Muita jotka eivät arjessaan tajua olevansa varakkaita, vaikka sitä kiistämättä ovatkin?

Suomessa olleet 35 967 euroa. Keskimääräinen suomalaisperhe (tulojen mukaan jonoon järjestettynä) siis tienaa yhteensä tuon verran.



100 000 on kolminkertaisesti, joten kyllä nuo hyvät tulot jo ovat. Rikkaus tai varakkuus tietysti on vielä asia erikseen, sen määrittely on suhteellista.

viitsit tutustua tilastoihin, huomaat, että 100 000 € yhteistuloilla (tai 50 000€/ palkansaaja) sijoittuu niiden parhaiten tienaavien 5 % eli VIIDEN PROSENTIN joukkoon suomalaisista. Ja tämä on muuten totinen tosi.

Ai niin, mutta sinä varmaan tienaatkin miljoonia, ja ehkä just kuulut ylempään keskiluokkaan ;-)

t. itsekin tuohon viiden prosentin joukkoon kuuluva hyvätuloinen

Olen yrittänyt löytää tilastoja tuosta, mutta ei ole tullut vastaan. Voitko laittaa linkkiä.

vuonna 2009 hyvätuloisimpien kymmenen prosentin joukkoon on päässyt 48 674 euron vuosituloilla.

Lähde Tilastokeskus:

http://www.stat.fi/til/tjt/2009/tjt_2009_2011-05-20_tau_004_fi.html

Onko muka näin

viitsit tutustua tilastoihin, huomaat, että 100 000 € yhteistuloilla (tai 50 000€/ palkansaaja) sijoittuu niiden parhaiten tienaavien 5 % eli VIIDEN PROSENTIN joukkoon suomalaisista. Ja tämä on muuten totinen tosi.

Ai niin, mutta sinä varmaan tienaatkin miljoonia, ja ehkä just kuulut ylempään keskiluokkaan ;-)

t. itsekin tuohon viiden prosentin joukkoon kuuluva hyvätuloinen

Olen yrittänyt löytää tilastoja tuosta, mutta ei ole tullut vastaan. Voitko laittaa linkkiä.

Ai bimbo elätti? No voin sanoa että mieheni maksaa nyt kaikean, mutta alunperin pesämunan omiin bisneksiinsä hän sai minun isovanhemmiltani, ts. sain perintöä. Ja mies on sijoittanut sen niin viisaasti, että nyt saamme elää melko huolettomasti. Ja kyllä, olemme naimisissa eikä ole avioehtoa, olenpas minä kyllä niiiin tyhmä.

No juu, en nyt väitäkään, että olisimme rikkaita, mutta subjektiivisesti koen olevani hyvätuloinen ja voivani tehdä riittävästi asioita. Totta kai 200 neliön omakotitalo ja vielä pidemmät matkat jne. olisivat varmasti merkki todella hyvistä tuloista, mutta kuten todettua, olen aivan todella tyytyväinen elämääni ja tiedän tarkkaan, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän elintasoon. Ja jos meistä jäisi jompi kumpi työttömäksi, niin ei olisi sitten taas meilläkään.



Lapsuuteni meni nk valkokaulusköyhälistössä, eli oltiin akateemisia, mutta valtiollla työssä ja aika pienituloisia. Lisäksi 70-80 -luvuilla elintaso oli muutoinkin vaatimattomampi, vain harvat kävivät kaukana matkoilla tai saivat jatkuvasti uusia merkkivaatteita tms.



Tähän verrattuna oma elintasomme on mielestäni aika korkea, vaikkemme rikkautta tavoittelekaan ensisijaisesti.



Eri asia ovat sitten perheet, joissain on varallisuutta runsaasti ja/tai todella korkeat palkat, silloin on mahdollista hankkia 300 neliön talo, useampi auto, matkustaa kauas talvisin jne.

Mekin asumme isossa, uudessa omakotitalossa, helsingissä arvostetulla alueella, on oma piha ym. Mies käy töissä ja itse olen lapsen kanssa kotona, (lapsi 4v).



