Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voi johtua että vaikka mies rakastaa, hän kohtelee välillä kumppaniaan epäkunnioittavasti?
11.02.2012 |
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, ja olleet eron partaalla kaksi kertaa. Syynä aina sama- vaikka tiedän varmasti että mies rakastaa minua, hän tuntuu välillä unohtavan sen, ja alkaa kohdella minua huonosti. On jatkuvasti pahantuulinen, ei tee oma-aloitteisesti kotitöitä mutta huomauttelee mitä olen tehnyt kotona väärin. Touhuaa omiaan eikä kuuntele juuri mitään mitä sanon, usein saa kysyä että kuulitko. Tiuskii, motkottaa ja huomauttelee, ei huomioi tai anna hellyyttä.Etsii vikoja tekemisistäni niin että tuntuu etten tee hänestä mitään oikein. Silti tiedän että minä olen hänelle kaikkein tärkein maailmassa, sekä yhteinen lapsemme, eikä hän halua meitä menettää ikinä.
Kun mies unohtaa kohdella minua rakastavasti, meillä on paljon riitaa, koska loukkaannun hänen ilkeydestään. Hän ei tunnu ymmärtävän järkipuhetta, vasta kun todella uhkaan erolla ja otan kihlasormuksen pois, hän havahtuu ja tajuaa. Lupaa parantaa tapansa, muutama kk menee hyvin kunnes taas sama toistuu.Viimeksi keväällä olin jättää miehen samasta syystä.
Itse ajattelen että vaikka joskus on jokaisella huonoja päiviä, rakastamaansa ihmistä pitäisi kohdella oikeudenmukaisesti ja puhaltaa yhteen hiileen, osoittaa hellyyttä, arvostaa ja huomioida. Minun on helppo kohdella miestä näin, silloin kun hän tekee niin. Mutta kun hän aloittaa epäkunnioittavan käytöksensä, minäkin kylmenen. En osaa näyttää rakkautta ihmiselle joka ei tunnu arvostavan minua, valittaa, tiuskii ja komentelee.
Viikko sitten olin taa eron kannalla, toisen kerran toden teolla suhteemme aikana. Saimme kuitenkin puhuttua niin että mies tajusi, ja nyt meillä on ollut kaipaamaani harmoniaa, kun mies on malttanut kohdella minua hyvin. Mutta pelottaa että ei hän sitä taas kauaa muista.
Mikä neuvoksi? En haluaisi viedä lapselta isää, mutta ei sekään ole mielestäni oikein, jos tulen aina välillä kohdelluksi kuin olisin kasa p*skaa.
Olemmeko vain liian erilaisia?
Kommentit (95)
tämä on niin tyypillistä: ensin tänne valitetaan, ja sitten kun aletaan saada vastauksia - alkaa miehen raivokas puolustaminen. Miksi kirjoitat tänne, jos totuus ei sitten kelpaakaan?
missä kohtaa muka ap on miestän puolustellut? Kannattaisi lukea koko ketju ennen kuin alkaa inisemään.
olla lukutaito hukassa. Kannattaisi itse lukaista se ketju ennenkuin tulee muille inisemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan ilmeisesti osaa sisäistää lukemaansa, kuten sinä.
Totuutta alkaa pukkaamaan kehiin niin sitten alkaa nimittelyt.
Joku tai jotkut perheestänne ei tiedä, mitä oikeasti tarkoittaa rakastaminen. En ole varma onko väärä käsitys sinulla, miehellä vai molemmilla.
tämä on niin tyypillistä: ensin tänne valitetaan, ja sitten kun aletaan saada vastauksia - alkaa miehen raivokas puolustaminen. Miksi kirjoitat tänne, jos totuus ei sitten kelpaakaan?
missä kohtaa muka ap on miestän puolustellut? Kannattaisi lukea koko ketju ennen kuin alkaa inisemään.
olla lukutaito hukassa. Kannattaisi itse lukaista se ketju ennenkuin tulee muille inisemään.
No, kerropa nyt sitten, missä kohtaa olet kokenut että olenkin alkanut puolustella miestäni. Mistä viestistäni sait sellaisen käsityksen? Sillä ehkä olet käsittänyt väärin.Jos lainaa viestiäni jonka perusteella käsitit noin, ehkä voin oikaista käsityksesi. Tarkoitukseni ei ole ollut missään vaiheessa puolustella miestäni, vaan kertoa kuin asiat ovat ja kuinka tunnen. Ja tällä hetkellä tunnen niin, että jos käytös muuttuu taas entisen kaltaiseksi, ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Jotkut ei vaan ilmeisesti osaa sisäistää lukemaansa, kuten sinä.
