se on jonkinlaista lievää aspergeria, ettei osaa tulkita naisten ystävyyteen liittyviä hienovaraisempi sääntöjä ja keskinäistä ystävyyden lujittamista. Itse en edes sellaisia läheisiä naisystäviä kaipaa. Nykyään paras naisystäväni on vähän samanlainen, ei niin herkkä ihmisihminen.
Lasten tultua naiset olivat tärkeitä, vertaistukea tarvitsi. Eikä minusta naiset sen pahempia ole kuin miehetkään. Nykyään töissä viihdyn sekä mies- että naispuolisten työkavereiden kanssa, mutta ennemmin luonnontieteitä opiskelleiden kuin esim kieliä opiskelleiden kanssa. Meidän omassa porukassa jollain ulkoisella esiintymisellä ei ole niin tarkkaa, joillakin naisilla ulkonäkö ja sellaiset jutut kuitenkin ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuen siitä, että olen opiskellut ja olen töissä miesvaltaisella alalla, mihin myös "hyvä jätkä" -naiset näköjään hakeutuvat.
Minulle on vain käynyt omituisesti: nämä naiset ovat poikkeuksetta alkaneet alun nyreyden jälkeen kaveerata kanssani hyvin selkeästi. Itse en ole heidän kaveruudestaan kummemmin innostunut, syystä, että he näyttävät haluavan minusta kaverin, jonka kanssa haukkua muita naisia ja soluttautua paremmin miesten porukkaan. Ja itse en oikein kummastakaan välitä.
En tiedä, mikä minussa vetää näitä naisia puoleensa. Miksi he kuvittelevat, että haluan olla kuin he (tai vielä pahempaa: että olen kuin he). Onko kyse mahdollisen "kilpailijattaren" kanssa kaveeraamisesta, pelkäävät että minä saatan viedä heiltä miesten huomion? Vai annanko vain tahtomattani viestin, että olen "hyvä jätkä"?
Minä kun tykkään naisten seurasta, olen vähän "hömppä" itsekin, enkä todellakaan tykkää piikitellä muita selän takana. Miestenkin seura on ok, useimiten vain vähän liian paljon navanalusjuttuja minun makuuni.
Eli olette leimanneet kaikki muut naiset ihmisiksi, jotka puukottavat selkään, juoruavat ja juttelevat kampauksestaan päivän pääksytyksin?
Hohhoijaa.
Itse epäilen näin, että nainen miesporukassa ei koskaan pääse siihen porukkaan niin syvälle, että voisi oikeasti sanoa kuuluvansa siihen. Näinen on aina nainen.
En tarkoituksella tai itseäni korottaen, vaan niin vaan on aina käynyt. Luulen, että se johtuu siitä, että minä olen ollut aina kova keskustelemaan enemmän asioista kuin tunteista. Siis yhteiskunnasta, politiikasta, luonnontieteistä, uskonnosta jne. On enemmän miehiä, jotka jaksavat noista väitellä, kuin naisia. On niitä naisiakin, mutta harvemmassa. Ja kun opiskeli fysiikkaa, niitä miehiä vain oli määrällisestikin enemmän.
Olen opiskellut yhteiskuntatieteitä, ja omassa tuttavapiirissäni on huomattavasti enemmän naisia, jotka kykenevät keskustelemaan yhteiskunnasta, politiikasta ja uskonnosta. Miehillä tuppaa joskus olemaan joku piintynyt käsitys, jota he toistelevat, eikä kykyä punnita asiaa kiihkottomasti eri puolilta. Erityisesti joitain miehiä näyttää kismittävän, että minä ammattilaisena saatan tuntea tiettyihin ilmiöihin liittyviä asioita heitä paremmin.
Luonnontieteistä en puhu, kun en niistä normaalia yleissivistystä ymmärrä. Mies on tutkija luonnontieteissä, hän joskus puhuu tietysti työasioista kotona, samoin hänen kollegoidensa (niin miehiä kuin naisia) kanssa iltaa vietettäessä juttu kääntyy joskus työasioihin. En todellakaan ole huomannut näissä luonnontieteissäkään eroa sukupuolen mukaan, kyllä se riippuu koulutusalasta.
Kertoo AINA, kuinka töissä käy kahvilla ja syömässä miesten kanssa, kun ei jaksa työpaikkansa naisia. Muistaa myös aina mainita, että ei jaksa shoppailla, katsoa telkkarista "naisten" sarjoja, ei kiinnosta meikkaus ja kampaajalla käyminenkin on kamalaa, kun ei löydy yhteisiä puheenaiheita kampaajan kanssa. On kahden jo teini-ikäisen tytön äiti, mutta muistaa myös aina suhtautua näiden shoppailu- ja meikkauspuheisiin yhtä huvittuneen alentuvasti kuin veljeni. Ja toki asettaa itsensä tällä suhtautumisellaan muiden naisten yläpuolelle, muut naiset kun ovat juoruilevia kanoja, mutta hän on miesten veroinen reilu kaveri.