Mutta minä en ole mieheni elätti, kuten ap, saan rahaa osinkoina, yrityksestä, josta omista 1/3. Ikinä en ole yrityksessä töitä tehnyt, mitä nyt istunut hallituksen kokouksissa. Yrityksen osakkuuden olen perinyt, veljeni ovat yrityksen toimitusjohtajia. :)



Mieheni tienaan noin 5000e kuukaudessa, hänen ei kyllä olisi pakko käydä töissä, sillä eläisimme osingoillakin vallan maniosti. Mutta haluaa käydä töissä, kai se on miehillä se ylpeys, ettei halua elää vaimon rahoilla, tiiä sitten.



Päivisin vietän aikaani shoppailemalla, käyn ystävien luona, kampaajalla, hoidoissa ym. Lapsenvahti on päivisin meillä 5h, silloin on minulla ns.omaa aikaa. Siivoojat puunaavat talon, joten sitäkään ei tarvitse itse tehdä.



Ja kyllä olen toki kiitollinen omaisuudestani, vanhempani tekivät lujasti töitä tämän eteen ja minä saan nauttia veljieni kanssa sen työn hedelmistä. Mutta en ole päivittäin kiitollinen, en ajattele päivittäin olevani varakas. Minä vaan olen tottunut tälläiseen elämään.

34, bimboja elättejä he silti ovat...

Oletko miettinyt mikä itse olet? Otatko vastaan tupokorotukset tai käytkö koskaan kysymässä lisää palkkaa? Meidän yrittäjien selkänahasta se kaikki on pois, käytännössä ei ole palkansaajaa, jota ei voisi kutsua elätiksi jos ikävästi haluaa ajatella. Itse en ota kovia tuloja ja pidän rahat yrityksessä, uutta tytäryhtiötä varten, jolla työllistetään taas jokunen.

Oletteko ajetelleet miten toimeentulonne kävisi jos päätyisitte joskus avioeroon? Onko varallisuutenne (=iso talo, muuta?) osituksen jälkeen riittävän iso, että pystyisitte hankkimaan itsellenne uuden kodin ja elämää sillä? Menisittekö töihin? Mille alalle työllistyisitte kun olette olleet pitkään työelämästä pois?

mutta eipä se käy mielessä, kun poikkeavan isojen menojen takia pitää kitkuttaa viimeinen viikko ennen palkkojen napsahtamista tilille. Köyhä olo. Mulla ei ole 15 vuoteen ollut palkkatili melkein nollilla.

Mekin asumme isossa, uudessa omakotitalossa, helsingissä arvostetulla alueella, on oma piha ym. Mies käy töissä ja itse olen lapsen kanssa kotona, (lapsi 4v).

Mutta minä en ole mieheni elätti, kuten ap, saan rahaa osinkoina, yrityksestä, josta omista 1/3. Ikinä en ole yrityksessä töitä tehnyt, mitä nyt istunut hallituksen kokouksissa. Yrityksen osakkuuden olen perinyt, veljeni ovat yrityksen toimitusjohtajia. :)

Mieheni tienaan noin 5000e kuukaudessa, hänen ei kyllä olisi pakko käydä töissä, sillä eläisimme osingoillakin vallan maniosti. Mutta haluaa käydä töissä, kai se on miehillä se ylpeys, ettei halua elää vaimon rahoilla, tiiä sitten.

Päivisin vietän aikaani shoppailemalla, käyn ystävien luona, kampaajalla, hoidoissa ym. Lapsenvahti on päivisin meillä 5h, silloin on minulla ns.omaa aikaa. Siivoojat puunaavat talon, joten sitäkään ei tarvitse itse tehdä.

Ja kyllä olen toki kiitollinen omaisuudestani, vanhempani tekivät lujasti töitä tämän eteen ja minä saan nauttia veljieni kanssa sen työn hedelmistä. Mutta en ole päivittäin kiitollinen, en ajattele päivittäin olevani varakas. Minä vaan olen tottunut tälläiseen elämään.

Täällä toinen kotiäiti, jolla on rikas mies, ja myös omaa varallisuutta. Ymmärrän oikein hyvin mitä Ap tarkoittaa.

Mielestäni hänen kysymys oli oikein hyvä. Itse kukin voisi välillä miettiä, muistaako olla kiitollinen ja onnellinen niistä asioista, jotka ovat hyvin elämässä. Ihminen voi olla rikas monella tavalla. Ja rahaan ja materiaan turtuu.

