Lue keskustelun säännöt.
Ihan surkea lauantai taas :( Mies meni aikaisin töihin,
11.02.2012 |
eikä jaksanut nousta ylös, kun kello soitti. Antoi soida n. tunnin. Lapsi heräsi siihen myös, kuten minäkin. Lapsi laittoi vielä telkkarin kovalle (käskin hiljentää). En saanut enää unta ja olen ollut kuolemanväsynyt koko päivän.
Annoin miehelle palautetta aamusta puhelimessa, mistä sain huutoa ja syyttämistä. Tarkoitus oli nukkua päikkärit, mutta en saanut unta, koska lapset metelöivät. Miehen mielestä minun pitää mennä lääkäriin, kun en osaa päivällä nukkua.
Opiskelijalapsi (2.aste) ei siivonnut huonettaan, ja kiiukuttelee opiskelutehtävänsä kanssa, jota on siirtänyt pari kuukautta, palautuspäivä on maanantaina. Mies kumosi minun ja lapsen väliset sopimukset ja päästää hänet huomiseen reissuun, jonka minä kielsin, koska hommat on tekemättä. Minulla ei ole mitään auktoriteettia.
Tunnen itseni ihan ylimääräiseksi ja sanoinkin sen miehelleni. Sanoin, että siivooja voi kyllä hoitaa osuuteni. Mies sanoi, että siivooja ei voi olla lapsille äiti. Hän ei sanonut, että kaipaisi minua, jos lähtisin pois.
Olen itkenyt väsymystäni, kun mies tuli kotiin. (Väsymystä on jatkunut jo pitkään.) Hän ei tule edes lähelle minua. Olen kai niin vastenmielinen.
Olenko surkea ruikku, kun itken tällaista? Miksi minusta tuntuu niin kurjalta?
Kommentit (16)
Mitä odotat häneltä? Mitä perheeltä? Oletko onnellinen, jos koti on siivottu?
Miehesi voi olla oikeassakin lääkäriin menosta. Ehkäpä olet masentunut, kun kärsit unihäiriöistä.
Kaadat kaiken vastuun omasta hyvinvoinnistasi miehen niskaan, joka tekee kaikesta päätellen tosi pitkää työpäivää perheenne toimeentulon eteen. Mitä sinä itse voisit tehdä, että voisit paremmin? Mitä sinulta puuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä itkisit silmäs päästä! Mikään ei muutu itkulla!
Voisitko kokeilla nukkumista päivällä vaikka susta tuntuu ettet saa unta? Mies puhutteluun tuosta että antaa luvan vaikka sinä kiellät tai sitten annat olla. Kärsiihän se lapsi koulussa nahoissaan jos ei saa tehtävää tehtyä,kyllä kai tuossa iässä pitäisi osata omista koulutehtävistään ottaa vastuu.
Mä kans hermostun mieheen tollasen kellon sottamisen kanssa. Potkase sitä nilkkaan ja karjase ylös! Sama jos mies soittelee mulle joskus klo 23 aikaan kun tietää että menen nukkumaan klo 22. Pässejä noi miehet on.
eikä asemaa kotona. Joudun sovittamaan itseni toisten jättämiin pieniin väleihin. Olen yksinäinen. Minusta kyse ei ole unihäiriöstä, jos ei pysty nukkumaan metelissä tai päivällä. En kaada vastuuta hyvinvoinnista mieheni niskaan. Haluaisin tilaa olla vaimo ja äiti ja pitää huolta meistä kaikista yhdessä. Mutta minäkin tarvitsen jotain, aineksia, ravintoa, hellyyttä, lapsilta kuuliaisuutta.
ap
Mitä odotat häneltä? Mitä perheeltä? Oletko onnellinen, jos koti on siivottu? Miehesi voi olla oikeassakin lääkäriin menosta. Ehkäpä olet masentunut, kun kärsit unihäiriöistä. Kaadat kaiken vastuun omasta hyvinvoinnistasi miehen niskaan, joka tekee kaikesta päätellen tosi pitkää työpäivää perheenne toimeentulon eteen. Mitä sinä itse voisit tehdä, että voisit paremmin? Mitä sinulta puuttuu?
jotka joutuvat työkiireistä ja siitäkin, että saan olla mieheni kanssa vain illan myöhäisinä hetkinä pienen hetken. Pystyn palautumaan, jos saan nukkua viikonloppuna tarpeeksi.
ap
Minkäikäiset lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa mikä auttaisi.
