Lue keskustelun säännöt.
Lapsen suosiosta kilpailevat isoäidit.... argh
09.02.2012 |
Oon huomannu että molemmat mummot haluais olla lapselle se ykkösmummu joka on paras.
On tullut ehkä käytyä vähän enemmän mun vanhemmilla, ja esim siitä miehen äiti on selvästi kateellinen. Yrittää sitten väkisin aina keksiä jotain menoa meille, ja usein kyselee lapseltakin suoraan että ens kesänähän mennään sitten käymään puistoissa ja syödään jäätelöä. Ja mennään mökille laittamaan kasvimaata ym.. muita ihania suunnitelmia tehty jo valmiiks meidän puolesta, heh :)
Meidän vanhempien mielipiteillä ei niin väliä.
Haluaisi myös tulla hakemaan lapsen heille kylään (ilman vanhempia) mikä ei niin kauheasti ainakaan mua innosta.
Selvää lahjontaa on kans havaittavissa.. Esim lelut, makeat leivokset ym..
Oon miettiny että onko tollanen "kilpailu" lapsen kustannuksella kovinkaan hyväks sille lapselle (on alle 2 vuotias)
Mun mielestä ei, mielipiteitä..?
Onko muilla vastaavia kokemuksia
Kommentit (5)
miehen äiti ei kovinkaan hyvin ota huomioon mun kasvatusnäkemyksiä.. Omalla äidilllä myös välillä ampuu yli mutta hänelle sentään voi sanoa helpommin asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että tuo asetelma on aika tavallinen. On vaikeaa toimia siten, että esim. isovanhempien kanssa vietettäisiin täsmälleen yhtä paljon aikaa ja tehtäisiin juuri yhtä paljon asioita.
Meillä ongelmana on se, että mieheni vanhemmat ovat aika iäkkäitä ja varsinkin appeni todella huonokuntoinen, ei liiku kotoaan juuri minnekään. Alkuaikoina, kun appi oli vielä paremmassa kunnossa, pyysimme appivanhempini kanssamme syömään ja kaupungille, mutta nyt se on mahdotonta, ja ainoa tapa tavata heitä on matkustaa 2-3 julkisella tapaamaan heitä kahvittelun merkeissä. Tunnelma on useimmiten vieläpä se, että "meillä on kurjaa, yääyää, säälikää meitä, ei meistä kukaan välitä jne.". Totta kai käymme heillä, mutta tunnelma on yleensä aika ahdistava, vaikka kuinka yritämme viedä kivat tuliaiset, jutella kuulumisia ja puhua heitä kiinnostavista asioista.
Omat vanhempani on nuorempia ja vielä työelämässä. Omat karikkonsa on heilläkin ollut, mutta ovat kuitenkin sen ikäisiä ja sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyvät olemaan melko aktiivisia isovanhempia.
Anoppini on tästä ollut jo pitkään happamana ja selvästi aina osoittaa, ettei hyväksy vanhempiani. Teemme perheeni kanssa kaikenlaista vanhempieni kanssa, koska siihen on mahdollisuus, toisin kuin appivanhempien kanssa. Ja tosiaan olen aikoinaan yrittänyt appivanhempiani tavalla sun toisellakin tavata, järjestänyt meille juhlia, vienyt teatteriin ja kahvilaan jne. Vaan eipä ole auttanut, ja nyt sieltä tulee lähinnä valitusta niskaan.
Lapsemmekin on jo huomannut, että toisessa mummulassa on ahdistava tunnelma. On joskus siitä puhunutkin, ja olemme koettaneet pehmitellä tilannetta ja kehua appivanhempiani sen, minkä suinkin voimme.
kaikki sekopäinä kilpailevat lasten suosiosta ja kuvio on sitten heidän päässään vielä se, että me vanhemmatkin ollaan siinä kisassa osallisina.
Siis että lapset suunnilleen "voittaa" se, joka voittaa tuon miellyttämiskilpailun.
Täydellisen järjetöntä toimintaa...
On ihan sairasta kilpailua.
olet saanut pitää pientä useammin sylissä kuin minä.
vie lapsen pois muiden näkyviltä.
pyrkii olemaan kahdestaan.
silmät kiukusta säkenöi ..asiallista puhetta ei tule.
että sellainen toinen mummo
ei sinänsä oo sitä vastaan että mieh
en äiti esim tarjoaa lapsen hoito apua, mutta sellanen lahjonta vähän epäilyttää.. (mun oma äiti ei oo ihan sellanen, ehkä siks kun luottaa että nähdään muutenkin ilman että pitäis lasta lahjoa pitämään hänestä)
Ja hän ei kovinkaan hyvin ota huomioon niitä asioita mitä itse pidän tärkeinä kasvatuksessa niin tuntuu että usein hän "kävelee yli" omien tapojen ja mielipiteiden kanssa.
Ärsyttää, onneks tänne voi purkaa :)