Itse tykkään olla kotirouvana ja viettää aikaa kotona lasten kanssa. Asumme ulkomailla, ja täällä missä asumme, on aivan normaalia, että mies ansaitsee ja vaimo sisustaa kotia, shoppaa ja käy day spassa jne. Olen kyllä huomannut, että Suomessa on edelleen kielteinen käsitys naisista, jotka jäävät kotiin lapsia hoitamaan, etenkin jos sattuu vielä olemaan rikas mies. Parempi vaan pitää suunsa kiinni, jos ei halua kylmää vettä niskaan.

Valitettava tosiasia, että on helpompi olla ystävä ihmisten kanssa, jotka ovat samasta sosiaalisesta luokasta. Tämä on asia, jonka olen oppinut kantapään kautta. Varakkailla on omat piirinsä. Onneksi itselläni on vielä jäljellä muutama hyvä lapsuuden aikainen ystävä, jotka hyväksyvät sen että varakaskin voi valittaa, ja rikkaillakin on huonot päivänsä.

Oletteko ajetelleet miten toimeentulonne kävisi jos päätyisitte joskus avioeroon? Onko varallisuutenne (=iso talo, muuta?) osituksen jälkeen riittävän iso, että pystyisitte hankkimaan itsellenne uuden kodin ja elämää sillä? Menisittekö töihin? Mille alalle työllistyisitte kun olette olleet pitkään työelämästä pois?

Ollaan aika nuoria. Mies siis elättää mut. Luotan siihen, että elän sitten eläkepäivinäni perintörahoillani:) En siis odottele vanhempieni kuolemaa, mutta se on varmaankin aika väistämätöntä ja tulen sitten perimään sen verran, että niillä yhden mummelin (eli itseni) elättää iloisesti.

Oletteko ajetelleet miten toimeentulonne kävisi jos päätyisitte joskus avioeroon? Onko varallisuutenne (=iso talo, muuta?) osituksen jälkeen riittävän iso, että pystyisitte hankkimaan itsellenne uuden kodin ja elämää sillä? Menisittekö töihin? Mille alalle työllistyisitte kun olette olleet pitkään työelämästä pois?

Avioerossa jakaisimme omaisuuden puoliksi, joka tarkottaisi että minulle jäisi rahaa sopivankokoiseen asuntoon minulle ja lapselle, yksi auto ja jonkin verran osakkeita, ei velkaa. Ja olen korkeasti koulutettu ihminen, mutta tuskin saisin ainakaan ihan heti oman alani töitä, mutta myyjäksi pääsee aina, ja olisin siinä vielä ihan hyvä. Toki ketuttaisi päätyä tästä elämäntyylistä kassalle, mutta miksi murehtisin tuota kaikkea nyt kun voin murehtia sitä sitten vasta jos se on ajankohtaista. Kun tiedän että pärjäisin niin se riittää.

Eli olen mieheni rahoilla kotona ja yhteisellä päätöksellä minä hoidan kodin, lasten harrastukset ja suurimman osan käytännön asioista. Nuorin lapsemme on jo koulussa ja minusta on hienoa, että he voivat tulla kotiin, jossa on aikuinen kotona, ettei tarvitse olla iltapäiviä yksin. Mieheni tienaa yli 300 000€ vuodessa, joten minun vaatimaton, akateeminen palkkani olisi kärpäsenkakka tässä kassassa. Ja kyllä, jos tulee avioero, eikä meillä ole avioehtoa, niin saan sen verran, että pystyn elättämään itseni. Mutta koska molemmat olemme tyytyväisiä ja sitouteneita tähän ratkasuun, en usko miehelläni olevan tarvetta lähteä jonkun muun matkaan.

Kyselee kiinnostuneena yksi ulkomamma, jonka mielestä summa kuulostaa hurjan pieneltä.

Suomessa olleet 35 967 euroa. Keskimääräinen suomalaisperhe (tulojen mukaan jonoon järjestettynä) siis tienaa yhteensä tuon verran.