Lapsiperheissä on harvoin hiljaista ja rauhallista, joten ehkä ne omat unet täytyy vain oppia ottamaan. Voin sanoa näin murkkujen äitinä, että yöt jäisivät todella lyhyiksi jos menisin lasteni tahtiin. Olen tarkoituksella opetellut ottamaan oman aikani.
Meilläkin mies laittaa joka aamu kellon soimaan 5.20 ja torkuttaa siitä tunnin eteenpäin. Tekee sen myös vaikka menisi töihin vasta myöhemmin. Hän on henkilö joka tarvitsee aamurutiininsa, minulla taas ei ole rutiineja koska en kestä niitä. Minua ketutti alkuun, mutta nyt olen oppinut nukkumaan ja ignoroimaan. Yleensä onnistuu, muttei aina.
Ap arvostatko itseäsi? Pidätkö itsestäsi? Ota itsellesi aikaa ja tykkää itsestäsi. Ja muista, että meitä väsyneitä äitejä unen puutteessaan on maailma täynnä.
Halit sulle.
Käytä korvatulppia, että et häiriinny joka risahduksesta. Istuta lapsesi pöydän ääreen, juttele kaikessa rauhassa. Kerro että olet todella väsynyt ja kaipaat unirauhaa, että kaipaat yhteen hiileen puhaltamista. Kyllä he ymmärtävät.
Sulla on kolmenkymoin kriisi, vai mitä. Kaikki olisi paljon paremmin jos vain, jos vain... JOku muu tekisi jotakin. Itsessä ei ole mitään pielessä, eihän. Heitä marttyyriasenne pois ja puhu perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en katselisi päivääkään tuollaista tunnin torkuttamista, jos muutkin siihen heräisivät. Jos ihminen nukkuu itsekseen, niin voi torkutella rauhassa, mutta mun mielestä ei ole kohtuullista, että muiden täytyy herätä tuohon aikaan aamusta tunnin torkuttamiseen :O
ohis
En osaa sanoa mikä auttaisi. Lapsiperheissä on harvoin hiljaista ja rauhallista, joten ehkä ne omat unet täytyy vain oppia ottamaan. Voin sanoa näin murkkujen äitinä, että yöt jäisivät todella lyhyiksi jos menisin lasteni tahtiin. Olen tarkoituksella opetellut ottamaan oman aikani. Meilläkin mies laittaa joka aamu kellon soimaan 5.20 ja torkuttaa siitä tunnin eteenpäin. Tekee sen myös vaikka menisi töihin vasta myöhemmin. Hän on henkilö joka tarvitsee aamurutiininsa, minulla taas ei ole rutiineja koska en kestä niitä. Minua ketutti alkuun, mutta nyt olen oppinut nukkumaan ja ignoroimaan. Yleensä onnistuu, muttei aina. Ap arvostatko itseäsi? Pidätkö itsestäsi? Ota itsellesi aikaa ja tykkää itsestäsi. Ja muista, että meitä väsyneitä äitejä unen puutteessaan on maailma täynnä. Halit sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
torkutteluja. Hommaisin itselleni toisen nukkumapaikan. Ja tuo ap vielä totesi, että lapsetkin heräsi sen miehen touhuihin. Raivostuttavaa. Meillä alakouluikäisetkin tajuaa, että muita ei herätetä superaikaisin aamulla, jos muilla ei kerran mihinkään menoa.
Ap, jostain syystä miehesi ei arvosta sinua pätkäkään. Miettimisen paikka miksi näin, mitä sille voi tehdä?
