Akateemisen loppututkinnon suorittanut: Millä perusteella uskot jumalaan?

Jos voisi, eihän se uskoa olisikaan. Haluan uskoa siihen, että elämälläni on muukin tarkoitus kuin lajin säilyminen. Usein epäilen, kun ajattelen järjellä, mutta olen valinnut tällaisen tien.



FM

en millään perusteella.



Mutta ihan hyvä että niitä on, koska moni saa niistä mielenrauhan.

Usko on aina halusta kiinni. TIetää kun ei voi. Toisaalta halu riittää, koska emme myöskään voi tietää, että jumalaa (mitään jumalaa) ei varmasti ole. Ts hypoteesia ei voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi, joten siihen voi uskoa tai olla uskomatta oman halunsa mukaan. Juuri siinä on uskon (vs. tiedon) määritelmä.

mutta usko kai on sellaisia, ettei se tarvitse mitään perusteluja, sitä vaan uskoo tai ei.

On elämässäni myös tapahtunut monta sellaista asiaa mitä ei vaan sattumalla kovin helposti selitetä mutta eivät ne ole uskoni perusta.



Joku joskus on sanonut että uskon selittäminen toiselle on sama kuin yrittäisi selittää miltä suola maistuu, sellaiselle joka ei ole koskaan suolaa maistanut.

Kylläkin uskon Jumalaan.

Eipä tuota päivänselvää asiaa ole tarvetta perustella.

että kun katson ympärilleni luontoa ja kun lääkärinä tiedän, miten tarkkaan ja nerokkaasti ihminen on suunniteltu pienintä yksityiskohtaa myöten, en älykkäänä ihmisenä kertakaikkiaan niele selitystä, että tämä kaikki on syntynyt sattumalta.

Vähänkin ajatteleva ihminen ymmärtää, että tämän kokonaisuuden on suunnitellut ihmistä niin paljon nerokkaammat aivot.

että kun katson ympärilleni luontoa ja kun lääkärinä tiedän, miten tarkkaan ja nerokkaasti ihminen on suunniteltu pienintä yksityiskohtaa myöten, en älykkäänä ihmisenä kertakaikkiaan niele selitystä, että tämä kaikki on syntynyt sattumalta. Vähänkin ajatteleva ihminen ymmärtää, että tämän kokonaisuuden on suunnitellut ihmistä niin paljon nerokkaammat aivot.

Minusta evoluutioteoria kyllä selittää ihmisenkin synnyn ihan hyvin.

FM kans

jonka koen saaneeni lahjana itseni ulkopuolelta.



Uskomista voi ajatella vähän samanlaisena tapahtumana kuin transformatiivista oppimistapahtumaa, jossa syntyy uusi tarkastelunäkökulma. Tämän jälkeen on mahdotonta palata aikaa, jossa tätä tarkastelunäkökulmaa ei ollut. Koen siis, että uskon perustelut on pohjimmiltaan ja lopullisesti ymmärrettävissä vain sisältä käsin, eli kun tarkastelunäkökulman muutos on tapahtunut ja ihminen uskoo.



FM, KT

ja tiedekin on niin täynnä ihmeitä, että jo niiden todistaminen kertoo jostain suuremmasta.



Uskon koska se on ollut minulle ihana itsestäänselvä tunne aina. Tietoisen päätöksen siitä, että näin tahdon uskoa olen tehnyt aikuisena.

henkilökohtaisessa elämässä. Koska opinnot opettaa, että tiede on aina epätäydellistä ja aina "kunnes toisin todistetaan" - todistelemalla ei siis mitään voi koskaan todistaa todeksi, loppupelissä, koska aina voi löytyä uusi, parempi ja oikeampi totuus. Uskon, koska kokemukseni Jumalasta ovat hänen olemassaolonsa niin mun sisimpäni vakuuttaa, etten voi olla uskomatta.