100 000 on kolminkertaisesti, joten kyllä nuo hyvät tulot jo ovat. Rikkaus tai varakkuus tietysti on vielä asia erikseen, sen määrittely on suhteellista.

varakkuus ja se, tekeekö raha onnelliseksi. Siis varmasti saa ja voi asioista valittaa, vaikka rahaa olisikin - vaikka ap tuntuukin olevan sitä mieltä, että näin ei kuulu tehdä, kun rahaa kerran on =kaiken pitäisi muka olla hyvin.

Niinistöä kyllä toisella kierroksella. Kristillisillä on paljon fiksummat ehdokkaat ja talouttakin siellä ymmärretään. Kokoomus on lähinnä EK:laisten ja niissä toimivien toimihenkilöiden puolue.

Mua ärsyttää Suomessa tämä SDP-politiikka, että omalla työllään ei saisi rikastua, vaan kaikkien pitäisi saada yhtä paljon. Miksi työttömän lusmu-sossunelätin pitäisi saada saman verran rahaa kuin itse koulutuksensa, työnsä ja kannuksensa hankkineen työntekijän? Suomi on kateellisten maa, jossa kellään ei saisi olla paremmin kuin toisella, vaikka tämä hyväosaisempi olisikin itse hankkinut varallisuutensa.

Kyllä olen ajatellut:

Jos eroaisimme, niin jäisin asumaan lasten kanssa tähän (kummankin yhteiseen taloon) ja mies muuttaisi yhdessä omistamaamme asunto-osakkeeseen.

Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että jäisin jatkossakin kotiin ja mies maksaisi elareita lapsille ja minulle heidän täysi-ikäisyyteensä asti. Avioehto on tehty vain lasten parasta ajatellen. (ulkomailla)

Oletteko ajetelleet miten toimeentulonne kävisi jos päätyisitte joskus avioeroon? Onko varallisuutenne (=iso talo, muuta?) osituksen jälkeen riittävän iso, että pystyisitte hankkimaan itsellenne uuden kodin ja elämää sillä? Menisittekö töihin? Mille alalle työllistyisitte kun olette olleet pitkään työelämästä pois?

Musta näyttää siltä, että Suomessa ei nykyisin monikaan tajua, kuinka suuria eroja perheiden arjessa on. Jollain perheellä 100 000 e vuositulot ovat hyvät tulot, jollain keskinkertaiset. Joillain perheillä 35 000 e vuositulot (tyyliin pienipalkkainen mies ja äiti kotihoidontuella) ovat normaalit ja niillä eletään. ja sitten osa voi elään lähinnä osingoillaan/koroillaan ja teettää kotityönsä kotiin palkatulla henkilökunnalla.



Vaikka Egyptiin tai Baltiaan matkustaminen ei kiistämättä olekaan mitään mahdotonta ylellisyyttä, on se silti isolle osalle perheistä lähes mahdotonta. Monelle päiväristeily Tallinnaan on se kesälomamatka, johon on varaa omalla budjetilla. Osa perheistä käy samana kesänä Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Hoplopissa ja muutamassa muussa vastaavassa paikassa, osa pääsee niukin naukin yhteen näistä. Esimerkkejä on lukemattomia.



Joku hankkii kaikki lasten talvivarusteet käytettyinä kirpparilta ja Huuto.netistä, joku marssiin Stockalle ja ostaa mitä tarvitsee uutena.



Osittain nämä erot liittyvät koulutukseen ja sosiaaliseen pääomaan, mutta eivät pelkästään niihin. Myös perimällä ja onnistuneella yritystoiminnalla voi vaurastua.

Oletteko ajetelleet miten toimeentulonne kävisi jos päätyisitte joskus avioeroon? Onko varallisuutenne (=iso talo, muuta?) osituksen jälkeen riittävän iso, että pystyisitte hankkimaan itsellenne uuden kodin ja elämää sillä? Menisittekö töihin? Mille alalle työllistyisitte kun olette olleet pitkään työelämästä pois?

Ei ole avioehtoa, luulisin omaisuuden menevän puoliksi ja olevan ihan kiva pesämuna uuden elämän perustamiseen jos ero tulisi. Minulla on ammatti, tyypilliseltä naisvaltaiselta alalta jossa ei haittaa vaikka olisi 20 vuotta pois töistä. Todennäköisesti työllistyisin heti. Toisaalta en jaksa murehtia moisia etukäteen.

t. miehensä Onnellinen elätti