On minussakin vikaa. En jaksa olla reipas ja koko ajan läsnä, ja tiedostan liian hyvin, mikä tuntuu kurjalta. Mieheni tekee ihan tarpeeksi töitä, kotonakin, ainoa, mikä puuttuu, on romantiikka (seksiäkin on tarpeeksi molemmille).
Tiedän, että on paljon väsyneempiä äitejä kuin min; itsekin elin aivan horroksessa kuopuksen ensimmäisen vuoden, ja siitä se herkkäunisuuteni alkoikin. Lapset ovat nyt isoja ja minusta nyt olisi äidin jo äidinkin vuoro. He ovat niin ajattelemattomia.
Ajattelen, että jos jokin osa elämästä olisi mallillaan (romantiikka, tottelevaiset lapset, pirteys) jaksaisin kaiken muun, mutta kun kaikki ovat rempallaan. On mahdotonta tukeutua mihinkään. Perheen aikataulut ovat toisten aikatauluja. Minä olen se, joka mahdollistaa kaikille kaiken. Ikään kuin kiitokseksi siitä haluaisin olla arvostettu ja rakastettu äiti ja vaimo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
415 Läheisriippuvuus
Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.
Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.
Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.
Läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla voi olla lapsuudenaikaisia kokemuksia hylätyksi tulemisesta, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai sitomisesta tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.
Toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta. Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään.
Oleellisinta on identiteetin selkiytyminen: käsitys omasta minästä, ominaisuuksista, tarpeista ja tunteista. Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys. Toipumisen myötä lisääntyy kyky hyväksyä elämän kulku sellaisena, kuin se on ollut. Opetellaan tulemaan toimeen omien puutteiden kanssa.
Päihdehuollon yleis- ja erityispalveluiden lisäksi apua läheisriippuvuuteen tarjoavat myös Al-Anon- ja AAL-ryhmät. Al-Anonin aikusille ja nuorille tarkoitetut sivut löytyvät osoitteesta: http://www.al-anon.fi/ ja AAL:n sivut osoitteesta: http://www.aal.fi
VTM Annikka Taitto
lapsi- ja perhekonsultti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina ole siitä kyse eikä narsismista.
Arvostan. Mutta minulla nyt on kerrassaan loistavat unenlahjat. Nukun miltei miten ja missä vaan. Siksi kestän tuota mieheni suorittamaa torkuttamista. Ja pystyn nukkumaan vaikka muu perhe olisi hereillä. (ohis)
Mä en katselisi päivääkään tuollaista tunnin torkuttamista, jos muutkin siihen heräisivät. Jos ihminen nukkuu itsekseen, niin voi torkutella rauhassa, mutta mun mielestä ei ole kohtuullista, että muiden täytyy herätä tuohon aikaan aamusta tunnin torkuttamiseen :O
ohis
En osaa sanoa mikä auttaisi. Lapsiperheissä on harvoin hiljaista ja rauhallista, joten ehkä ne omat unet täytyy vain oppia ottamaan. Voin sanoa näin murkkujen äitinä, että yöt jäisivät todella lyhyiksi jos menisin lasteni tahtiin. Olen tarkoituksella opetellut ottamaan oman aikani. Meilläkin mies laittaa joka aamu kellon soimaan 5.20 ja torkuttaa siitä tunnin eteenpäin. Tekee sen myös vaikka menisi töihin vasta myöhemmin. Hän on henkilö joka tarvitsee aamurutiininsa, minulla taas ei ole rutiineja koska en kestä niitä. Minua ketutti alkuun, mutta nyt olen oppinut nukkumaan ja ignoroimaan. Yleensä onnistuu, muttei aina. Ap arvostatko itseäsi? Pidätkö itsestäsi? Ota itsellesi aikaa ja tykkää itsestäsi. Ja muista, että meitä väsyneitä äitejä unen puutteessaan on maailma täynnä. Halit sulle.
Harmi, jos muut eivät ole silloin kivoja.