Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
USA:ssa aiotaan luokitella mm. ujous ja lapsen uhma mielenterveyden häiriöiksi
12.02.2012 |
USA:ssa kiista psykiatrien "raamatusta": Surusta tuli häiriö
11.2.2012 21:12 | 23 |
Helsingin Sanomat
Miljoonia täysin terveitä ihmisiä voi uhata psykiatrinen diagnoosi, jos aletaan soveltaa Yhdysvaltain psykiatrisen liiton (APA) tekeillä olevaa uutta luetteloa mielenterveyden häiriöistä.
Menetyksen aiheuttama suru, ujous tai apaattinen käytös esimerkiksi voitaisiin luokitella mielenterveyden häiriöiksi, arvostelijat varoittavat.
Ja jos lapsi "aktiivisesti kieltäytyy enemmistön pyynnöistä" ja "toimii tahallaan muita ärsyttääkseen", se ei olekaan enää normaalia uhmaikää vaan "oppositiohenkinen, uhmahäiriö".
Arvostelijoiden mukaan käsikirja "medikalisoi" eli leimaa sairaudeksi normaalia käyttäytymistä ja voi tehdä leimatuista uusien lääkkeiden koekaniineja, uutiskanava ABC kertoo.
Luokittelun toisessa päässä myös sarjaraiskaajat tai seksuaaliset väärinkäyttäjät voitaisiin luokitellakin sairaiksi ja he voisivat välttää vankilan vetoamalla tilaansa.
Kyse on 900-sivuisesta psykiatrien uusimman "raamatun" luonnoksesta.
DSM eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -kirjaa on julkaistu vuodesta 1952. Viidettä ja uusinta painosta kirjoitetaan parhaillaan. Kirjan pitäisi valmistua ensi vuoden toukokuuksi.
Jos tauti on DSM:ssä, potilas voi sen nojalla saada Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöiltä rahoituksen terapiaan – ja terapian antaja isot rahat. Lääketeollisuus voi myös kehittää oireeseen täsmälääkettä.
Kaikkiaan 11 000 mielenterveysalan ammattilaista ja 40 ammattijärjestöä on kuitenkin Yhdysvalloissa allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan koko luokittelun arvioimista uudestaan.
DSM-5 "laajentaisi radikaalisti ja hillittömästi psykiatrian rajoja, ja tuloksena medikalisoitaisiin normaalius, yksilöiden erot – ja rikollisuus", sanoo Duken yliopiston professori Allen Frances, joka johti edellisen kirjan kokoamista.
Britanniassakin lista kuohuttaa. Brittipsykologit ja psykiatrit arvostelivat luonnosta Reutersin haastatteluissa torstaina.
Osa määritelmistä on brittien mukaan "älyttömiä" tai jopa "huolestuttavia ja vaarallisia".
"Ujot, surevat, erikoiset ihmiset tai ihmiset, joilla on epätavallinen rakkauselämä huomaavatkin yhtäkkiä, että heitä pidetään mielisairaina", Liverpoolin yliopiston professori Peter Kinderman varoitti.
Cardiffin yliopiston tutkija Nick Craddock otti esimerkiksi surun, jota ihminen tuntee omaisen kuoltua. Uuden luokituksen mukaan ei pohdittaisikaan surun syytä, katsottaisiin vain oireita ja todettaisiin henkilön sairastavan masennusta, hän kuvasi.
Tarvitaanko nimilappuja lainkaan, Kings Collegen psykiatrian professori Simon Wessely kysyi.
Vuonna 1840 Yhdysvalloissa tunnettiin vain yksi mielisairaus. Vuonna 1917 APA tunnisti jo 59 eri mielitautia. Kasvu on ollut hurjaa. Uusimmassa käsikirjassa mainitaan jo 350 eri tautia.
Kommentit (14)
eikös jenkeissä adhdkin oo suurinpiirtein joka toisella lapsella diagnosoitu ja vielä lääkehoidossa ovat..
Ei passaa poiketa massasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se oikeasti totta, että esimerkiksi suru ON häiriö. Johtuu se suru ihan mistä tahansa, niin se ei ole kyseisen ihmisen normaalitila, vaan häiriö. Ja ujous voi aiheuttaa syviä ongelmia, jos se on tarpeeksi pahaa - jos ujous aiheuttaa imiselle ongelmia niin tottamooses hänella on oikeus saada siihen apua. Ja sen uhman ei todellakaan kuulu jatkua koko lapsuutta, vaan ihmaikä menee ohi - jos ei mene, kyse EI ole normaalitilasta, vaan kehityksen häiriöstä.