Totuutta alkaa pukkaamaan kehiin niin sitten alkaa nimittelyt.
Siis ketä tässä nyt tarkoitat? Jos kaikki lainaisivat sitä viestiä johon haluavat vastata, olisi selkeämpää. Itse en ole ketään nimitellyt, totesin vaan että en ole ainakaan mielestäni alkanut puolustella miestäni. Voihan se tosiaan olla ettei hän rakasta minua oikeasti, sen näkee aikanaan. Enää en kuitenkaan anna hänelle kolmatta mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tällä hetkellä tunnen niin, että jos käytös muuttuu taas entisen kaltaiseksi, ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
[/quote]
Joo, kannattaa ehkä todellakin miettiä sitä tulevaisuutta - ihan vakavissaan. Nyt vähän vaikuttaa siltä, että miehellesi on jäänyt "levy päälle" käytöksensä suhteen. Eihän siitä mitään tule, että välillä ollaan kunnolla, ja sitten taas unohdetaan ne lupaukset.
Ja tällä hetkellä tunnen niin, että jos käytös muuttuu taas entisen kaltaiseksi, ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Joo, kannattaa ehkä todellakin miettiä sitä tulevaisuutta - ihan vakavissaan. Nyt vähän vaikuttaa siltä, että miehellesi on jäänyt "levy päälle" käytöksensä suhteen. Eihän siitä mitään tule, että välillä ollaan kunnolla, ja sitten taas unohdetaan ne lupaukset.
Nimenomaan noin on käynyt. 6 kk hän jaksoi viimeksi skarpata, kunnes kaikki oli unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Miehellä ei ole asiat ihan hyvin.
- Miehellä on stressiä, luultavasti työasioista, mikä ilmenee ärtyisyytenä ja yleisenä pahana olona, ja joka puretaan sitten kotona.
- Mies hakee vikoja ja huomauttelemisen aihetta vaimosta lievittääkseen omaa riittämättömyyden tunnettaan.
- Varmaan se malli jolla käyttäytyy tulee jo kotoa.
- Mies ei ehkä osaa oikein tunnistaa tunteitaan eikä käsitellä niitä muulla tavalla.
- Mies voisi itse hyötyä jostain terapiasta tai jopa niistä mielialalääkkeistä, kaikenlaisesta stressin vähentämisestä elämässään.
- Näille asioille ap ei oikein voi mitään, muuta kuin luvata tukea miestä. Viimeisenä keinona kiristäisin terapialla vs. erolla.
- Sanotaan, että ihmistä pitää rakastaa eniten silloin kun hän vähiten sitä ansaitsee.
- On oikein, ettei anna itseään kohdeltavan kuin kynnysmattoa, mutta miettisin myös että jos toisella on vaikeaa, niin onko järkevää lähteä mukaan riitelemään?
- Kun on kuitenkin kyse perheestä, niin jos miehen keinot ja jaksaminen on noin lopussa, eikö toisen täydy vastaavasti yrittää kaikkensa ennen kuin lähtee. En tarkoita että pitäisi itsensä särkeä, mutta voisiko joustaa joistain periaatteistaan, sen vuoksi että on luvannut rakastaa hyvinä ja pahoina aikoina.
- Nyt kun ilmeisesti on rauhallista, yrittäisin puhua miestä syyllistämättä (koska se johtaa vain puolustautumiseen) siitä millainen isä hän haluaa olla lapselleen. Kysyisin siitä millaista töissä on. Sanoisin että lapsi ei varmaankaan ymmärrä, että isällä on töissä raskasta. Ja kysyisin että auttaisiko häntä tosiaan se, jos sanoisit vain että "kyllä kulta", kun hän tulee vihaisena töistä kotiin. Että ymmärtäisikö hän siitä, ettei täällä kotona kukaan uhkaa häntä, vaan häntä on odotettu kotiin, häntä rakastetaan ja arvostetaan. Jos se auttaa ja miehen olo helpottaa siitä, niin eiköhän se jousto ole silloin sen arvoista.
- Lapselle on toki huono malli, jos äiti aina myötäilee isää. Mutta se että äiti osoittaa miten toimitaan rauhallisen sovittelevasti äreän ja väsyneen ihmisen kanssa niin että kaikilla on parempi mieli, ei varmaankaan ole huono esimerkki.
