Toinen lapsi syntyy kohta ja totaalinen romahdus.

kirjoitettuna kaikki näyttää vielä entistäkin pahemmalta :(



ap

sinä ja lapsi elämään sittenkin kun vauva on syntynyt. Helli esikoistasi joka välissä äläkä hoe, että hän on jo "iso", koska esikoisesi on pieni vielä ja saakin olla.

nukkuu ja jos huutaa, anna huutaa. Pystyt ihan hyvin hoitamaan kahta lasta.

kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta. Mun lapset on olleet 2-vuotiaana ihan samanlaisia (no, jotkut ovat syöneet jo itse) ja ihan hyviä heistä on kasvanut. Pikemminkin on jotenkin sairas ajatus että noin pieni lapsi pitäisi "itsenäistää". Pieniähän 2-vuotiaat ovat vielä. Anna lapsen oppia omaan tahtiinsa äläkä stressaa.

Meillä 2v2kk ikäinen, syö itse, osaa nukahtaa itse toisinaan, vaipoissa on ja joskus tekee pottaan satunnaisesti, syliin pääsee lähes aina kun haluaa.



Eikö lapsi ole kiinnostunut syömään itse? Muutenhan teidän lapsi vaikuttaa ihan normaalilta 2v.



Relaa, kyllä hän oppii kaikki taidot kun tulee isommaksi.

vaikka kivalta tuntuikin lukea myötätuntoisia viestejä. Nyt on jämäköitymisen paikka tässä perheessä. Kun esim luin tuota ketjua nukuttamisesta, tunsin piston, meillä nukutukset ovat vaivalloisia ja molempien vanhempien voimia vieviä. Lapsi on aivan tavallinen ja kaikki näistä taidoista pitäisi jo olla hallussa hänen taitotasonsa perusteella. Syynä on oma laiskuutemme ja etenkin minun, koska olen hoitanut häntä kotona ja hyvinkin olisin voinut kyseiset taidot opettaa jo kaaaaaaaaauan sitten!



turhautunut ap

Enkä suosittele mitään erityistä boot-campiä ennen vauvan syntymää. Eikä tuossa isässä ole vielä monikaan päässyt vaipoista! Meillä kaksi ensimmäistä pääsivät vaipoista 2,5-vuotiaana, ja esikoisen nukuttamis-rituaalit olivat pitkät...

Älä syyllistä itseäsi, vaan panosta siihen että esikoisesi, rakas lapsesi, jonka kanssa olet elänyt symbioosissa viimeiset 2 vuotta, saa edelleen paljon huomiota ja ansaitsemaansa rakkautta! Kyllä ne asiat siitä lutviutuvat. 2-vuotias ON pieni!

että hän on äidin pikku apulainen ja iso tyttö (?), jonka kanssa on kiva yhdessä hoitaa vauvaa ja joka osaa niin paljon enemmän kuin vauva (auttaa ruoan laitossa, pyykeissä, imuroinnissa, siivouksessa jne).



Isoilla lapsilla on taitoja, joita vauvoilla ei ole, jolloin lapsen taantuminen vauvan tasolle olisi vältettävissä tai ainakin minimoitavissa.



Pienihän hän tietenkin on, eikä saa liikaa vaatia, mutta mikä ilo lapselle onkaan se, kun osaa jotain uutta. Sekin kannattaa muistaa.

Menen viereen köllimään ja siihen nukahtaa ja teen sen siihen asti että lapsi kieltää minua tulemasta nukuttamaan.

Olet tehnyt juuri niin kuin pitääkin, 2-vuotias on vielä pieni! Ehkä tuntuu nyt suurelta kun vertaa pieneen vauvaan, mutta oikeasti se on vielä tosi pieni!!

jos siinä voisi edistystä tapahtua... mun molemmat lapset ovat olleet vaativia ja nukkuneet vähän ja heräilleet öisin, mutta nukutettu heitä ei ole alun vaikeuksien (koliikki ym.) jälkeen. Tänään molemmat (9 kk ja 5v.) nukahtivat omiin sänkyihinsä 5 minuutissa. Aamulla meillä ei nousta ennen klo 7 vaikka mikä olisi:-). 10 tuntia "yörauhaa", vaikka "hälytyksiä" olisikin.



Ja, potalla ei ole esikoinen ainakaan käynyt. Ostin juuri 2v. paikkeilla pöntönpienentäjän ja siinä alkoi istumaan hädän tullen sitten ja se luonnistui tosi hyvin. Potta on turha:-)

Jos teidän 2-v menis johonkin kerhoon, niin oppisi syömiset ja pottailut varmaan aika nopeastikin. Oletko miettinyt mitään kerhoa? Saattais helpottaa elämää jonkun verran.



Ei sitä pottailua tartte kauan harjotella. Se alkaa onnistua vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi kypsä siihen. Ja helppoa sormiruokaa lapselle, lempiruokia ja annat valita lusikan itse.



Ja nyt sun mies alkaa hoitaa nukutuksia ja antaa oikein ekstrahuomiota lapselle.