Toinen tuntemani naistyyppi kyllä puhuu (pääasiassa) meikeistä, shoppailusta ja miehistä ja pitää yhtä naisten kanssa (ja oikein korostaa sitä, miten naisten pitää vetää yhtä köyttä) aina niin kauan kunnes paikalle tulee mies. Sitten tällä naistyypillä alkavat polvet notkua ja silmät säihkyä ja vaikka kyynärpäätaktiikka käyttäen varmistetaan se, että juuri HÄN saa miehen kaiken huomion osakseen. Eikä kyseessä tarvitse edes olla mikään komea ja mukava mies, kunhan vaan on miessukupuolen edustaja.
Ja mitään selkäänpuukotukseen tulee, niin edellä mainittujen naistyyppien lisäksi pahimpia selkäänpuukottajia ovat miehet, ainakin työelämässä.
Ja olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa aiemmin joku sanoi että mies kehui "kun hänen kanssaan voi puhua mistä vain"...no, minusta tissit, autot ym. miesten aiheet eivät ole "mitä vain" vaan just niitä miesten aiheita. Luistaisiko juttu yhtä kivasti, jos puhuisittekin kampaajasta, uusimmasta Gloriasta tai esimerkiksi talvikuivan ihon hoitamisesta..? Tuskinpa. Taas yksi nainen ns. ylistämällä alistettu: olet siisti mimmi ja kaikkea, kunhan "pelaat poikien säännöillä".
Ensinnäkin totesin itsekin, että ihmisillä on selkeästi eri käsitys termistä "mistä vaan", jos miehen mielestä nainen on huippu jos sekin puhuu tisseistä niin mikäs siinä. Eikä kukaan ole mulle asettanut mitään sääntöjä - ihan itse olen valinnut kaverini enkä koe että mun "pitäis" puhua jätkien aiheista. Taidan olla itse yksinkertainen putkiaivo, mutta olen itse tyytyväinen tilanteeseen. Jos se on mielestäsi "miesten säännöillä pelaamista" niin siitä vain :D
Luonnontieteistä en puhu, kun en niistä normaalia yleissivistystä ymmärrä.
Tuon lainatun lauseen pitäisi tietysti olla Luonnontieteistä en puhu, kun en niistä normaalia yleissivistystä ENEMPÄÄ ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(paitsi monelle sen oman miehen kans).
Sepä vasta vaatiikin itsetuntoa, sosiaalista älyä, hienotunteisuutta ja empatiaa että naisten kanssa voi olla kaveri ja ystävä.
Ei naiselle voi täräyttää asioita kuten miehelle, vaatii pelisilmää ettei naisystävä koe toista naista vaaraksi itselle ja perheelle.
pitää kivana sitä, että jutellaan talvikuivan ihon hoitamisesta...
Ei kai se nyt ole keneltäkään pois, jos joku tykkää enemmän vaikkapa väitellä politiikasta tai uskonnosta, kuin talvikuivasta ihosta?
Monet naiset ovat tosi mielenkiintoista seuraa, mutta jostain syystä harvassa naisporukassa keskustellaan oikeasti kunnolla. En tiedä, onko se siitä johtuvaa, että naisporukoiden sääntöihin kuuluu olla mukava ja kiltti, ei saa olla eri mieltä ja perustella kunnolla. Miesporukoissa tämä on sallittua.
Ja minä en tosiaan viittaa mihinkään idioottiamismiesporukoihin, joissa puhutaan autoista ja tisseistä, enkä naisista puhuttaessakaan mieti idioottinaisporukoita, joissa puhutaan joistain ryyppyreissuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi veljeä ja ei yhtään siskoa. Lisäksi lapsuudessa muutenkin ympärilläni oli enemmän poikia kuin tyttöjä. Ensimmäiset tyttöystäväni sain kouluiässä. Onko sitten ihme, jos tulen helpommin toimeen miesten kanssa kuin naisten. Ei mua yleensä naisetkaan inhoa, mutta miesten kanssa juttu vain kulkee luonnollisemmin.
Sepä vasta vaatiikin itsetuntoa, sosiaalista älyä, hienotunteisuutta ja empatiaa että naisten kanssa voi olla kaveri ja ystävä.