- Yritä puhua tunteistasi mahdollisimman selvästi ja lyhytsanaisesti. Koita riisua kaikki sosiaaliset koukerot ja kiertoilmaisut pois. Älä yritä olla nokkela äläkä tiuski. Yritä olla provosoitumatta, ole rehellinen ja pidä koko ajan ajatus mukana. Luota siihen, että miehesikin haluaa ymmärtää ja ajatella sinua, puhut hänelle etkä sille perseeseen ammutulle karhulle. Miehesi ehkä tarvitsee ainakin niinä huonoina hetkinään rautalankaa, ennen kuin tajuaa kytkea empaattisuuden päälle.
- Miehellä ei ole asiat ihan hyvin.
- Miehellä on stressiä, luultavasti työasioista, mikä ilmenee ärtyisyytenä ja yleisenä pahana olona, ja joka puretaan sitten kotona.
- Mies hakee vikoja ja huomauttelemisen aihetta vaimosta lievittääkseen omaa riittämättömyyden tunnettaan.
- Varmaan se malli jolla käyttäytyy tulee jo kotoa.
- Mies ei ehkä osaa oikein tunnistaa tunteitaan eikä käsitellä niitä muulla tavalla.
- Mies voisi itse hyötyä jostain terapiasta tai jopa niistä mielialalääkkeistä, kaikenlaisesta stressin vähentämisestä elämässään.
- Näille asioille ap ei oikein voi mitään, muuta kuin luvata tukea miestä. Viimeisenä keinona kiristäisin terapialla vs. erolla.
- Sanotaan, että ihmistä pitää rakastaa eniten silloin kun hän vähiten sitä ansaitsee.
- On oikein, ettei anna itseään kohdeltavan kuin kynnysmattoa, mutta miettisin myös että jos toisella on vaikeaa, niin onko järkevää lähteä mukaan riitelemään?
- Kun on kuitenkin kyse perheestä, niin jos miehen keinot ja jaksaminen on noin lopussa, eikö toisen täydy vastaavasti yrittää kaikkensa ennen kuin lähtee. En tarkoita että pitäisi itsensä särkeä, mutta voisiko joustaa joistain periaatteistaan, sen vuoksi että on luvannut rakastaa hyvinä ja pahoina aikoina.
- Nyt kun ilmeisesti on rauhallista, yrittäisin puhua miestä syyllistämättä (koska se johtaa vain puolustautumiseen) siitä millainen isä hän haluaa olla lapselleen. Kysyisin siitä millaista töissä on. Sanoisin että lapsi ei varmaankaan ymmärrä, että isällä on töissä raskasta. Ja kysyisin että auttaisiko häntä tosiaan se, jos sanoisit vain että "kyllä kulta", kun hän tulee vihaisena töistä kotiin. Että ymmärtäisikö hän siitä, ettei täällä kotona kukaan uhkaa häntä, vaan häntä on odotettu kotiin, häntä rakastetaan ja arvostetaan. Jos se auttaa ja miehen olo helpottaa siitä, niin eiköhän se jousto ole silloin sen arvoista.
- Lapselle on toki huono malli, jos äiti aina myötäilee isää. Mutta se että äiti osoittaa miten toimitaan rauhallisen sovittelevasti äreän ja väsyneen ihmisen kanssa niin että kaikilla on parempi mieli, ei varmaankaan ole huono esimerkki.
- Yritä puhua tunteistasi mahdollisimman selvästi ja lyhytsanaisesti. Koita riisua kaikki sosiaaliset koukerot ja kiertoilmaisut pois. Älä yritä olla nokkela äläkä tiuski. Yritä olla provosoitumatta, ole rehellinen ja pidä koko ajan ajatus mukana. Luota siihen, että miehesikin haluaa ymmärtää ja ajatella sinua, puhut hänelle etkä sille perseeseen ammutulle karhulle. Miehesi ehkä tarvitsee ainakin niinä huonoina hetkinään rautalankaa, ennen kuin tajuaa kytkea empaattisuuden päälle.
