Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voi johtua että vaikka mies rakastaa, hän kohtelee välillä kumppaniaan epäkunnioittavasti?
11.02.2012 |
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, ja olleet eron partaalla kaksi kertaa. Syynä aina sama- vaikka tiedän varmasti että mies rakastaa minua, hän tuntuu välillä unohtavan sen, ja alkaa kohdella minua huonosti. On jatkuvasti pahantuulinen, ei tee oma-aloitteisesti kotitöitä mutta huomauttelee mitä olen tehnyt kotona väärin. Touhuaa omiaan eikä kuuntele juuri mitään mitä sanon, usein saa kysyä että kuulitko. Tiuskii, motkottaa ja huomauttelee, ei huomioi tai anna hellyyttä.Etsii vikoja tekemisistäni niin että tuntuu etten tee hänestä mitään oikein. Silti tiedän että minä olen hänelle kaikkein tärkein maailmassa, sekä yhteinen lapsemme, eikä hän halua meitä menettää ikinä.
Kun mies unohtaa kohdella minua rakastavasti, meillä on paljon riitaa, koska loukkaannun hänen ilkeydestään. Hän ei tunnu ymmärtävän järkipuhetta, vasta kun todella uhkaan erolla ja otan kihlasormuksen pois, hän havahtuu ja tajuaa. Lupaa parantaa tapansa, muutama kk menee hyvin kunnes taas sama toistuu.Viimeksi keväällä olin jättää miehen samasta syystä.
Itse ajattelen että vaikka joskus on jokaisella huonoja päiviä, rakastamaansa ihmistä pitäisi kohdella oikeudenmukaisesti ja puhaltaa yhteen hiileen, osoittaa hellyyttä, arvostaa ja huomioida. Minun on helppo kohdella miestä näin, silloin kun hän tekee niin. Mutta kun hän aloittaa epäkunnioittavan käytöksensä, minäkin kylmenen. En osaa näyttää rakkautta ihmiselle joka ei tunnu arvostavan minua, valittaa, tiuskii ja komentelee.
Viikko sitten olin taa eron kannalla, toisen kerran toden teolla suhteemme aikana. Saimme kuitenkin puhuttua niin että mies tajusi, ja nyt meillä on ollut kaipaamaani harmoniaa, kun mies on malttanut kohdella minua hyvin. Mutta pelottaa että ei hän sitä taas kauaa muista.
Mikä neuvoksi? En haluaisi viedä lapselta isää, mutta ei sekään ole mielestäni oikein, jos tulen aina välillä kohdelluksi kuin olisin kasa p*skaa.
Olemmeko vain liian erilaisia?
Kommentit (95)
jos miehellä on huono itsetunto, hän tekee tiedostamattaan tekoja, jotka kääntyvät häntä itseään vastaan ja osoittavat, ettei hän ole rakkauden arvoinen. Eli sahaa itse omaa oksaansa vaikka kaikki palaset hyvään elämään ja parisuhteeseen olisivat käsillä. Hän vaan ei osaa koota niitä paikoilleen vaan särkee sen itse ennenkuin toinen ehtii.
Onko häntä itseään kohdeltu huonosti lapsena?
Rakastan miestäni valtavasti, olen kai jopa aikalailla riippuvainen hänestä. En voi kuvitellakaan elämää ilman miestäni. Silti usein kohtelen häntä huonosti, tiuskin ja nalkutan. Tiedän ettei mieheni jätä minua ja lapsiamme, siksi ehkä uskallan tehdä niin :(
Lapsuudenkotini oli turvallinen. Koulussa kiusattiin jonkin verran, lähinnä jättämällä porukan ulkopuolelle.
Pitäisi parantaa tapani. Alkaen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mies, joka ei ikimaailmassa suostuisi mihinkään terapiaan tai psykologiseen tutkimukseen.
Mies on kovin kaavoja noudattava. Mukisematta vie koiran aina aamulla, on kovin kiinnostunut yksityiskohdista ja koneiden tms. tutkimisesta. Tunneasioissa on huono. Ymmärtää kaiken yleensä väärin ja mä sitten saan kärsiä. Säännöllisin välein lähtee pois kotoa, koska suuttuu minulle jostakin sellaisesta asiasta, josta ei olisi mitään syytä suuttua ollenkaan.
Kotityöt tehdään varmaan puoliksi, seksi toimii, mutta tunne-elämä on outoa hänen kanssaan, koska hän ei tunnu ymmärtävän tunteita...voisiko olla asperger...voisiko toisen puolesta koittaa tehdä as-testiä, jos on tuntenut toisen 20 vuotta? Itse ei tosiaan suostuisi...
Haluaisin niin vaan tietää jonkun syyn tähän kaikkeen. Elämä on yhtä vuoristorataa, kun en saa häntä ymmärtämään tunneasioita ollenkaan.