Meillä oli ihan yhtä toivottomalta tuntuva tilanne, kun kuopus syntyi. Ikäeroa on 1,5 v.eli käytännössä vauvoja oli kaksi. Esikoinen oli tarhassa lyhyempää päivää 2 päivää viikossa. Onneksi, muuten en olisi jaksanut..

Ainoa tuosta listastasi, jonka yrittäisin muuttaa (jos pitäisi valita yksi, kun ei enää ennätä) on tuo nukahtamisasia. Se ei oikeista vie montaa iltaa, vaikka vaatiikin hermoja ja johdonmukaisuutta.



Neuvoja nukahtamiseen löydät netistä, kun vaan etsit. Huudattaa ei tarvitse. Istu esim lapsen sängyn vieressä ensin tuolilla niin kauan kunnes nukahtaa, pidä kättä selän päällä. Lapsi saattaa huutaa, mutta hänellä ei ole hätää, olethan siinä vieressä koko ajan. Kun lakkaa huutamasta parin yön jälkeen. Istu vieressä tuolilla, mutta älä enää pidä kättä hänen päällää, kun vain jos yltyy itkemään. Siitä sitten pyrit siirtämään tuolia kauemmas ja kauemmas sängystä, vaikka 20 cm per yö. Lopulta istut tuolin kanssa oven ulkopuolella, ovi auki ja sitten ovi raollaan ja lopulta saatkin jo oven kiinni. Vaatii hermoja, mutta on lapselle lempeäja pehmeä lasku.



Tsemppiä!

on myös 2,5v tyttö ja 9kk vauva. Kaikki muut meidän 2v tekee samalla tavalla kuin teillä paitsi hän syö itse, joskus kyllä siinäkin pitää auttaa.



Nukuttaminen on meillä aika railakasta. Kateellisena katson kun kaverin 2,5-vuotiasta nukutetaan 15 min ja nukahtaa kevyesti :D Onneksi meidän päikkäriaika on siten että pienempi nukkuu vaunuissa ulkona kun nukutaan isompaa (joskus jopa 1,5 tuntia, huoh!) päiväunille. Mä olen nyt kesästä asti antanut sit isomman olla välillä ilman päiväunia ja yllättävän hyvin on mennyt. Syksyllä oli taas muutama viikko niin että nukkui joka päivä, nykyään nukkuu 2-3 päivänä viikossa, muuten jaksaa olla koko päivän hereillä (herätään tosin n. klo 8.30-9) vaikka onkin sitten illalla väsynyt ja nukahtaa sit äkkiä.



Mä komppaan myös tota yhtä kirjoittajaa, ota vaan kaikkeen apulaiseksi mihin pystyt, meillä esim. esikoinen nostelee pyykkiä kopasta mulle kun laitan pyykkiä kuivumaan. Lisäksi lappaa pyykkikoneeseen pyykkiä, tyhjää astianpesukonetta mun kanssa (annan aina jotain muovikippoja, kattiloita, kauhoja jne.) ja tykkää keittää mun kanssa, toisin sanoen istuu kastikekattilan vieressä ja sekoittaa sitä :D Tyttö on aina aivan pettynyt kun homma onkin ohi ja ei oo mitään missä voisi äitiä auttaa :D



Tsemppiä, kyllä se siitä ja katsokaa nyt ensin rauhassa minkälainen vauva sieltä tulee ja miten esikoinen suhtautuu. Meillä oli ainakin helppo tutustua kun vauva käytännössä söi ja nukkui vaan aluksi, oli pehmeä alku :)

annat lusikan omaan kateen ja pikku hiljaa alat opettelemaan kaikkea. ja kun vauva tulee ni jos et ehdi 2 vuotiasta auttaa syomisessa annat semosta ruokaa mita voi syoda sormin ettei tarvii lusikoida. esim keitettya perunaa ja kanaa paloina tms. tsemppia, hyvin se menee.

Ainoa tuosta listastasi, jonka yrittäisin muuttaa (jos pitäisi valita yksi, kun ei enää ennätä) on tuo nukahtamisasia. Se ei oikeista vie montaa iltaa, vaikka vaatiikin hermoja ja johdonmukaisuutta. Neuvoja nukahtamiseen löydät netistä, kun vaan etsit. Huudattaa ei tarvitse. Istu esim lapsen sängyn vieressä ensin tuolilla niin kauan kunnes nukahtaa, pidä kättä selän päällä. Lapsi saattaa huutaa, mutta hänellä ei ole hätää, olethan siinä vieressä koko ajan. Kun lakkaa huutamasta parin yön jälkeen. Istu vieressä tuolilla, mutta älä enää pidä kättä hänen päällää, kun vain jos yltyy itkemään. Siitä sitten pyrit siirtämään tuolia kauemmas ja kauemmas sängystä, vaikka 20 cm per yö. Lopulta istut tuolin kanssa oven ulkopuolella, ovi auki ja sitten ovi raollaan ja lopulta saatkin jo oven kiinni. Vaatii hermoja, mutta on lapselle lempeäja pehmeä lasku. Tsemppiä!