Aivan uskomattoman fiksu ja ihana vastaus, juuri tällaisia toivoinkin. *halaus* Kiitos todella paljon vastauksestasi, siitä on minulle paljon apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavan paljon samanlainen. Minäkin olen ollut mieheni kanssa 5v yhdessä ja lapsia meillä kaksi. Toinen on 3v ja toinen vasta vauva. Itse olen miettinyt niin monta kertaa, miksi mies kohtelee minua toisinaan niin epäkunnioittavasti, vaikka vannoo rakastavansa minua. Lapset on hänelle kaikki kaikessa ja hän ei tahdo menettää meitä. Meillä samaa taistelua kotitöistä ja monista arjen asioista. Mies huomauttelee asioista koko ajan kuitenkin ja saa aikaiseksi minulle tunteen, että teen kaiken väärin. Vaikka parhaani yritän. Elämme sykleissä. Hetken aikaa on seesteistä, rauhallista ja kaikki on paremmin, kuin hyvin. Sitten taas jostain syystä tilanne kiristyy ja tuntuu, että ei halua toista lähelleen.
Meillä yksi lapsi, mutta muuten tosiaan ihan prikulleen kaikki samalla tavalla.Tuntuu kuin eläisimme vuoristoradalla, elämä menee hyvin tai huonosti sen mukaan millä fiiliksellä mies on. Ja menisi varmaan koko ajan paremmin jos minä olisin nössö ja painaisin villaisella kaikki valitukset ja epäoikeudenmukaisuudet, mutta minä en niin tee, se ei olisi itseäni kohtaan oikein. Minä tiedän omat rajani, mitä siedän ja mitä en.
Itse pistän kanssa vastaan ja tuon esille oman mielipteeni vahvasti. En voi sietää sitä tapaa, miten mies minua toisinaan kohtelee. En alistu, vaan nousen vastarintaan. Varmaan meilläkin olisi koko ajan seesteistä ja ihanaa (ulkopuolisen silmin), jos painaisin kaiken villaisella. Mutta niin en tee. Olen vanha persoona ja en voi sietää sitä, jos minua alistetaan.
Mies monta kertaa on koittanut syyllistää minua ja sanoa että minä se hankala ihminen olen, minä aloitin riidan, että eihän minun olisi tarvinnut nostaa meteliä jostain jutusta. Mutta jos esim. siivoan koko päivän ja teen kolmen ruokalajin illallisen, ja odotan miestä kotona onnellisena ja kauniina, ja hän alkaa rähjätä siitä miten olen taas laittanut takkini naulakkoon väärin, eikä huomaa ja valittaa vielä muutamasta muustakin jutusta, niin ei minun todellakaan tarvitse vain hymyillä ja sanoa että kyllä rakas, ilman muuta, koitan korjata tapani. Mies on sitä minulle monta kertaa ehdottanut. Mutta minusta se on sitä että mies yrittää alistaa. Minua ei alisteta todellakaan, tiedän rajani. Itse kiinnitän huomiota omaan köytökseeni niin etten koskaan ole hänelle oma-aloitteisesti ilkeä tai nalkuta, ainoastaan puolustaudun ja pidän puoleni.
Oletko nyt ap tosissasi??!! Onko sinusta normaalia, että näet paljon vaivaa ja mies nalkuttaa jostain helvetin mitättömästä asiasta, kyllähän se sinua alistaa joka päivä.
Ja tiedän mistä puhun! Minä en taida miestäni enää rakastaa, ero otetaan kunhan kaksi alle 3v ovat vähän vanhempia.
Olen pöyristynyt siitä, että tällaisia miehiä voi olla, ainoa joka saa vähän miehen pitämään turpansa kiinni on minun huutamiseni ja miehen julkinen nöyryyttäminen. Tässä on meidän perheidylli.
Pelottavan paljon samanlainen. Minäkin olen ollut mieheni kanssa 5v yhdessä ja lapsia meillä kaksi. Toinen on 3v ja toinen vasta vauva. Itse olen miettinyt niin monta kertaa, miksi mies kohtelee minua toisinaan niin epäkunnioittavasti, vaikka vannoo rakastavansa minua. Lapset on hänelle kaikki kaikessa ja hän ei tahdo menettää meitä. Meillä samaa taistelua kotitöistä ja monista arjen asioista. Mies huomauttelee asioista koko ajan kuitenkin ja saa aikaiseksi minulle tunteen, että teen kaiken väärin. Vaikka parhaani yritän. Elämme sykleissä. Hetken aikaa on seesteistä, rauhallista ja kaikki on paremmin, kuin hyvin. Sitten taas jostain syystä tilanne kiristyy ja tuntuu, että ei halua toista lähelleen.
Meillä yksi lapsi, mutta muuten tosiaan ihan prikulleen kaikki samalla tavalla.Tuntuu kuin eläisimme vuoristoradalla, elämä menee hyvin tai huonosti sen mukaan millä fiiliksellä mies on. Ja menisi varmaan koko ajan paremmin jos minä olisin nössö ja painaisin villaisella kaikki valitukset ja epäoikeudenmukaisuudet, mutta minä en niin tee, se ei olisi itseäni kohtaan oikein. Minä tiedän omat rajani, mitä siedän ja mitä en.