Jos et saa miestä tekemään testiä, kokeile itse. Mekin ollaan tunnettu vasta 5 vuotta, silti sain 128 pistettä kun tein hänen puolestaan, ja hän itse sai 125 pistettä, eli melkein oikeaan osui. Tässä on todella hyvä testi.
http://xestia.net/testit/asperger.php
Meillä mies tosiaan sanoi että suurin osa osui oikeaan, ja ettei hän ole tällaisesta kuullutkaan. Hänellä on sen verran jo ikää, ettei hänen lapsuudessaan edes tunnettu koko syndroomaa vielä. Siksi se on jäänyt diagnosoimatta. Mutta ihan selkeä juttu, häneen osui melkein kaikki oireet.
Onko miehelläsi muuten haju-ja kuuloytliherkkyyksiä? Niin että ärsyyntyy jostain hajuista tai äänistä mitä et itse edes ole noteerannut? Meillä mies on aina kärsinyt eniten erilaisten kemikaalien hajuista, sekä pakokaasun hajusta. Olen jo oppinut ettei hänen ollessaan kotona voi käyttää astianpesukonetta, auton ilmanvaihto pitää aina pitää sisäkierrolla kun hän on mukana, geeliä ja hiuslakkaa pitää laittaa aina vessan ovi ehdottomasti kiinni jne. :-D
jos miehellä on huono itsetunto, hän tekee tiedostamattaan tekoja, jotka kääntyvät häntä itseään vastaan ja osoittavat, ettei hän ole rakkauden arvoinen. Eli sahaa itse omaa oksaansa vaikka kaikki palaset hyvään elämään ja parisuhteeseen olisivat käsillä. Hän vaan ei osaa koota niitä paikoilleen vaan särkee sen itse ennenkuin toinen ehtii.
Onko häntä itseään kohdeltu huonosti lapsena?
Rakastan miestäni valtavasti, olen kai jopa aikalailla riippuvainen hänestä. En voi kuvitellakaan elämää ilman miestäni. Silti usein kohtelen häntä huonosti, tiuskin ja nalkutan. Tiedän ettei mieheni jätä minua ja lapsiamme, siksi ehkä uskallan tehdä niin :(
Lapsuudenkotini oli turvallinen. Koulussa kiusattiin jonkin verran, lähinnä jättämällä porukan ulkopuolelle.
Pitäisi parantaa tapani. Alkaen nyt.
Tämä on varmaan tosi yleistä, ja usein varmaankin juontaa juurensa lapsuudesta. Miehellä ihan samaa, ja hän on kertonut että häntä on kiusattu koulussa, ja että hänen isänsä ei huomioinut häntä juurikaan.
Ja vaikka mies tietää näiden kahden kerran jälkeen kun olen oikeasti harkinnut eroa, että voin hänet jättää, silti hän saattaa taas alkaa käyttäytyä vanhalla tavalla.
Olen ehdottanut tosiaan miehelle pariterapiaa, mutei hän ole suostunut. Minä olen kyllä valmis tulemaan vastaan, mutta muutoksia on tapahduttava.
Kosketti minuakin tämä ketju. Kyynelsilmin luin ja ymmärsin, että meillä on ihan samanlainen tilanne.
Mies vastaa: koska ei osaa kohdella toisin. saanut vanhemmilta sellaisen mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2012 klo 10:31"]
Meillä olen tulkinnut asian siten, että mies ei osaa tulkita vaikeita asioita sanoiksi, mutta näyttää kaiken teoillaan. Häntä ei saa määräillä ja kaikki minkä hän vähänkin kokee määräilyksi, aiheuttaa epäkunnoittavaa käytöstä. MIes mököttää ja jättää selvitytämään yksin yleensä kun minulla on vaikeinta ja tarvitsisin apua. Ne ovat tilanteita, jossa olen kipeä tai minulla on jotain muuta omaa tärkeää juttua meneillään. Konkreettisena esimerkkinä voi kertoa esim. että ei tullut minua hakemaan pienen toimenpiteen jälkeen lääkäristä kotiin, vaikka saattajaa edellytettiin. Ei koska häntä ärsytti, kun toimenpide osui samaksi päiväksi kuin hänen saunailtansa. Tai kun vaikean kriisin jälkeen olin ihan pohjalla ja kerroin, että minun varmasti pitäisi käydä lääkärissä hakemassa apua. Mies totesi, että mene pöpilään. Pienissä asoissa esimerkki tältä viikolta kun olin tehnyt 12 tunnin työpäivän ja tulin kotiin. Meillä minä hoidan aina lasten iltatoimet ja nyt pyysin miestä laittamaan iltapalan. Pelasi tietokoneella, eikä laittanut. Kysin seuraavana iltana miksi toimi näin ja hymyili vain nolona.
Tämä kaikki on saanut aikaan sen, että minäkään en enää välitä. En puhu asioistani, enkä turvaudu häneen. En edes enää kerro kaikkia esim. haasteellisen teinimme ongelmista tai että ole käynyt koulussa keskustelemassa. Tunnen rakkauden sijaan enää välinpitämättömyyttä ja mietin miten jaksan olla enää yhdessä kun lapset muuttavat kotoa. Minäkin olen alkanut toimimaan samalla tavalla: kun ärsyttää en enää entiseen tapaan sano mikä harmittaa, vaan tiuskin ja olen ilkeä.