Ei naiselle voi täräyttää asioita kuten miehelle, vaatii pelisilmää ettei naisystävä koe toista naista vaaraksi itselle ja perheelle.
tämän takia osa naisista pitääkin enemmän miehistä? Eihän sitä vapaa-ajallakin jaksa koko ajan töitä tehdä, on kivempi viettää aikaa sellaisen kanssa, jonka miellyttäminen ei vaadi psykologian ja ryhmädynamiikan johdatuskursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin hän sitä kuvaa. En todella halua korostaa sitä, vaan päinvastoin yritän peitellä ja kärsin paljon tästä.
Olen oman äitini hakkaama nainen, joka ei koskaan sitten oppinut olemaan vuorovaikutuksessa naiseen. Samaistuin isääni, jonka seurauksena tulen toimeen hyvin lähes kaikkien miesten kanssa ja heidän seurassaan osaan olla jännittämättä.
Naisiin en osaa samaistua, enkä suhtautua ilmeisesti oikein. Haluaisin kovasti olla rento ja luonteva myös naisten seurassa, mutta se ei vaan onnistu. Pelkään naisia.
En todellakaan yritä valloittaa tapaamiani miehiä, mutta aika monet pitävät seurastani ja huomaan että he kiinnostuvat. En ole mikään jätkämäinen nainen, ihan tavallinen. Minulla ei ole yhtään miespuolista ystävää, koska en halua sellaista.
Olen naisvaltaisella alalla töissä, tällä hetkellä uupumispisteessä juurikin työpaikan ihmissuhdekiemuroiden takia. Haluaisin miesvaltaiselle alalle, mutta alan vaihto näyttää mahdottomalta :o(
En menisi niin nopeita ja tuomitsevia johtopäätöksiä vetämään näistä ap:n kuvaamista naisista. Meillä kaikilla on erilaiset tarinat taustalla, eivätkä kaikki korosta, tai ylpeile sillä. Vaihtaisin olotilani ilomielin muuksi jos pystyisin.
Eräs naiskaverini joskus valitteli minulle miten inhoaa naisia ja viihtyy vain miesseurassa. Olin vähän aiemmin jutellut pitkät tovit hänen kanssaan "maailmanparannusjuttuja" viinilasin ääressä.
Tuo kommentti oli jotenkin kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ikään kuin hän olisi sanonut vihaavansa minua. Olen siis nainen, mutta ennen kaikkea koen olevani ihminen, en sukupuoleni edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, noinhan se juuri on. Mutta tässä ketjussahan on puhuttu lähinnä siitä, että miksi jotkut naiset pitävät HYVEENÄ sitä että eivät tule naisten kanssa toimeen.
Minusta tässä ketjussa moni nainen on kirjoittanut, että mielellään olisi myös naisten ystävä, mutta syystä tai toisesta se on miesten kanssa ollut helpompaa.
Naisia ja miehiä on monenlaisia, ja jostain syystä jotkut kaverustuvat keskimääräistä helpommin miesten kanssa. Itse en omalla kohdallani kyllä allekirjoita mitään sovinismia, päin vastoin, itse ainakin olen aika ärhäkkä feministi monessa asiassa, ja pidän kyllä puoleni. Moni naisporukoissa hyvin pärjäävä sen sijaan herkemmin pitää miehiä jotenkin tietyissä asioissa lahjakkaampina. Itse kun olen aina ollut esim matemaattisesti lahjakas, ja nimenomaan aika paljon parempi kuin pojat keskimäärin, en ole koskaan katsonut heitä ylöspäin. Enkä ole koskaan pyrkinyt miesten porukoihin, kyllä minulla sen verran itsetuntoa on, että minä ajattelen, että jos jotakuta ei minun seurani kiinnosta, niin löydän kyllä seuraa muualta.
Tiedän tällaisen naisen, siis sellaisen joka on korostanut useaan otteeseen tulevansa paljon paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa koska "naiset ovat hankalia".
Tämä nainen on itse mielestäni varsin ylidramaattinen ja sukset ristissä moneen suuntaan (äiti, anoppi, kaverit, naapurit, työkaverit jne.) Hänen elämänsä tuntuu olevan yhtä suurta sosiaalista draamaa. Hän on myös yksi harvoja ihmisiä, joiden kanssa minun on ollut haastava tulla toimeen. On ilmoittanut suoraan minulle, että olemme kovin erilaisia ihmisiä ja "ettei hän tule oikein juttuun naisten kanssa". Hän tuntuu ymmärtävän asioita tahalleen väärin ja on erittäin suorasukainen. Sanoisin että varsin epästabiili ihminen, mutta vikahan on aina meissä muissa naisissa...