Meillä lapset nukkuivat omassa huoneessaan mutta ovi auki. Avonainen ovi toi jo turvallisuuden tunnetta, suljettuun oveen verrattuna. Lisäksi voi jättää vaikka vessan valon palamaan, jos siitä on apua.

kuulosta. 2 v on vielä pieni eikä millään muotoa pilalle hemmoteltu.



Nukkumisasiaan kannattaa varmaan tehdä jotain ja syömään varmaan oppii kun annatte opetella.



Mutta on aivan oikein että syliin pääsee joka itkusta, niin pitääkin päästä! Mitään haittaa ei myöskään ole siitä ettei ole ollut vielä muilla hoidossa.



Kuivaksioppiminenkin on kypsymisasia, siinä ei vanhemmilta paljon työtä tarvita, vain oikea ajoitus. Nämä "pottatrenit" on lopulta aika turhia.



Ja vielä, ei 2-vuotiasta missään tapauksessa tarvi vielä mitenkään itsenäistää.

Ja pikkusisaruksen syntyminen voi olla kova paikka.. saattaa taantua vielä tuostakin!

Kuuntelin joskus hyvän luennon/ kuunnelman siitä miten vain länsimaalaiset vaativat pieneltä vauvalta itsenäisyyttä, ei mikään muu eläin vaadi pieneltä jälkeläiseltään niin paljoa. Olisiko ollut Yle Areenalta.. koita etsiä?



Minulla on useampi lapsi, ja muistan stressanneeni ihan hirveästi ekan kanssa mm tuosta pottailusta. Kun pikkusisarus oli tulossa, ja kaikki muutkin käyvät potalla.... No esikoien oppi päiväkuivaksi 3 vuotiaana (viikossa, kun oli siihen valmis), yökastelija oli 6-vuotiaaksi. Toista en edes alkanut väkisin opettamaan kuivaksi ennen kuin n. 3-vuotiaana, kävi 2 viikossa! Toki istui potalla silloin tällöin jo ennenkin, mutta ei oikein tajunnut koko homman jujua..

Tyttö oppi poikia nopeammin, n. 2-vuotiaana.



Ja tokihan pikkulapsen pitää itkusta päästä syliin! Olet tehnyt ihan oikein, äläkä vaan kuvittelekaan muuta! Nukuminen ja rauhoittuminen on kovin yksilölllistä... meillä on kaksi erityislasta, ja heillä on yöt/ illta olleet ihan hirveitä, aina. Vinkknä antaisin tiukat iltarutiinit, aina tehdään illalla kaikki asiat samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, josko nyt ei lupaa ihemitä, niin helpottaa kuitenkin. Meillä nyt 8 vuotias nukahtaa itse yöunille! Peittelemässä tietty käydään ja sammuttamassa valot.. mutta hän on se toinen erityislapsi, ja hänelle aloitettiin melatonin-lääkitys syksyllä, sitä ennen oli pakko nukuttaa.

Ja kyllä hän syömäänkin vielä oppii itse, toiset on vaan hitaampia. Kannusta, ja opasta :)



Ette te vaikuta yhtään idioottimaisilta, vaan hyviltä, rakastavilta vanhemmilta :)

Noin iso lapsi varmasti oppii tosi nopeasti syömään. Itse aloittaisin siitä. Annat lusikan lapsen omaan käteen ja annat hänen syödä itse. Voit tietenkin auttaa toisella lusikalla jos tuntuu kaipaavan apua. Mites juominen? Juoko lapsesi juomalasista? Luulen, että lapsen voi opettaa syömään itse alle viikossa, kun on jo tuonikäisestä lapsesta kyse.



Sitten ei kannata ahdistua tai hermostua sotkusta, sitä nyt vain tulee, kun opettelee uuden asian. Syömisen jälkeen viet potalle, luette jotain hauskaa kirjaa ja kas kummaa, yleensä jossain vaiheessa osuu ihan vahingossa! Kun paljon kehuu, niin lapsi ymmärtää kyllä.



Nukuttamiseen en osaa antaa oikein neuvoa, kun lapsemme on ollut aina sellainen että jos hän on väsynyt, hän nukahtaa ja jos ei ole, niin mikään ei auta kuitenkaan. Eli lapsen voi viedä sänkyyn, kun hän näyttää väsyneeltä, lauletaan unilaulu ja silitellään selästä ja lähdetään huoneesta. Tavallisesti nukahtaa parissa minuutissa, joskus menee 10min korkeintaan..



Tsemppiä! Rohkeasti annat vain lapsen tehdä asioita itse.

olette antaneet lapselle mahdollisuuden olla pieni pitkään, oppii asiat varmasti jossain vaiheessa. Lapsi ehtii kyllä olla itsenäinen myöhemminkin, olet varmasti ollut ihana äiti.

Lapsi ei voi koskaan saada syliä ja huolenpitoa liikaa.