[/quote]
Voi herrajumala sentään, kaikkeen te tyydyttekin, ei tuossa ole pätkääkään rakkautta, vaan valtasuhteesta, vallankäytöstä, kykenemättömyydestä tasavertaisuuteen.
Kun mä olin leikattavana, ukko otti vapaata töistä (on itsekin lääkäri) ja odotteli leikkauksen ajan sairaalassa, oli läsnä kun heräsin ja todellakin oli hakemassa, kun vihdoin pääsin kotiin. Olisi ollut todella outoa, että olisi perunut minun hakemisen jonkun saunaillan takia.
Vastaavasti kun hän loukkaantui, järjestin työasioita niin, että pystyin olemaan hänen kanssaan enemmän, kun liikkuminen oli vaivalloista. Se oli itsestään selvää.
Sinua kohdellaan kuin paskaan niin kauan kuin sallit sellaisen kohtelun. Jotkut tarvitsevan likasankoa tai nyrkkeilysäkkiä. On traagista sekoittaa tällainen tarve rakkauteen.
Ja mikä sai sinut menemään naimisiin tämän aspergeren-likasangon kanssa. vai oliko asia niin, että tajusit että mieshän on vammainen vasta kun joku kertoi täytettyäsi raksi ruutuun testin ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä sai sinut menemään naimisiin tämän aspergeren-likasangon kanssa. vai oliko asia niin, että tajusit että mieshän on vammainen vasta kun joku kertoi täytettyäsi raksi ruutuun testin ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta otsikon kuvaamalla miehellä on pohjimmiltaan syvä itsekunnioituksen puute ja paha olla itsensä kanssa. Minulla oli joskus tuollainen ex-poikaystävä. Aviomiehelläni ei ole koskaan tarvetta kohdella minua epäkunnioittavasti, vaikka hänellä olisi välillä stressiä tms. Kyse on henkisestä tasapainoisuudesta ja selkärangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan vanhaa ketjua... Onko neuvoja...Miehen huono itsetunto tappaa meidän suhteen?
En saa mieheltäni tarpeeksi hellyyttä/huomiota (elämme ruuhkavuosia tosin..monta lasta - työkiireet, todella vähäinen kahdenkeskinen aika).
Kun hän juo niin alkaa jankutus ja valittaminen, hän oikein "provosoi" että saa minut ärtymään ja pääsee syyttämään minua (kun "keljuilen" hänelle)? Vaikka tosiasiassa yritän puolustaa itseäni hänen syytöksiltään!
Olen tullut siihen tulokseen, että miehellä on niin huono itsetunto, että purkaa sen humalassa minuun! Kavereiden edessä on pätemisen tarve ja "hyvä jätkä" meininki ja minua ei ole näkevinään.
Kun hän on selvänä ja puhun tästä, niin mies myöntää että menee joskus käytös "yli" kännissä, mutta ei kuitenkaan TEE mitään, että muuttaisi käytöstään.
Alan olla ihan lopussa, ajattelen eroa koko ajan enemmän ja enemmän!!! Nyt jo useamman kuukauden ehdotellut miehelle että voisitko yrittää järkätä meille jotain kivaa viikonlopuksi? (esim, vaikka pari tuntia kahdenkeskistä aikaa tms..) Niin ei saa aikaiseksi :( Tuntuu jo ettei mies rakasta minua.
Älkää kysykö, miksi en itse järjestä mitään! Koska en -enää- jaksa yksipuolista suhteenhoitamista!
Miehellä humalassa korostuu tuo käytös. Selvänä on kuin eri ihminen? Auttakaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huhhu niinkun lukisin itsestäni kirjaa ei oo oikeen paljoo lisättävää ku se vaan että mieheni tekee aina yllätyksen olemalla kaljoissa kun tulen kauppa tai missä nyt oon asioimassa ni sitä pirun touhua sit jatkuu aamutunneille asti alistaa ja vittuilee ja uhmamielisesti huutaa ja ettii vaikka vessa paperista aiheen ....
Alue: Aihe vapaa
Minulla on mies, joka ei ikimaailmassa suostuisi mihinkään terapiaan tai psykologiseen tutkimukseen.
Mies on kovin kaavoja noudattava. Mukisematta vie koiran aina aamulla, on kovin kiinnostunut yksityiskohdista ja koneiden tms. tutkimisesta. Tunneasioissa on huono. Ymmärtää kaiken yleensä väärin ja mä sitten saan kärsiä. Säännöllisin välein lähtee pois kotoa, koska suuttuu minulle jostakin sellaisesta asiasta, josta ei olisi mitään syytä suuttua ollenkaan.
Kotityöt tehdään varmaan puoliksi, seksi toimii, mutta tunne-elämä on outoa hänen kanssaan, koska hän ei tunnu ymmärtävän tunteita...voisiko olla asperger...voisiko toisen puolesta koittaa tehdä as-testiä, jos on tuntenut toisen 20 vuotta? Itse ei tosiaan suostuisi...
Haluaisin niin vaan tietää jonkun syyn tähän kaikkeen. Elämä on yhtä vuoristorataa, kun en saa häntä ymmärtämään tunneasioita ollenkaan.