Joo, noinhan se juuri on. Mutta tässä ketjussahan on puhuttu lähinnä siitä, että miksi jotkut naiset pitävät HYVEENÄ sitä että eivät tule naisten kanssa toimeen.
Minusta tässä ketjussa moni nainen on kirjoittanut, että mielellään olisi myös naisten ystävä, mutta syystä tai toisesta se on miesten kanssa ollut helpompaa.
Naisia ja miehiä on monenlaisia, ja jostain syystä jotkut kaverustuvat keskimääräistä helpommin miesten kanssa. Itse en omalla kohdallani kyllä allekirjoita mitään sovinismia, päin vastoin, itse ainakin olen aika ärhäkkä feministi monessa asiassa, ja pidän kyllä puoleni. Moni naisporukoissa hyvin pärjäävä sen sijaan herkemmin pitää miehiä jotenkin tietyissä asioissa lahjakkaampina. Itse kun olen aina ollut esim matemaattisesti lahjakas, ja nimenomaan aika paljon parempi kuin pojat keskimäärin, en ole koskaan katsonut heitä ylöspäin. Enkä ole koskaan pyrkinyt miesten porukoihin, kyllä minulla sen verran itsetuntoa on, että minä ajattelen, että jos jotakuta ei minun seurani kiinnosta, niin löydän kyllä seuraa muualta.
Hmm no kai se on siitäkin vähän kiinni mitä haluaa nähdä. Aloituksessahan puhuttiin juuri näistä, jotka kokevat hyveenä sen että eivät kuulu naisten porukoihin. Kun naiset on niin kanoja ja vaikeita ja kaikkea. Ja kyllä niitä naisia on. Tässäkin ketjussa niitä on nähty.
oman kokemukseni mukaan miehetkin kyllä juoruilevat, tekevät selän takana rumia temppuja jne., eli ei se ole vain naisten ominaisuus. Ennemmin kyse on minusta persoonasta.
Ymmärrän kyllä jos joku ei tykkää jutella meikeistä, sisustuksesta jne., mutta siinäkin on mielestäni enemmän kyse kiinnostuksenkohteista kuin sukupuolesta sinänsä - toki esim. naisilla on melkein yksinoikeus meikkaamiseen ;) Mutta mulla esim. on miespuolisia kavereita joitka kiinnostaa sisustus, ruuanlaitto, lapset yms. perinteiset "naisaiheet", ja naisia joita kiinnostaa esim. lätkä, moottoripyörät yms.
Itse viihdyn samanhenkisesssä porukassa, oli sukupuoli mikä tahansa. Välillä olen ollut miesporukassa ainoa nainen - ja viihtynyt, ilman että haen seksiä/seurustelua tai haluaisin että minua sillä tavalla edes lähestyttäisiin - ja välillä naisporukassa jossa ei yhtään miestä. enemmän se on minusta kiinni siitä samanhenkisyydestä kuin sukupuolesta.
- toki esim. naisilla on melkein yksinoikeus meikkaamiseen ;)
Terveisin:
Yleensä kun tällainen tulee meille töihin, se alkaa supatella äkkiä miesten kanssa kahdenstaan. On meille naisille ylimielinen ja miehille mielistelee ja keikistelee. Tiuskii meille naisille ja korostaa omaa ylivertaisuuttaan.
Näitä on nähty ja ei jaksa paljon korvaansa lotkauttaa. Yleensä päätyvät jossain pikkujouluissa jonkun miehen panopuuksi.
Tiedän tällaisen naisen, siis sellaisen joka on korostanut useaan otteeseen tulevansa paljon paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa koska "naiset ovat hankalia".
Tämä nainen on itse mielestäni varsin ylidramaattinen ja sukset ristissä moneen suuntaan (äiti, anoppi, kaverit, naapurit, työkaverit jne.) Hänen elämänsä tuntuu olevan yhtä suurta sosiaalista draamaa. Hän on myös yksi harvoja ihmisiä, joiden kanssa minun on ollut haastava tulla toimeen. On ilmoittanut suoraan minulle, että olemme kovin erilaisia ihmisiä ja "ettei hän tule oikein juttuun naisten kanssa". Hän tuntuu ymmärtävän asioita tahalleen väärin ja on erittäin suorasukainen. Sanoisin että varsin epästabiili ihminen, mutta vikahan on aina meissä muissa naisissa...
ja kerjäävät huomiota miehiltä valittamalla tuota etteivät tule toimeen naisten kanssa, mutta teidän miesten kanssa kyllä synkkaa. Huono itsetuntohan/käytöstavat tämmösiltä naisilta sieltä takaa paljastuu. Oli töissä yksi tällainen, ja huh-huh.