Itse pistän kanssa vastaan ja tuon esille oman mielipteeni vahvasti. En voi sietää sitä tapaa, miten mies minua toisinaan kohtelee. En alistu, vaan nousen vastarintaan. Varmaan meilläkin olisi koko ajan seesteistä ja ihanaa (ulkopuolisen silmin), jos painaisin kaiken villaisella. Mutta niin en tee. Olen vanha persoona ja en voi sietää sitä, jos minua alistetaan.
Mies monta kertaa on koittanut syyllistää minua ja sanoa että minä se hankala ihminen olen, minä aloitin riidan, että eihän minun olisi tarvinnut nostaa meteliä jostain jutusta. Mutta jos esim. siivoan koko päivän ja teen kolmen ruokalajin illallisen, ja odotan miestä kotona onnellisena ja kauniina, ja hän alkaa rähjätä siitä miten olen taas laittanut takkini naulakkoon väärin, eikä huomaa ja valittaa vielä muutamasta muustakin jutusta, niin ei minun todellakaan tarvitse vain hymyillä ja sanoa että kyllä rakas, ilman muuta, koitan korjata tapani. Mies on sitä minulle monta kertaa ehdottanut. Mutta minusta se on sitä että mies yrittää alistaa. Minua ei alisteta todellakaan, tiedän rajani. Itse kiinnitän huomiota omaan köytökseeni niin etten koskaan ole hänelle oma-aloitteisesti ilkeä tai nalkuta, ainoastaan puolustaudun ja pidän puoleni.
Oletko nyt ap tosissasi??!! Onko sinusta normaalia, että näet paljon vaivaa ja mies nalkuttaa jostain helvetin mitättömästä asiasta, kyllähän se sinua alistaa joka päivä.
Ja tiedän mistä puhun! Minä en taida miestäni enää rakastaa, ero otetaan kunhan kaksi alle 3v ovat vähän vanhempia.
Olen pöyristynyt siitä, että tällaisia miehiä voi olla, ainoa joka saa vähän miehen pitämään turpansa kiinni on minun huutamiseni ja miehen julkinen nöyryyttäminen. Tässä on meidän perheidylli.
No eikä alista, kun en anna alistaa, taistelen vastaan aina. Yrittää kyllä joskus alistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
petti minua.. Hän muuttui kylmäksi ja arvostelevaksi luultavasti koska omatunto kolkutti ja hänellä ei ollut hyvä olla. Sillä hän luultavasti rakasti minua mutta ajautui silti sänkyyn muiden kanssa. Ilman tunteita ja kiukutteli sitten minulle koska katui tekoaan.
onneksi nykyään ex!
Nykyinen mies on stressistä huolimatta ihana ja lämmin ihminen. Ollut jo vuosia.. Hän on kokenut kovia ja hirveää ressiä kun on työpaikka ollut menossa ja lainat kaatumassa niskaan, ei oo saanut unts ym.. Mutta ikänä hän ei ole minulle sitä kostanut/purkanut..
tässä omaa miestäni jolla samantapaisia piirteitä. Että mitä likkuu tällaisen ihmisen päässä jolla on tarve alistaa, vähätellä ja mitätöidä.
Oman mieheni kohdalla olen huomannut että kyseessä on heikko itsetunto jota yritetään pönkittää nostamalla itseä muiden yläpuolelle ja vähättelemällä muita.
Itselläni on terve hyvä itsetunto ja tiedän miten hyvä ja taitava olen. Eikä ole tarvetta mitätöidä muita.
Mutta kyllä se rakkaus kuolee valitettavasti tällaisissa liitoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä omaa miestäni jolla samantapaisia piirteitä. Että mitä likkuu tällaisen ihmisen päässä jolla on tarve alistaa, vähätellä ja mitätöidä.
Oman mieheni kohdalla olen huomannut että kyseessä on heikko itsetunto jota yritetään pönkittää nostamalla itseä muiden yläpuolelle ja vähättelemällä muita.
Itselläni on terve hyvä itsetunto ja tiedän miten hyvä ja taitava olen. Eikä ole tarvetta mitätöidä muita.
Mutta kyllä se rakkaus kuolee valitettavasti tällaisissa liitoissa.
