Jotenkin pitäisi saada ilmapiiri sellaiseksi että on hienoa antaa ei-toivottu

Se on ehkä adoptiolasta odottavan etu, mutta odottavan äidin etu se ei ole. Adoptio on biologiselle äidille yleensä hyvin raskas prosessi, joka haastaa mielenterveyden. Usein nämä äidit ajattelevat lastaan usein - tai vaihtoehtoisesti yrittävät unohtaa koko asian ja suru ja muut tunteet jäävät silloin käsittelemättä. Lapsen adoptioon antaminen on asia, mikä halutaan yleensä pitää salassa, sillä siitä saa hyvin negatiivista palautetta. Salailu verottaa voimia edelleen.



Myös se että synnytetty lapsi voi ottaa yhteyttä aikuistuttuaan on asia, mikä on monille raskas. Mahdollinen uusi perhe ei välttämättä tiedä adoptioon annetusta lapsesta. Siinä on monella kova paikka sopeutua tilanteeseen.



Adoptio ei ole myöskään lapselle aina helppo asia. Hyvään ja rakastavaankin kotiin adoptoitu on kokenut menetyksen ja katkoksia ihmissuhteissaan ensimmäisen, minuuden kehitykselle olennaisen tärkeän elinvuoden aikana.



Adoptio ei ole raskaana olevalle samanveroinen ratkaisu kuin abortti - mikä sekään ei ole aina helppo vaan voi olla todella rankkaa - vaan adoption seurauksena tietoisuus olemassaolevasta ja jossain elämäänsä elävästä lapsesta seuraa koko eliniän jossain muodossa.