Miksi ihminen ei saisi saada apua suruun, harmeja aiheuttavaan ujouteen tai jatkuvaan yhteistyökyvyttömyyteen? Miksi näistä asioista pitäisi vain kärsiä ja kärsiä ja kärsiä? ONko se sitten parempi kärsiä, kuin tulla luokitelluksi "mielisairaaksi" - ja toipua?
Ihmiset pelkäävät, että heitä aletaan pitää mielisairaina, koska heidän mielestään mielisairaus on jotain hävettävää. Se taas on asia, joka pitäisi muuttaa.
Ujous on täälläkin nykyään massamurhaamisviettiäkin pahempi ominaisuus.
t. ujon äiti
Muut kuin extrovertit, iloiset ja avoimet ihmistyypit on siis sairaita... Ja jos lapsella on voimakas tahtoikä,niin helpolla pääsee, kun antaa rauhoittavia, kyllä uhma loppuu ja lapsi on lauhkea kuin lammas.
Pöyristyttävää ja inhimillisyyden vastaista tuollainen!!
Lastenohjelmissa näkee kulttuurierot aika hyvin. Englantilainen Puuha-pete on niin ärsyttävän yltiöpositiivinen. Muumeissa taas on paljon erilaisia persoonia, kyseenalaista toimintaa ja riitasointuja...!
jenkkityyliin myötäillen, hymyillen ja hallitset smalltalkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propralia 11-vuotiaalle jota jännittää kouluesitelmä?
Onhan se oikeasti totta, että esimerkiksi suru ON häiriö. Johtuu se suru ihan mistä tahansa, niin se ei ole kyseisen ihmisen normaalitila, vaan häiriö. Ja ujous voi aiheuttaa syviä ongelmia, jos se on tarpeeksi pahaa - jos ujous aiheuttaa imiselle ongelmia niin tottamooses hänella on oikeus saada siihen apua. Ja sen uhman ei todellakaan kuulu jatkua koko lapsuutta, vaan ihmaikä menee ohi - jos ei mene, kyse EI ole normaalitilasta, vaan kehityksen häiriöstä.
Miksi ihminen ei saisi saada apua suruun, harmeja aiheuttavaan ujouteen tai jatkuvaan yhteistyökyvyttömyyteen? Miksi näistä asioista pitäisi vain kärsiä ja kärsiä ja kärsiä? ONko se sitten parempi kärsiä, kuin tulla luokitelluksi "mielisairaaksi" - ja toipua?
Ihmiset pelkäävät, että heitä aletaan pitää mielisairaina, koska heidän mielestään mielisairaus on jotain hävettävää. Se taas on asia, joka pitäisi muuttaa.
Propralia 11-vuotiaalle jota jännittää kouluesitelmä?
Onhan se oikeasti totta, että esimerkiksi suru ON häiriö. Johtuu se suru ihan mistä tahansa, niin se ei ole kyseisen ihmisen normaalitila, vaan häiriö. Ja ujous voi aiheuttaa syviä ongelmia, jos se on tarpeeksi pahaa - jos ujous aiheuttaa imiselle ongelmia niin tottamooses hänella on oikeus saada siihen apua. Ja sen uhman ei todellakaan kuulu jatkua koko lapsuutta, vaan ihmaikä menee ohi - jos ei mene, kyse EI ole normaalitilasta, vaan kehityksen häiriöstä.
Miksi ihminen ei saisi saada apua suruun, harmeja aiheuttavaan ujouteen tai jatkuvaan yhteistyökyvyttömyyteen? Miksi näistä asioista pitäisi vain kärsiä ja kärsiä ja kärsiä? ONko se sitten parempi kärsiä, kuin tulla luokitelluksi "mielisairaaksi" - ja toipua?
Ihmiset pelkäävät, että heitä aletaan pitää mielisairaina, koska heidän mielestään mielisairaus on jotain hävettävää. Se taas on asia, joka pitäisi muuttaa.
niin jotain apuahan siihen tarvitaan. 11v:llä se todennäköisemmin toki on jännityksenpurkutekniikoinen opettelua kuin propralia, mutta en mä käsiitä, miksi olisi parempi että lapsi saa äikästä hylätyn kuin että se käy vähän juttelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai auttaisko ihan vaan se että kouluympäristössä tuettaisiin?
Itse olen ollut todella ujo lapsi, eikä varmasti olisi oloani helpottanut jos olisin päätynyt psykiatrin vastaanotolle ja minut olisi leimattu pelkän ujouden vuoksi sairaaksi.
Propralia 11-vuotiaalle jota jännittää kouluesitelmä?