Nimenomaan mies pitää itseään muiden yläpuolella, on monta kertaa sanonut että hän tietää asiat parhaiten. Vaikkei tiedä. siksi sitten neuvoo ja opastaa herkästi muita, varsinkin minua, vaikkei olisi tarvetta. Huonoitsetuntoisen naisen itsetunto olisi todella nollassa jo, mutta onneksi minäkin arvostan itseäni enkä usko miestä. Hanttiin pistäminen vaan kuluttaa, kun en haluaisi alistuakaan.
Nyt kun miehellä on toinen mahdollisuus, niin jospa hänellä on nyt todella mennyt asiat jakeluun, ei auta kuin toivoa.
Nimenomaan mies pitää itseään muiden yläpuolella, on monta kertaa sanonut että hän tietää asiat parhaiten. Vaikkei tiedä. siksi sitten neuvoo ja opastaa herkästi muita, varsinkin minua, vaikkei olisi tarvetta. Huonoitsetuntoisen naisen itsetunto olisi todella nollassa jo, mutta onneksi minäkin arvostan itseäni enkä usko miestä. Hanttiin pistäminen vaan kuluttaa, kun en haluaisi alistuakaan. Nyt kun miehellä on toinen mahdollisuus, niin jospa hänellä on nyt todella mennyt asiat jakeluun, ei auta kuin toivoa.
[/quote]
mies ottaa nyt onkeensa tästä toisesta mahdollisuudesta; kaikki kun sitä eivät saa.
Joo no kolmatta mahdollisuutta ei hänkään saa enää, todellakaan, sitten se on loppu.
jos kokee tarvetta nousta muiden yläpuolelle. Silloin uskottelee itselleen hallitsevansa elämää ja ympäristöään, koska kokee sen tarpeelliseksi. Elämän sattumanvaraisuus tuntuu kestämättömältä, siihen tarvitaan hallintakäyttäytymistä ja -puhetta. Tuo on yleisempää kuin luulisi...mutta se vääristää helposti sosiaalisia suhteita kun hallintapyrkimykset alkavat ulottua läheisiin ja lähiympäristöön.
mutta perkele, tämähän on ihan kuin meiltä! Eipä ole rakkautta täälläkään näkynyt viime aikoina. Lisäksi mulla todella pahat PMS-oireet ja musta tuntuu, että mieheni (herkkä kun on) heijastaa mun pahan mieleni
jos kokee tarvetta nousta muiden yläpuolelle. Silloin uskottelee itselleen hallitsevansa elämää ja ympäristöään, koska kokee sen tarpeelliseksi. Elämän sattumanvaraisuus tuntuu kestämättömältä, siihen tarvitaan hallintakäyttäytymistä ja -puhetta. Tuo on yleisempää kuin luulisi...mutta se vääristää helposti sosiaalisia suhteita kun hallintapyrkimykset alkavat ulottua läheisiin ja lähiympäristöön.
Niinpä juuri. Uskon että miehelläni on itsetunnossa ongelmaa, onneksi minulla ei ole, niin jaksan pysyä vahvana. Haluaisin auttaa häntä, haluaisin opettaa häntä kunnioittamaan muita ja varsinkin minua, kohtelemaan rakastavasti ja puhaltamaan yhteen hiileen.
Heh, viikko sitten kun oli tiukan keskustelun paikka, mies pyysi minua kirjoittamaan ohjeet jääkaapin oveen, kuinka kotona pitää käyttäytyä. Kirjoitin, ja hän sanoi että lukee niitä aina ja koittaa muistaa ne, vaikka olisi kuinka pahalla päällä. Ja nyt ainakin vielä on muistanut, viikko on mennyt oikein hyvin.
Tosin viimeksikin oli sama juttu, meni jopa muutama kk hyvin ennen kuin alkoi taas tuo väheksyvä käytös ja nalkutus. Mutta täytyy vaan toivoa ettei enää alkaisi. En haluaisi perheemme hajoavan, mies on loistava isä lapselleen. Mutta tosiaan liian kärsivällinen en aio olla.
Alue: Aihe vapaa
Olen kiinnittänyt huomion siihen, miten miestä kohdellaan kuin 5-vuotiasta tai nöyryytetään julkisesti. Tämä käytös on tyypillistä etenkin nuorille naisille. Olen törmäänyt tähän käytökseen tosi usein esim. ruokakaupassa. Ei voi kuin ihmetellä mitä näiden naisten päässä liikkuu - ei ilmeisesti mitään. Sitten ihmetellään, kun mies lykkää eropaperit kouraan.