Muita jotka eivät arjessaan tajua olevansa varakkaita, vaikka sitä kiistämättä ovatkin?

Meillä on paljon perittyä metsää. Siinä on iso omaisuus kiinni, mutta se on sitten todellakin puussa kiinni. Joskus saa odottaa pari vuottakin, että metsäyhtiö ehtii hakkaamaan puut ja saamme sitten kerralla isomman kasan rahaa. Usein metsästä on pitkään pelkkää kulunkiakin, kun pitää istuttaa, harventaa ja sellaista. Jos meille tulee äkillisesti rahantarvetta, kun vaikka pitäisi ostaa auto, niin en voi ottaa tukkipinoa kainaloon ja mennä autokaupoille :) Pitäisi ennakoida rahatilanteita ja panna paremmin rahaa säästöön, että voisi tuntea olevansa varakas ja aina olisi rahaa, kun sitä tarvitsee. On meillä palkatkin, mutta ne ovat aika pienet.

että käteinen raha on tiukoilla, mutta velatonta omaisuutta on yli puolen miljoonan edestä.. Emme siis todellakaan tunne oloamme varakkaiksi, aina saa tarkkaan laskea että rahat riittävät tilistä seuraavaan.

Tulot ovat euromääräissti pienet, mutta koska elämme säästeliäästi, eikä velkaa ole, tuntuu ihanalta. On kaikkeen siihen varaa, jota haluaa, kun ei halua kaikkea.

Velkaa on niin paljon, että ei se siltä tunnu. Tosin omaisuutta vielä paljon enemmän. Omaisuuden arvo veloilla on miljoonan päälle, velkoja muutama sata tuhatta. Yrityksessä kuitenkin suurin arvo, eikä niitä rahoja haluta kotiuttaa vaan satsataan sen ja toisen yrityksen kasvuun. Asunnosta on paljon velkaa ja kuukausittain ollaan rahojen kanssa tiukoilla.

Mua masentais ruinata toiselta rahaa. Jotenkin niin vanhanaikaista.



Ja en mieti päivittäin olemmeko varakkaita. Tiedän että emme ole.Sitäkin parempia ihmisiä. Ja riittävän hyvä talous.

riitä elämänsisällöksi kavereiden tapaaminen, joten ehkä sen takia koet tarvetta valittaa.

Mua ottaa tosi paljon pannuun se, että kaveri valittaa, ettei ole rahaa ja kas seuraavalla viikolla menee ulkomaille/ostaa kalliin tietsikan yms yms. Mun pitää tukea sitä rahahuolissa ja samaan aikaan mä kituutan omissa raha-asioissa. Jos mä olen pa, niin olen oikeasti pa ja mietin onko varaa maitotölkkiin. Se on niin suhteellista se rahanvähyys mutta mulle ei tarvii tulla selittää, että on rahahuolia, jos menee ostamaan jotain kallista hetken päästä.

elämästä puuttuu sisältöä ja tarkoituksen tuntua. Jos näin on mitä sille voisi tehdä? Jotenkin tuntuu, että kirjoitat rahoista vaikka oikeasti mietit muuten tilannettanne.



Mekin ollaan tavallaan aika varakkaita, tosin ei mitään superrikkaita tai hyvätuloisia, eikä elämämme ole ulkoisesti loisteliasta, meistä ei siis ulospäin tiedä miten hyvin on asiat (velaton asunto, sijoitusomaisuutta, nämä lähinnä minun vanhempieni ansiosta yms) ja tokihan sitä välilllä tulee valitettua asioista mutta raha-asioista en kyllä valita, niissä tajuan meidät hyväoasaisiksi ja tajuan sen, että asiat on hyvin. Olen onnellinen siitä, että on rahaa ostaa mitä tarvitaan ja pysytään tekemään mukavia juttuja kuten käymään perheen kanssa ulkona syömässä melko tiuhasti ja hoitovapaata pitää jompi kumpi vanhemmista siihen asti kun lapsi täyttää 3 vuotta ja sen jälkeenkin voimme lyhentää työaikoja. Käytännössä olemme kuitenkin melko kulutuskriittisiä, emme lennä lentokoneella ja tavarat hankimme suureksi osaksi käytettynä. Ympäristöasiat ovat sekä itselleni että miehelle tärkeitä ja haluamme sen näkyvän lapsenkin elämässä.



Lapsen kanssa olossa on mielestäni iso vastuu mutta olisiko lapsenkin syytä nähdä vanhempiaan kotitöissä? En sano, että näin välttämättä on etkä varmaan tarkoittanutkaan ettet mitään kotona tekisi mutta omaa suhdetta asiaan on mielestäni hyvä pohtia.