Onhan se oikeasti totta, että esimerkiksi suru ON häiriö. Johtuu se suru ihan mistä tahansa, niin se ei ole kyseisen ihmisen normaalitila, vaan häiriö. Ja ujous voi aiheuttaa syviä ongelmia, jos se on tarpeeksi pahaa - jos ujous aiheuttaa imiselle ongelmia niin tottamooses hänella on oikeus saada siihen apua. Ja sen uhman ei todellakaan kuulu jatkua koko lapsuutta, vaan ihmaikä menee ohi - jos ei mene, kyse EI ole normaalitilasta, vaan kehityksen häiriöstä.
Miksi ihminen ei saisi saada apua suruun, harmeja aiheuttavaan ujouteen tai jatkuvaan yhteistyökyvyttömyyteen? Miksi näistä asioista pitäisi vain kärsiä ja kärsiä ja kärsiä? ONko se sitten parempi kärsiä, kuin tulla luokitelluksi "mielisairaaksi" - ja toipua?
Ihmiset pelkäävät, että heitä aletaan pitää mielisairaina, koska heidän mielestään mielisairaus on jotain hävettävää. Se taas on asia, joka pitäisi muuttaa.
niin jotain apuahan siihen tarvitaan. 11v:llä se todennäköisemmin toki on jännityksenpurkutekniikoinen opettelua kuin propralia, mutta en mä käsiitä, miksi olisi parempi että lapsi saa äikästä hylätyn kuin että se käy vähän juttelemassa?
Jos ystävä kuolee, niin olisiko normaalia olla välittämättä. Kuka luokittelee millainen on normaali ihminen? Kun tiedetään, että elämä on välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä, niin tartteeko siihen jotain lääkettä saada, jos aina ei mene hyvin.
Minusta ihmistä pitäisi kasvattaa kestämään vastoinkäymisiä, eikä aina hakea niihin lääkettä. Tuon jutun perusteella jokainen meistä tarvitsisi jossain elämän vaiheessa mielialalääkkeitä ja terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lääketeollisuuden.
Leipä taattu.
Vai auttaisko ihan vaan se että kouluympäristössä tuettaisiin?
Itse olen ollut todella ujo lapsi, eikä varmasti olisi oloani helpottanut jos olisin päätynyt psykiatrin vastaanotolle ja minut olisi leimattu pelkän ujouden vuoksi sairaaksi.
Propralia 11-vuotiaalle jota jännittää kouluesitelmä?
Onhan se oikeasti totta, että esimerkiksi suru ON häiriö. Johtuu se suru ihan mistä tahansa, niin se ei ole kyseisen ihmisen normaalitila, vaan häiriö. Ja ujous voi aiheuttaa syviä ongelmia, jos se on tarpeeksi pahaa - jos ujous aiheuttaa imiselle ongelmia niin tottamooses hänella on oikeus saada siihen apua. Ja sen uhman ei todellakaan kuulu jatkua koko lapsuutta, vaan ihmaikä menee ohi - jos ei mene, kyse EI ole normaalitilasta, vaan kehityksen häiriöstä.
Miksi ihminen ei saisi saada apua suruun, harmeja aiheuttavaan ujouteen tai jatkuvaan yhteistyökyvyttömyyteen? Miksi näistä asioista pitäisi vain kärsiä ja kärsiä ja kärsiä? ONko se sitten parempi kärsiä, kuin tulla luokitelluksi "mielisairaaksi" - ja toipua?
Ihmiset pelkäävät, että heitä aletaan pitää mielisairaina, koska heidän mielestään mielisairaus on jotain hävettävää. Se taas on asia, joka pitäisi muuttaa.
niin jotain apuahan siihen tarvitaan. 11v:llä se todennäköisemmin toki on jännityksenpurkutekniikoinen opettelua kuin propralia, mutta en mä käsiitä, miksi olisi parempi että lapsi saa äikästä hylätyn kuin että se käy vähän juttelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkefirmathan maailmaa nykyään pyörittävät.
mutta meillä on Suomessakin olemassa nyt jo diagnoosi "uhmakkuushäiriö".
Alue: Aihe vapaa
Esiintymisjännitys on täysin normaalia, varsinkin teini-ikäisellä ja vanhemmallakin... Tottakai olisi hienoa jos kukaan ei jännittäisi. Esiintymisjännitykseen auttaa parhaiten esiintyminen, se kun huomaa, että pieni mokakaan ei haittaa. Ehkä parasta olisi totuttaa lapset jo pienestä esiintymään toisten edessä ja ottaa vaikka videolle, niin he näkevät itsekin etteivät näytä hölmöiltä. Näytelmäkerho voisi olla hyvä harrastus nuorelle.
Itsekin jännitin yläasteella jopa ääneenlukemista kun jokaisen piti lukea kappele vaikkapa historiantunnilla. Ja kaupankassalla asiointi jännitti, mikä on näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hassua. Lukiossa jätin puheen pitämättä, koska se oli mahdollista. Tein korvaavan tehtävän, mutta numero laski silti.