Entäpä jos lähtisit jossakin vaiheessa hankkimaan itsellesi jotakin koulutusta tai muuta mielenkiintoista tekemistä. On ihana nauttia ajasta kotona lasten kanssa kun ovat pieniä mutta onhan se myös aika puuduttavaa, rutiinia rutiinin perään enkä tiedä miten itse olisin jaksanut jos ei mitään muuta näkymää olisi. Itse nautin työn ja opiskelun haasteista ja koen, että elämäni olisi huimasti tyhjempää jos ei minulla niitä olisi.

olet vain bimbo elätti.

Mua ottaa tosi paljon pannuun se, että kaveri valittaa, ettei ole rahaa ja kas seuraavalla viikolla menee ulkomaille/ostaa kalliin tietsikan yms yms. Mun pitää tukea sitä rahahuolissa ja samaan aikaan mä kituutan omissa raha-asioissa. Jos mä olen pa, niin olen oikeasti pa ja mietin onko varaa maitotölkkiin. Se on niin suhteellista se rahanvähyys mutta mulle ei tarvii tulla selittää, että on rahahuolia, jos menee ostamaan jotain kallista hetken päästä.

Työkaverini valittelee yh-tyttärensä rahahuolia vaan seuraavalla viikolla tytär matkustaakin ulkomaille. Ei kai sellaista tehdä, jos rahat on oikeasti tiukoilla?

tunnustan.

Ei me mitään supervarakkaita olla mutta minä tienaan kuitenkin yli 50 000 euroa vuodessa ja mies vielä omat siihen päälle, ja yksi teini-ikäinen muksu, joten rahaa pitäis olla. Ja periaatteessa sitä onkin, mutta silti pihistellään monessa asiassa. Rahat käytetään matkusteluun. Saankin välillä pihistelystäni kommenttia kun työkaverit tietävät palkkani, mutta mulle se on priorisointikysymys että käytän rahat matkusteluun, ja ostan sitten markettikosmetiikkaa ja punalappuista jauhelihaa ja kuljen bussilla :)

Se on niin suhteellista se rahanvähyys mutta mulle ei tarvii tulla selittää, että on rahahuolia, jos menee ostamaan jotain kallista hetken päästä.

Vai onko ymmärrettävä, että rahahuolista puhuminen on vain tiettyjen varallisuus tasojen etuoikeus? Kuinka köyhä pitää olla, että rahahuolista voisi puhua?

mies elättää. Haha. Oletko ylpeä itsestäsi?



T: nainen joka elättää itse itsensä

MITEN joku voi tänä päivänä päätyä tuollaiseen tilanteeseen?? Siis, päivää.

mies elättää. Haha. Oletko ylpeä itsestäsi?

T: nainen joka elättää itse itsensä

ainakin tämän kysyjän olevan ylpeä. Siis siinä negatiivisessa merkityksessä.

Olipa taas aloitus. Oisko sun ap. kannattanut jätää se viimeinen sidukka jäkäriin?

että käteinen raha on tiukoilla, mutta velatonta omaisuutta on yli puolen miljoonan edestä.. Emme siis todellakaan tunne oloamme varakkaiksi, aina saa tarkkaan laskea että rahat riittävät tilistä seuraavaan.

järkevänä.

15, niin, hänellä on järki päässä - taitaa olla sinulle vierasta...

Sinulla elämänarvot eivät taida ihan kohdallaan olla, jos tuollaista pidät järkevänä. Miten tämä ylipäätään liittyy ap:n aloitukseen? Kateuden kautta?

t. työssäkäyvä neljän lapsen isä, ja vaimokin töissä.

Tulot ovat euromääräissti pienet, mutta koska elämme säästeliäästi, eikä velkaa ole, tuntuu ihanalta. On kaikkeen siihen varaa, jota haluaa, kun ei halua kaikkea.

Joka kuukausi rahaa jää aika paljon ja jos joskus jotain tekee mieli, sen voi huoletta ostaa. Aika harvoin tulee tehtyä niin.

Vastauksena kysymykseesi varallisuuden realisoinnista voin oma kohtaisesti kertoa, että monet ihmiset eivät periaatteesta halua realisoida omaisuuttaan. Esim. meillä on perittyjä kiinteistöjä ja maa-alueita, jotka ovat kulkeneet suvussa. Niihin ei koskaan kajota, vaan eletään palkka ja -vuokra ja pääomatuloilla. Haluamme siirtää perinnöt koskemattomina ja mielellään vain kasvatettuina lapsillemme. Tämä on meille kunnia-asia.